Imatran satamaan

Heräilimme edellispäivän koettelemusten jälkeen seuraavana aamuna kaikessa rauhassa. Tämän johdosta jo aamupalaa syödessämme saimme kuulla kuinka Ruhansaaren laiturissa yötä kanssamme viettäneet veneet yksi toisensa jälkeen käynnistivät koneensa ja poistuivat paikalta. Laiturin toisessa päässä yöpynyt pieni punahyttinen hinaajakin, jota en vielä ollut ehtinyt edes mennä ihastelemaan saati tunnistamaan, ehti harmikseni irroittamaan kiinnitystouvinsa.

Lopulta Tähti oli laiturin ainoa alus, kun viimeinenkin fiskarimallinen matkavene hävisi kohti kotisatamaansa. Jutustelin illalla kyseisen paatin omistajan kanssa, joka kertoi isänsä aikoinaan rakentaneen aluksen. Hänen 30 vuotiseen Saimaan matkailuun oli ehtinyt mahtua kaikenlaisia tapahtumia, mutta alakerran Herramme kaltaista ei hänkään ollut koskaan ennen kohdannut. Illalla rantaan saapuessamme kuulunut koneen matala ja rauhallinen käyntiääni oli kuulema ollut "nautittavaa" kuultavaa. Tästä syystä Wickström saikin konehuoneessa sitä illalla ihmetellessämme kovasti ihailua osakseen.

Saatuani ahdettua aamupalalla vatsani täyteen pekonia, papuja, paistettuja kananmunia, paahtoleipää ja kahvia pureuduin syvemmin eilisen blackout -tilanteen aiheuttajiin. Löysin ruorin etupuolisesta kojetaulusta pienen penkomisen jälkeen yhden ainoan eräälle merkkivalolle virtaa tuovan plussajohdon irrallaan. Sen viereiseen metalliseen tukipalkkiin se lienee eilen hipaissut ja aiheuttanut oikusulun tunnetuin seurauksin.

Vaikka vika oli pieni niin haitta oli sen verran suuri, että katsoin järkevimmäksi samantien erottaa kriittisimmät laitteet eli kaikuluotaimen ja karttaplotterin kaikista muista sähkölaitteista ja siirtää ne kaikki pari päivää takaperin asentamani DSC/VHF -puhelimen sulakkeen taakse. Myöhemmin ne voisi tietenkin toimintavarmuuden nimissä vielä sijoittaa omien varokkeidensa taakse, vaikka tämän yhdenkin sulakkeen koko laskujeni mukaan näyttäsi riitävän kaikille kolmelle aparaatille.

Pientä mietiskelyä asiassa aiheutti myös se, miksi plotteri on alunpitäen kytketty samoihin sähköihin esimerkiksi juuri moottorin varoitusvalojen, pyyhkijöiden yms. kanssa? Jotenkin olin virheellisesti - ja asiaa tarkistamatta - kuvitellut, että plotterin ja ruotelin etupuolisen kojetaulun sähkönsyöttö ovat ilman muuta omien sulakkeidensa takana. Siirtäessäni näistä jälkimmäisen kulkemaan vanhan lattasulakkeen sijasta automaattisulakkeen kautta en todellakaan tullut testanneeksi, onko karttaplotterikin mukana tässä ryhmässä. Sitten kytkin vielä uuden viime syksynä asentamani kaikuluotaimen hölmöyksissäni plotterin virransyöttöön kuvitellen edelleen kytkennän olevan kuvatun kaltainen. Asian tarkistaminenhan olisi ollut todella helppoa, joten hiukan harmittaa oma ajatelemattomuuteni. Epäselvyyteen ja virheelliseen olettamukseeni vaikutti osaltaan varmasti myös se, että vanhempaan sulaketauluun ei ole asentajien toimesta merkitty mitä kunkin sulakkeen takana on. Ainoastaan muutamasta tällainen merkintä löytyy, mutta nekin ovat minun erilaisten asennustöiden ohessa jälkikäteen tekemiäni.

Tämän kaiken ohella vaikuttaa myös siltä, että ellen olisi muuttanut ruorin etupuolelle menevää yleissyöttöä taannoin komentosillan uuteen sähkökaappiin omalle automaattisulakkeelle, jonne puolestaan tulee minun laittamani paksukaapelinen syöttö suoraan akulta, olisi edellispäivän kaltaisessa vikatilanteessa palanut vanhan sulaketaulun pääsulake ja se jos joku olisi aiheuttanut päänvaivaa. Lienee siis syytä lähitulevaisuudessa käydä huolellisesti läpi vanhojen lattasulakkeiden taakse sijoitetut laitteet ja merkita ne huolella ylös vastaisuuden varalle. Vielä parempi olisi tietenkin uuden isomman sulaketaulun asentaminen ja kaikkien sillan sähköjen uusiminen sekä sijoittaminen automaattivarokkeiden taakse.

Sähkötöiden jälkeen puolenpäivän hujakoissa mekin laittauduimme matkalle. Suuntasin eilistä tuloreittiämme pitkin Hietasaarta kohti, sillä halusin ehdottomasti käydä tarkistamassa löytyisikö satamaan opastavia viittoja päivänvalossa. Kiikareilla tiirailin saaren itäpuolistä väylää pitkin kulkiessamme lahdukkaa kohti ja löysin yhden pienen reimarin, joka tältä etäisyydeltä vaikutti eteläviitalta. Muita merkkejä en yrityksistäni huolimatta havainnut. Asian olisi tietenkin voinut vielä tarkistaa lähemmäs ajamalla, mutta päätin kuitenkin matkaa jouduttaakseni jatkaa eteenpäin ja tulla joku toinen kerta valoisan aikaan etsimään reitin satamaan.

Kuulin muuten myöhemmin, että kyseisessä paikassa on useampi veneilijä kolhinut alustaan juuri näihin pelkäämiimme kiviin. Siinä samalla varmistui lopullisesti myös tunne oikean ratkaisun tekemisestä, kun vaihdoimme illalla satamapaikaksemme läheiset Ruuhonsaaret.

Kiersimme Kyläniemen kärjen ja ajoimme jo Ristiinan reissulta tuttua reittiä Suur-Saimaan Mäntyselän yli Satamosaaren ohi Imatran kylpylän rantaan. Ei ole muuten mitenkään selvää tuon Suur-Saimaa nimen oikeaoppinen käyttö. Asiasta lisää tuolla.

Mutta se siitä. Palataan takaisin Tähden kannelle..

Siellä nimittäin paistoi aurinko ja lännenpuoleinen perän takainen tuuli pysytteli rauhallisissa 3 m/s lukemissa. Tämän johdosta lämpötila kohosi päivän aikana lähes 13 celsiusateeseen. Sillalla oli ajoittain aukaistava jopa molemmat ovet, kun paidan selkämys alkoi tuntumaan kostealta. Syksyinen Saimaa tarjosi siis parastaan.

Muutamia muita huviveneilijöitäkin oli myös liikkeellä, mutta hauskimman "vastaantulleen" yllätyksen tarjosi matkamme aikana taakseni komentosillan pöydälle ilmestynyt kuva tukkilauttaa hinaavasta Tapolasta. Huvikäytössä eläkepäiviään viettävästä aluksesta löydät lisää tuolta.

Iltapäivä oli edennyt jo pitkälle kiinnittäytyessämme kylkikiinnityksellä Imatran sataman etelänpuoleiseen isommille veneille tarkoitettuun A-laituriin. Jotenkin tuntuu, että tätä vierasvenelaituria ei ole ainakaan mainostamisella pilattu. En äkikseltään nimittäin muista juuri kenenkään kohtaamamme veneilijän kertoneen vierailleensa täällä. Ehkä tätä epäkohtaa parantaakseen Imatralla ollaankin parhaillaan tarttumassa toden teolla sataman kehittämishankkeeseen.

Mahdollisuuksia ainakin on. Erinomainen satamapaikka kaiken kokoisille aluksille, upea rantatie vai pitäisikö peräti sanoa boulevardi, kylpylä, hotelli ja harrastusmahdollisuudet aivan rannassa ja vielä ravintolapalveluitakin tarjolla. Myös pari risteilyalusta tarjoamassa elämyksiä Saimaalle halajaville, mutta veneettömille matkailijoille.

Imatra ja Vuoksenniska on muuten aikoinaan ollut yksi Saimaan suosituimman ja tuottoisimman Savonlinna-Lappeenranta -laivareitin satamapaikoista, joten historiaakin löytyy. Niin ja tietenkään ei matkailumielessä sovi unohtaa - vaikkakin täältä rannasta käsin hiukan etäällä olevia kohteita - Imatrankoskea, Valtionhotellia eikä myöskään harmillisesti kuilun partaalla heiluvaa IBBF:ää eli Imatran Bigband Festivalia.

Mekin etsimme satamaseremoniat hoidettuamme uimavarusteemme ja lähdimme viettämään loppupäivää kylpylän aaltoihin. Syömässäkin käytiin ja muutama drinkkikin nautittiin. Nuoriso intoili erilaisten pelien parissa ja sai kuin saikin kasöörin lopulta heltymään ja kustantamaan heille jo aikoja sitten luvatun hotelliyön. Minun huolekseni jäikin sen seurauksena viettää yksinäinen yö Tähdellä. Uskollinen laivakoiramme oli onneksi kuitenkin siellä seuranani, hänellä kun ei ollut ehdotonta tarvetta päästä hotelliin.

Kävimme vielä aamulla koko porukalla hotellin valmiilla aamupalalla ennen viimeistä lyhyttä siirtymää Vuoksenniskan möljään.

Siellä oli aluksen loppusiivouksen lisäksi tarjolla vielä muutakin ohjelmaa. Olin nimittäin vihdoinkin löytänyt katsastusmiehen hoitamaan Tähden vuoden 2015 huvivenekatsastuksen. Rantaan ilmestyi asiantuntevan ja mukavan oloinen Herra Särkinen, joka paljastui pian myös veneenrakentajaksi (Veneveistämö Uusi Aalto).

Muistatte ehkä kesäisen vuodatukseni, jossa kaipailin monelle meistä veneilijöistä tarpeellista asiansa osaavaa ja rakentavassa hengessä palauttetta veneen kunnosta ja varustuksesta antavaa maalaisjärjellä varustettua katsastusmiestä. Tässä oli nyt sellainen. Aluksen varusteet läpikäytiin kaikessa rauhassa, muutamia hyviä parannusehdotuksia annettiin, tarvittavat asiakirjat kirjoitettiin ja niin oli Tähti taas virallisesti katsastettu.

Koneen tunnit Niskalammilla olivat muuten 169h. Reitillä Niskalampi - Peräsaari - Puumala - Kylmäsaari - Linnavuori - Sulkava - Puumala - Ruuhonsaaret - Imatra - Niskalampi, moottori pyöri siis yhteensä 23 tuntia.

Alla vielä lisää matkan saldoa. Ensimmäisen kutsumanimi lienee "Ysikymppi"?

Tässä puolestaan menee vanhemman vielä nimettömän ja korsteenittoman hinaajan vetämä tukkilautta, jota Ysikymppi avustaa. Mielestäni kannattaa vielä erikseen huomioda tukkiniput, jotka niputettiin - nuoren laivurin oivalluksesta - milläs muulla kuin nippusiteillä.

Unelmien kesän loppu häämöttää

Kuten otsikosta voi lukea alkoi koko kesän kestänyt laivaretkemme väistämättä tulla päätökseensä. Laivakellon soittama loppusoitto olisi pian käsillä. Olimme seilanneet alkukesän Oulujärveä ristiinrastiin ja rahdattuamme Tähden kumikanavaa pitkin Iisalmeen, ajelleet karkeastiottaen reitin Iisalmi-Kuopio-Siilinjärvi-Kuopio-Heinävesi-Savonranta-Rääkkylä-Joensuu-Linnansaaren kansallispuisto (mm. Oravi, Sammakkoniemi, Järvisydän)-Savonlinna-Varkaus-Leppävirta-Varkaus-Savonlinna-Sulkava-Puumala-Lappeenranta. Etäisyyksiä ja ajotunteja en ole muistiin merkinnyt, kun on ollut muuta puuhaa, mutta on niitä varmasti tullut melkoinen määrä. Jo Oulujärvellä minulle sanottiin, että te olette ajaneet reilussa parissa viikossa enemmän kuin moni kymmenessä vuodessa. Tähti kuitenkin hankittiin tarpeeseen ja käyttöön. Sattui vielä olemaan niin, että pikkupojan unelma omasta laivasta tuli toteutettua juuri silloin, kun ensimmäistä kertaa melkein kahteenkymmeneen vuoteen minulla oli mahdollista pitää näin pitkä kesäloma. Tähdet olivat niin sanotusti kohdillaan tässä asiassa ja siitä olen hyvin onnellinen.

Olin pitkin kesää metsästellyt Tähdelle paikkaa talveksi. Useampia ehdokkaita löytyikin avuliaiden laivamiesten myötävaikutuksella. Esimerkiksi Leppävirta ja vaikkapa Mikkeli jäivät kuitenkin pienen tuumimisen jälkeen pois laskuista, eteläisessä Suomessa asuvan kannalta pitkän ja hitaan automatkansa takia. Onneksi idempää mukavamman tien päästä, Lappeenrannan suunnalta oli myös useampia vaihtoehtoja tarjolla.

Päädyimme lopulta kiinnittämään köytemme Imatralaiseen laituriin. Jäissä talvehtivan aluksen talvisäilytyspaikkaa valitessa on otettava huomioon useampia asioita. Yksi tärkeimmistä on mielestäni veden virtaus. Sillä virtaava vesi pitää jäät ohempina ja jäiden vanhalle rungolle aiheuttamat rasitukset pysyvät näin pienempinä. Imatran Niskalammen satamasta aivan Vuoksen suulta meille löytyikin kevääseen asti juuri tällainen paikka ja vieläpä erittäin kohtuulliseen hintaan. Meille tarjotun kalleimman satamapaikan vuosihinnalla saisimme nimittäin täältä Tähdelle paikan yli viideksitoista vuodeksi. Kyllähän korkealle hinnoittelulle on tottakai olemassa jotkin perusteet. Laiturin kunto, oma saaritukikohta, vesi ja sähkö laiturilla jne. Tuskin se täysin tuulesta temmattu on. Mutta joka tapauksessa hintaero oli sen verran iso, että se vaikutti väistämättä paikan valintaan.

Mutta mutta.. Se siitä. Mukava, että Tähti sai paikan satamasta, jossa on toisiakin vanhoja aluksia ja varsinkin lähempänä satamaa asuvia aktiivisia laivaharrastajia. He kun toivomme mukaan voivat sivusilmällä katsoa laivamme perään ollessamme itse kotona useamman sadan kilometrin päässä.

Vielä olisi kuitenkin edessä tämän periodin viimeinen siirtymä Lappeenrannasta Imatralle. Tankkaus ja septintyhjennys hoidettiin Lappeenrannassa korkeasta polttoaineen hinnasta huolimatta. Tosin tankkasin tällä kertaa vain satakunta litraa sillä otin polttoainetta vain toiseen tankkiin. Toinen 200 litran säiliöistä oli nyt vuorostaan tyhjennysoperaation alla ja ounastelinkin sen tyhjenevän vielä ennen Imatraa.

Vesi kohisi kokassa, kun ajelimme kohti määränpäätämme. Olin optimistisesti arvioinut ajoaikamme olevan noin kaksi ja puoli tuntia, mutta melkein kolme ja puoli siihen kuitenkin meni. Vajaan vartin verran meni taas matkan aikana polttoainejärjestelmän ilmaukseen Mikonsaaren kupeella, toisen polttoainesäiliön tyhjentyessä odotusteni mukaan. Tankin puhdistusoperaatio olisi siis odottelemassa tekijäänsä.

Kiva on mennä kotia, mutta milloin tulemme seuraavan kerran Tähdelle? Tämä kysymys esitettiin matkan aikana useamman kerran. Itsekin myönnän miettineeni samaa.

Reitti oli aika vähäeleinen ja rauhallinen. Tuuli puhalteli verkkaisesti ja liikenne oli varsin vähäistä. Tuollainen alus tallentui kuitenkin kameraan Imatran lähellä.

Sade- ja ukkospilvistä huolimatta aurinko jaksoi yrittää paistaa ja Niskalammen satamaan saapuessamme oli lämpötila sitä luokkaa, että osa miehistöstä suoritti jo perinteeksi muodostuneen uintireissun.

Pakkasimme useamman tunnin tavaroita autoon ja muistelimme moneen kertaan läpi kaiken mitä tulisi tehdä ennen kuin jättäisimme Tähden odottelemaan seuraavaa vierailuamme. Listaan kuului mm: pohjaventtiilien sulkeminen, molempien sähköjen sulkeminen, polttoainehanojen sulkeminen, kaasuhanan sulkeminen, kumiveneen nosto takakannelle, likaisten petivaatteiden yms. ottaminen pyykättäväksi kotiin, vaatteiden ja lelujen pakkaaminen, tiskaaminen, wc:n pesu, kotoa tuotujen työkalujen pakkaus ja vaikkapa ovien lukitseminen. Herkkuna pohjalla odottelivat vielä tankin puhdistus ja ruiskutuspumpun irroitus. Päätin nimittäin viedä pumpun nyt huoltoon. Katsotaan sitten auttaako tämä kolinaan, mutta tiedän huollon jälkeen ainakin sen olevan varmasti kunnossa. Pumpun kanssa äheltäessäni päätin vielä jättää tankin puhdistamisen seuraavaan kertaan, jotta ehtisimme ajoissa kotia ottamaan vastaan meille kyläilemään saapuvia vieraita. Olisipahan seuraavalle veneilykerralle tarjolla "jotakin tekemistä".

Remonttimiehen välipala nautitaan työn ohessa Wickström-tarjottimelta.

Ja pumppu kassiin ja menoksi.

Eipäs hoppuilla.. Vielä oli paria asiaa hoidettavana. Nimittäin valokuvan ottaminen ja mallinumeron muistiin merkitseminen suihkuun ja tiskialtaaseen vettä pumppaavasta Jabscon pumppusta. Se kun on alkanut pumppailemaan ajoittain aivan turhaan, vaikka kaikki hanat olisivat kiinni. Mistään liitoksesta ei myöskään vettä vuoda, joten syy taitaa olla pumpun takaiskuventtiilissä, joka ei ainakaan erään saaren rannassa suoritetuissa kenttäkokeissa toiminut moitteettomasti. Irroittelin siellä pumppuyksikön moottorista ja puhdistin sen tuloksetta. Edessä onkin luultavasti joko varaosien tilaus tai uuden pumpun vaihto-operaatio.

Lopulta saimme kaiken kuntoon ja pääsimme aloittamaan kotimatkamme. Seuraava kerran palaisin Tähdelle luultavasti yksin tekemään pieniä remontti/varusteluhommia... To be continued!

Tankki tyhjänä Saimaalla

Emme jääneet Sahanlahteen yöksi, sillä tarkoituksenamme oli ehtiä seuraavana päivänä ajoissa Lappeenrantaan. Toimintasuunnitelmamme huomiselle oli, että hakisimme Savonlinnaan ja Leppävirralle jääneet automme iltapäivän ja illan aikana Lappeenrantaan, jotta edessä jo häämöttävä kotimatka kaikkien tavaroiden kanssa olisi helpommin toteutettavissa.

Tuumattuamme yöpaikkaa ja sääennustetta hetkisen päätimme ottaa suunnan kohti 12 meripeninkulman päässä sijaitsevaa Saimaata ja Petraselkää. Tähän asti olemme ymmärtääkseni veneilleet Saimaan vesistössä, mutta nyt tulisimme virallisesti Saimaalle. Luukkolansaaren eteläpuolella ja pienen matkan päässä väylän itäpuolella sijaitseva Hirsisaari vaikutti ainakin kartan mukaan sopivalta ankkuripaikalta.

