perjantai 25. heinäkuuta 2014

Vuorikiukas ja Taipaleen kanava


Aamulla Vuorikiukaan saaressa ehostin taas hiukan Tähden maalipintoja sadepilvien kiertäessä ympärillä. Katon alla olevan savupiipun juuruksen uskalsin niistä huolimatta kuitenkin maalata. Ja sainpa myös pakoputken suojana olevan läpän saranan ja vastapainon korjattua. Enää se ei ainakaan paukuta ja rämise yhtä kovaäänisesti.


Vielä pieni huomio yllä olevaan kuvaan. Nimittäin konehuoneen tuuletuksen järjestämiseen. Useampana iltana, varsinkin jos olemme saapuneet yöpaikkaan vasta myöhään, on nukkumaan mennessä ollut todella kuuma. Arviolta vajaat 3000 kiloa yhteensä painavat kone ja vaihdelaatikko hohkavat lämpöä monta tuntia, vaikka moottori ei olisikaan enää käynnissä. Invertterin avulla olenkin laittanut puhaltimen pyörimään ja osan lämmöstä poistumaan Tähden uumenista. Ensi kesäksi voisi sitten rakennella oikean tuulettimen asiaa hoitamaan.

Remonttien jälkeen moitteettomasti toimiva moottorimme lähti kiidättämään meitä vajaan 7 solmun matkavauhdilla kohti Varkautta. Mielikin oli sen verran iloinen, että tulin tarkkailleeksi ympäristöä vielä normaaliakin paremmin. 

Tuollainen hauskan näköinen mökkisaari tallentui Vuorikiukaasta lähdettyämme kameraan. Myös vastaantullut ahkerasti kiikareitaan käyttelevä miespuoleinen purjeveneilijä kiinitti ennen Varkautta huomioni. Hetken aikaa ihmeteltyäni huomasin hänen kiikaroivan takanamme rannalla Eevan asussa uimassa ollutta vastakkaisen sukupuolen edustajaa. Hiukan meinasi hymyilyttää nostaessani hänelle kättä kohdatessamme.

Onneksi kiikareita käytelleen purjeveneilijän tunteita hillitsemään lähetettiin taivaalta jäähdytysnestettä.

Kuopion meripartiolaisten JS II tuli myös vastaan. Samaan aikaan soittelin myös Taipaleen kanavalle ja kyselin kanavan ja sillan aukaisuaikatauluja. Käsky oli tulla siihen alapuolelle odottelemaan ja sitten vihreiden valojen palaessa ajaa kanavaan.

Parinkymmenen minuutin odottelun jälkeen kanavan portit aukesivatkin ja sieltä poistui neljä venettä jatkaen matkaa tulosuuntaame. Vielä pieni odottelu kunnes valojen vaihduttua vihreiksi ja sillan auettua ajoimme paikoillemme ja kiinnityimme sulun laitaan. Sulutus onnistui hienosti. Aivan kuin olisi ennenkin oltu näissä hommissa.

Päästyämme kanavan yläpuolelle pyöräytimme Tähden ympäri. Soitin vielä uudelleen kanavan henkilökunnalle ja kysyin lupaa saada jäädä hetkeksi parkkiin sulun suuaukon kivilaituriin. Viereinen vierasvenesatama oli nimittäin niin täynnä, että sinne emme olisi mahtuneet. Ne muutamat paikat, jotka olivat vapaina katsoin tuulensuunnasta johtuen turhan haastaviksi. Köydet oli jo kiinni ja kone sammutettu, kun kannelta alkoi kuulua kauhea mekkala. Tottakai minä olin juuri silloin toiletissa. Housut puolitangossa loikin kannelle, jossa minulle selvisi, että koiramme oli tipahtanut Tähden ja kivilaiturin väliin yrittäessään loikata oma-aloitteisesti rannalle. Onneksi laivaa ei kuitenkaan mikään sillä hetkellä painanut laituria vasten, joten pelastustoimet saatiin suoritettua välittömästi. Onnekas sattuma oli myös se, että kaverillamme oli valjaat päällä helpottamassa otteen saamista.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti