Rantavajan kattoremontti ja vierailu Anttolan Lotjasaaressa

Lähtötilanne.

Syksyisten maisemien ihailua vajan katolta.

Otsikon mukainen vaja aivan Tähden laituripaikan vieressä siirtyi hallintaamme jo aiemmin syksyllä tekemiemme laiturikauppojen myötä. Se olikin loistava asia, sillä kaikenlaista pientä rompetta lautatavarasta aina saunapuihin asti on mukava saada säilöttyä paikanpäällä niin sanotusti "työmaan" äärellä. Ainoa pieni, mutta onneksi helposti selätettävä, ongelma tässä "onnenpotkussa" olivat tämän vanhan metsätyökämpän katon ajanoloon haprastuneet pellit. Kuivaa kohtaa sai nimittäin sateella suorastaan hakea vajan sisältä.

Työt käynnissä.

Onneksi "uudet" katemateriaalit kuuluivat kuitenkin kauppaan. Teimme myös heti kaupat sovittuamme Tähtimiehistön kanssa päätöksen, että tämä asia hoidetaan kuntoon samantien tänä syksynä, jottei vaja pääsisi lahoamaan lopullisesti käsiin

Niinpä ajelinkin jo lokakuussa - erään Keski-Suomessa olleen työrupeaman päätteeksi - kaikkien työkalujen ja tarvikkeiden kanssa hieman normaalista poikkeavaa reittiä Anttolan ja Puumalan kautta Imatralle. Kuten edellisestä lauseesta huomaatte, on tämän jutun kirjoittaminen hieman viivästynyt. En kokenut sitä aiemmin kuitenkaan ongelmaksi, sillä ajattelin tällä tavoin jäävän jotakin tarinoitavaa talvikuukausiksikin. Tarttuessani lopulta viikko takaperin kirjoitusurakkaan mieleni kuitenkin muuttui. Mitäpä iloa Teille Tähtilaiva-blogin lukijoille olisi varastorakennuksen kattopeltien vaihtamisesta kertovasta jutusta? Tyydynkin siis tässä yhteydessä vain laittamaan operaatiosta, ja syksyisen kauniista Niskalammin satamasta, muutamia kuvia ihasteltavaksenne.

Tässä samassa yhteydessä oli ajatus lyhyesti mainita myös ekstempore suoritetusta vierailusta Anttolaan. Seuraavien otoksien luulen kuitenkin herättävän keskuudessanne sen verran paljon mielenkiintoa, että ajattelin ottaa ne ikäänkuin jutun pääaiheeksi.



Kuten tosiaan jo kerroin, Niskalammille menoreittini kulki juuri sopivasti Anttolan ohi. Hienoisesta kiireestä huolimatta en yksinkertaisesti millään malttanut olla poikkeamatta taajaman keskustassa sijaitsevaan venesatamaan ja sen viereiseen Lotjasaareen. Jälkimmäisessä minua kiinnosti etenkin käydä katsastamassa tarkemmin tätä kuvissa esiintyvää suurta valkoista hinaajaa, jonka nimestä olen laivamieskolleegion taholta kuullut jo monta erillaista tulkintaa. Atlant, Mistral..?

Aika erikoinen, mutta varmasti toimiva rantautumisluukku aluksen keulassa.

Jos jollakin Teistä arvon lukijat on tarkempaa tietoa tästä aluksesta, sen historiasta, tai mistä tahansa siihen liittyvästä, niin kertoisitteko siitä meille tietämättömillekin? Jos inspiraatio iskee oikein kunnolla, niin tuonne alapuoliseen kommenttikenttään voi asiasta kirjoitella tai sitten laittaa tännepäin sähköpostia osoitteeseen: tahtilaiva@gmail.com niin jaan tietoa kiinnostuneille eteenpäin.

Tässä vielä muutamia muitakin kameran etsimeen etsiytyneitä aluksia. Hienossa kunnossa vaikutti Lotjasaaren satama ylipäätän muutenkin olevan. Syksyisestä ajankohdasta huolimatta liikettäkin havaittiin, kun useat veneilijät laittelivat menopelejään talvehtimiskuntoon.

Vasemmalla m/s Rudolf ja oikealla m/s Jupiter.

Muistankohan oikein, kun kuvittelen näissä kuvissa esiintyvän m/s Jupiterin olleen upoksissa joko menneenä tai sitä edellisenä talvena? Ainakin kunto viittaisi siihen. Harmillisia ja jokaista laivojen ystävää kismittäviä takaiskuja tällaiset.

Aallonmurtajan ulkopuolella vasemmalta oikealle m/s Rudolf, m/s Woima ja m/s Karali.

