Koivukannanniemestä eteenpäin kohti Savonrantaa ja Puhosta.

Koivukannan lossin mantereen puoleisessa päässä sijaitseva pieni retkisatama ei ehkä ole kaikkein eniten yksityisyyttä kaipaavan venematkaajan lempipaikka. Nuotiopaikoilla grillaamassa ja iltaa istumassa käyvät lähialueen ihmiset sekä aivan vieressä yötä myöten liikkuva lossi aiheuttavat ymmärrettävästi hiukan ääntä. Ne eivät meitä kuitenkaan hätkäyttäneet, vaan pitkän ajopäivän jälkeinen yö nukuttiin Tähti -laivalla oikein makoisasti.

Koivukannanniemi.

Seuraavana aamupäivänä jatkettiin taas matkaa, kunhan oli ensin kierretty taaksemme poijupaikalle kiinnittynyt purjevene. Kyseisen paatin tapasimme muuten edellisen kerran Kotkan edustan Kaunissaaressa pari vuotta takaperin. Savonlinna ei kuulunut tällä kertaa matkaohjelmaamme, vaan huristelimme kovassa vastavirrassa masto kaadettuna Laitaatsillan kautta suoraan kaupungin pohjoispuoliselle Haapavedelle, josta suunnimme kohti Haponlahden avokanavaa. Siellä pysähdyttiin lounaalle ja pienille päiväunille, jottei homma menisi pelkäksi ajamiseksi. Jo vähän ennen kanavassa olevaa laituria täytyi nopeutta hiljentää, sillä peura ylitti uoman uimalla noin 50 metrin päästä edestämme.

Haponlahden kanava.

Illaksi jyristelimme vielä Savonrannan palvelusatamaan (671h.), jossa ei kylläkään ollut tarjolla minkäänlaisia palveluita, kun paikka oli kiinni. Eipä sillä, että niitä olisimme kaivanneetkaan, sillä kävimme ennen nukkumaanmenoa vain kylällä iltakävelyllä. Seuraavana aamupäivänä ennen laiturista irroittautumista ulkoilutin vielä laivakoiraamme rannassa. Tulin siinä samalla katsastaneeksi paikan infotaulua ja äkänneeksi sieltä aika kovan oloiset laiturivuokrat. Tällaisiin hintoihin päästään yleensä vain suuremmissa kaupungeissa, joten ehkä olikin ihan hyvä, ettei paikka ollut auki..

Savonranta.

Savonrannan Piippuhalli, jossa pidetään ainakin taidenäyttelyitä. 

Oli tainnut uittoporukalta jääkaappi tyhjentyä, kun pienemmän apuhinaajan kippari oli lähetetty kauppa-asioille. 

Jätettyämme Savonrannan taaksemme ajoimme muinaisen meteoriitin kymmenkilometriseen kraateriin muodostuneelle Oriveden Paasselälle, joka oli lähes peilityyni. Tuulettomat ja aurinkoiset olosuhteet houkuttelivat jopa kipparin kannelle, tosin ei auringonottoon, vaan vaihtamaan toiletin katon toimimatonta aurinkokennotuuletinta uuteen.

Selän pohjoislaidalla hommat olivat jo onneksi paketissa. Niinpä kippari tarttui taas ruoriin ja pyöräytti Tähden kaakkoiselle kurssille kohti Puhosta, erästä Pohjois-Karjalaan suuntautuvan reissumme pääkohdetta. Huomaan kyllä, että naureskelette siellä! Tuskin Puhos (677h.) nimittäin kuuluu juuri minkään huviveneen kohteisiin ylipäätään. Minua paikka on kuitenkin kiinnostanut siitä lähtien, kun kuulin siellä rakennetun Suomen ensimmäisen höyrylaivan.

Mutkikas ja paljon merimerkkejä sisältävä Puhoksen reitti näkyy tästä hyvin. Meidän satamapaikkamme oli kartassa numerolla 5524 merkityssä Myllyniemessä. Virallinen rahtisatama Port of Puhos löytyy numerolla 3 merkityn neliön itälaidalta.

