Kevät koittaa.

Tähtivarustamon virallinen kauden aloitus ja ensimmäinen vesilläkäynti venyi tänä vuonna työkiireiden takia ennennäkemättömän pitkälle, aivan kuten kevään saapuminen Suomeen muutenkin. Reilu viikko takaperin pääsin kuitenkin vihdoin viimein Niskalammille ja kaikkiin listalle talven aikana ilmestyneisiin töihin käsiksi.

Ensimmäiseksi oli käyttöveden Tähden järjestelmään tuottava ja taas uusia varaosia sisuksiinsa saanut vesipumppu laitettava takaisin paikoilleen. Parin letkun ja sähköjohdon kytkemisessä ei kauaa nokka tuhissut, mutta laitettuani pumpun tämän jälkeen päälle, alkoi saunan puolella sen sijaan tuhisemaan oikein kunnolla. Jostain syystä, luultavasti jäätymisen johdosta, oli suihkuhanan lämpimän puolen letkuliitokseen tullut vuoto. Irroitinkin tästä syystä koko värkin seinästä ja hanaa kädessä pyöritellessä huomasin tiivisteenä toimivan pienen O-renkaan pullahtaneen pois paikoiltaan. Yrittäessäni tämän jälkeen löysyttää liitosta tiivisteen vaihtamiseksi, kävi hommassa niin sanotusti "perinteisesti". Koko hapertunut liitin nimittäin lohkesi ja osa siitä jäi hanassa olevan kierteen sisälle. Näin ollen koko kapistus muuttui sillä silmänräpäyksellä käyttökelvottomaksi. Tälle päivää ei enää hanakauppaan ehtisi, joten iltaohjelmaksi suunniteltu saunominen olisi suihkumahdollisuuden puuttumisen takia, siirrettävä taas kerran tuonnemmaksi.

Seuraavana päivänä pelastukseksi koitui kaupan sijaan (taas kerran) laivurikollegan mittavat tarvikevarastot. Minulle ylimääräiseksi jääneellä, mutta kohtalotoverin tarvitsemalla 24V kiertovesipumpulla, sain nimittäin vaihdettua vanhemman tyylisen, mutta toimivan termostaattihanan Tähden saunaan ja paljon aiempaa käytännöllisemmän pidempikaulaisen vesihanan tiskialtaaseen. Parhaimman laatuista oravannahkataloutta! Näin ollen tämä remontti ei paljoa maksanut!

Luonnollisesti ensimmäisten päivien puuhasteluun sisältyi paljon muutakin. Harmaat vedet aluksen ulkopuolelle huolehtivan pumppukaivon kohokytkin piti herätellä horroksesta tähän kauteen. Wickströmin Joutsenon Dieselasennuksessa vuotokorjauksessa ollut ruiskutuspumppu piti asentaa takaisin paikoilleen. Perä- ja moottoriöljyt sekä suodatin piti vaihtaa. Ja kotona autotallissa valmiiksi askarreltu ahterihytin ovi piti laittaa paikoilleen. Oven valmistumisesta kuvia seuraavassa..

Uusi ahterihytin ja vanha wc:n ovi. Jälkimmäisen otin kotiin mukaan malliksi.

Myös polttoainetankkien pohjalle talven aikana kertyneet vedet ja sakat piti valuttaa pois. Laskin muuten nämä tarkoiteuksella kirkkaaseen muovipulloon, jotta näkisin, miltä tankkien sisältö oikein vaikuttaa. Kuten olin jo helmikuisella hiihtolomavierailullamme pannut merkille, oli paapuurin puoleisen tankin polttoaine kovin sakkaisen oloista. Useamman litran tankkia vajutettuani ei polttoaine alkanut vieläkään suuremmin kirkastumaan, joten tein päätöksen ja lurautin ensiavuksi tankkiin vain bakteerikasvuston kehittymistä estävää ainetta. Tämän tehtyäni ajattelin jättää myös jo hankkimani uudet polttoainesuodattimet vaihtamatta ja ajella säiliöt vanhoilla suotimilla tyhjäksi ja vasta sitten tehdä vaihtotyön. Tarkoitus olisi tällä tavoin saada mahdollisimman suuri osa sakasta siirtymään pois tankista vanhoihin suodattimiin.

Toisen remonttipäivän iltapäivänä, saatuani kaiken edellä mainitun suoritettua, ajoin vain puolen tunnin matkan päässä sijaitsevan Kytösaaren pohjoispuolelle ankkuriin. Edellisillan todella kylmän pohjoistuulen jälkeen kannella saattoi nyt liikkua auringon "porottaessa" peräti viidentoista asteen lämpötilassa. Auringonlasku, televisiosta tullut Suomen miesten MM-lätkämatsi sekä aamuun asti rasvatyynenä pysynyt järvi olivat myös mieleenpainuvia.

Heräsin yöunilta Saimaa VTS:n VHF-radion kautta kello kuuden aikaan antamaan myrskyvaroitukseen, jossa tuulennopeudeksi luvattiin paikkapaikoin jopa 12 m/s. Seitsemältä Tähti alkoikin kiemurrella ankkuriketjunsa varassa siihen malliin, että päätin vain laittaa kotona valmiiksi tekemäni uuden isomman karttapöydän paikoilleen ja ajaa takaisin kotisatamaan mukavampiin olosuhteisiin jatkamaan puuhia.

Nyt mahtuu karttakin kokonaan pöydälle.

Karttapöytä valmistumassa kotona verstaalla.

Sinne päästyäni seuraavat kolme päivää kuluikin ajohytin kattoa ja takaseinää vanhoista paksuista maaleista putsaillessa, Annitrolin ruosteenpoistoaineella niitä käsitellessä ja pohjamaalia levitellessä. Useista suosituksista johtuen hain myös järkihintaista Nor-Maalin Epocoat 21 Primeriä ja Normadur 65 HS -polyuretaanimaalia Röyskön maalikaupasta Joutsenosta. Olipa muuten erinomaista palvelua kyseisessä liikkeessä!

Käytännössä aloitin maalaushommat irroittelemalla ensin katolta äänitorven, VHF-antennin, kulkuvalot ja kaiken muunkin tielläolevan, jotta saisin varmasti jokaisen neliösentin mahdollisimman hyvin puhdistettua vanhoista maaleista. Sen jälkeen kulmahiomakoneiden ja porakoneen teräsharjoilla putsasin koko katon mahdollisimman tehokkaasti. Tiukassa kiinniolevaan ja hytin laajennuksen yhteydessä kymmenkunta vuotta sitten uusiin osiin laitettuun, huomattavasti vanhaa ohuempaan maalipintaan, tein vain karhennuksen. Sen jälkeen hioin pinnat karkealla hiomapaperilla rälläkän jättämien kuoppien tasoittamiseksi.

Sitten oli vuorossa suihkupullolla ja pensselillä tehty Annitrol-käsittely, jonka tein kauttaaltaan ja reilulla ainemäärällä, jotta se painuisi varmasti kaikkiin kuoppiin ja hitsaussaumoihin. Ennen kotiinlähtöä ehdin vielä huitaista pensselillä katolle yhden kerroksen pohjamaalia. Ajohytin takaseinä jäi vielä tällä erää maalaamatta.

Laivoja Perinnelaivatelakalla ja siirtoajo kotisatamaan Imatralle

Vielä viimeinen kuva ennen vesillelaskua.

Ja niin pääsi Tähti telakan väen avustamana takaisin omaan elementtiinsä. Huolellisesti taskulampun kanssa tarkastelin keulapotkurin putken hitsaukset, kulmavaihteen läpiviennin pitävyyden, kaikuluotaimen anturin läpiviennin, uuden vesiputken liitokset ja tietenkin vannasputken vesitiiveyden. Kaikki vaikutti olevan kunnossa.

Vuototarkastukset tehtyäni ilmasin koneen jäähdytysjärjestelmän, jotta sain järvestä tulevan jäähdytysveden kiertämään kunnolla lämmönvaihtimissa. Wickström käydä puksutteli tyhjäkäynnillä hiukan epätasaisesti ja aloitinkin heti etsimään oikeata sytytysajankohtaa uutta koplinkia säätelemällä.

Vaikka koneen käynti sytytyksen ajoitusta muuttamalla hiukan tasottuikin, niin selkeästi parasta kohtaa ei vain tuntunut löytyvän. Viikon olin telakalla äheltänyt aamusta iltaan yli 16 tuntisia päiviä ja selättänyt kaikki vastaan tulleet yllättävätkin haasteet viilipyttymäisellä rauhallisuudella. Nyt oli alus jo laskettu onnistuneesti takaisin veteenkin ja kaikki oli siis telakoinnin osalta päättynyt hienosti.

Mutta ainahan pitää tulla vastaan jotakin ekstraa. Ja tällä kertaa se oli näköjään koplingin vaihtamisen aiheuttama tyystin kadonnut sytyksen ajoitus. Kesken tämän loputtomalta tuntuvan säätöurakan alkoi pikainen höyryjen laskeminen omasta pääkopasta yhtäkkiä tuntumaan todella tarpeelliselta. Päätin suorittaa sen poistumalla kokonaan konehuoneesta ulkoilmaan ja valokuvaamalla "kaikessa rauhassa" telakan muita laivoja. Tässäpä retken satoa!



Siinä Trio ja Woima.

Tässä yksityisessä huvikäytössä ja erittäin hienossa kunnossa oleva höyrykäyttöinen s/s Unnukka.

Meitäkin vesillä vastaan tullut s/s Ahti.

Siinä Vuoksela, Ansio, Rapid ja Rutola.

Puolikas Soma, Hurma ja vielä uudelleen Ahti.

Kuvat otetuani ja hiukan rauhoituttuani palasin takaisin Tähden konehuoneeseen. Vajaata tuntia myöhemmin telakka ympärillä oli hiljentynyt lauantai-illan viettoon, minun edelleenkin etsiessä oikeata sytytysajankohtaa. Soitin myöhäisestä kellonajasta huolimatta vielä koplingin vaihtaneelle dieselmiehelle ja varmistin, olisiko mahdollista, että kone lähtisi käyntiin sytytyksen ollessa 180 astetta eli puoli kierrosta väärässä? Se kun olisi koplingin kahdella pultilla toteutetun kiinnityksen takia hyvinkin mahdollista. Sain kieltävän vastauksen. Aikani hieroin siinä vielä ohimoitani, kunnes päätin lähteä pimeän juuri laskeutuessa, hiljakseen ajelemaan kohti Imatraa. Kone kuitenkin kävi vaikkakin normaalia heikommin. Samahan se olisi siinä ajellessa selvitellä vikaa, kuin käyttää konetta laiturissa ja yönkin voisi nukkua ankkurissa jossakin taipaleella. Seuraavan päivän kuluessa olisi Tähti töideni takia myös saatava laituripaikalleen Niskalammelle ja minun lähdettävä autoilemaan kotiin Etelä-Suomeen.

Vaikka höyrynpäästöä oli illalla tarvittukin ja matka lähtenyt alakuloisissa merkeissä käyntiin, niin sunnuntaiaamuna heräsin peilityyneen säähän onnellisena. Yöllä olin nimittäin ratkaissut sytytyksen kanssa ilmenneen ongelman. Telakalta lähdettyäni ja noin tunnin verran koko ajan pysähdellen ajettuani, laskin lopulta ankkurin erääseen lahdelmaan muutaman sata metriä väylän sivuun. Kone ei vain suostunut käymään tasaisesti eikä oikeata sytytysajankohtaa näyttänyt löytyvän, vaikka olin jo käynyt koko säätöasteikon pariin kertaan järjestelmällisesti läpi. Koneen lämmötkin nousivat ajaessa hiukan normaalia käyntilämpötilaa ylemmäksi. Päätinkin viimein kaikesta huolimatta kokeilla sytytyksen pyöräyttämistä 180 astetta eri kohtaan. Ja a vot kuulkaas! Taas toimi Wickström kuin ennenkin. Korkkasin samantien oluen ja toisenkin ja lämmitin koko telakkaviikon kunniaksi ensimmäistä kertaa Tähden oman saunan.

Syynä sytytyksen ajoituksen häviämiseen oli koplingin vaihdossa hukkunut ajoitusmerkki ja myös minun oma huolimattomuuteni. Olisin aivan hyvin voinut irti olevista vanhoista osista päätellä mitenpäin uuden koplingin tulisi olla. Uskoin myös tuumimatta asiaa sen tarkemmin, liian pitkään minulle kerrottuun totuuteen, että moottori ei edes kävisi, jos sytytys olisi puoli kierrosta pielessä. Mitään vaurioita kone ei kuitenkaan näyttänyt tästä hässäkästä onneksi saaneen ja soittaessani seuraavalla viikolla dieselhuoltoon, ihmeteltiin sielläkin kovasti moottorin toimimista 180 astetta väärästä sytytyksestä huolimatta. Tosin siellä sanottiin myös, että toimiakseen väärinpäin on sylinterien puristuksien oltava hyvin kohdillaan ja moottorin muutenkin erinomaisessa kunnossa. Lohduttavaa, tavallaan..

Aamulla ennen ajomatkaa Imatralle kytkin vielä sähköt uuteen kaikuluotaimeen, jotta varmistaisin senkin toimivan kunnolla. Hyvin lähtikin Echopilot pelittämään. Pohjan muodon lisäksi luotain kertoo pikselien väreillä myös pohjan materiaalista. Kovat materiaalit ovat punaisia, hiukan pehmeämmät keltaisia ja niin edelleen.

Laituripaikkansa meille talveksi vuokrannut m/s Kaljakoski sattui yhtäaikaa Imatralle vievälle väylälle. Nopeuskilpailua ei todellakaan päässyt matkalla syntymään, sillä minun oli pysähdyttävä välillä löysäämään pultteja kuumenneesta talinauhaboksista. Uusi akseli on ilmeisesti juuri sen verran vanhaa isompi, että pieni löysytys oli tarpeen.

Yllä näette keulapotkurin käyttöpainikkeen vielä tyylikkäästi "pinta-asennettuna". Pääsin telakalta lähtiessäni ja käydessäni tyhjentämässä septitankkimme myös hiukan kokeilemaan keulapotkuria. Hyvin se kyllä vaikutti toimivan ja esimerkiksi peruuttaminen haluttuun suuntaan onnistui huomattavasti aiempaa helpommin.

Telakalla osa 3

Seuraavana hommana oli keulapotkurin kulmavaihteen ja moottorin asennuslaipan kiinnittäminen. Olin Vetuksen asennusohjeesta selvittänyt, että moottoripaketin voi asentaa joko vaaka- tai pystysuoraan tai ihan mihin tahansa kulmaan sille välille. Päädyinkin laittamaan moottorin sellaiseen asentoon, että se mahtuu hyvin ja huomaamattomasti etummaisten punkkien alle, mutta on kuitenkin mahdollisimman pystyasennossa. Pitää vielä myöhemmin miettiä eristäisinkö koko systeemin erilliseen tilaansa vai minkälaiseksi rakenne olisi äänieristyksen, moottorin jäähdytyksen ja putken jäätymisen ehkäisemiseksi tehtävä.

Kolme pienempää ja yksi 30 mm:n reikä oli porattava keulapotkurin putkeen juuri oikeaan paikkaan, jotta kulmavaihde ja putken sisälle tuleva potkuri tulisivat varmasti haluttuun kohtaan ja jotta potkuri mahtuisi pyörimään vapaasti. Sain reiät huolellisen mittailun päätteeksi tehtyä ja tiivisteet väliin laitettuani kiristin kulmavaihteen ja moottorin kiinnityslaipan liiman kanssa paikoilleen.

Tarkistaakseni kytkennän laitoin potkurin paikoilleen ja huomasin heti kulmavaihteen olevan moottorin linjaan verrattuna sivusuunnassa keskellä, mutta pystysuunnassa hiukan keskikohdan sivussa. Irroitin vielä uudelleen koko paketin ja tutkin huolellisesti olisiko vaihteen ja putken väliin jäänyt jotakin ja olisiko esimerkiksi moottoripukin asentoa muuttamalla voinut korjata asian. Maalipinnan vahvuuden vaihtelutkaan eivät näyttäneet selittävän tätä ongelmaa. Mitään muuta vastausta en ongelmalle lopulta kuitenkaan löytänyt, kuin putken sisäpuolelle tulevan kulmavaihteen muovisen vastinkappaleen pieni valuvirhe. En kuitenkaan mahdollisen vuodon pelossa uskaltanut alkaa itse viilailemaan kyseistä osaa, joten päätin lopulta antaa asian olla. Lyhyimmillään potkurin ja tunnelin välimatka oli kuitenkin 1-1,5 mm:n ja pisimmillään noin 3 mm:n luokkaa. Kyseessä onkin siis ennemmin kosmeettinen kuin toiminnallinen ongelma. Yhteisymmärryksen säilyttämiseksi pahoittelen kuitenkin tässä yhteydessä ahventenvaltakunnan edustajille heidän katseltavakseni jättämääni karkeaa kauneusvirhettä.

Saatuani lopulta moottorinkin paikoilleen oli vuorossa noin 5 metristen sähkökaapeleiden vetäminen konehuoneessa olevilta akuilta potkurin luo. Vahvat 50 mm2 johtimet toin suojaputkissa jo olemassaolevien läpivientien kautta etuhyttiin. En laittanut potkurille enää erikseen omaa pääkytkintä sillä vain starttikäytössä olevan 24 voltin järjestelmän käännän joka tapauksessa aina pois päältä heti koneen sammutettuani. Sähkön tulo keulapotkurille lakkaa siinä samalla.

