Viimeinen kesälomaviikko Heinäveden reitillä

Tosiaan kesälomapäivämme alkoivat olla tältä erää loppuun käytetyt, sillä enää oli jäljellä vain vajaan viikon pyrähdys helteisellä Saimaalla. Kuopiosta irroittauduimme iltapäivällä, käytyämme ensi luonnollisesti kaupassa, täytettyämme Tähden vesi- ja polttoainesäiliöt sekä vajutettuamme septiä.

Kallamarina Kuopio.

Pientä laittoa se vaatii vaan.. Ennen kuin Kallamarinasta saatiin vettä Tähden tankkeihin, täytyi varastoista kaivella letkuklemmari ja korjata laiturin vesiletkun liitos kuntoon.

Vehmersalmi siinteli mielessä, mutta tuttavalaivamme tarjous tulla vielä yhdeksi yöksi heidän kaverikseen Ahvensaloon (759,5h) vei kuitenkin voiton. Vierailu siellä olikin oikein mukava ja tulipa siinä ohessa juhlistettua miehistömme keskuuteen sattuneita merkkipäiviäkin. Saaressa jo olleen Dollyn, Tähden sekä myöhemmin paikalle ajaneen Armidan lisäksi laituriin ilmestyi jossakin vaiheessa myös Koivuniemi.

M/s Koivuniemi rantautumassa Ahvensaloon.

Ahvensalo.

Aamulla sitten jatkettiin matkaa jo mainitun Vehmersalmen Millibaarin laivalaituriin. Ravintolaan jätettiin Kuopioon jääneen automme avaimet, jotka oli unohtunut - yllätys yllätys - antaa armidalaisille. He kun olivat lupautuneet viemään sen sataman läheiseltä parkkipaikalta kotipihalleen säilytykseen, kunhan vain palaavat takaisin kaupunkiin. Pysähdyksen aikana miehistö tietenkin myös ui ja hyppeli laiturilta veteen.

Seuraavaksi matka jatkui Suvasvettä kohden, jonka jälkeisellä eli itäpuolisella pienemmällä selällä uitiin taas. Sen jälkeen paahdettiin yhtä kyytiä, vain välillä viime talvena laituriinsa uponneen s/s Leppävirran edessä kunniakierroksen tehden, aina Karviolle asti kauppaan. Toivottavasti alus saatetaan takaisin samanmoiseen loistokuntoon, johon se edellisen joskus 2000 luvun alussa tapahtuneen pulahduksen jälkeen oli laitettu.

S/s Leppävirta.

S/s Leppävirta.

M/s Puijo muistaakseni Varisveden kohdilla.

Palokki.

Karvion sulut aukeavat.

Tunnin seisahduksen jälkeen suunnittiin Karviolta taas eteenpäin Kermajärvelle, jonka keskellä uimamanööverit jälleen kerran toistettiin. Viilentelyn jälkeen jatkoimme vielä sieltäkin matkaa aina Kerman kanavan alapuoliseen Kermankeitaan vierasvenesatamaan (767h). Syynä näin pitkään päivämatkaan oli Repola 2 -hinaajan kanssa sovitut treffit. He olivat nimittäin puskeneet tänne vastavirtaan aina Savonlinnasta asti.

Alusten kokoero on kyllä hurja. Värityksen yhtänäisyys vielä oikein korostaa ajatusta, että Tähti pääsi isoveljen kylkeen.

Repola 2:sen kylkeen kiinnityttyämme ilta meni laivajutuista tarinoidessa sekä saunoessa. Tietenkin myös uitiin ja paistettiin plättyjä. Laiturilla juuri saapumisemme aikaan vierailleen herrasmiehen kuulin olevan mahdollisesti kiinnostunut Tähden kotilaiturin suuresta Nils -hinaajasta. Se olikin ilouutinen, sillä nykyisen omistajan työkiireiden takia jo useamman vuoden seisonut alus kaipaisi itselleen uutta ja asiasta innostunutta omistajaa. Toivottavasti kaupat saadaan sovittua ja hienon työhistorian omaava laiva pääsee taas kulkukannalle. Tämä toimikoon rohkaisun lisäksi samalla myös Nilsin epävirallisena myynti-ilmoituksena!