M/s Adamas Port of Puhoksessa.

Ravintolalaivana toiminut ja nyt myynnissä oleva m/s Pyhäjärvi aivan Puhoslahden kaakkoiskulmassa.

Puhoksen suuri mies oli vuonna 1803 Kiteen Suorlahdella syntynyt Nils Ludvig Arppe. Perinnöksi saamansa Puhoksen sahan kautta hän kiinnostui ja päätyi kehittelemään monenlaisia liiketoimia ja uusia toimintamalleja monille aloille, niittyjen vesitysjärjestelmästä, meijerin (nykyäänkin toiminnassa oleva koulutila) kautta aina laivojen ja lotjien rakentamiseen. Puhoksen valimolla ja konepajalla tehtiin myöhemmin myös höyrykoneita, mutta vuonna 1833 valmistuneeseen Ilmariseen koneet ja niiden asentajat hankittiin vielä ulkomailta. "Ilmarinen veti sahatavaralotjia Saimaan eteläsatamiin toistakymmentä vuotta. Paluukuormaan lastattiin jauhoja, suolaa, kahvia ja muuta tarpeellista. Matkustajatkin pääsivät kyytiin, jos tilaa oli. Arppe vuokrasi alusta ja rahtitilaa myös muille." Näin kerrotaan satamapaikkamme lähelle Myllyniemeen pystytetyissä opastauluissa.

Mylly.

Kiskoilla liikkuva ja alapuolisessa kuvassa olevan voimalaitoksen ohittava uittonippujen kuljetusvaunu.

Puhoksen konepajan valmistama höyrykone.

Muutenkin paikkaan on selkeästi Kiteen kaupungin taholta satsattu. Nurmikot on leikattu, vanha mylly on edelleenkin käytössä ja tavallaan alueen merkittävästä teollisesta historiasta kertoo sekin, että tukkirekkojen kuljettajat vieläkin niputtavat kuormansa rannassa ennen kuin kurottaja nostaa ne järveen odottelemaan hinaajaa. Toki Puhos sijaitsee syrjässä pääväylistä, mutta palkinnoksi tänne poikkeamisesta saa rauhallisen sekä mielenkiintoisen satamapaikan ja mikäs sen parempaa!

Meille mukavaa lisäväriä Puhoksen pysähdykseen antoivat vielä Tähdelle vieraisille tulleet paikallishistoriaa tuntevat sukulaiset, joiden kanssa tehtiin pienet risteilyt lähialueelle sekä vesitse, että maitse. Kiertoajeluiden sekä niiden ohessa nautittujen lettukahvien jälkeen unikin taas maistui niin hyvin, että seuraavan aamun lähtö tapahtui vasta myöhään iltapäivällä. Vaikka taivaalta oli yön aikana tipahtanut joku vesikuuro, oli veneilykeli taaskin erinomainen. Niinpä ajelimme seuraavaksi Rääkkylän ohi aina Pyhäselälle saakka.

Pian Puhoksesta lähdön jälkeen vastaan tullut RMS Neudorf.

Tyyntä Orivedellä.

Kivisalmessa näkyi suuren proomun lisäksi olevan jokin pienempi hinaaja nostettuna rantaan.

Pyhäselkä. Vastarantaa hädin tuskin näkyy.

Tarkoitus oli alunperin rantautua Joensuuhun, mutta olosuhteet oikeastaan pakottivat meidät jäämään vielä yhdeksi yöksi ankkuriin Ison Pyhäsaaren pohjoispuolelle (682,5h.). Komea auringonlasku ja noin kymmeneen asti saaren takaa maltillisesti puhaltanut tuuli kruunasivat illan. Yhdentoista aikoihin jouduimme kuitenkin siirtymään paremmin voimistuneelta lounaistuulelta suojaavaan ankkuripaikkaan.