Joku Perinnelaivatelakalla kysyikin minkä merkkistä keulapotkuria olen laivaamme laittamassa? Erinäisten vaiheiden jälkeen merkiksi ja malliksi oli valikoitunut muun muassa Laitaatsillan telakan työnjohtajan suosituksesta Vetuksen 95 kg:n työnnöllä ja 185 mm:n tunnelilla oleva 24 volttinen 12-17 metrisiin veneisiin tarkoitettu malli. Vetuksia he ovat hänen kertomansa mukaan vastaaviin aluksiin laittaneet ja mitään suurempia ongelmia ei hän niiden kanssa tiennyt kenelläkään olleen. Valintaan vaikutti tietenkin myös se, että Helsingissä Sörnäisten rantatiellä sijaitsevan Marinean tarjous oli kilpailukykyinen, jopa ulkomaisiin nettikauppoihinkin verrattuna. Toimitus oli myös nopea ja mikä parasta, palvelu ystävällistä. Myös vajaan 6 millimetrin seinämävahvuudella olevan 1,5 metrisen terästunnelin ostin heiltä.

Melkein kolmekymmentäkiloinen moottorimötikkä odottelee siinä asennusta.

Kaikkien näiden asennustöiden välissä piti taas käydä ostoksilla. Telakointiviikon aikana vierailinkin melkein päivittäin Motonetissa, Biltemassa tai Puuilossa, josta viimeksimainitusta hankin nyt jo pidemmän aikaa ostoslistalla olleen puukkosahan. Vanhan pistosahan hajottua lopullisesti erästä takahytin lattian teräksistä turkkilevyä sahatessa, laite kävi nyt todella tarpeelliseksi.

Uusi lelu pääsikin heti tositoimiin, nimittäin työkohteen vaihtuessa etuhytistä takahyttiin oli seuraavaksi edessä potkurinakselin läheltä kulkevan jäähdytysvesiputken katkaisu. Se hoituikin tällä työkalulla helposti. Samalla tein myös pienen loven potkurinakselin läheltä kulkevaan eri puolien runkokaaria yhdistävään matalaan teräslevyyn, joka varmasti on ollut osasyynä vanhan kaksiosaisen potkurinakselin vioittumiseen. Akselin etummaisen osan laipan joskus murruttua irti akselista, on se nimittäin mitä suurimmalla todennäköisyydellä painanut akselin taaemman osan juuri tuota rungon tukilevyä vasten vääntäen samalla akseliin oikein kunnon mutkan. Onpas vaikea selittää asiaa sanoilla. Joka tapauksessa järjestin nyt siis potkurinakselille enemmän vapaata tilaa pyöriä ilman pelkoa kosketuksesta runkokaariin.

Nyt voin vihdoinkin myös palata siihen aiempaan Joutsenon dieselasennus -viittaukseeni. Nimittäin kävin torstain kunniaksi hakemassa takaisin pajalla toistamiseen vierailleen ruiskutuspumpun. Pumppu oli saanut tällä reissulla uuden koplingin. Koplinki on tuo pumpun oikeassä päädyssä oleva pyöreä ja paksu laippa, jonka välityksellä moottorin jakopäästä tuleva akseli pyörittää ruiskutuspumppua (kuva alla).

Käydessään taannoin ihmettelemässä Tähden Wickström-moottoria Dieselasennuksen herrasmies ehdotti minulle kyseisen osan uusimista. Ns. rivimallisen ruiskutuspumpun kova ja joka puolelle laivaa kuuluva räkättävä ääni nimittäin aiheutuu nimenomaan kuluneesta koplingista, ei itse pumpusta. Osan uusimalla ja etenkin vaihtamalla laipan "uudenaikaiseen" kumieristeiseen malliin moottorin käyntiäänet pienenisivät hänen mukaansa merkittävästi. Kuulin samalla myös hauskan tarinan, kuinka varsinkin 1970-luvulla maajussit halusivat Majoreihinsa ja Massikoihinsa siistimmän kuuloisen äänen ja näitä koplinkeja vaihdettiin traktoreihin vuosien saatossa kymmeniä ja taas kymmeniä. Keskustelun seurauksena sovimmekin silloin, että jos jossakin tulisi tuollainen vanha kumisisuksella varustettu koplinki vastaan, palaisi dieselmies asiaan ja vaihtaisimme sellaisen Tähdenkin moottoriin. Juuri sopivasti telakointia edeltävällä viikolla puhelimeni pirisikin ja sain ilokseni kuulla, että osa oli löytynyt "vanhoista varastoista". Tuuria oli mukana myös siinä, että juuri telakointiviikon aikana sattui myös dieselpajan kalenterissa olemaan sen verran vapaata, että he saivat koplingin laitetuksi pumppuun paikoilleen. Niin ja vanhojen koneiden ystäville tiedoksi, että vanha osa on myös tallessa ja vaihdettavissa takaisin paikoilleen, jos tarvetta sellaiselle joskus ilmenee.

