perjantai 11. heinäkuuta 2014

Eteenpäin kohti uusia vastuksia


Karjalansaaressa vietetyn yön jälkeen lapsemme odottelivat innokkaina uuden leikkikaverinsa heräämistä. Kun hänestä ei alkanut kuulua sain lopulta rohkaistua heitä käymään kysymässä häntä naapuriveneestä. Niin pääsivätkin leikit alkuun piinallisen parituntisen jälkeen.

Illalla saapuessamme saareen tuuli jo jonkin verran. Aamulla tuuli olikin noussut ennusteen mukaan 5-6 metriin sekunnissa. Sellainen ei paljoa Tähteä keinuttele, mutta vastatuuleen saaren laiturista pois peruuttaminen on jo pieni haaste. Tämä oli myös ensimmäinen peräpoijussa vietetty yö Tähden kanssa. Siinä köysiä yksitellen löysäillessä mietin useampaan kertaan kuinka meidän kannattaa toimia, jottei kolhita vieressämme olevaa toista venettä eikä peruuteta poijun päälle. Aamulla ennen meitä lähtenyt Norppa 10, joka muuten osoittautui viidellä havaitulla yksilöllä Heinäveden reitin suosituimmaksi huviveneeksi, ajautui sekin hetkeksi poijun päälle. Alustavan suunitelman laadittuani laitoin pakin päälle keula vielä kiinni laiturissa ja kansimies löysäsi siitä pikkuhiljaa Tähteä taaksepäin. Minä puolestani vedin Tähteä kohti poijua peräköydestä. Päästettyämme keulan irti laiturista Tähti lähti kuuliaisesti juuri oikeaan suuntaan, mutta kuitenkin viime metreillä tuuli sai käännettyä sen verran kulkusuuntaa etten aivan ylettynyt ottamaan poijuhakaa irti poijusta. Ei auttanut muu kuin kiirehtiä juoksujalkaa ohjaamoon löysäämään vaihde vapaalle ja vetää ohi poijusta mennyt perä narulla poijun luokse. Näin toimien saimme itsemme irti ja pääsimme jatkamaan matkaa.

Aamun aikana ehdin myös rassaamaan ja puhdistelemaan pari tuntia saunan lattian alla olevaa pumppukaivoa, joka pumppaa tiskialtaan ja saunan harmaatvedet takaisin järveen. Se kun tahtoo melkein päivittäisistä puhdistuksista huolimatta toimia huonosti. Nyt olenkin alkanut epäillä sekä pumpun siipien kuluneen että myös virran ajoittaisen vähyyden haittaavan sen toimintaa.




Jatkaesamme eteenpäin huomasin jossakin vaiheessa taas Puijon takanamme ja päästinkin hänet leveämmässä väylän kohdassa herrasmiesmäisesti ohi. Tähdellä ei nimittäin ole mitään jakoja huomattavasti nopeamman Puijon kanssa. Komeasti ja isot aallot tehden alus jatkoi matkaansa kohti Savonlinnaa.

Matkamme eteni mallikkaasti aina Haukiveden Kotkaselälle asti jossa ollessamme juuri kääntymässä Mustikkasaaren ja Virtasaaren välissä kohti koilista ja Enonvettä alkoi tuntumaan, että Wickström täristää enemmän kuin aiemmin. Tiedän olevani vainoharhainen näiden asioiden suhteen, mutta aina ennen kuin uusi härveli saavuttaa luottamukseni olen vielä tavallistakin tarkkaavaisempi. Muistissa on myös edelleen käyntihäiriöitä aiheuttanut vesiepisodi, joten aikani asiaa yksin komentosillalla pohdittuani laitoin koneen tyhjäkäynnille ja menin kysymään perähyttiin muiden mielipidettä asiaan. Siellä vastattiin myöntävästi ja taas alkoivat aivot raksuttamaan. Vettä polttoaineen seassa? Potkurinakselin pultit löysällä? Verkko potkurissa? Vuotava kannentiiviste? Vasta kun kuuntelin korva kiinni venttiilikopassa sylinterin kerrallaan läpi huomasin neljännen sylinterin ruiskutushetkellä kuuluvan selvästi kovemman nakutuksen. Ajelimme asiaa pohdiskellen lähimpään satamaan, joka sattui olemaan Hyypiänniemi Enonvedellä.

Tarkastin potkurinakselin laippojen pultit, laitoin huomattavasti lisää rasvaa vannasputkeen ja akselin laakeriin sekä tietenkin tarkistelin koneen sekä alennusvaihteen öljyt sun muut. Käytin moottoria pariin otteeseen yrittäen kuunnella sen sielunelämää. Mitään vakavampaa vikaa en kuitenkaan havainnut ja aivan kuin nakutuskin olisi taas vähentynyt.

Yö nukuttiin laiturissa, josta kunta on kuulema hinannutkin veneitä pois niiden pysäköityä siihen luvatta. Kukaan ei kuitenkaan osannut sanoa, mistä lupaa voisi kysyä. "Merihätään" vedoten ajattelin pysäköintiämme perustella, jos joku asiaa alkaisi kyselemään.

Vastukset eivät tältä päivältä olleet vielä tässäkään. Nimittäin ajon aikana itsestään sammunutta kaminaa kaiken muun hässäköinnin keskellä sytyttäessä onnistuin varomattomuuttani käräyttämään kulmakarvojani sytystysnesteen leimahtaessa kaminan palomaljassa. Pari vuotta on edellisestä samanlaisesta tapauksesta, joten nyt voin kai taas olla sen aikaa huoletta..kele!

Jollain on muuten hieno laivaprojekti Hyypiänniemessä. Töitä on varmasti tehty.





Tuolta taustalta näkyy paikalla joskus olleen meijerin piippu. Kokonaisuudessaan hieno vanha miljöö, joka ei ainakaan tällä hetkellä ole varsinainen huvivenesatama. Toivottavasti kuitenkin joskus tulevaisuudessa.

Aamulla päätettiin sitten suoritta koeajo, kun mitään yksiselitteistä vikaa tärinään ei ollut löytynyt. Hiukan levättyään Herra W:n meno olikin tasaisempaa ja päätimme jatkaa matkaa kohti Rääkkylää, vaikka myös ajoa Savonlinnaan Laitaatsillan telakalle mietittiin.

Kaupassa pitäisi taas käydä ja juuri sopivasti matkan varrelle sattui Savonranta. Kapeaa väylää pitkin pujottelimme hyvin hoidettuun Tähden kokoiselle alukselle ehkä hiukan ahtaaseen satamaan. Pyydän myös tässä anteeksi kahdelta väylällä veneilleeltä nuorelta mieheltä joille jouduin tööttäämään, kun eivät "kalastuksen" lomassa sattuneet huomaamaan taakseen ilmestynyttä Tähteä.





Unohdin kokonaan ottaa kuvan satamasta, kun olimme innoissamme käynnistä vanhassa Vuokalan myllyssä. Aivan kaupan nurkalta vahingossa löytynyt rakennus sattui olemaan museokäyttöön kunnostettu vanha mylly, joka aikanaan on jauhanut sähköä koko Savonrannan kylälle. Suosittelen poikkeamaan.


















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti