Haukivedelle

Paria päivää myöhemmin autoilimme takaisin Savonlinnaan jatkaaksemme keskeytynyttä risteilyämme. Suunnitelmissamme oleva siirtyminen Savonlinnan yläpuolisille vesille sai odottaa Tähdelle paluumme jälkeen vielä kuitenkin yhden yön ja aamupäivän. Unihiekat yön jäljiltä silmistä pestyämme kävimme nimittäin tutustumassa Riihisaaressa sijaitsevaan Savonlinnan maakuntamuseoon sekä viereiseen Olavinlinnaan.

Näillä reissuilla venähtikin tovi. Paljon riitti ihmeteltävää koko Tähden laivaväelle molemmissa vierailukohteissa. Parista Riihisaaren näyttelyn kuvasta löytyi myös paljon mielenkiintoista tarkasteltavaa ja niitä tuijottelimmekin hyvän aikaa. Harmillisesti museolaivat s/s Salama ja s/s Ahkera olivat telakalla ja s/s Mikkokin vielä suljettuna.

http://www.savonlinna.fi/riihisaari

http://www.savonlinna.fi/riihisaari/nayttelyt/museolaivat

Myös höyrykone ja -generaattori veivät ryhmältämme oman aikansa.

Olavinlinnan opastettu kierros ja pienehköön noin kymmenhenkiseen ryhmäämme kuuluneille asiasta kiinnostuneille lapsille juurtajaksain kaikkiin kysymyksiin vastannut esittelijä olivat myös elämys.

http://www.nba.fi/fi/museot/olavinlinna

Kuva Riihisaaresta, s/s Mikosta, Törninpyörän huvivenesatamasta ja tietenkin Tähdestä linnan tornista otettuna.

Ja tässä samasta paikasta kuvattuna etelästäpäin tultaessa Haukiveden porttina toimiva Kyrönsalmi, jonka tulisimme jo tänä iltana itsekin läpäisemään.

Aina on huvittelun ohella myös jokin projekti hoidettavana. Huomasin nimittäin edellisellä reissullamme Tähden sammuttimien seuraavan tarkistusajankohdan menneen umpeen toukokuussa 2015. Unohdin kuitenkin huoltoon vietäväksi aiotut sammuttimet laivalle kotiin edellisen kerran lähtiessämme, joten jouduin ratkaisemaan asian ostamalla uudet. Onneksi  2kg:n jauhesammuttimien parinkymmenen euron kappalehinta Puuilossa ei ollut ylitsepääsemätön eikä uusien lähes samankokoisten sammuttimien sijoittelu laivan interiööriin tuottanut mitään ongelmia.

Törninpyörän satamassa sammuttimien kanssa pelaillessa poikkesin välillä kannella vain nähdäkseni tutun paatin viime kesältä olevan myös kulussa.

Kulttuurinnälkäisen sielunruoka oli museovierailuilla hoidettu, joten enää vatsat ja Tähden polttoainetankit oli täytettävä. Pyörähdimmekin Savonniemen ympäri Haislahden puolelle hoitamaan nämä tarpeet. Tankkasin VS-Marinen pumpusta Tähden vielä yli 200 litraa sisältäviin säiliöihin noin 130 litraa dieseliä, kun arvelin seuraavan tankkauspisteen olevan useamman päivämatkan päässä. Jääkaappi täytettiin myös läheisen Citymarketin tarjonnalla ja septin tyhjennyskin hoidettiin samalla kertaa. Satamamanööverit ja laiturien vaihdot hoitelin tarkoituksellisesti yksin. Ajatuksena kun on, että tekemään oppii tekemällä!

Linjakas Halla XVII köllötteli kaikkien ihasteltavana Citymarketin kauppalaiturin länsipuolella.

http://www.steamship.fi/?cat=59

Sitten vain kokka kohisten kohti Kyrönsalmea ja Haukivettä.

Taas mietin linnaa ympäröivän virran pyörteissä ruoria pyörittäessa, että eipä olisi hauska kohdata tässä toista saman kokoluokan alusta. Varsinkin linnasaaren itäpään ja siellä olevan länsireiman välistä kulkeva väylä on sen verran kapean oloinen, ettei kohtaaminen olisi ehkä mahdollistakaan.

Pienen odottelun jälkeen etukäteen varaamani ja vain tasatunnein tapahtuva rautatiesillan aukaisu oli käsillä.

Haukiveden puolella meitä vastaan ajeli ensimmäiseksi Laitaatsiltaan tukkilauttaa hinaamassa ollut vanha tuttumme Chr. Kontturi. Tätä tapahtumaa puolestaan seurasi Savonlinnan lähivesillä tilausristeilyitä hoitavan Laivayhtiö Otukan m/s Elviiran kohtaaminen.

http://www.ieva.fi/welcome/index.php/fi/m-s-ieva-ja-m-s-elviira

Viime kesältä mieleeni jäi helteisen päivän pysähdyspaikaksi valittu Pienen Haukiveden Hietasaari, jota olin nytkin silmäillyt ajatellen siitä meille seuraavaksi yöksi sopivaa yöpaikkaa. Saaren pohjoispuolinen ranta tarjoaisi hyvän suojan yöksi luvattua 4-5 metrin etelätuulta vastaan.

Kokeilimme ensialkuun ajaa keulan kartassa matalalta vaikuttavan rannan rantaviivaan asti. Jäimme kuitenkin tällatavoin 6-7 metrin päähän rannasta, joten päädyimme ankkurointiin. Kumiveneellä pääsisimme kuitenkin helposti maihin.

Puiden sahaaminen, nuotion sytyttäminen ja makkaranpaisto tarjosivat miehistölle mukavaa iltaohjelmaa. Tähän tarkoitukseen pohjoispään suojaisa nuotiopaikka loikin oivat puitteet.

Sää vaihteli tasaisen varmasti auringonpaisteesta aina sateeseen ja tuuleen ja jopa ajoittaiseen sumuun asti. Tämä lieneen se kuuluisa Suomen kesä!

Seuraavaksi aamupäiväksi ja päiväksi luvattu jopa 10 m/s länsi- ja luoteistuuli alkoi aamupalan jälkeen nostattamaan aaltoja ankkuripaikallamme. Hiekka/sorapohjan ansiosta ankkurimme kuitenkin piti hyvin ja siivosimme ja järjestelimme tästä huolimatta aluksen sisätiloja vielä tovin ennen lähtöämme.

Yllä miehistön taidonnäyte.

Yläpuolisesta kuvasta huomaa hyvin kuinka mataloituva ranta sekä selältä puhaltava tuuli alkoivat aiheuttaa keikuttavaa aallokkoa.

Varusteita oli ennen tätä juhannusviikon reissuamme uusittu myös lämmityslaitteiden saralla. Investoin nimittäin vihdoinkin H-malliseen piipunhattuun pettyneenä edellisen lierihattumallin jatkuviin savutusongelmiin. Kuten olen jo Teille kertonut se sai kovemmalla tuulella ajoittain ilman kiertämään piipusta sisäänpäin. Joskus, tosin varsin harvoin, kamiina jopa sammui tämän tapahtuman johdosta.

Metsästin Suomesta puhelimella sekä Reflexin, että Tähdessä olevan Kabolan kamiinoiden jälleenmyyjät ja maahantuojat, kun halusin tehdä hankinnnan tällä kertaa kotimaasta. Yhdeltäkään heistä ei 90 mm:n putkeen tarkoitettua H-hattua kuitenkaan löytynyt. Muutenkin puhelut heidän kanssaan olivat masentavia. "Ei näitä oikein kannata pitää varastossa", "olemme pienentäneet varastomme olemattomiin, kun juuri kukaan ei nykyään hanki veneeseensä kamiinaa", "en oikein tiedä mistä kannattaisi kysellä" ja "kyllä joku rosteri-peltiseppä tuollaisen varmasti hitsailee" olivat moninaiset vastaukset kyselyihini.