Edellisellä kerralla vaihtamatta jäänyt pumpun akselin vuotava stefa, eli tiiviste tuli nyt samalla myös uusittua. Keulapotkurin kuusilapainen potkuri on näköjään jostakin syystä eksynyt myös tuonne laatikkoon.

Tähän loppuun vielä löytö konehuoneen sopukoista. Jouduin nimittäin tyhjentämään erään kaapin vetäessäni keulapotkurin sähkökaapeleita etuhyttiin. Kaapin perukoilta löysin vanhan öljypumpun, jonka tutkimisen tuloksena minulle selvisi, että jossakin kuulemani väite Wickström-moottorin säädettävästä öljynpaineesta, on totta.

Yllä olevalla ruuvilla säätö nimittäin mitä luultavammin tapahtuu. Öljyn laatu ja viskositeetti ovat varmasti vaihdelleet 1950-1960 luvuilla paljonkin ja luonnollisesti eri lämpötilat ovat myös aiheuttaneet voitelulle omat haasteensa. Valmistajan, kieltämättä hienona ajatuksena, onkin ollut antaa koneenkäyttäjille mahdollisuus itse säätää moottorin öljynpainetta. Pitänee sitten jossakin vaiheessa takaisin veteen päästyämme suorittaa asian tiimoilta viralliset kenttäkokeet ja raportoida tänne niiden tuloksista.

Tuossa alla vielä kuva vauhtipyörän takana paikallaan olevasta nykyisestä pumpusta, jossa säätöruuvi on hyvin näkyvillä.

"Veneily" jatkuu

Tulin veneelle viettämään pariksi päiväksi laatuaikaa yksinäni. Kaikenlaiset remontti- ja varusteluhommat ovat nyt työn alla. Reissun teki mahdolliseksi kaverilta lainaan saatu auto, sillä omaa autoamme olisi ollut mahdotonta irroittaa arjen pyörityksestä. Perille saavuttuani ja kannettuani kaikki kotoa mukaanottamani remonttitarvikkeet Tähden uumeniin irroittelin ensitöikseni moottorista venttiilikopat ja kaikki neljä ruiskutussuutinta. Suuntasin niiden kanssa Joutsenon Dieselasennus nimiseen erinomaiseen polttoainelaitteiden korjausfirmaan, jonne olin jo pari viikkoa takaperin lähettänyt Matkahuollolla ruiskutuspumppumme tarkastettavaksi. Laiturijuoruista olin suodattanut ja tallentanut päähäni tiedon, että kyseistä yritystä poikansa kanssa pyörittävä vanhempi herrasmies olisi juuri oikea kaveri tutkimaan ja huoltamaan Tähden vanhan Wickström-moottorin ruiskutuspumpun. Pitkän uran dieselasentajana tehnyt mies oli paikalle saapuessani Wickströmin kanssa lähes saman ikäisen Fordson Majorin pumpun kimpussa, mutta aikaa liikeni kuitenkin tarkastaa kaikessa rauhassa kaikki irroittamani suuttimet ja kertoa monta hyvää neuvoa pumpun oikeasta huollosta aina suuttimien asennukseen asti. Täydellistä asiakaspalvelua siis.

Tuossa kuva ruiskutussuuttimesta niin kaikki tietävät minkälaisesta mötikästä puhutaan.

