Kesäloma alkaa

Loman alkuun tehtiin vielä viimeiset jumppaliikkeet törmäyslistojen parissa, kun toiselle puolelle asennettiin pari viimeistä lautaa ja molempien listojen pintaan ruokolahtelaisen Rajamuovi Oy:n ystävällisesti rantaan, Tähden kannelle asti toimittamat muoviset liukulistat. Tilauskirjaan oli merkitty kaksi mustaa 15 metrin mittaista 60x8 mm:n listaa, joissa tulisi olla ruuvin kannan upotuksilla varustetut kiinnitysreiät 20 cm:n välein ja kulmat valmiiksi pyöristettynä. Ja sellaiset sieltä myös ilmestyivät neljän päivän toimitusajalla. Huipputason palvelua! Aivan kuten jo aiemmin mainitun Vuoksen sahankin toiminta. Hekin nimittäin toivat Etelä-Suomessa käyntini aikana Tähdelle lisää lautatavaraa, kun olin innostunut tekemään törmäyslistaa pidemmästi kuin alkuperäinen suunnitelmani oli.

Vaikka kuinka koittaa olla tarkkana, tulee aina tehtyä virheitä. Jotenkin onnistuin tekemään toisen puolen törmäyslistasta eri mittaisen.

Kovasti olisi muuten tehnyt mieli jättää törmäyslista puupinnalle, kun se näytti mustaa juuri maalattua kylkipeltiä vasten niin hienolta. Mutta kun on käytännössä tullut todettua, ettei siihen tarvita kuin yksi kova Niskalammille rantautunut pohjoismyrsky ja päällimmäinen lauta on hankautunut laiturin tolppia vasten melkein poikki, niin eihän sitä voinut toteuttaa. Liukumuovista vielä sen verran, että paljon piti tuumia myös sen väriä. Esimerkiksi keltaisella listalla olisi varmasti saanut lisää ilmettä Tähden sivuprofiiliin. Valkoinenkin olisi tietenkin toiminut, aivan kuten puun sävyä jäljittelevä ruskeakin. Lopulta musta kuitenkin tuntui kaikkein fiksuimmalta ratkaisulta.

Sissillä riittää ajoja ja se on hieno juttu!

Painekytkimellä varustettu käyttövesipumppu vaihdettiin seuraavaksi. Reilun kahden viikon takaisella Saimaan kanavan reissulla tiensä päähän tullut Jabscon Par-Max 4 sai seuraajakseen saman nimisen ja mallisen, mutta Plus-merkinnällä päivitetyn pumpun, joka irtosi Oy Esco Ab:n hyllystä erittäin kilpailukykyiseen 200 euron hintaan. Vedenpainetta päivitys tuskin lisäsi, jos siis vertaa pumppuja uutena, mutta käyntiääni mataloitui ja hiljeni olennaisesti.

Sitten irroitettiin kiinnitystouvit ja heitettiin kolmen äänimerkin voimin kesän ajaksi hyvästit Niskalammin rykille (koneen tuntimittarin lukema 654h). Loman ensimmäinen ilta ja sitä seuraava päivä olivat menneet edellä mainituissa puuhissa, mutta seuraava yönseutu aiottiin viettää muualla. Niinpä niiltä sijoilta ajaa hurautettiin kahden hengen miehistöllä aina Aittasaareen asti. Auringonlasku ja Radio Suomen loistava musiikkitarjonta jäivät siltä etapilta mieleen.

Muutakin liikennettä oli.

Aittasaari.