Mukavan pysähdyksen jälkeen oli jotenkin haikeata lähteä seuraavana päivänä jatkamaan ajelua kohti Oravia. Taas tottakai uitiin sekä matkalla, että perillä, muttei sekään riittänyt pesemään pois jälleen kerran mieleen hiipivää kesän loppumisen aiheuttamaa surumielisyyden tunnetta. Mukavaa kuitenkin oli katsoa, kuinka miehistö mukaan lähteneine kavereineen nautti täysin rinnoin vesillä olosta. Oravissakin oli uimahommat lopulta lopetettava kapteenin mahtimääräyksellä kello yhdentoista aikaan illalla, jolloin satama ympärillä oli jo tyystin hiljentynyt. Päivästä jäi mieleen myös ruuhkaksi asti yltynyt huviveneliikenne Heinäveden reitillä. Juuri ollenkaan valehtelematta... Vihovuonteen ja Pilpan välillä tuli vastaan kymmenen alusta!

Kuvia Oravista.

Tästä Oravin laivasta en vieläkään tiedä sen enempää. En tohtinut myöskään mennä kumiveneellä liian lähelle ihmettelemään yksityisrannassa olevaa alusta. Hienolta se kuitenkin näyttää!

Oravin aamusaunan jälkeen vilkaisin vielä uudemman kerran Wickströmin vaihdelaatikon pakkipannan säätömutterin lukitusta. Se oli nimittäin edellisenä päivänä alkanut mietityttämään, kun olin talinauhaboksin rasvakuppia kiristäessäni huomannut potkuriakselin hiipivän vapaan ollessa kytkettynä muutaman nykäyksen verran todella hitaasti taaksepäin. Se tarkoitti tietenkin sitä, että lukitusmutteri oli liian tiukalla. Tästä syystä löysäsin sitä 1/6 osa kierroksen verran. Oraviin tullessamme tuntui kuitenkin siltä, ettei laiva ottanut pakkia koko tehollaan. Näin ollen kiristin mutterin nyt takaisin viime keväänä asetettuun tiukkuuteen. Sen jälkeen laitoin koneen käymään ja asetin vaihdekepin hiukan komentosillalle merkittyä vapaakohtaa edemmäs, jolloin itseasiassa laatikon kyljestä lähtevä alkuperäinen vaihdetanko osoitti vielä selkeämmin suoraan ylöspäin eli kohti virallista vapaa-asentoa. Tällöin ryömimistä ei esiintynyt. Tästä päästäänkin lopputulemaan, että vaihdevivusto(kin) kaipaisi syssymmällä pientä hienosäätöä!

M/s Puijo Oravissa menossa kohti Kuopiota.

Puolituntisen remonttijumpan jälkeen lähdettiin taas liikenteeseen. Matka suuntautui ensin Tuunaanselän yli Pienelle Haukivedelle ja sieltä sitten Haapavedellle. Uimataukoja unohtamatta puksuttelimme aina Hopeasalmen Sulosaareen eli Savonlinnaan asti (Wickströmin tuntimittarin lukema 774,5h). Täällä meitä oli vastassa Hans Nielsen ja Aili, joiden väliin ajaa sujautimme itsemme. Muiden ottaessa osaa Hansin kipparin tuomaroimaan uimahyppykisaan pakkasin minä vaivihkaa reppuni ja kiirehdin Parikkalan kautta Kiteelle vievään junaan. Regatan jälkeen Rääkkylään jäänyt automme oli nimittäin haettava sieltä vihdoinkin pois, jotta miehistö pääsisi aamulla siirtymään sillä takaisin Etelä-Suomeen. Siinäpä ilta sitten vierähtikin. Plussana tietenkin sauna Hansilla ja letunpaisto Tähdellä! Tässä kirjoitellessa alkaa väistämättä miettimään, kuinka paljon ihminen jaksaakaan syödä lettuja ja saunoa? Näköjään aika paljon!

Seuraavan aamupäivän kuviot olivat varsin selkeät. Tähti ja hotelli Casinon parkkipaikalla yöpynyt auto vaihtoivat paikaansa Haislahden puolelle Citymarketin laituriin, jossa matkatavarat ja miehistö siirrettiin jälkimmäiseen. Sen jälkeen kippari pyöritteli Tähden tankkaus- ja septilaitureiden kautta matkalle kohti Vekaraa ja Puumalaa. Aurinko paistoi, mutta nyt tuli vaihteeksi muutama vesi/ukkoskuurokin. Kovin myräkkä kuitenkin väistettiin.