Aukaisinkin näin ollen tietokoneen ja pienen hakemisen jälkeen päädyin jo edellisen veneemme lämmitysjärjestelmän rakentamisessa auttaneen saksalaisen Toplicht -nettikaupan sivuille. Sinne myöhään tiistai-iltana lähetetty tilaus, jossa pyysin tuotteelle kohteliaasti mahdollisimman nopeaa toimitusta sai sen ilmetymään suoraan kotiovellemme perjantaina aamupäivällä. Ja puhun siis samasta viikosta. Esimerkillistä toimintaa vielä, kun huomioi muutamaa kymppiä kotimaan hintoja pienemmän hankintahinnan, vaikka mukaan laskee 30 euron postikulutkin. Tämän jälkeen en myöskään yhtään ihmettele, miksei "aataminaikuisten" kamiinoiden kauppa Suomessa kannata.

http://www.toplicht.de/en/

Lähdimme tuulisesta Hietasaaresta vasta iltapäivän puolella. Tuolloin 10-13 metriä sekunnissa puhaltanut puhuri ei nostattanut kovinkaan mainittavia aaltoja reitillemme. Siitä huolimatta valitsimme käytettävissä olevista reittivaihtoehdoista suojaisimman väylän kohti Oravia, josta saisimmekin sitten lisää miehistöä riveihimme..

Tähtivieras Savonlinnassa

Edellisillan turhan pumppuremontin jälkeen tunnelmat olivat aamulla kehnonlaiset. Kostoksi pahalle mielelle maalasin Tähden korsteenin eli savupiipun sekä asentelin paikoilleen loput edellisen veneemme remontista ylimääräiseksi jääneet äänieristeet vaimentamaan koneen ja varsinkin tuon samaisen ruiskutuspumpun aiheuttamaa melua ohjaamossa. Remonttikaverit ovat tällaisina hetkinä tarpeen.

Puolenpäivän aikoihin nostimme ankkurin ja päätimme lähteä poikkeamaan vielä Savonlinnassa ennen kääntymistä kohti Leppävirtaa ja jo mainitsemaani Wanhojen laivojen regattaa. Alkuperäisen ajatuksemme, että olisimme vielä tässä välissä ajelleet mutkan Lappeenrannan seutuvilla tervehtimässä erästä laivaprojektin kautta tutuksi tullutta kipparia hylkäsimme, kun ajatus vanhan koneen liiallisesta rääkkäämisestä tuntui niin vaikealta. Edessä olisi joka tapauksessa useampi tunti ajoa ja regattaviikonloppu ennen mahdollisuutta päästä selvittämään kolinan todellista syytä. Tankkaus ja septin tyhjennys olisi kuitenkin hoidettava ennen seuraavaa pidempää siirtymää. Muutenkin minua kiinnosti kovasti veneily Olavinlinnan liepeillä. Joskus muistan jonkun puhuneen siellä olevan voimakkaita virtauksia ja ahtaita väyliä. Siis haasteita..

Rankkoja sadekuuroja ja salamoita oli tarjolla matkalla Savonlinnaan. Tuuli ei kuitenkaan noussut kovaksi missään vaiheessa.

Ja välistä näytti tältä.

Soittelin Kyrönsalmen sillan valvontakeskukseen reilua tuntia etukäteen ja sain kuulla jonkun jo tilanneen rautatiesillan aukaisun. Aukaisuja on ruuhka-aikojen ja kesäisen Savonlinnan ilmeisen runsaan liikenteen takia rajoitettu aika paljon. Taivaalla välähtelevien salamoiden tarkkailun lomassa ehdimme pitää vartin ruokatauon Ison Sammalsaaren kohdilla ja niin saavuimmekin Kyrönsalmeen juuri sopivasti vajaata kymmentä minuuttia ennen aukaisuhetkeä. Maantiesillan ali pääsimme ilman aukaisua, mutta rautatiesiltaan hiukan vajaassa yhdeksässä metrissä huiteleva masto jo ottaisi kiinni. Jäimme siis sen edustalle odottelemaan parin purjeveneen kanssa. Siinä kelluessamme saimme nähdä Helga-neidin kylpyretken.

