Linnansaaresta Oravin kautta Varkauteen.

Aamulla heräsimme koko ajan voimistuvan tuulen ja Linnansaaren laivalaituriin lähes esteettömästi käyvän aallokon keikutukseen. Siitä välittämättä kiipesin heti aamupalan jälkeen katolle ja kaadoin maston. Tänään olin nimittäin päättänyt laittaa VHF-antennin vihdoinkin omalle paikalleen maston nokkaan. Kauhean kiroilemisen saattelemana kolme tuntia myöhemmin olin pujottanut antennikaapelin viemärinaukaisuvaijerin avulla maston sisään, tehnyt tarvittavat läpiviennit ajohytin rakenteisiin ja käyttänyt sisäkaton auki sekä porannut kiinnitusreiän antennille maston päähän.

Antenni näkyy juuri ja juuri.

Tuulisesta laiturista lähdettiin näiden puuhien jälkeen jatkamaan matkaa alkuperäisten suunnitelmien vastaisesti itäänpäin, sillä olimme päättäneet seuraavaksi pyörähtää Oravissa vedenhakureissulla. Laituriin siellä reilua puoltatuntia myöhemmin ajaessamme saimme ylläykseksemme taas ihastella jo aiemmin mainitun Notre Dame -hinaajan suloisia muotoja. Sen lisäksi, että olimme tavanneet sen Puumalassa, oli alus nähty pikaisesti myös eilen aamulla Törninpyörässä. Vesikanisterien kanssa rantaan mennessämme olikin mukava nähdä omistajapariskunta vilkuttamassa meille ravintolan terassilta. Tuskin varmaan arvaatte, mistä jutustelimme heidän kanssaan seuraavat pari tuntia. Myös molemmat alukset kierretiin huolellisesti läpi siinä samalla.

Suomenlinnaa kotipaikkanaan pitävästä m/s Notre Damesta kerrottiin meille, että se on valmistunut hollantilaiselta Weertin telakalta vuonna 1933. Työuransa se on tehnyt hinaajana Maasjoella. Nykyiset omistajat ovat löytäneet aluksen netin myynti-ilmoituksen avulla Leidenin kaupungin laitamilta Etelä-Hollannista kolme vuotta sitten. Kaupanteon jälkeen 9,1 x 2,8 m kokoinen ja 14,5 tonnin painoinen Notre Dame on ajettu heidän toimesta ensin Hollannin ja Saksan kanavia pitkin Travemündeen, josta se on matkannut rahtilaivan kannella Helsingin Vuosaareen. Aluksen moottori on kolmisylinterinen ja 35 hevosvoimainen Bolinder Munktell, joka antaa sille leppoisan noin viiden solmun matkavahdin.

Keulakajuutta.

Toiletti ja takakajuutta.

Bolinder Munktell.

Vaikka houkutus oli suuri niin yön ajaksi olimme kuitenkin ajatelleet vielä ajella jonkin saaren rantaan, joten jouduimme jättämään uusille tuttavillemme haikeat hyvästit. Lännen ja luoteen väliltä puhaltavalta tuulelta suojainen satama löytyi parituntisen siirtymän jälkeen Kirvessaaren etelärannalta (436,5h). Muistikuvieni mukaan olemme ehkä pysähtyneet uimaan näillämain joskus muutama vuosi takaperin. Iltapuhde vietettiin jo moneen kertaan kerrotuissa puuhissa saaren hyvällä nuotiopaikalla.

Muiden vetäytyessä tämän jälkeen yöpuulle aloitti kippari täkkipeltien toisen vihreän kerroksen maalauksen. Aiemman pinnan liian räikeään värisävyyn ei oltu porukassamme täysin tyytyväisiä, joten maalia tummennettiin mukana olleella mustalla. Röysköllä oli vihreän sävy valittu normaalia "laivasävyä" vaaleammaksi sillä verukkeella, etteivät pellit kuumuisi auringonpaisteessa aivan yhtä paljoa. Mutta ei mennyt sekään kerralla maaliin! Näillä eväin sävy kuitenkin parani huomattavasti.

Wickström pitää Tähteä tuulisen Kirvessaaren rannassa harusköysien kiinnittämisen aikana.

Tummempi ja parempi vihreän sävy.

Kun matka seuraavana aamuna jatkui satoi taas vettä. Maali oli onneksi ehtinyt yön aikana kuivua riittävästi. Vain kumiveneeseen hyppäävän laivakoiran kynnet onnistuivat tekemään siihen pari naarmua, mutta niitä emme jääneet suremaan. Tämän jälkeen ajelimme vastatuulessa ja sateessa kohti luodetta ja Varkautta. Sinne tunteja myöhemmin saapuessamme parkeerasimme itsemme aiemmilta reissuilta tuttuun ja suojaiseen vanhaan Taipaleen kanavakaivantoon (439,5).