Täydellistä ei taas mielestäni ollut pääkaupunkiseudulla toimivan Bosch-polttoainelaitteiden huoltoliikkeen toiminta, jonne aluksi tarjottelin ruiskutuspumppua. "Me ei aleta mitään tarkastelemaan, vaan laitamme pumpun sisälle kaikki uudet elementit ja kaiken muunkin mahdollisen. Jos siis noin vanhaan pumppuun enää edes löytyy osia. Ainakaan tuolla antamallasi mallinumerolla niitä ei heti löytynyt. Takuuta ei katsos voi työlle muuten antaa.. Pääsisit varmaan loppujen lopuksi helpoimmalla, jos alkaisit etsimään laivaasi vaihtokonetta. Joka tapauksessa saat varautua siihen, että aikaa menee pari viikkoa ja koko lysti tulee maksamaan ainakin tonnin." Ei varmaan tarvitse selittää, minkä kaikkien asioiden takia kyseinen liike ei tuntunut olevan "se oikea" paikka Herra Wickströmin sydänleikkauksen suorittajaksi. Sen sijaan Joutsenon Dieselasennuksesta selviteltiin huollon ohessa pumpun säätöarvoja esimerkiksi soittelemalla kollegoille Vaasaan. Sieltä oli muuten kerrottu, että aivan viereisellä tontilla ennen sijainneelta Wickströmin tehtaalta ei ole koskaan oikein annettu mitään tarkkoja huolto-ohjeita korjaamoille. Ymmärsin niin, että ilmeisesti moottorit ovat olleet sen verran yksilöllisiä, että kaikki tehdyt ohjekirjaset ovat olleet tarkoitetut aina vain juuri siihen tiettyyn moottoriin. Jos vain oikein muistan niin Joutsenossa kerrottiin myös, että jossain Peogeot-moottorissa on ilmeisesti joskus ollut samanlainen rivi-mallinen Bosch-ruiskutuspumppu. Tuskin Wickströmin veljekset muutaman tuhannen ruiskutuspumpun tilausmäärällä omaa pumppumallia Boschin tehtaalta olisivat saaneetkaan, joten heidän on ollut käytettävä jotakin jo olemassaolevaa pumppua.

Huollossa selvisi myös sellainen asia, että joku asioita ymmärtämätön oli jossakin vaiheessa säätänyt Wickströmin huippukierrosten rajoittimen toimimaan vasta 1850-1900 kierroksessa minuutissa. Jos koneen maksimikierrokset ovat 1000 ja rajoitimen pitäisi olla vain 50 rpm yli huippukierrosten niin kyseisten säätöjen osalta oltiin kyllä todella paljon metsässä. Onneksi esimerkiksi potkurinakseli ei ole katkennut täydellä kaasulla ajettaessa. Todennäköisesti kone olisi silloin "rynnännyt" eli kierrokset olisi nousseet hallitsemattomasti hajoittaen lopulta koko masiinan. Siitä muuten tuli mieleen sellainen asia, että edellisellä omistajalla potkurinakseli oli murtunut etummaisen akselinpätkän liitoslaippojen kohdalta vuonna 2006. Ilmeisesti verkko tai nuotta yms. oli joutunut potkuriin. Akselin korjaus oli pettänyt vielä uudelleen vuonna 2011, jolloin etummainen vajaan metrin mittainen pätkä oli uusittu ja laippojen ja akselin liitokseen oli tehty sorvilla oikeaoppiset pyöristykset. Tämä on asia, johon palaamme vielä..

Ruiskutussuuttimien reikien putsaus.

Reikien pitää olla täysin puhtaat ja suuttimien täytyy mennä tiputtamalla ilman voimankäyttöä paikoilleen, jotta polttoaineen suihkutuksesta huolehtiva kärki ei muuta kanteen kiinni kiristettäessä muotoaan. Dieselasennuksesta hankkimani kupariset tiivistysrenkaat vaihdoin myös samalla.

No palattuani takaisin Tähdelle alkoi kaikkien taiteensääntöjen mukainen asennusurakka, jonka lopputuloksena useampaa tuntia myöhemmin Wickström hörähti tulille. Kalina, joka aiemmin ajottain kuului kiusallisen kovaa ei ollut kokonaan hävinnyt, mutta se samoin kuin pumpun nakutus olivat huomattavasti vaimenneet ja äänet muutenkin tasoittuneet. Ainoa vielä korjattava asia oli noin sata kierrosta liian korkealle jäänyt tyhjäkäynti, joka sekin korjaantui seuraavana päivänä dieselasennuksen setän saapuessa paikalle ihailemaan "mielenkiinnosta" Tähteä ja varsinkin sen suurta Wickström-moottoria. Sellaista ei kuulema ole pitkästä urasta huolimatta vielä aiemmin hänellekään vastaan tullut. Minä sain siinä samalla neuvot kuinka tyhjäkäynti säädetään ja kuinka moottorin pientä vaipumista vaihdetta kytkettäessä voi säädöillä ehkäistä.

Venttiilit tuli samalla myös säädettyä. Sekin otti oman aikansa ennen kuin tajusin, että sylinterikansissa on pakoventtiilit ulommaisina ja imuventtiilit sisempänä. Säätöarvot ovat imu 0,30mm ja pako 0,35mm. Tovi piti vauhtipyörästä moottoria pyöritellä ja venttiilinnostimia seurailla ennen kuin tajusin mistä oli kyse.

Sammakkoniemi Järvisydän ja Perpulanluhta

Viime viikonlopun Vanhojen laivojen regatta Leppävirralla aiheutti hiukan viivettä blogin päivittämiseen. Tässä kuitenkin jatkoa tarinalle ja regatasta sitten myöhemmin lisää. Jäimme siis Oraviin..

Ajelimme sieltä kirjoitelman otsikon paljastamaan paikkaan eli Linnansaaren Sammakkoniemeen. Suojaisessa lahdessa olikin vastassa täysi laiturillinen veneitä. Onneksi paikka Tähdelle kuitenkin löytyi kanssaveneilijöiden tiivistäessä hiukan ryhmittäytymistään. Kävin jälleen kumiveneellä kysymässä mahdollisuutta saada paikka ja jo Oravissa tapaamamme m/s Viima ottikin meidät viereensä tarjoten jopa ystävällisesti kulkua laiturille heidän veneensä kautta. Siirsimme Tähden sen jälkeen ankkurista laituriin ja kiinnityimme paikallemme. Kaikki meni hienosti ja joku paikalla ollut veneilijä kävi myös vielä erikseen kehumassa Wickströmin kaunista putputusta. En millään malttanut olla paljastamatta, että kolmella sylinterillä mennään.

Illalla kävimme koko miehistön voimin tarkastamassa saarten joka puolelta ympäröimän suojaisan lahden kumiveneellä, josta hauska kuva alla. Linnansaaren liepeillä moni kertoi nähneensä norppia, joten niitäköhän tässä tutkaillaan? Lapset pelasivat myös pienen empimisen jälkeen jalkapalloa saaressa telttailemassa olleen venäläisen pikkupojan kanssa.

Seuraavana aamuna muiden kierrellessä saaressa tein ruorin taakse vanerista tuollaisen levyn. Se kun oli jäänyt ajohytin remontin yhteydessä laittamatta. Koiramme suosikkipaikka, aina moottorin käydessä, näkyy kuvasta myös hyvin.

Sammakkoniemen koettuamme ajelimme iltapäivällä Rantasalmelle lomakeskus Järvisydämeen uimaan, laskemaan vesiliukumäkeä ja hakemaan juomavettä. Hauska paikka sekin.

Sataman laituri oli sielläkin täynnä. Tuuli puhalsi hankalasti ja ajoittain voimakkaasti lahden pohjukkaan päin joten jäimme suosiolla satamaan menevän väylän varrelle ankkuriin. Kaksi muutakin vanhempaa alusta oli tänne "eksynyt".

Ajatus oli ollut, että jäisimme tänne laituripaikan järjestyessä yöksi. Kun näin ei käynyt ja kaikki asiat oli hoidettu niin lähdimme jatkamaan matkaa. Linnansaaren kansallispuiston alueelta löytyy paljon upeita satamapaikkoja ja pienen googletuksen jälkeen päädyimme kyseisen saaren pohjoispuolella olevaan Perpulanluhta nimiseen pieneen ja syvään lahteen. Ilmeisesti Varistaipaleen kanavan esittelijänaisen toivoma sesonki on nyt sitten vihdoinkin alkanut sillä sielläkin kallioon oli kiinittynyt  sen verran monta venettä, että päätimme jäädä lahden suulle ankkuriin saunomaan ja paistamaan lettuja.

Illan mittaan soittelin muutamalle dieselmoottorien ja varsinkin Wickströmien kanssa pelautuneille venemiehille ja jutustelin heidän kanssaan moottorin kalinasta. Päädyin vielä aukaisemaan uudelleen ruiskutuspumpun huoltoluukun ja löysäämään neloslohkon jousenkin poissa, jotta pääsin heiluttelemaan pumpun osia. Tässä oli ajatuksena varmistaa lähinnä se, että jos joku paikka sattuisi vaikka jumittamaan ja näin ollen haittaamaan polttoaineen suihkutusta sylinteriin. Näin ei kuitenkaan ollut ja kokosin osat takaisin paikoilleen.

Ärsyttävää, kun selkeää vikaa ei löydy. Mutta onneksi auringonlasku oli taas komea.