Vielä visiittini lopuksi löysin Anttolan keskustan satamasta suurikokoisen Toimi II:sen. Vaikka mieli olisi tehnyt, en viitsinyt mennä häiritsemään työntouhussa olevaa miehistöä kysymyksilläni. Liekö syyspuuhat olleet jo mielessä täälläkin?

S/s Toimi II Anttolan satamassa.

Syysreissun jatko Luonterille

Lietvedelle päästyämme jatkoimme vakaasti matkaa kohti Luonteria, jossa tarkoituksemme oli etsiä yöpaikaksemme jokin mukava tulipaikalla varustettu saari. Ollessamme vielä Petäikkösaaren koilispuolella aloin ihmetellä noin 20 metriä etupuolellamme olevaa tummaa ajopuun näköistä esinettä. Ennen kuin ehdin reagoimaan asiaan sen enempää Norppa nosti iloisesti päätään tarkistaakseen Tähden olevan sieltä taas tulossa. Koukistetun selän karvojen kuviot vain vilahtivat sen sukeltaessa tämän jälkeen syvyyksiin. Uutta esittäytymistä emme taaskaan saaneet todistaa, vaikka vartoilimme useamman tovin sellaista odotellen paikollamme.

Norppaa tiiraillessa kiinnitin myös huomiotani länsipuolellamme kanssamme samaan suuntaan, eli pohjoiseen, eteneviin todella tummiin ukkospilviin, jotka vähän myöhemmin luoteeseen päin kääntyessämme ilmestyivät eteemme. Takanamme meitä seuraava harmaa sadepilvimassa vaikutti niiden jälkeen jopa toivottavalta vaihtoehdolta.

Jo loppukesän vierailultamme tutun Lietveden sillan ali jatkoimme Linnunpäänselän ja Kuparonvirran sokkeloista reittiä taittaen matkaamme Luonterille. Siellä olin päättänyt ensitöikseni kokeilla rantautumista Makutsaareen, mutta hiekkaisen rannan meidän kannaltamme ennenaikainen mataloituminen jätti meidät pitkälti yli kymmenen metrin päähän rantaviivasta. 

Rannan mataloituminen tapahtui ilmeisesti myös juuri oikeassa kulmassa, nimittäin tuntui kuin pysähdyttyämme olisimme melkein koko kölin matkalta tukevasti kiinni pohjassa. Olin kuitenkin ajanut rantaa kohden todella rauhallista vauhtia, joten pieni kierrosten kohottaminen pakilla riitti saamaan meidät taas liikkeeseen. Peräydyimme tämän jälkeen samoja jälkiä varovaisesti pois lahdukasta ja ajelimme seuraavaksi kokeilemaan onneamme viereiseen Varteussaareen.

Kaikki tästä paikasta netistä etukäteen löytämäni lähestymisohjeet olivat: käänny saaren länsipuoliselta 1,5 metrin väylältä itään ja aja lahteen. Laituri lahden pohjoisrannalla. Syvyys (huom!) noin 1,5 metriä. Tuo huomautus tuossa sen takia, että Tähden syväys on kutakuinkin 1,7 metriä.

Merikorttia tarkkaan tutkittuamme navigoimme kuitenkin todella varovaisesti itsemme kahden kallioluodon välistä saaren tyhjään laituriin ja aloitimme samantien saunanlämmityspuuhat sekä tulen sytyttelemisen nuotiopaikan tulisijaan. Paikan kulkusyvyyksistä sen verran, että vettä vaikutti kulkemallamme reitillä kaikuluotaimen mukaan olevan riittämiin paljon Tähteä suuremmallekin alukselle.

Kuten kuvasta huomaatte ei muutamaa tuntia aiemmin Lietvedellä nähdystä ukkospilvestä onneksi ollut Vartiosaaren laituriin kiinityttyämme enää kuin muisto jäljellä.

Hämärä laskeutui todella nopeasti. Se tuntui eristävän meidät omaan pieneen maailmaamme, jossa on vain me, nuotiopaikka, Tähti ja taivaankansi.

Vasta myöhemmin illalla huomasin tarkastaa saaren nimikyltin, joka kertoi paikan kantavan oikeasti nimeä Vartiosaari. Ja minä olin kuumeisesti googlettanut lähestymisohjeita kartan Varteussaari nimellä ja ihmetellyt suureen ääneen, kun sellaisia ei saaressa olevasta retkisatamasta ja hitusen normaalia haasteellisemmasta kulkuväylästä huolimatta vain löydy. Syynä tähän epäonnistumiseen saattoi myös olla se, että tein Luonterin yöpymispaikkojen kartoitusta laivaa ajaessani.