Jonkun aluksen nelikulmainen viilari on ottanut sulutuksen aikana hiukan osumaa.

Kanavassa ollutta pienempää huvivenettä ohitettaessa näin sen kipparin tutut kasvot. Jonkin aikaa meni muistellessa ennen kuin yhytin hänet vanhaksi työtoveriksi yli kymmenen vuoden takaa. Mennessäni kotvasen päästä juttusille kertoi kipparin ilme yllätyksekseni iloisen jälleennäkemisen sijaan kuitenkin huolesta ja murheesta. Syy siihen selvisi kuitenkin pian. Aluksen Yanmar -moottori oli nimittäin alkanut polttoaineen seassa olevan veden takia lakkoilemaan. Ja tietenkin juuri kanavassa! Tiedustelujeni ja avun tarjoamiseni jälkeen homma kuitenkin vaikutti olevan hallinnassa, sillä minulle kerrottiin huoltomiehen olevan jo matkalla paikalle. Niinpä Tähtimiehistömme vaihtoikin yllensä parasta ja lähti huojentunein askelin kohti Kanavamuseota ja sen pihamaalla ollutta kesäteatteria. Laivakoiran ulkoilutusreissulla ollut miehistön jäsen oli nimittäin hoksannut siellä esitettävän näyttelijätär Hannele Laurin tähdittämää Mummonmökki nimistä kappaletta.

Mukavan vaikkakin sateisen teatterikokemuksen jälkeen illalla kuvattiin vielä puunlastuuta m/s Helgaan ja m/s Tyrskyn työntämään Vorokki -proomuun Taipaleen nykyisen kanavan suulla.

Haukivesi ja Saimaannorppa

Siinä sitä mennään Haukivedellä. Kommentit "ah" ja "jee" ovat mielestäni oikein osuvia. Koira puolestaan liikkuu omatoimisesti vesiskootterilla.

Ennen Louhisaarilta lähtöä laitettiin runsaan silikonin kera paikoilleen yön liimauksessa ollut kumiveneen pohjaventtiili. Lieneekö vaneerista valmistettu peräpeili turvonnut kostuessaan niin paljon, että koko muovinen venttiili oli haljennut. Muistaakseni veneessä on kyllä kahden vuoden mittainen takuu. Se olisi varmaan korvannut tuonkin vian, mutta helpompaa oli hoitaa homma itse, kuin olla loput lomasta ilman kumivenettä ja sitten vielä soitella ja tilailla osia maahantuojalta.

Savonlinnassa Kyrönsalmen rautatiesillan aukaisua odotellessa ehdimme poiketa kurkistamassa Laitaatsillan telakalle. Tosin sillan väärältä puolelta. Regatassa Leppävirralla ollut Sölve näytti ainakin olevan siellä laiturissa.

Kiertelimme muutenkin bongailemassa laivoja, kun aikaa kerran oli.

Kyrönsalmesta päästyämme ohitimme Olavinlinnan ja ajoimme kauppaan jo edelliseltä käynniltämme tuttuun VS-Marinen satamaan. Tankkauslaiturit sekä Citymarketin kauppalaituri olivat molemmat sen verran ahtaasti parkkeerattuja, että päätin lopulta ajaa kaupan puoleiseen vapaana olevaan laiturinosaan. Köysiä kiinnittäessä huomasin paikalla kyltin, jossa sen kertottiin olevan varattu. Alla oli laivan nimi ja puhelinnumero. Yritin soittaa sinne ja kysyä lupaa saada olla paikalla pari tuntia kauppa yms. asioita hoitaaksemme sekä ottaaksemme Savonlinnaan saapuneita sukulaisia mukaan veneilemään.