Illallinen valmistumassa.

Ankkurissa Ison Pyhäsaaren pohjoispuolella.

Tämän pätkän viimeiseksi aamuksi jäi siis vain lyhyt alle tunnin legi Joensuun Jokiaseman laituriin. Sieltä olimme nimittäin onnistuneet tutunkauppojen myötä hankkimaan laituripaikan Tähdelle kolmen seuraavan yön ajaksi.

Jokiasema Joensuu.

Eteenpäin kohti uusia vastuksia

Karjalansaaressa vietetyn yön jälkeen lapsemme odottelivat innokkaina uuden leikkikaverinsa heräämistä. Kun hänestä ei alkanut kuulua sain lopulta rohkaistua heitä käymään kysymässä häntä naapuriveneestä. Niin pääsivätkin leikit alkuun piinallisen parituntisen jälkeen.

Illalla saapuessamme saareen tuuli jo jonkin verran. Aamulla tuuli olikin noussut ennusteen mukaan 5-6 metriin sekunnissa. Sellainen ei paljoa Tähteä keinuttele, mutta vastatuuleen saaren laiturista pois peruuttaminen on jo pieni haaste. Tämä oli myös ensimmäinen peräpoijussa vietetty yö Tähden kanssa. Siinä köysiä yksitellen löysäillessä mietin useampaan kertaan kuinka meidän kannattaa toimia, jottei kolhita vieressämme olevaa toista venettä eikä peruuteta poijun päälle. Aamulla ennen meitä lähtenyt Norppa 10, joka muuten osoittautui viidellä havaitulla yksilöllä Heinäveden reitin suosituimmaksi huviveneeksi, ajautui sekin hetkeksi poijun päälle. Alustavan suunitelman laadittuani laitoin pakin päälle keula vielä kiinni laiturissa ja kansimies löysäsi siitä pikkuhiljaa Tähteä taaksepäin. Minä puolestani vedin Tähteä kohti poijua peräköydestä. Päästettyämme keulan irti laiturista Tähti lähti kuuliaisesti juuri oikeaan suuntaan, mutta kuitenkin viime metreillä tuuli sai käännettyä sen verran kulkusuuntaa etten aivan ylettynyt ottamaan poijuhakaa irti poijusta. Ei auttanut muu kuin kiirehtiä juoksujalkaa ohjaamoon löysäämään vaihde vapaalle ja vetää ohi poijusta mennyt perä narulla poijun luokse. Näin toimien saimme itsemme irti ja pääsimme jatkamaan matkaa.

Aamun aikana ehdin myös rassaamaan ja puhdistelemaan pari tuntia saunan lattian alla olevaa pumppukaivoa, joka pumppaa tiskialtaan ja saunan harmaatvedet takaisin järveen. Se kun tahtoo melkein päivittäisistä puhdistuksista huolimatta toimia huonosti. Nyt olenkin alkanut epäillä sekä pumpun siipien kuluneen että myös virran ajoittaisen vähyyden haittaavan sen toimintaa.

Jatkaesamme eteenpäin huomasin jossakin vaiheessa taas Puijon takanamme ja päästinkin hänet leveämmässä väylän kohdassa herrasmiesmäisesti ohi. Tähdellä ei nimittäin ole mitään jakoja huomattavasti nopeamman Puijon kanssa. Komeasti ja isot aallot tehden alus jatkoi matkaansa kohti Savonlinnaa.