Kirkkoveneitä tuli vastaan Olavinlinnan kiertävässä Linnanvirrassa.

Sesonki on päällä. Aluksia Pitkällä Pihlajavedellä.

Puumalaan matkalla ollut m/s Wihtori Lapinsalmessa Härkinsalon kupeella.

Välillä satoi vettä oikein kunnolla.

M/s Tapio.

M/s Hanhi.

Justus -proomu ja puskija, jonka nimeä en tiedä.

Ollessani vielä jossakin Kesamonsaaren ja Kokonsaaren väliselllä väylällä kuulin kuinka m/s Rudolf varoitteli VHF:llä Vekaran lossia tulostaan ylävesiltä päin. Tästä syystä tartuin puhelimeeni ja pirautin aluksen kipparille ja sovimme tärskyt Siltakemmakoiden valtaamaan Puumalan satamaan. Hän oli kysynyt luvan pysähtyä kaupassakäynnin ajaksi Imatran Lammassaaresta käsin risteilyitä ja myös kaikenlaista tilausliikennettä hoitavan m/s Emman kylkeen. Minä puolestani kiinnityin paikalle päästyäni Rudolfin kylkeen. Puolituntisen stopin aikana, jolloin edes Wickström ei Tähden konehuoneessa vaiennut, saatiin tehtyä yhteinen suunnitelma ajaa yöksi aina Aittasaareen asti, jotta minun seuraavan aamun matka Niskalammille ei muodostuisi turhan pitkäksi. Huomiseksi illaksi olisi nimittäin vielä siirryttävä leipää pöytään tuovan sorvin ääreen eteläisempään osaan maatamme.

M/s Rudolf.

Rudolf ajamassa keulaa rantaan Lamposaaressa.

Peräkanaa köröttelimme leppoisalla matkavauhdilla Puumalasta ensin Hätinvirtaan ja siitä Parkonpään ohi Petraselän yli Aittasaareen. Sääennustetta vastustava sivutuuli teki kuitenkin saareen kiinnittymisestä vähemmän houkuttelevan, joten Rudolfin kipparin ehdotuksesta päätimme kokeilla viereisen Lamposaaren etelän puoleista lahdukkaa. Tässä pieni video Rudolfista.

Tähti, Rudolf ja Tapola Lamposaaressa. Harmi, kun Tapolan ahteri jäi puuttumaan kuvasta.

Ja sepäs olikin mukava paikka! Jopa niin mukava, että siellähän oli muitakin, nimittäin suuri Tapola oli kyljestään lahdelman itärannalla kiinni. Ilta saaressa meni rattoisasti paikalla olleiden kanssa tarinoidessa ja Tähden sisätiloja järjestellessä. Aamun valjettua olikin sitten viimeisen etapin aika. Kun se oli ajettu, kiinnittyi Tähti omalle paikalleen Niskalammin kotilaituriinsa (787,5h) ja niin oli kesäreissu 2018 suoritettu! Takana oli kaksi helteisellä Saimaalla vietettyä kuukautta ja 133 ajotuntia.

Asiasta toiseen.. eli Valamosta Viinijuhlille.

Tummanpuhuva Juojärvi.

Tässä ajelee risteilyitä Valamosta käsin Juojärvelle sekä Varistaipaleen ja Taivallahden kanaviin tekevä m/s Sergei. Pahoittelen ikkunan läpi otetun kuvan heijastuksia. Sergein kipparin iloinen tervehdyskin hukkuu tyystin niihin!

Kuten kerrottua, Juojärvellä ja Tuusniemen satamassakin tuli Kuopiosta käsin piipahdettua ja poikettiinhan me vielä reissun lopuksi Valamossakin. Ajatus oli ollut käydä siellä pikaisesti vain päivittäin klo 18-21 tarjoiltavalla iltateellä ja jatkaa sitten Taivallahden ja Varistaipaleen kautta matkaa takaisin kohti Kuopiota. Luostarilla vierailu vain meni niin myöhäiseksi, että muutimme taas kerran lennosta suunnitelmiamme ja jäimme Valamon laituriin yöksi. Rauhaisa ilta oli myös sateeton, joten käytimme sen tietenkin hyväksi maalaamalla Tähden ajohytin ovet saman sävyisiksi muiden hyttirakenteiden kanssa.

