lauantai 12. heinäkuuta 2014

Syy selviää..ehkä..


Savonrannasta lähdettyämme jatkettiin matkaa kohti Rääkkylää ja Kihaus-festivaaleja. Tarkoituksena oli pitkästä aikaa käydä Rääkkylässä moikkaamassa tuttavia ja samalla verestää muistoja kyseisistä kansanmusiikkifestivaaleista. Ajelimmekin tyynen ja aurinkoisen kelin vallitessa kohti Orivettä.

Matkan varrella kyselin puhelimella mielipiteitä moottorin käyttäytymisestä laivanetsimisprojektini kautta tutuksi tulleilta vanhemmille laivamiehiltä. Tuumattuani asiaa heidän sekä koneiden kanssa pelautuneiden sukulaismiehieni kanssa lisäsin "ensiapuna" polttoaineen sekaan huomattavasti moottoriöljyä. Tankissa oli noin 200 litraa polttoainetta ja lurautin sinne öljyä noin 4 litraa. Kuulin tämän auttaneen traktorin kanssa ruiskutuspumpun sekä -suuttimien nakutukseen ja tasanneen huomattavasti koneen käyntiä. En tiedä oliko sillä kuitenkaan suurempaa vaikutusta, mutta moottori toimi koko matkan ajan loistavasti. Mitään selkeätä merkkiä edellisen päivän tärinästä en havainnut. Ehkä aavistuksen, mutta en ole kyllä siitä aivan varma.

Heti Savonrannan jälkeen Ryttyniemen kohdalla vastaamme tuli pitkää tukkilautta perässään vetävä vielä Tähteäkin vanhempi 1908 rakennettu Chr. Kontturi-hinaaja. Hienosti näkyi useamman sadan metrin lautta sekä pari pienempää hinaajaa Gutzeitin ensimmäisen metsäpäälikön, 1847-1908 eläneen Chr. Kontturin, mukaan nimetyn aluksen perässä kulkevan.



Tämmöistä tietoa aluksesta antaa Enso-Gutzeitin historiaa käsittelevä Tukkimetsiä ja höyrylaivoja-kirja.


Gutzeitin amiraalilaivana toimineen Chr. Kontturin kohtaamisessakin oli hiukan jännitysmomenttia nimittäin vasta jälkeenpäin tajusin heidän antaneen minulle merkkiä miltä puolelta hinaaja sekä lautta ahtaassa väylän kohdassa olisi kannattanut ohittaa. Ajoin pitkän matkaa suoraan heitä kohti miettien samalla tuulen suuntaa ja lautan liikkumista. Tein päätöksen ohittaa heidät normaalisti oikealta puolelta. Välimatkaa oli vielä yli puoli kilometriä, kun hinaaja yllättäen kääntyikin vetämään lauttaa minusta katsoen oikealle ja mietin kuumeisesti mitä se voisi tarkoittaa. Onko lautta ajautumassa liikaa vasemmalle vai mitä? Arvoin siinä hetken ja taisinpa hiukan kääntää Tähden keulaa vasemmalle, mutta lopulta päätin kuitenkin jatkaa ohitusta oikealta sillä Chr. Kontturikin kääntyi takaisin alkuperäiseen kulkusuuntaansa. Sivuutettuani hinaajan ja ollessani pitkän hinausvaijerin kohdalla havaitsin lautan ja edessäni olevan niemen kärjen välimatkan olevan vain noin 50 metriä. Olin kyllä tutkinut merikartasta jo etukäteen, että syvää vettä riittää vaikka joutuisin ajamaan reilun kymmenen metrin päästä niemestä ja niemenkärjen jälkeenkään ei olisi mitään ongelmaa vaikka joutuisin ajamaan reilusti väylän ulkopuolella. Jännittävää se silti oli ja ymmärsin heti, että minua oli yritetty ohjausliikkeellä ystävällisesti neuvoa ohittamaan lautta minusta katsoen vasemmalta puolelta, jossa vapaata vettä olisi ollut vieläkin enemmän tarjolla. Ensi kerralla tietää sitten tämänkin.

Matkaa tosiaan jatkettiin Paasselän, Savonselän ja Ukonselän kautta Arvinsalmen lossille kauniissa kelissä ja mitään ylimääräisiä sivuääniä ei koneesta kuulunut.


Iltamassa saavuimme  hyvästä palvelusta kuuluun Paksuniemen viersasvenesatamaan Rääkylässä ja parkkeerasimme Tähden tankkauslaiturin viereiseen vapaaseen laituriin. Itse satamalahteen emme uskaltaneet sen ahtauden takia ajaa. Alla oleva kuva seuraavalta illalta, kun satamassa on jo hiukan ruuhkaa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti