Juuvinsaari, Valkiajärvi

Sulkavan Linnavuoren kautta kulkeva reitti oli valittu mielenkiintoisen yöpymispaikan lisäksi myös suojaisuutensa vuoksi. Hieman idempänä kulkeva etelä-pohjoissuuntainen 4,2 metrin syväväylä tuntui kovalla etelätuulella mukavammalta jättää välistä ja kolmas reittivaihtoehto Ummistonveden kautta miinoittui korkeutemme takia. Maston kaatamalla ja antennit irroittelemalla senkin tosin olisi karttatietojen mukaan voinut ajaa.

Joka tapauksessa pääsimme kokemaan tämän seurauksena säätiedotuksessa luvatun myräkän "mukavasti" Linnavuoren laiturissa ja jatkamaan siitä matkaa iltapäivällä tuulen jo laannuttua. Matka etenikin seuraavaksi Kaartilanselän, Säviönvirran, Vekaransalmen, Vänkäläisenselän ja Tervorannanselän kautta upeita sateenkaaria ihastellen kohti Pihlajaveden länsiosissa sijaitsevaa Juuvinsaarta, jonka miehistö oli valinnut seuraavaksi pysähtymiskohteeksi.

Tämäkin saari jäi viime vuonna kokematta sen silloin täyden vierasvenelaiturin takia. Nyt paikalla ei ollut ketään, joten kiinnittäydyimme voimakkaan lounaistuulen "avustamana" laiturin pohjoispuolelle. Ennen kuin peräköysi oli saatu poijuun, oli Tähden keula jo karannut parin metrin päähän laiturista. Tämä olisi viime vuonna tarkoittanut peruuttamista pois rannasta ja uudelleen yrittämistä. Tosin sekään ei olisi suoralta kädeltä onnistunut nimittäin perän kiinnityspoiju ja sen ketju olivat tietenkin juuri potkurin kohdalta. Tälläkin kertaa ongelma ratkesi keulapotkurin ansioista. Ei kyllä harmita yhtään siihen taannoin sijoittamani tuhatlappuset.

http://www.veneilysaimaa.com/juuvinsaari.htm

Mukavan oloisessa joskin tuulisessa Juuvinsaaressa paistelimme illanpäälle makkarat ja saunoimme. Kirkkaana valaisseen kuun katselemisen jälkeen nukkumaan mentiin tietoisina seuraavana päivänä odottavasta iloisesta juhlatunnelmasta. Enkä nyt puhu kyseiseksi päiväksi sattuneesta Puolustusvoimien lippujuhlasta vaan Tähden hankkimisen ensimmäisestä vuosipäivästä. Nimittäin tasan vuosi sitten alus siirtyi omistukseemme Oulujärvellä ja nyt ollaan monen mutkan jälkeen sitten täällä Saimaalla aloittelemassa toista risteilykesää edelleenkin hyvin tyytyväisinä hankintaan.

Seuraavan aamun herätyksen ja aamiaisen jälkeen juhlahumuun sekaantui myös häivähdys arjen harmaata, sillä Savonlinnaan siirtymisen ohella tänään alkaisi myös pieni veneilytauko. Ihmisen, kun on välillä näköjään käytävä töissä ja leikkaamassa kotona nurmikoita.

Matkallä Savonlinnaan näkyi runsaasti asukkaita vailla olevia ja ankaran remontoinnin alaisena kesälomien alkamista odottelevia kesäasuntoja. Jos jonkinmoista terassia, lisäsiipeä ja saunarakennusta näkyi useammassakin rannassa olevan vielä työnalla. Ei päästä suomalainen mökkilomailija itseään helpolla!

Tuuli yltyi vielä hetkittäin puhaltelemaan varsin voimakkaasti. Aallonkorkeus ei yltänyt kovinkaan merkittäviin lukemiin, mutta huomattava 14,5 m/s taitaa olla tuulimittarin lukema tässäkin kuvassa.

Lähellä Savonlinnaa Simunanselällä alkoi vastaantulijoitakin jo näkyä. Ensin nautimme kauempaa s/s Paul Wahlin ylväästä menosta ja seuraavaksi esiintymisvuorossa oli jo viime suvena useampaan kertaan kohtaamamme m/s Puijo.

http://fi.wikipedia.org/wiki/S/S_Paul_Wahl

http://fi.wikipedia.org/wiki/M/S_Puijo

Kovin montaa henkeä ei kyytiläisiä aluksilla ollut, joten meille jäi arvoitukseksi oliko kyseessä varsinaiset ristelyreissut vai jotkin muut ajelut.

Tyhjässä Törninpyörän vierasvenesatamassa paikkoja oli myös valittavaksi asti. Aluksi ajattelimme kiinnittää Tähden sivukiinnityksellä, mutta kyseisen toimenpiteen kieltävät kyltit huomattuamme laitoimme tyhjästä laiturista huolimatta kuuliaisesti perän poijuun ja keulan laituriin.

Vielä kotimatkalle vievään junaan astuessamme nappasin kuvan Casinon vierasvenesataman harvinaislaatuisesta kuuden viranomaisveneen keskittymästä. Liekö ollut heilläkin kauden avajaisjuhlallisuudet meneillään?

Eteenpäin kohti uusia vastuksia

Karjalansaaressa vietetyn yön jälkeen lapsemme odottelivat innokkaina uuden leikkikaverinsa heräämistä. Kun hänestä ei alkanut kuulua sain lopulta rohkaistua heitä käymään kysymässä häntä naapuriveneestä. Niin pääsivätkin leikit alkuun piinallisen parituntisen jälkeen.

Illalla saapuessamme saareen tuuli jo jonkin verran. Aamulla tuuli olikin noussut ennusteen mukaan 5-6 metriin sekunnissa. Sellainen ei paljoa Tähteä keinuttele, mutta vastatuuleen saaren laiturista pois peruuttaminen on jo pieni haaste. Tämä oli myös ensimmäinen peräpoijussa vietetty yö Tähden kanssa. Siinä köysiä yksitellen löysäillessä mietin useampaan kertaan kuinka meidän kannattaa toimia, jottei kolhita vieressämme olevaa toista venettä eikä peruuteta poijun päälle. Aamulla ennen meitä lähtenyt Norppa 10, joka muuten osoittautui viidellä havaitulla yksilöllä Heinäveden reitin suosituimmaksi huviveneeksi, ajautui sekin hetkeksi poijun päälle. Alustavan suunitelman laadittuani laitoin pakin päälle keula vielä kiinni laiturissa ja kansimies löysäsi siitä pikkuhiljaa Tähteä taaksepäin. Minä puolestani vedin Tähteä kohti poijua peräköydestä. Päästettyämme keulan irti laiturista Tähti lähti kuuliaisesti juuri oikeaan suuntaan, mutta kuitenkin viime metreillä tuuli sai käännettyä sen verran kulkusuuntaa etten aivan ylettynyt ottamaan poijuhakaa irti poijusta. Ei auttanut muu kuin kiirehtiä juoksujalkaa ohjaamoon löysäämään vaihde vapaalle ja vetää ohi poijusta mennyt perä narulla poijun luokse. Näin toimien saimme itsemme irti ja pääsimme jatkamaan matkaa.

Aamun aikana ehdin myös rassaamaan ja puhdistelemaan pari tuntia saunan lattian alla olevaa pumppukaivoa, joka pumppaa tiskialtaan ja saunan harmaatvedet takaisin järveen. Se kun tahtoo melkein päivittäisistä puhdistuksista huolimatta toimia huonosti. Nyt olenkin alkanut epäillä sekä pumpun siipien kuluneen että myös virran ajoittaisen vähyyden haittaavan sen toimintaa.

Jatkaesamme eteenpäin huomasin jossakin vaiheessa taas Puijon takanamme ja päästinkin hänet leveämmässä väylän kohdassa herrasmiesmäisesti ohi. Tähdellä ei nimittäin ole mitään jakoja huomattavasti nopeamman Puijon kanssa. Komeasti ja isot aallot tehden alus jatkoi matkaansa kohti Savonlinnaa.

Matkamme eteni mallikkaasti aina Haukiveden Kotkaselälle asti jossa ollessamme juuri kääntymässä Mustikkasaaren ja Virtasaaren välissä kohti koilista ja Enonvettä alkoi tuntumaan, että Wickström täristää enemmän kuin aiemmin. Tiedän olevani vainoharhainen näiden asioiden suhteen, mutta aina ennen kuin uusi härveli saavuttaa luottamukseni olen vielä tavallistakin tarkkaavaisempi. Muistissa on myös edelleen käyntihäiriöitä aiheuttanut vesiepisodi, joten aikani asiaa yksin komentosillalla pohdittuani laitoin koneen tyhjäkäynnille ja menin kysymään perähyttiin muiden mielipidettä asiaan. Siellä vastattiin myöntävästi ja taas alkoivat aivot raksuttamaan. Vettä polttoaineen seassa? Potkurinakselin pultit löysällä? Verkko potkurissa? Vuotava kannentiiviste? Vasta kun kuuntelin korva kiinni venttiilikopassa sylinterin kerrallaan läpi huomasin neljännen sylinterin ruiskutushetkellä kuuluvan selvästi kovemman nakutuksen. Ajelimme asiaa pohdiskellen lähimpään satamaan, joka sattui olemaan Hyypiänniemi Enonvedellä.

Tarkastin potkurinakselin laippojen pultit, laitoin huomattavasti lisää rasvaa vannasputkeen ja akselin laakeriin sekä tietenkin tarkistelin koneen sekä alennusvaihteen öljyt sun muut. Käytin moottoria pariin otteeseen yrittäen kuunnella sen sielunelämää. Mitään vakavampaa vikaa en kuitenkaan havainnut ja aivan kuin nakutuskin olisi taas vähentynyt.

Yö nukuttiin laiturissa, josta kunta on kuulema hinannutkin veneitä pois niiden pysäköityä siihen luvatta. Kukaan ei kuitenkaan osannut sanoa, mistä lupaa voisi kysyä. "Merihätään" vedoten ajattelin pysäköintiämme perustella, jos joku asiaa alkaisi kyselemään.

Vastukset eivät tältä päivältä olleet vielä tässäkään. Nimittäin ajon aikana itsestään sammunutta kaminaa kaiken muun hässäköinnin keskellä sytyttäessä onnistuin varomattomuuttani käräyttämään kulmakarvojani sytystysnesteen leimahtaessa kaminan palomaljassa. Pari vuotta on edellisestä samanlaisesta tapauksesta, joten nyt voin kai taas olla sen aikaa huoletta..kele!

Jollain on muuten hieno laivaprojekti Hyypiänniemessä. Töitä on varmasti tehty.

Tuolta taustalta näkyy paikalla joskus olleen meijerin piippu. Kokonaisuudessaan hieno vanha miljöö, joka ei ainakaan tällä hetkellä ole varsinainen huvivenesatama. Toivottavasti kuitenkin joskus tulevaisuudessa.

Aamulla päätettiin sitten suoritta koeajo, kun mitään yksiselitteistä vikaa tärinään ei ollut löytynyt. Hiukan levättyään Herra W:n meno olikin tasaisempaa ja päätimme jatkaa matkaa kohti Rääkkylää, vaikka myös ajoa Savonlinnaan Laitaatsillan telakalle mietittiin.

Kaupassa pitäisi taas käydä ja juuri sopivasti matkan varrelle sattui Savonranta. Kapeaa väylää pitkin pujottelimme hyvin hoidettuun Tähden kokoiselle alukselle ehkä hiukan ahtaaseen satamaan. Pyydän myös tässä anteeksi kahdelta väylällä veneilleeltä nuorelta mieheltä joille jouduin tööttäämään, kun eivät "kalastuksen" lomassa sattuneet huomaamaan taakseen ilmestynyttä Tähteä.

Unohdin kokonaan ottaa kuvan satamasta, kun olimme innoissamme käynnistä vanhassa Vuokalan myllyssä. Aivan kaupan nurkalta vahingossa löytynyt rakennus sattui olemaan museokäyttöön kunnostettu vanha mylly, joka aikanaan on jauhanut sähköä koko Savonrannan kylälle. Suosittelen poikkeamaan.

Aiheesta lisää tuolla: http://www.etelasavonmuseot.fi/museot/savonlinnanmuseot/vuokalanmylly.html

Valamosta Kermaan

Valamo jäi taakse ja lähdimme jatkamaan sulkujen parissa. Edellisen päivän Taivallahden ja Varistaipaleen kanavat olivat vastassa ensin. Palasimme siis hiukan taaksepäin päästäksemme jatkamaan eteenpäin kauneudesta kuulua Heinäveden reittiä. Sulutus alaspäin tuntui huomattavasti helpommalta kuin ylöspäin meneminen. Mitään ongelmia jäähdytysvedenkään kanssa ei ilmennyt ja ohjaamoon järjestetyt vahtivuorot vielä varmistivat, että kaikki ainakin sen asian osalta varmasti menee hienosti.

Ajelimmekin reipasta tahtia kauppaan Karvion kanavalle. Juuri, kun sulku ilmestyi näköpiiriin näin hiukan sen takapuolella Savonlinnasta Kuopioon matkalla olevan ja meitä vastaantulevan Puijo-laivan, jonka olemme viimeisen viikon aikana nähneet useasti.

Puijolla niinkuin muullakin ammattiliikenteellä on tietenkin etuajo-oikeus ja niinpä he ajoivat laivansa sulkuun ennen Tähteä. Laiva piti myös pienen tauon sulussa ja me odottelimme kiltisti odotuslaiturissa. Puijon mentyä vetäisimme automaattisulutuksen käynnistysnarusta ja ajoimme vihreän valon palaessa kanavaan. Lasku alempaan vesistöön ei ollut suuren suuri, mutta pieni muistamisen arvoinen tapahtuma tähänkin sulkuun mahtui. Nimittäin kanavan laidoilla roikkuvista kiinitysköysistä yksi jäi käteeni turistien kuvatessa asettautumistamme sulkuun. Onneksi omat kiinitysköytemme olivat siinä heti saatavilla. Kauppareissulla käytyämme sidoin katkenneen köyden, jotta seuraaville ei sattuisi vaaratilannetta. Mutta terveisiä nyt kuitekin vielä kanavia ylläpitävälle Trafille, että tämän kanavan köydet kannattaa tsekata!

Karvion kanavasta vielä sen verran, että vieressä virtaava koski näyttää olevan kovasti sekä kalastajien, että lasten mieleen. Ja komeahan se onkin. Tuosta yläpuolisessa kuvassa näkyvästä laiturista lähtiessämme virta käänteli Tähteä tuntuvasti, mutta hienosti pujottelimme läpi reimariviidakon.

Matka siis jatkui taas. Kermajärven yli tultiin rauhallisesti ja veikkaukseni onkin, että miehistö käytti tilanteen hyväksi ja otti hyttiosastolla pienet ettoset. Saapuessamme alla olevassa kartassa näkyvään Kerman kanavaan minun piti oikein kutsua apujoukkoja odotuslaituriin kiinittymiseksi.

Kerman kanavan kuvat tuli jostakin syystä otettua seepialla, mutta komealta se näyttää silti.

Tuosta yläpuolisesta kuvasta näkyy mielestäni hienosti Tähden ahteri. Pyydän huomiomaan asian siksi, että tästä samaisesta ahterista kuulin edellisen omistajan kertomana hauskan tarinan. Nimittäin alunperin Tähti on ollut tasaperäinen Venäjän tsaarin laivastolle rakennettu miinanlaskija nimeltään Desjatyj eli kymmenes. Vuosia myöhemmin vuonna 1951 Tähden Kotkaan hankkinut Kalarannan konepaja teki alukseen suuria kunnostuksia. Muun muassa pohja uusittiin kokonaan ja perä muotoiltiin pyöreäksi. Aluksen nimi oli silloin Työmoottori 1.

Työmoottori 1:llä satamassa ilmeisesti laivojen hinaus- ja huoltohommia tehnyt porukka oli kuitenkin huomannut laivan uudessa takalistossa samanlaisia piirteitä kuin satamakonttorissa työskentelevällä Mirkulla, joten alusta luonnollisesti alettiin kutsua sillä nimellä. Sitä en tiedä oliko aluksen virallinen nimi jo Kotkassa Mirkku, mutta ainakin siirryttyään huvikäyttöön Päijänteelle vuonna 1985 Mirkku nimi oli käytössä. Ehkä pientä lisäväriä asiaan antaa vielä se, että konttorin Mirkku sattui olemaan laivan Kotkan aikaisen päälikön sisar.