Helponnäköisesti vastaantullut kuivarahtialus Helga taittelikin Kyrönsalmen mutkat ja kun mastotkin oli kaadettu niin maantiesiltaakaan ei hänen takia tarvinnut aukoa.

Sitten oli meidän vuoromme ajaa sillan ohi kohti Olavinlinnaa.

 

Kaikki meni hyvin ja linnan kiertävässä kapeassa väylässäkään, jossa virtaus oli voimakkaimmillaan, ei vastaan onneksi tullut ketään pientä Busteria suurempaa. Tutkin kyllä varmuuden vuoksi ennakkoon merikartasta syvyyksiä jos sattuisi jokin isompi alus vastaan tulemaan ja väistöliikkeitä täytyisi suorittaa.

Seuraavaksi pyörähdimme ilmiantamassa itsemme ja kävimme Savonlinnan keskustan edustalla ihailemassa vanhoja hienoja laivoja.

Luulin, että miehistö olisi tallentanut kameralla matkustajasataman muitakin vanhoja laivoja kuin Salaman sekä upean vieläkin höyrykäyttöisen s/s Savonlinnan. Aika taisi kuitenkin mennä parin alastomana venettään pesemään alkaneen miehen kuvaamiseen. Aluksen saunasta uimaan tulleet kaverit olivat ilmeisesti yllättäen huomanneet kulkupelinsä pahanpäiväisesti likaantuneen. Ruskettuneet olivat kyllä selät, mutta takamus taisi saada päivänvaloa ensimmäistä kertaa. Kuvaa en viitsi tähän laittaa enkä satamaa mainita yksityisyydensuojan nimissä.

Paul Wahlin Varkauden konepajalla 1904 rakennetusta s/s Savonlinnasta kuitenkin lisää tuolla.

http://fi.wikipedia.org/wiki/S/S_Savonlinna

Keskusta oli siis otettu haltuun ja suunnistimme seuraavaksi muille asioille. Tankasimme VS-Marin liikkeen hyvässä laiturissa, kävimme kaupassa ja tyhjensimme vielä septin ennen lähtöä kohti uusia seikkailuita. 

Yöpymisen suunnittelimme tapahtuvan vajaan tunnin matkan päässä olevassa Iso-Kankaisen saaressa.

http://www.veneilysaimaa.com/iso-kankainen.htm

Savonlinnan eteläpuolella olevalla Pihlajavedellä olikin hauska piipahtaa, sillä maisemat tankkauslaiturilla juttusillemme tulleen venemiehen lupauksien mukaan olivat kuin olivatkin erilaiset kuin kaupungin pohjoispuolella. Kuvan oikeassa laidassa olevan saaren kaltaisia korkeita pyöreälakisia ja täynnä puita olevia sokeritoppasaaria oli täällä tarjolla.

Yritin matkan aikana saada kuvattua Wickströmin savutusta vaikka millä konstilla, mutta siitä hommasta ei syntynyt lopulta kuin tällaisia taidekuvia.

Mietin juuri, että viitsinkö enää laittaa kuvaa auringonlaskusta, mutta laitan kuitenkin, kun on noin hieno laivakin tuohon kuvaan sattunut. Kuvauspaikkana siis Iso-Kankainen.

Jo tavaksi muodostunut iltasoutu lasten ja koiran kanssa. Tästä kuvasta selviää myös, että käytännöksi on muodostunut myös se, että laivan ollessa ankkurissa ja miehitettynä en muista juuri koskaan ottaa lippua pois salosta illalla kello yhdeksän jälkeen.

Vielä illan lopuksi meille tarjoiltiin näytösluontoisesti mahdollisuus seurata troolikalastusta. Ristiin rastiin ajelivat alukset käyden välillä vain muutaman sadan metrin päässä meistä.