Seuraavana aamuna jatkettiin melkein heti matkaa. Vain septi ja pilssi lenssattiin Puumalassa, sekä bunkrattiin vettä. Heh! Merenkulkuslangia! Voikohan noin sanoa? No joka tapauksessa, siltä stopilta täytynee kertoa, kun onnistuimme etuilemaan satamassa erästä matkavenettä. Voimakas lounaan puoleinen tuuli ja sulamisvesiä pohjoisesta tuova kova virta antoivat sen verran haastetta rantautumiseen, etten katsellut tankkauspisteellä ollutta ja läheti ohitettavaa paattia rantautuessamme sen tarkemmin. Näinpä en myöskään huomannut heidän olevan parhaillaan siirtämässä sitä septintyhjennyspisteelle köysien avulla. Suuremman oikeudella pyöräytin Tähden heidän etupuolelleen ja aloitin hommat, osan miehistöstämme rientäessä kiireen vilkkaa kauppaan. Siinä puuhatessa moikkasin tietenkin taaksemme jääneen veneen miehistöä. Jotenkin kuitenkin tuntui, ettei kaikki ollut kunnossa ja kysäisin, oletteko tulossa tähän seuraavaksi? Vastaus oli, että "me oltiin tulossa"! Pahoittelin tietenkin tapahtunutta ja pyysin anteeksi, kun en ollut huomannut heidän aikeitaan. Pidin kuitenkin turhana alkaa selittelemään Tähden kaltaisen aluksen liikuntakykyä vallitsevissa olosuhteissa. Jos olisinkin huomannut kesken oman manööveerauksen toisen veneen aikeet, olisi minulla ollut virran ja tuulen painaessa täysi työ keskeyttää turvallisesti oma lähestymiseni. Esimerkiksi jarruttaminen heidän ollessa Tähden paapuurin puolella, olisi tuonut ahterimme varmasti heidän kylkeen. Virta olisi vielä entisestäänkin vahvistanut liikettä. Jutustelin kuitenkin aluksen kipparin kanssa siinä omia hommia tehdessäni ja mukavan oloinen miekkonen vaikuttikin pian ottaneen anteeksipyyntöni vastaan.

Kun satamasta oli selvitty, jatkoi Tähtilaiva kulkuaan Puumalansalmeen. Matkaa ei ollut ehditty tehdä viittä minuuttiakaan, kun aluksen luuvartin puolella havaittiin liikettä. Kaksi iloista norppaahan siellä polskutteli noin kahta solmua etenevässä virrassa. Huomasivatpa he meidät tai eivät, niin harvinaisen lähelle Tähti päästettiin ennenkuin viiksikarvat vilahtivat viimeisen kerran.

Matka norppiin näyttää kuvassa pitkältä, vaikka todellisuudessa se oli tuskin kymmentä metriä enempää.

Vekara.

Tuuli tyyntyi päivän mittaan ja ilma muuttui aurinkoiseksi. Niinpä olikin mukava matkata syväväylää pitkin Vekaran lossin ohi aina Savonlinnan eteläpuolelle Pitkälle Pihlajavedelle ja siellä sijaitsevaan Koivukannanniemen retkisatamaan (664,5h) saakka. Sinne pysähtyessämme osoitti tuntiviisari jo kellotaulun alalaitaan ja nälkäkin oli myös sen mukainen. Niinpä kiirehdimme samantien rantaan elvyttelemään siellä savuavaa nuotionpohjaa. Juuri ennen lännen suunnalta saapunutta ukkoskuuroa sai miehistä syödäkseen herkullisia lihavartaita. Illan päälle käytiin vielä snorklailemassa sekä suppailemassa, jotta päivittäinen liikunta-annoskin tulisi täyteen.

M/s Tyrsky.

Vuoden 2017 kesäloman viimeinen viikko osa 2/2.

Seuraavan päivän siirtymä vei meidät aluksi takaisin Utulan lähelle Huuhanrantaan, jossa yritimme etsiä muutamaan otteeseen syvempää uomaa, jotta voisimme käydä uimassa oikein komean oloisella hiekkarannalla. Pohja tuli kuitenkin ensimmäisellä lähestymisyrityksellämme vastaan niin kaukana rantaviivasta, että jouduimme käyttämään konetta kiireen vilkkaa taaksepäin ettemme vain juuttuisi kiinni. Uudella yrityksellä lähestyimme matalan alkua vieläkin hitaammin, mutta niin vain perän takaa Huuhanselältä puhaltanut lounaistuuli tarttui Tähteen ja käänsi sen jarrutettaessa poikittain tuuleen. Ajauduimme tämän jälkeen hetkessä kyljittäin jo aivan vieressä olleeseen matalaan, jossa kalarauta tarrautui johonkin korkeampaan hiekkapenkkaan kiinni. Keula oli kuitenkin onneksi irti, joten käänsimme sen keulapotkurilla ja peräpotkurin potkaisuilla takaisin ulapalle. Samalla kalarautakin vapautui pohjan otteesta ja saimme ajettua parikymmentä metriä takaisin ulapallepäin. Siellä turvallisemmilla vesillä luovuimme uusista rantautumisyrityksistä ja pudotimme ankkurin noin kuuden metrin syvyyteen.