Numero ei tietenkään vastannut ja päätin jäädä omalla luvalla paikalle. Vaikka muu aikuisporukka olikin jo kaupassa, olisin itse kuitenkin koko ajan lähettyvillä. Jos siis vain sattuisi niin huono tuuri, että paikan omistaja ilmaantuisi juuri nyt satamaan. Ehdimme lasten ja koiran kanssa nipin napin kumiveneellä vastarannalle VS-Marinen laituriin täydentämään vesiastioitamme, kun kyseinen paatti jo ilmestyikin paikalle. Paatin torven jo soidessa soudimme kiireesti takaisin ja kerroin ohittaessamme alusta olevani todella pahoillani asiasta ja siirtäväni Tähden heti pois heidän tieltä. Nurinan vielä kuuluessa ohjaamosta jatkoimme matkaamme Tähdelle. Kiinnitin kumiveneen ja starttasin koneen. Köysien irroittamisen ja pienen manööveerauksen jälkeen perä osoittikin haluttuun suuntaan ja peruutin pois paikalta antaen tilaa sen omistajalle. Onneksi Citymarketin laituri oli tällä välin vapautunut, jotta sain Tähden parkkeerattua sinne.

Jälkipuheita välttääkseni marssin samantien Tähden kiinnitettyäni toisen veneen kipparin luokse. Esittäydyin ja löin konehuoneenlämpimän jaloviinapullon hänen kouraansa. Hetken siinä vaihdoimme ajatuksiamme kaikesta veneilyyn liittyvästä ja erosimme sen jälkeen hyvän kesän-toivotusten kaikuessa "melkein" ystävinä.

Saatuamme pakattua ihmiset ja kaiken tarvittavan mukaan kävimme vielä vieraiden toivomuksesta sightseeing-risteilyllä keskustan ja Olavinlinnan ympäristössä. Sen jälkeen kokka kääntyi etelää ja Pitkää Pihlajavettä kohti.

Niin ja vielä siitä otsikossa mainitusta norpasta. Päivä oli todella kuuma ja aamu- sekä iltauinnin lisäksi pysähdyimme matkan aikana pulikoimaan ainakin viisi kertaa. Yksi näistä kerroista tapahtui keskellä Pientä Haukivettä puolentoista meripeninkulman päässä Hietasaaresta kaakkoon. Jotsenluodosta vielä 0,5 mpk olevalla hiukan matalemmalla kohdalla, jossa kaikuluotain osoitti noin kymmentä metriä. Ympärillä syvyyttä kun on puolestaan 20 metriä. Kymmenisen minuuttia uituamme kuivattelimme itseämme hetken auringonpaisteessa. Sen jälkeen kapusin konehuoneeseen käynnistelemään Wickströmiä. Komentosillalle palasin hetken päästä ja vaihteen kytkettyäni ja käännettyäni katseeni eteenpäin näin pienen norpan pään kurkistelevan vedestä suoraan edessämme. Kiikareilla varmistin näin todella olevan. Vaihde takaisin vapaalle siirrettynä huusin muita tulemaan katsomaan, mutta juuri silloin lapsien suureksi harmiksi norppa katsoi parhaaksi vaihtaa maisemaa. Tovin siinä porukalla vielä tiirailimme ympäriinsä, mutta mitään uusintahavaintoa otuksesta emme enää tehneet.

Taas Haukivedellä

Yö ja varsinkin ilta vanhassa Taipaleen kanavassa oli lämmin koneen hohkaessa kuumuuttaan. Haastetta Tähden sisätilojen tuuletuksen järjestämiseen koneen, saunan ja helteen lisäksi tuovat myös pienet ystävämme eli itikat, jotka pakottavat tuulettomina iltoina sulkemaan kaikki luukut viimeistään klo 23 aikoihin.

Katsoessani säätiedotusta huomasin sen lupailevan hellelukemia myös tulevalle päivälle. Teimmekin päätöksen lähteä heti puolenpäivän aikoihin liikkeelle, jotta Wickström ehtisi viilennellä tunteitaan ennen seuraavan yön saapumista. Meille lähtö liikkeelle noihin aikoihin on aikainen, sillä monet aamupäivät menevät koneen huoltoon ja muihin remontteihin, kauppareissuihin ja tankkauksiin.

Peruuttelimme onnistuneesti pois kanavasta sivutuulen puhallellessa ja käänsimme kokan kohti Haukivettä ja Linnansaaren kansallispuistoa. Aamulla korjatessani taas pakoputken läppää olin ihmetellyt kanavan suunnalta kuuluvaa kolinaa. Syy siihen selvisikin heti päästyämme liikkeelle.

Saimme luvatusti ajella aurinkoisessa ja todella lämpöisessä kelissä. Muutaman tunnin ajon jälkeen oli pakko pysähtyä uimaan väylän varrelle Kirvessaaren etelärannalle. Syvärantainen saari ja sopivalta suunnalta puhaltanut tuuli mahdollistivat ankkuroinnin vain noin 20 metrin päässä rannasta.

Mittarin anturi on katon alla varjossa, mutta silti lukema oli parhaimmillaan 29,6 astetta celsiusta.