Matkamme eteni mallikkaasti aina Haukiveden Kotkaselälle asti jossa ollessamme juuri kääntymässä Mustikkasaaren ja Virtasaaren välissä kohti koilista ja Enonvettä alkoi tuntumaan, että Wickström täristää enemmän kuin aiemmin. Tiedän olevani vainoharhainen näiden asioiden suhteen, mutta aina ennen kuin uusi härveli saavuttaa luottamukseni olen vielä tavallistakin tarkkaavaisempi. Muistissa on myös edelleen käyntihäiriöitä aiheuttanut vesiepisodi, joten aikani asiaa yksin komentosillalla pohdittuani laitoin koneen tyhjäkäynnille ja menin kysymään perähyttiin muiden mielipidettä asiaan. Siellä vastattiin myöntävästi ja taas alkoivat aivot raksuttamaan. Vettä polttoaineen seassa? Potkurinakselin pultit löysällä? Verkko potkurissa? Vuotava kannentiiviste? Vasta kun kuuntelin korva kiinni venttiilikopassa sylinterin kerrallaan läpi huomasin neljännen sylinterin ruiskutushetkellä kuuluvan selvästi kovemman nakutuksen. Ajelimme asiaa pohdiskellen lähimpään satamaan, joka sattui olemaan Hyypiänniemi Enonvedellä.

Tarkastin potkurinakselin laippojen pultit, laitoin huomattavasti lisää rasvaa vannasputkeen ja akselin laakeriin sekä tietenkin tarkistelin koneen sekä alennusvaihteen öljyt sun muut. Käytin moottoria pariin otteeseen yrittäen kuunnella sen sielunelämää. Mitään vakavampaa vikaa en kuitenkaan havainnut ja aivan kuin nakutuskin olisi taas vähentynyt.

Yö nukuttiin laiturissa, josta kunta on kuulema hinannutkin veneitä pois niiden pysäköityä siihen luvatta. Kukaan ei kuitenkaan osannut sanoa, mistä lupaa voisi kysyä. "Merihätään" vedoten ajattelin pysäköintiämme perustella, jos joku asiaa alkaisi kyselemään.

Vastukset eivät tältä päivältä olleet vielä tässäkään. Nimittäin ajon aikana itsestään sammunutta kaminaa kaiken muun hässäköinnin keskellä sytyttäessä onnistuin varomattomuuttani käräyttämään kulmakarvojani sytystysnesteen leimahtaessa kaminan palomaljassa. Pari vuotta on edellisestä samanlaisesta tapauksesta, joten nyt voin kai taas olla sen aikaa huoletta..kele!

Jollain on muuten hieno laivaprojekti Hyypiänniemessä. Töitä on varmasti tehty.

Tuolta taustalta näkyy paikalla joskus olleen meijerin piippu. Kokonaisuudessaan hieno vanha miljöö, joka ei ainakaan tällä hetkellä ole varsinainen huvivenesatama. Toivottavasti kuitenkin joskus tulevaisuudessa.

Aamulla päätettiin sitten suoritta koeajo, kun mitään yksiselitteistä vikaa tärinään ei ollut löytynyt. Hiukan levättyään Herra W:n meno olikin tasaisempaa ja päätimme jatkaa matkaa kohti Rääkkylää, vaikka myös ajoa Savonlinnaan Laitaatsillan telakalle mietittiin.

Kaupassa pitäisi taas käydä ja juuri sopivasti matkan varrelle sattui Savonranta. Kapeaa väylää pitkin pujottelimme hyvin hoidettuun Tähden kokoiselle alukselle ehkä hiukan ahtaaseen satamaan. Pyydän myös tässä anteeksi kahdelta väylällä veneilleeltä nuorelta mieheltä joille jouduin tööttäämään, kun eivät "kalastuksen" lomassa sattuneet huomaamaan taakseen ilmestynyttä Tähteä.

Unohdin kokonaan ottaa kuvan satamasta, kun olimme innoissamme käynnistä vanhassa Vuokalan myllyssä. Aivan kaupan nurkalta vahingossa löytynyt rakennus sattui olemaan museokäyttöön kunnostettu vanha mylly, joka aikanaan on jauhanut sähköä koko Savonrannan kylälle. Suosittelen poikkeamaan.

Aiheesta lisää tuolla: http://www.etelasavonmuseot.fi/museot/savonlinnanmuseot/vuokalanmylly.html