Huuhanrannan koukerot. Ensimmäinen lähestymisyritys alkaa pisteestä, jolloin laitoin plotterin päälle.

Upea uimaranta oli lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana. Kuvassa näkyy epäselvästi myös pohjasta pölläyttämämme hiekkapilvi.

Lounas syötiin niillä sijoilla. Sen jälkeen annettiin ruoan laskeutua kaikessa rauhassa kannella todella aurinkoiseksi muuttunutta päivää paistatellen. Juuri kun olimme myöhemmin ajatuksissa lähteä kumiveneellä rannalle alkoi tuuli kuitenkin tuoda päällemme lännen suunnalta todella synkkiä sadepilviä. Puhurikin voimistui siinä samalla ja aurinko meni pian kokonaan pilveen. Näin ollen tämä uimareissu kuihtui kokoon ennen alkamistaan. Tämän kesän säät ovat kyllä olleet valtaosaltaan juurikin kuvatun kaltaisia. Tilanteet ovat vaihtuneet sellaisella vauhdilla, ettei mukana ole tahtonut pysyä.

Pienen neuvonpidon jälkeen uimareissu unohdettiin lopullisesti, ankkuri nostettiin ja lähdettiin ajelemaan eteenpäin. Kutveleen avokanavan kautta luikautimme itsemme Suur-Saimaalta Saimaalle ja onnistuimme siinä samalla väistämään pahimman sadekuuron.

Proomuletkan edessä m/s Rami ja m/s Maria tai Marja.

Kyläniemen pohjoisrantaa mukaillen ylitimme seuraavaksi Myhkiönselän ja kurvasimme noin tunnin ajelun perästä Lamposaaren itäpuolella olevan pienemmän Aittasaaren rantaan. Saaren suojaisella ja rantautumiseen hyvin soveltuvalla länsirannalla on meillä ollut aikomus vierailla monesti aiemminkin, mutta jostakin syystä suunnitelma on aina peruuntunut ennen lopullista toteutumistaan. Nyt Aittasaareen kuitenkin vihdoinkin päästiin ja kylläpä vaikutti paikka mukavalta.

Rantaan ladotut kivikasat osoittivat meille muutamia enimmistä kivistä raivattuja kohtia. Nopeasti syvenevä pohja oli näissä kohdissa sorainen ja se soveltuikin erinomaisen hyvin keulan rantaan ajamiseen. Myös rannan puut olivat sopivan lähellä harusköysiä ajatellen. Aivan viereisen rantakallion laella oleva tulipaikka oli tietenkin myös laivamiehille sopivalla ja makkaranpasitoon hyvin käypäisellä aidolla teräsritiliköllä varustettu jne.. Mikä parasta, saarten väliseen suojaiseen sopukkaan ei pääsisi puhaltamaan suoraan kuin louteistuuli. Pohjoistuulen laineet sinne toki saattavat hiukan käydä, mutta kuten todettua, erinomainen paikka tämä Aittasaari!!

Illan aikana meidät ylitti pari rankkaa, mutta onneksi lyhyttä sadekuuroa, joten pääsimme myös ulkoilemaan saaressa ja laittamaan ruokaa tulipaikalla. Kumiveneellä soudeltiin ja tutkittiin ympäristöä laajemminkin ja todettiin myös muutaman muunkin kohdan jyrkän rantakallion sivulla olevan kiinnittymiseen sopivia. Saunan lämmettyä pääsimme illanpääle myös uimaan, lämpimään noin 18 asteiseen järviveteen.

Tätä, ja kaiken lisäksi harvinaisella päiväsaunalla ryyditettyä, puuhaa jatkettiin myös seuraavana todella aurinkoisena ja lämpimänä päivänä. Näistä tunnelmista olikin todella haikeata irroittautua myöhään iltapäivällä kotimatkalle. Jokaisen kesän loppupuolella mieleen hiipivä kaihomieli sai silloin otteen koko miehistöstä ja ajelimmekin Tähden vaitonaisina takaisin kotilaituriinsa. Imatralle alkuillasta päästyämme siivosimme vielä laivamme sisätilat, jotta vasta reilun kuukauden päästä tapahtuva paluu takaisin veneilyn pariin olisi mahdollisimman mukava. Auto pakattiin myös samalla valmiiksi, joten aamulla ei sitten ollutkaan edessä kuin hei hein ja kiitoksien sanominen tästäkin kesästä Tähdellemme!