Järviveden lämpötilakin ylitti monen uimahallin lukemat. Huikeat 24,2 astetta.

Kenellekään ei liene yllätys se, että vielä päästyämme ankkuripaikaksi suuniteltuun Oravin eteläpuolella sijaitsevaan Louhisaareen, pulikoimme koko porukka uudelleen melkein tunnin vedessä. Paikka on pieni mukavanoloinen lahti kahden saaren välissä, jossa käyvä pieni tuulenvire näytti pitävän hyttysetkin loitolla. Koiran tarpeet hoidettiin kumiveneellä maissa käyden ja samalla harjoiteltiin tietenkin heittämään leipiä. Paikalla olleelta toiselta matkaveneeltä vanhempi pariskunta tervehti meitä iloisesti vilkuttaen. Kaikki vaikutti niin mukavalta. Rauhallinen tunnelma saarella kuitenkin järkkyi, kun nuorten miesten porukka saapui sinne kahdella eri veneellä uimaan ja grillaamaan. Muuten toiminta olikin normaalia vaikkakin kovaäänistä mesoamista, mutta jossakin vaiheessa he keksivät laittaa musiikin soimaan. Eikä mukaan sattunut levy muuten ollut Radio Suomen toivotuimmat. Veneet onneksi kuitenkin vaikuttivat sen verran pieniltä eikä telttojakaan näkynyt, että päättelimme heidän häviävän ennen yön saapumista. Näin tapahtuikin ja rauha laskeutui Louhisaarille. Tuntuu kyllä hiukan pappamaiselta kirjoittaa näin, mutta lupasin blogin alussa olla rehellinen, joten minkäs teet.. Tämä oli tunnelma sillä hetkellä.

Palataanpas sitten taas harrastuksen pariin. Veneilyhommissa ei nimittäin ole sellaista päivää ettei pääsisi itseään toteuttamaan. Hellekelillä ainakin hajuhaittojen puolesta "mukavin" kohde remontoida on aivan varmasti wc/septisysteemit. Jottei totuus siis pääsisi unohtumaan, jäikin juuri uimasta tulleella miehistömme jäsenellä wc:ssä kirjaimellisesti kahva käteen. Pöntön tyhjäksi ja huuhteluvettä tilalle pumppaavan käsipumpun mäntäosa nimittäin otti ja irtosi kesken kaiken kahvasta. Yksi olut, pari meisseliä, 13mm kiintoavain, akkuporakone, käsipyyhepaperia ja silikonisprayta sekä aikaa noin puolisen tuntia tähän remonttiin meni. Työkalut sekä kädet puhdistettiin tietenkin huolella hommien valmistuttua.

Iso-Tuunas ja Oravi

Sitten olikin vuorossa useamman tunnin siirtymä Varpasalon liepeiltä Oriveden ja Paasselän kautta aina Haponlahden avokanavalle ja Iso-Tuunaan saareen asti. Vesistön nimi siellä on Haukivesi.

Muita huviveneitä ei kovin paljoa ilta-aikaan näkynyt, mutta jotakin ihmeteltävää kumminkin. 

Iltavalaistu Haponlahden avokanava näytti oikein komealta.

Ja tässä Iso-Tuunaan auringonlasku. Suojainen lahti saaren länsipuolella tarjosi meille mukavan ankkuripaikan. Lahti oli sen verran syvä, että jouduin purkamaan melkein kaiken ankkuriketjun ulos tähden keulasta ennen kuin kiinnittyminen pohjaan vaikutti luotettavalta. Ankkurihälytys piippasi useamman kerran ennen kuin sain asetettua sen säteen kohdalleen.

Seuraavana päivänä olikin lapsilla uimapäivä. Onneksi rannassa oli muitakin pikkuihmisiä ja kaikenlaista ihmeteltävää. Mustikoitakin löytyi.

Tässä on kuulema käynnissä tukinuitto.. Mietin taas jokaisen vanhemman mielessä joskus käynyttä kysymystä. Miksi ostaa kaupasta kalliita leluja, kun esimerkiksi rannasta löytyvät ajopuut toimivat näin hienosti?

Ja tässä vielä Tähti ankkuripaikallaan.