Illaksi ja yöksi luvattu kaakon suunnalta 3-5 m/s:sa puhaltava tuuli pitäisi siellä hyttyset loitolla ja toivonmukaan ainakin hiukan viilentäisi Herra Wickströmin ajon jälkeisiä tunteita. Tuollainen reilun 2500 kilon rautamötikkä varaa nimittäin itseensä aika paljon lämpöä. Kerronpa tässä myös sellaisen ilouutisen, että helteistä, lämpimästä järvivedestä ja välillä monen tunnin mittaisista ajorupeamista huolimatta moottorin lämmöt eivät ole juurikaan heilahdelleet. Jäähdytys toimii siis moitteettomasti.

Jossakin Niinisaaren kupeella vastaamme tuli laivan nimestä päätellen itänaapurimme omistuksessa ollut alus. Hiukan arvaamattomilta näyttivät ohjausliikkeet ja alusta sivuuttaessamme huomasin hermostuneen oloisen "kapteenin" istuvan keulakannella ja antavan komentosillalla olevalle "perämiehelle" sieltä käsimerkein ohjeita ajosuunnasta. Aluksella vallitsi huomiomme mukaan muuten varsin iloinen tunnelma, joka on tietenkin tärkeä tekijä onnistuneessa merimatkassa.

Tuolta näytti ankkuripaikallamme. Ennen sinne pääsyä piti kuitenkin tehdä pieni remonttitoimenpide. Parin päivän ajan minulla oli ollut projektina toisen polttoainesäiliön ajaminen tyhjäksi, jotta saisin puhdistettua varmasti kaiken säiliön pohjalla olevan lian pois. Valuttaessani paria päivää aikaisemmin tankin pohjaventtiilistä mahdollisia vesiä pois ei sieltä meinannut alkuun tulla mitään. Johtopäätös siitä oli, että joku tukkii tankin pohjaproppua.

Seurasin kahden viimeisen päivän aikana tarkkaavaisesti säiliön tyhjenemistä ja hiukan ennen saapumistamme Hirsisaaren rantaan Vuohisaaren sektoriloiston kohdilla Wickström alkoikin odotusteni mukaan yskimään. Kaasun löysättyäni ja vaihteen vapaalle laitettuani kiirehdin konehuoneeseen vaihtamaan polttoaineenoton toiseen Tähden kahdesta säiliöstä, mutta kone ehti siitä huolimatta sammua. Tuuli painoi meitä tietenkin juuri sillä hetkellä läheisen saaren rantaa kohti, joten ilmasin polttoainejärjestelman muutamassa minuutissa. Koneen käynnistyessä matkaa rantaan ei enää ollutkaan kuin reilut 50 metriä. Pääsimme kuitenkin kunnialla pois paikalta ja ajoimme vajaan kahden meripeninkulman päähän Hirsisaaren rantaan.

Jotta voisimme seuraavana päivänä tankata uutta polttoainetta tankkeihin Lappeenrannassa, oli tyhjentynyt säiliö tietenkin puhdistettava samantien. Lämpimässä 46 asteisessa konehuoneessa teinkin sitten kyseisen toimenpiteen ja kuten kuvasta näkyy lämmintä riitti. Rauhanmerkki auttoi pysymään rauhallisena suorituksen ajan.

Seuraavana aamuna lähdimme taipaleelle jo ennen kello yhdeksää. Kutveleen avokanavan ja sen viereisen lossin sivuutimme hiukan puolikymmenen jälkeen.

Siitä jatkoimme Huuhanselälle ja Mäntyselälle. Suuren Mäntysaaren rannassa näkyi useampia veneitä ja Listinki nimisen saaren rannassa olin näkevinäni regatassa kohtaamamme Rapid -laivan. Norpankin luulen taas nähneeni vilaukselta lähellä väylää Niittynen nimisen saaren pohjoispuolella. Vaikka ohitimmekin Suur-Saimaan tällä kertaa vauhdilla vaikutti se vierailemisen arvoiselta paikalta monine hiekkarantoineen ja useine pienine vierassatamoineen.