Seuraavana aamuna ajelimme sitten itsemme kanavien ohi takaisin Suvasvedelle ja sen jälkeen Vehmersalmen Millibaarin kautta Pohjois-Savon Wanhat Laiwat ry:n saareen Ahvensaloon.

Ohitustilanne. Vesillä oli aurinkoisena päivänä vilskettä ja hyvä niin.

Vehmersalmella Tähti oli helpompaa parkeerata laiturin pohjoispuolelle, sillä yksinäinen ja tässä kuvassa puiden takana oleva Norppa -vene varasi keskelle pysäköitynä ja leveälle vedettyine harusköysineen varsin tehokkaasti koko laivalaiturin. Kuvan vasemmanpuolimmainen matkavene saapui paikalle myöhemmin.

Tähti lähdössä Vehmersalmen laiturista.

Ahvensalossa meidän oli tarkoitus mukavan illanvieton merkeissä tavata taas m/s Armidan miehistöä. He eivät muilta kiireiltään vain olleet (onneksi) vielä ehtineet paikalle, joten taas tartuttiin Tähdellä kiireen vilkkaa maalipensseliin. Tällä kertaa mustaa väriä saivat pintaansa ajohytin katolle vievät tikkaat, masto ja kaikki kannen viisi kiinnityspollaria.

Mukavan ja reilusti seuraavan vuorokauden puolelle venähtäneen illan jälkeen oli vuorossa tuhti pekonilla, munilla ja tomaattikastikkeessa seilaavilla pavuilla höystetty aamupala. Sen mahaan ujuttamisen jälkeen vaikutti viereinen alus vielä sen verran uneliaalta, että päätin tarttua tuumasta toimeen ja säätää vihdoinkin Wickströmin venttiilinvälykset.

Vaikkei toimenpide vie paria tuntia pidempään niin ei siihen ole parina edellisenä kesänä liiennyt suunnitelmista huolimatta aikaa. Niin kuin kaikessa, tässäkin hommassa on omat kommervenkkinsä, mutta suurin haaste ja ajankulu operaatiossa ei todellakaan ole varsinainen säätötoimenpide vaan venttiilikopan tiivistysliimaus. Kopan laitoihin ruiskutusputkia varten tehtyjä koloja on nimittäin melkein mahdotonta saada kerralla täysin tiiviiksi. Aina jostakin juoksee öljynoro, joka kuuman koneen kylkeä pitkin mennessään käryää ja sotkee ikävästi paikkoja.

Kiinni liimatun venttiilikopan irtoamista piti hiukan avittaa kampeamalla.

Hyvin olivat myös venttiilinvälykset Wickströmissä kohdillaan. Oikeastaan keulastapäin eli vauhtipyörästä lukien vain toisen ja neljännen sylinterin pakoventtiileissä oli säädettävää. Niistä viimeksi mainitussa hiukan enemmän. Säätöarvoina käytin edelleenkin minulle perimätietona laivan mukana siirtyneitä mittoja eli imu 0,30 mm ja pako 0,35 mm. Wickströmin DE -moottoreiden ohjekirjahan antaa välyksiksi tuumista milleiksi muutettuna varsin pienet, 0,13 mm lämpöisessä ja 0,20 mm kylmässä moottorissa.

Huomasin muuten samalla, että samaisen neljännen sylinterin pakoventtiilin keinuvivun toisessa päässä oleva rulla, jonka kautta voima välittyy venttiilinvarteen, ei ollut aivan pyöreä. Ainakin venttiilinvälys muuttui hiukan rullaa pyöritellessä. Muistan kuulleeni myös m/s Kyminsuun Wickström -moottorin rullien olleen samalla tavalla epäsymmetriset. Rulla ja sen "laakerointi" vaikutti kuitenkin aivan ehjältä enkä havainnut siinä ainakaan silmämääräisesti mitään epätavallista kulumaa, joten uskon tämänkin "ominaisuuden" kuuluvan Wickströmin tehtaiden alkuperäisiin erikoisuuksiin.

Tähän väliin voisin kertoa hiukan enemmänkin minua suuresti ilahduttavasta ja jo yli vuoden kestäneestä puhelintuttavuudesta Päijänteen puolella liikkuvan m/s Kyminsuu -laivan kiparin kanssa. Saimaan höyrylaivoissakin konemestarina ajoittain toimiva ja joskus vuosia sitten myös laivatuttavamme m/s Turson konehuoneessa työskennellyt Herra Puttonen on nimittäin onnistunut kaivamaan monenmoista uutta tietoa Wickströmin DE -mallin moottoreista ja haalimaan itselleen jopa useamman varaosakoneen varaston. Juuri mainitun venttiilikoneiston rulla-asian lisäksi hän on kertonut minulle esimerkiksi moottoreidemme olevan ns. märkäputkikoneita, joiden sylinteriputkien tiivistys hoidetaan vanhanaikaisesti kolmella suurella O-renkaalla. Se asia selvisi Kyminsuun moottorin yhtä sylinteriputkea irti käytettäessä. Syy tähän remonttiin oli jäähdytysnesteen valuminen öljypohjaan. Operaation aikana venttiilinnostimen tankojen huomattiin myös olevan eri mittaisia ja niiden yläpäässä olevien pienien kuppien keskenään eri kokoisia. Tämä tietenkin edelleenkin vahvistaa tietoa jokaisen Wickström -moottorin ja myös kaikkien niiden osien yksilöllisyydestä.

Puttoselta olen myös saanut kuulla koneidemme sylinterikansien olevan hyvin todennäköisesti Listerin valmistamia. Yksi mielenkiintoinen asia on myös se, että Tähdenkin moottori on hyvin suurella todennäköisyydellä ollut alunperin varustettu Ebersbächer -turbolla, aivan kuten Kyminsuun vielä nykyäänkin. Herra Puttosen tietolähteiden mukaan nimittäin puolipuristuksella varustetut koneet ovat olleet turbottomia ja sillä ominaisuudella varustamattomat puolestaan aina turbollisia. Tämä fakta selittäisi hyvin myöskin sen tosiasian, että Tähden Wickström ei kuorman kanssa ota 830 rpm:ää suurempia lukemia, vaikka mallikyltissä lukee max 1000 rpm. Potkurin koko ja nousu sekä alennusvaihde luonnollisesti vaikuttavat myös tähän, mutta kun ne eivät vastaa millään tavalla yli 900 rpm lukemiin yltävän ja huomattavasti järeämmällä potkurilla varustetun Kyminsuun lukemia niin pidän tätä olettamusta hyvinkin todennäköisenä.

Tiivistysliimaus käynnissä.

Vaikka tämä jaarittelu Wickströmeistä olisi kuinka mielenkiintoista, niin palataan kuitenkin takaisin kesäreissuumme ja Ahvensaloon.. Venttiilikopan liimaus ehti säätöoperaation jälkeen kuivaa vielä edellisestä päivästä lämpimänä olleessa konehuoneessa reilut kolme tuntia ennen kuin meidän oli jälleen jatkettava matkaa. Ei olisi toki haitannut vaikka kuivumisaikaa olisi ollut enemmänkin, mutta ainakin suuresta liimamäärästä johtuvat purskeet olivat silloin jo kokonaan kovettuneet.

Harmi, kun Ahvensaloon aamulla tulleesta m/s Mursusta ja koko kolmen aluksen armaadastamme unohtui lähtökiireessä kokonaan ottaa valokuva. Meidän oli kuitenkin kiirehdittävä kohti Kuopiota ja Viinijuhlia, jotka olivat valikoituneet seuraavaksi matkakohteeksi. Jo pari kesää sitten lainattu m/s Möhkön paikka Maljalahdessa oli edelleenkin vapaana, aluksen ollessa telakalla Puumalassa. Se oli tietenkin meidän onni, sillä saimme näin Tähtemme aivan juhlien pelipaikoille. Suuri kiitos tästä Möhköläisille!

M/s Parkko.

M/s JS II.

Tähti, Koskelo, Koivuniemi ja Gustava.

M/s Ukko.