Seuraavana päivänä ajattelimme ajella Oraviin. Kauppaan pitäisi taas päästä ja juomavesikin alkoi olla lopuillaan. Laittaessani Wickströmin käyntiin kolina koneen sisällä ja sylinterikannen suunnalla oli kuitenkin sen kuuloinen, että sammutin masiinan samantien. Hetken päästä kokeilin uudelleen ja kävin taas kerran kaikki neljä ruiskutusputkea läpi löysyttämällä jokaista vuorotellen. Tällöin kyseinen sylinteri ei siis saa tarpeeksi tai ollenkaan polttoainetta. Kolinan kuuluessa kun löysäsi neljännen sylinterin ruiskuputkea ääni loppui heti. Tovin pähkäiltyäni ajattelin kokeilla joskus jostakin kuulemaani kikkaa, että johdetaan yhden sylinterin polttoaine moottorin sijasta erilliseen astiaan ja näin ollen ajetaan neljän sijasta kolmesylinterisellä koneella. Eli suomennettuna vielä. Moottorin sylintereistä on tällöin käytössä kolme neljästä ja yksi pyörii mukana muuten vaan.

Näin lopulta teinkin ja kuinka ollakkaan moottori toimii lähes normaalisti. Matkavauhti pysyi samana ja savutuskin lisääntyi vain hienoisesti. Tärinä jopa hiukan väheni ja mikä tärkeintä kalina loisti poissaolollaan.

Satamaan tullessa joutuu nyt ottamaan vielä varovaisemmin, että jarrutusvoima ja -matka varmasti riittävät sillä Wickström DEA-RK koneen luvatusta 100-130 hevosvoimasta on käytössä nyt vain 3/4 osaa. Oli miten oli näin edettiin seuraavaan matkakohteeseen eli upeaan saaristolaismiljöömäiseen Oravin kylään ja palvelusatamaan.

Oravin satamaan johtaa kapea väylä sillan ali. Virtausta kapeikossa on kuulema sen verran, että talvella se pysyy sulana parinkymmenen asteen pakkaseen saakka. Näin meille kertoi todella ystävällisen oloinen kalastajan rouva vastarannalta pysäköidessämme Tähden aluksi heidän kalastusveneidensä tyhjään laituriin. Näin oli tehtävä sillä itse huvivenesatamassa ei ollut saapuessamme yhtään meille sopivaa laituripaikkaa vapaana. Pöräytin kuitenkin kumiveneellä satamaan ja menin terassille kyselemään pöydästä pöytään erään pienemmän veneen omistajia. He kun olivat pysäköineen pohjoisimman laiturin pohjoispuolelle niin keskelle laituria ettei heidän etu- eikä takapuolelle ollut Tähtivieraalla mitään asiaa. 

En ehtinyt vielä tavoittaa omistajia, kun eräästä pöydästä löytyi ystävällinen kaveri, joka ilmoittautui vapaaehtoiseksi siirtämään toisen laiturin päässä olevaa venettään. Kiittelin kovasti ja meinasin tarjota hänelle ravintolasta oluen, kunnes hän kertoi heidän lähtevän pikapuoliin jatkamaan matkaa. No se jäi sitten tekemättä.. Kiittelin kyllä kovasti ja palasin kalastajan laituriin, jossa rouva vielä auttoi meitä köysien kanssa kääntäessämme Tähden kapeassa uomassa ympäri. Keulan ollessa kiinni työnnätin koneella perän irti laiturista. Perästäpäin puhaltanut tuuli voitti onneksi edestäpäin käyneen virtauksen ja Tähti kääntyikin hallitusti 180 astetta ympäri.

Päästyämme onnellisesti laituriin palkitsimme itsemme pizzoilla ja virvokkeilla vastarannan ravintolan terassilla, josta yläpuolinen kovakin on otettu. Kumiveneemme sai eräiltä siellä asioineilta osaksi hiukan väheksyvää kommentointia, mutta itse paikassa kaikki oli kohdallaan. Ja sää oli mitä parhain. 

Ajatus oli Oravissa myös tankata ja viikon reissuamisen päätteksi tyhjentää septitankki. Se ei kuitenkaan tullut kysymykseen sillä Tähteä ei tuohon rakoon olisi saanut millään mahtumaan. Sen sijaan Kuopiosta saapunut m/s Viima taipui tankkauslaituriin osaavan miehistön hallinnassa helponoloisesti.

http://www.pohjois-savonwanhatlaiwat.fi/ ja sieltä m/s Viima

Seuraavan päivän ohjelmassa oli myös vastarannalla häämöttävän Johannes nimisen laivan tutkailu. Keula rantaan ajettuna se näytti siltä kuin ei olisi hetkeen paikaltaan liikkunut. Kaunis matalalinjainen reilusti Tähteä suurempi laiva oli kyseessä.

 Tuossa vielä kuva kalastusveneistä ja muutenkin kauniista saaristolaismaisemista.