Tuossa alla Teille kuitenkin linkki saaren oikealla nimellä myöhemmin helposti löytyneeseen esittelyyn ja lähestymiskarttaan sekä vielä tähän loppuun rehelliset suositteluni paikkaan tutustumista ajatellen. Vartiosaari vaikutti tallattuine polkuineen ja erään reissumme aikana jututtamani kanssaveneilijän informaatioiden pohjalta siltä, että heinäkuussa siellä tuskin olisi ollut yhtä rauhaisaa kuin nyt. Huomautan vielä, että laituri on enemmän suunnattu veneily- kuin laivakäyttöön.

http://www.veneilysaimaa.com/vartiosaari.htm

Tässä vielä myös kuvakaappaus plotterin näytöltä. Harmi, kun en tajunnut ottaa kuvaa koko rantautumisreitistä väylältä laituriin asti. Mutta kuten jo kerroin, virallinen lähestymiskartta löytyy tuon yllä olevan linkin takaa, joten sieltä kannattaa tarvittavat ohjeet poimia.

Jos jotakuta erikseen kiinnostaa niin Wickströmin tunnit Vartiosaaressa olivat 126h. Eli Imatralta tänne oli tunteja mittariin kertynyt 17 kappaletta.

Aamulla tiesimme edessämme olevan useampi tuntisen siirtymän Ristiinaan, josta muu miehistö palaisi päivää ennen minua takaisin arjen pyörteisiin. Tästä johtuen lähdimmekin ajoissa liikkeelle. Minun osakseni lankeaisi tämän mutkan jälkeen Tähden tunteja kestävä, ja voitte vain kuvitella kuinka "raskas" ja "yksinäinen" siirtoajo Imatran Niskalammille.

Paluumme Ristiinaan tapahtui lämpimässä syysilmassa Anttolan kautta koukaten ja taas palkittiin luontoelämyksellä kansihommissa olleet tarkkaavaiset jungmannit, kun Harviolla Norppa tarkkaili ahterimme takana menoamme.

Alla matkan ajaksi etukannelle perustettu kaarnaveneveistämö.

Anttolan Lotjasaaren vuonna 2012 valmistunut satama ja siellä majailevat vanhat laivat käytiin tällä kertaa tarkastamassa lähemmin ennen vajaan satalitrasen tankkausta, septintyhjennystä ja kanistereissa olleiden pilssivesien luovutusta viereiseen palvelusatamaan.

Tässä ensimmäisessä kuvassa m/s Woima ja m/s Karali. Korjasin ensimmäisen nimen Woimattaresta alkuperäiseksi Woimaksi sillä se oli "asiakaspalautteen" mukaan palautettu alukselle vuonna 2013. Kiitos vain paljon tästä korjauksesta! Tuossa myös pari Kantapuun -arkistoista löytyvää kuvaa alkuperäisestä s/s Woimasta. Kuva 1 ja kuva 2.

Yllä puolestaan Jupiter ja alakuvassa punahyttinen mustarunkoinen s/s Repola 5, jonka takana suurempi hinaaja, jonka nimen onnistuin jo unhoittamaan. Joku kyllä kertoi sen minulle loppukesästä, mutta kun ei muista niin ei muista. Jos joku Teistä dementtiaan sairastumattomista lukijoista jaksaa, niin kirjoittakaa se tuonne kommenttikenttään. Kiitos!

Nimi Mistral on mainittu kommenteissa, mutta ainakaan netistä löytyvien kuvien pohjalta en pystynyt asiaa vielä varmistamaan. Samaisella nimellä löytyy nimittäin myös erilaisilla hyttirakenteilla oleva alus.

Tuossa vielä video Repola 5:stä: https://www.youtube.com/watch?v=yXxAVW3ZJf8

Viimeisessä kuvassa laiturin toisella puolella pilkistelee kotisatamassaan oleva ja jo useita kertoja bongattu Viikinki II -vene. Jaoin paatin edesmenneestä sisaraluksesta kertovan linkin jo viime kesänä, mutta kertaus on opintojen äiti... ja isä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Viikinki_(moottorivene)

Anttolan jälkeen jatkettiin Varkaantaipaleen ja Kirkkotaipaleen avokanavien kautta reipasta kyytiä kohti määränpäätämme. Matkaa jouduttaakseni pujottelin Yöveden puolelle päästyämme saarten lomitse suoraan Ristiinaan vievälle väylälle ilman merkityn reitin tekemää koukkausta idempää Astuvansalmen liepeiltä.

Kohtasimme mikkeliläisen meripartiolippukunnan Ekin Partio ry:n omistaman Lola 3:sen kanavien välisellä osuudella. Onneksi ei satuttu varsinaisiin kanaviin yhtäaikaa.

Alla kesäisiä taulumaisia maisemia Ristiinan edustalta Kilpilammelta Pukkisaaren kupeelta.

Tapion puskema proomu Ristiinan lähistöllä sijaitsevan Savisalon rannassa oli viikonlopun aikana täyttynyt ja näytti olevan valmiina lähtöön.