Pari päivää ja yötä kului Viinijuhlilla oikein rattoisasti. Ehdimmepä käyttämään jopa eräänä päivänä tuttaviamme pienellä risteilyllä. Vaajasalon ympäri kiertänyt reitti ajettiin rauhallisesti noin neljässä tunnissa. Karhonsaaressa, aiemmilta reissuilta tutussa laivalaiturissa, paistettiin mukaan otetut ja edellisyönä Kallavedestä nostetut kuhat oikeaoppisesti voisulassa ja ai että oli hyvää! Mastoon vedettyä juhlaliputusta riepotellutta pientä tuulta lukuunottamatta myös keli oli meille suotuisa.

Karhonsaaren laivalaituri.

Tähden juhannus

Vaikka aamulla heräsimme Metsä-Rajossa hyvissä ajoin, tuhlaantui ennen lähtöä aikaa kaikenlaiseen puuhailuun siinä määrin, että juhannuksen takia aikaisin ovensa sulkevaan ruokakauppaan Vehmersalmelle emme kuitenkaan ehtineet ajoissa. Onneksi samaisesta rannasta löytyvä Milli-Baari suostui kuitenkiin myymään meille purkillisen hyla-maitoa aamukahviin, jotta tuleva juhannuspäiväkin saataisiin asianmukaisesti käyntiin. Kyseinen ravitsemusliike tarjosi meille myös pizzat ja kaikin puolin mukavan juhannuksenvieton kokkoineen päivineen.

Jos muistiini on yhtään luottamista niin juuri ennen Vehmersalmea näimme koko kesän ensimmäisen purjeita käyttävän purjeveneen. Jollakin selällä liikkuessamme olen horisontissa ehkä jonkun purjeen saattanut jo aiemmin havaita, mutta varmaa muistikuvaa asiasta ei kuitenkaan ole. Tätä hämmästelyä lukiessa kannattaa tietenkin huomioida se, että kulkemamme sokkeloinen Heinäveden reitti ei varmaankaan ole kaikista otollisinta purjehdusvesistöä.

Mutta palatkaamme juhannuksen viettoon..



Tähden miespuoliselle miehistölle päivän suurin elämys oli varmasti vierailu Vehmersalmella juhannusajelullaan piipahtaneessa s/s Parsifal -laivassa. Satavuotisjuhlavuottaan parhaillaan viettävä A. Ahlströmin konepajalla Varkaudessa rakennettu höyrykäyttöinen hinaaja on edelleenkin näyttävä ilmestys.

http://www.steamship.fi/?cat=97

Laiturissa pyörähti myös pohjan kunnostuksesta juuri tullut vanha tuttumme m/s Armida, jonka kohtasimme viime kesänä useampaan otteeseen. Poliisivene ja -vesiskootteri saivat myös miehistön liikkeelle ja näin juhannusaatto kuluikin kuin siivillä.

http://www.pohjois-savonwanhatlaiwat.fi/paatit/armida.html

Juhannuspäivänä olimme suunnitelleet ajelevamme lähemmäksi Kuopiota, jonne Tähti oli viikon lopuksi tarkoitus parkeerata kotikäyntimme ajaksi. Saimme kuitenkin mieleisen mutkan tähän matkaan, kun Vehmersalmella juhannusta viettänyt laivahommista tuttu porukka ehdotti meille vierailua heidän kanssaan eräällä mökillä Kuopion pohjoispuolella. Tähän tietenkin suostuttiin epäröimättä vaikka pian selvisikin, että joutuisimme perille päästäksemme alittamaan juhannuksen ajaksi huoltokatkon takia suljetut Kallansillat. Rautatiesillan alituskorkeus 5,2 metriä oli kuitenkin riittävä masto kaadettuna kulkevalle Tähdelle ja niin päädyimme juhannusviikkomme viimeiseksi yöksi Kuopioon.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kallansillat

Tässä vielä kuvasarja Kallansiltojen alituksesta paluumatkalta. Vaikka Tähden katon ja sillan välissä oli turvamarginaalista johtuen reilusti kaksi metriä ilmaa niin ymmärtänette kuitenkin, miksi kuvaaminen ei tullut edes mieleen menomatkalla.

Kaiken huipuksi saimme parhaillaan telakalla olevan Möhkö-laivan Maljalahden laituripaikan lainaan Kuopion pysähdyksemme ajaksi ja Tähti pääsikin viettämään viikon mittaista lomaansa arvokkaaseen seuraan. Suuret kiitokset paikasta asianosaisille!

http://www.pohjois-savonwanhatlaiwat.fi/paatit/mohko.html