Toinen Tähti

Joskus tuntuu siltä, että tämän blogin kirjoittaminen johtaa miehistöämme aivan itsestään seikkailusta toiseen. Aina "seikkailun" ei myöskään tarvitse tapahtua varsinaisesti edes Tähdellä, vaan se voi muuntua vaikkapa tutkimusmatkaksi laiva- tai merikirjallisuuteen tai jonkin, esimerkiksi Tähden Wickström-moottorin historian selvittelyksi internetin ihmeellisessä maailmassa.

Tällä kertaa mielenkuohuntaa aiheuttaneen tapahtumaketjun aloitti minulle tahtilaiva@gmail.com sähköpostiosoitteeseen lähetetty valokuva ja viesti. Avatessani muutaman päivän tauon jälkeen postilaatikkoamme siellä oli nimittäin Herra Tuhkasen lähettämä kysely Kainuun Merellä Oulujärvellä joskus 1900 luvun alkupuolella seilanneesta Tähti nimisestä aluksesta ja siitä, olisiko se juuri samainen alus, joka meidän komennossamme liikkuu nyt Saimaalla? Sikäli olettamus oli hyvin todennäköinen, että kyllähän meidänkin Tähti on Oulujärven aaltoja joskus halkonut. Tosin meitä edeltäneen omistajan toimesta vasta vuosina 2005-2013. Sikälikin tämä toinen Tähti liittyy meidän laivaamme, että tiedän sen nimen osaltaan vaikuttaneen meidänkin aluksemme Oulujärvelle tullessaan saamaan uuteen nimeen.

Todennäköisesti vuodelta 1911 oleva kuva s/s Tähdestä Oulujärven Hövelölahdella. Klikkaamalla kuvaa sen pitäisi aueta uuteen ikkunaan. Silloin kuvan päälle tulevat, eri juttuihin linkkeinä toimivat tunnisteet eivät haittaa sen ihailua.

Vastaus sähköpostin kysymykseen oli kuitenkin kielteinen. Eli kyseessä ei ole sama alus, vaan jo vanhempi 1910-luvun loppupuolella sielläpäin operoinut paatti. Joka tapauksessa innostuin kuitenkin yläpuolisesta, todennäköisesti vuodelta 1911 olevasta, kuvasta ja siinä näkyvästä Oulunjärven Paltaniemen Hövelönlahdella kuvatusta Tähti -aluksesta sen verran paljon, että kaivoin kiireen vilkkaa esille yhden suosikkilaivakirjoistani, Jussi Kivisen Höyryä Kainuun vesillä. Se tarjoilee hurjan tietomäärän Kainuun 140 vuotisesta höyrylaivahistoriasta ja se olisi varmasti myös juuri se opus, joka tämänkin arvoituksen ratkaisisi. Tässä myös Herra Tuhkasen kuvan oheen liittämä viesti:

"Tässä perhealbumini vanhassa kuvassa on sukua (Rechardteja) Hövelön pihalla, Hövelönlahden laivalaiturin matkustajien odotuspenkillä. Taustalla näkyy matkustajalaiva Tähti.

Näyttää kylki- ja parraslinjoiltaan samanlaiselta kuin blogissasi esiintyvä m/s Tähti. Ylärakenne on tietysti matkustajakäyttöön tehty ja höyrykoneen piippu on komean korkea.

Osaatko kertoa Tähti-paatin vaiheista 1910- (ja 1920) luvulla?"

Kuten arvelinkin, Höyryä Kainuun vesillä tarjosi vastauksen kysymykseen. Laitan tähän Teillekin nähtäväksi samaiset kuvakaappaukset kirjasta, jotka lähetin vastaukseksi Herra Tuhkaselle.

Juttua lukiessa minulle varsin pian selvisi, että sähköpostiin lähetetty perhealbumin kuva on julkisesti ennestään tuntematon otos Oulujärvellä 1900 luvun alkupuoliskolla liikkuneesta s/s Tähdestä. Se jos joku sai kierrokset päänupissa nousemaan ja niinpä esitinkin seuraavaksi kysymyksen saisiko sen laittaa esille Tähtilaiva-blogiini, jotta muutkin historiasta ja varsinkin vesiliikenteen historiasta innostuneet pääsisisvät sitä halutessaan ihailemaan? Tässä Herra Tuhkasen ystävällinen vastaus:

"Voit julkaista kuvan. Kuva lienee vuodelta 1911. Mutta voi olla edelliseltäkin kesältä. Päätelmä perustuu pihapuuhun nojaavan Maria Rechardtin kesäasuun, joka on sama eräissä muissa vuoden 1911 kuvissa. Muut henkilöt ovat Marian lähisukulaisia. Maria oli kirkkoherra Fredric Rechardtin tytär Paltaniemen pappilasta. Hänen isosiskonsa Martta kihlautui taidemaalari Toivo Gideon Tuhkasen kanssa kesällä 1909. Valokuva on T.G:n ottama. Pariskunta osti Hövelön Eino Leinon veljeltä myöhemmin kesäpaikakseen, ja muutti sinne Helsingistä jatkosodan melskeistä eläkevuosia viettämään. Mutta se on toinen juttu."

Siinäpä sitä on historian siipien havinaa kerrakseen. Tässä muutamia linkkejä Paltaniemen Hövelönlahteen, Hövelön taloon ja Eino Leinoon.

http://www.reijoheikkinen.fi/hovelo-kulttuurin-mahtitalo-hovelolahden-rannalla/

https://www.kainuuneinoleinoseura.fi/kuvagalleria/lapsuuskoti-hovelo/

https://www.kainuuneinoleinoseura.fi/paltaniemi-synnyinseutu/

Niiden jälkeen palataan kuitenkin vielä hetkiseksi takaisin s/s Tähteen ja siihen, että sen historia jatkuu vielä tuuripaattina Oulun seudulla vaikka nimi muuttuukin toiseksi..

Kuten huomaatte niin varsin mielenkiintoinen historia on tälläkin Tähdellä.

Tämän mukavan historiatuokion päätteeksi sain vielä yhden sähköpostin ja kuvan Herra Tuhkaselta. Tässäpä vielä nekin tutkittaviksi:

"Vielä jälkimaininta. 

Tähti-höyryn aikoihin - 1910-luvulla - isovanhemmillani oli kesäpaikka Koutaniemen Heiniojalla. Sinne he kulkivat Paltaniemeltä joki salmen yli soutaen ja Koutaniemen toiseen laitaan patikoiden (isä-Kalevi tietää kulkeneensa tuon taipaleen isoisän tuohikontissa keikkuen), tai pienellä Utu-purrella seilaten. Sen kauniin, mutta Ärjän maininkiin kovin matalan keulalinjan pilasi (jo kuvassakin näkyvä) kyläsepän pellistä tekemä lisäparras. Tässä kuvassa on etummaisena himopurjehtija Emil Rechardt ja Utu-puressa sen jäljessä Martta Rechardt (ed. pikkusisko, isoäitini) ja joku tuttava. Paltaniemen törmän kupeessa 1909. Kuvan on ottanut T.G.Tuhkanen. Samana kesänä pidettiin Oulujärvellä ensimmäiset purjehduskisat. Olisi kiinnostavaa tietää osallistujalista.

 - P-seuran perustamiseen viittaa hauskasti Höyryä kirjassa siteerattu 'Edistyksen mies': "...Sitä paitsi olisi Tähti laiwa ollut aiwan wälttämätöin kaikille kaupunkin walituille huwiseurueille, elämänhaluiselle turistiwäelle, metsästysseurueille, perustettawalle pursi klubille y.m. y.m. "

Jos jollakin on vielä tietoa näistä Oulujärven ensimmäisistä vuonna 1909 järjestetyistä purjehduskisoista niin kertoisitteko niistä meillekin? Näin tämä mielenkiintoinen historiaseikkailu saisi jatkoa..

Kainuun meren laivat talvehtimassa

Kävinpä kulkiessani kuulostelemassa Oulujärven laivojen tunnelmia Kajaanijoen varressa Uiton telakalla. Kyseessä on siis Tähden Niskalampea edeltänyt kotisatama, jossa majailee ymmärtääkseni koko Oulujärvellä tällä hetkellä seilaava vanhojen alusten laivasto. Paikalta löytyikin näin ollen tutkittavaksi aimo annos paikallista laivahistoriaa.

Ensimmäisissa otoksissa esiintyy talveksi telakoitu ja Kajaanin seudulle varppaajaksi ja hinaajaksi 1920-luvun alkupuolella rakennettu m/s Ämmäkoski. Aluksen tuolloinen omistaja Ämmäkoski -yhtiö käytti laivaansa proomujen ja tukkilauttojen hinaukseen sahalleen Kajaaniin ja vuokrasi sitä tarvittaessa myös ulkopuolisille. Sotatoimiinkin Ämmäkoski osallistui kuljettaen heti Suomen ja Neuvostoliiton välille solmitun aselevon jälkeen syyskuussa 1944 joukkueellisen sotilaita Kajaanista Vaalaan suojelemaan Oulujoen ylikulkevaa siltaa. Pohjoista kohti vetäytyvät saksalaiset olivat nimittäin vaatineet sitä luovutettavaksi itselleen.

Vuoteen 1960 tultaessa alus oli vaihtanut nimensä Ämmäksi ja omistajaksi oli tullut Oulujoen uittoyhdistys. Samaisen yhdistyksen toimesta höyrykoneen tilalle vaihdettiin myös suuri 200 hevosvoimainen dieselmoottori. Sen kyydittämänä Ämmä hinasi tukkilauttoja Kajaanin yläpuolisilla vesillä aina 7.7.1977 sattuneeseen kaatumiseen ja uppoamiseen asti. Tapauksen jälkeen ei uittoyhdistys enää käyttänyt alustaan vaan se myytiin yksityisomistukseen vuonna 1983. (Lähde: Jussi Kivinen, Höyryä Kainuun vesillä)

Paikalla oli myös suuri ja komea, ja ymmärtääkseni edelleen höyrykäyttöinen s/s Kajaani I. Matkustaja-aluksena Kajaanin ja Vaalan välillä s/s Salo II nimisenä jo vuonna 1911 aloittanut alus, on ehtinyt matkustajaliikenteen tyrehdyttyä vuodesta 1936 eteenpäin toimia myös Kajaanin Puutavara Oy:n varppilaivana. Upean Jussi Kivisen kirjoittaman Höyryä Kainuun vesillä -kirjan, jota ei muuten mielestäni voi kyllin kehua, mukaan Kajaani I:n on Suomen tällä hetkellä ainoa toimintakykyinen varppilaiva. Tarkemmin ottaen tynnyrivarppaaja. Vuosikymmenten ajan lähes työasussaan säilynyt piirua vajaa 25 metrinen alus laittaakin laiturilla sen vierellä seisovan tempaisemaan hatun kauniiseen kouraan jo pelkästä kunnioituksesta tätä historiallista monumenttia kohtaan.

Toinenkin paikkakunnan nimeä ylpeästi kantava laiva, nimittäin kesäkuussa 1895 Varkaudesta Wahlin konepajalta valmistunut Kajaani IV:nen, köllötteli kaikessa rauhassa talven vietossa omalla laituripaikallaan. Tuolloin kauan sitten sen nimi tosin oli vielä Olga ja kotisatama Kotka/Hamina. Viisitoista vuotta myöhemmin vuonna 1910 Kajaani-yhtiö hankki aluksen laivastoonsa hinaamaan paperipuita, hiekkaa ja sahatavaraa. Kauppojen synnyttyä Nelonen ajettiin Saimaan kanavan kautta aina Iisalmeen saakka, josta se sai junakyydin uudelle kotiseudulleen Oulujärvelle.

Kajaani-yhtiön vesikuljetuspäälikkö "amiraali" Ivar Ockenström muistelee jo useampaan kertaan mainitussa Höyryä Kainuun vesillä -kirjassa käyneensä Nelosella muun muassa lumimyrskyssä hakemassa kiviproomuja Kajaaniin ja tietenkin käyttäneensä aluksella yhtiön ja kaupungin herroja metsästysretkillään. Karillekin hän kertoi karauttaneensa ainakin pariin kertaan. Mainittakoon vielä pari alusta koskevaa mielenkiintoista knoppitietoa. Sittemmin koko kansan tietoisuuteen noussut, tuolloin ilmeisen salskea, nuorimies Urho Kekkonen on kuulema palvellut Kajaani IV:lla kansimiehenä kesällä 1916. Toinen ainakin minua kiinnostava, vaikkakaan ei varmasti niin merkittävä tieto on puolestaan se, että ilmeisesti laivan kyydityksestä vastaa vielä nykyisinkin vaasalaisen Veljekset Wickström osakeyhtiön valmistama moottori.

Kuten kuvista näkyy oli pakkasta vierailua edeltäneinä päivinä ollut Kajaanin seudulla sen verran reilusti, että jopa voimalaitosten takia ajoittain varsin vuolaana virtaava Kajaanijokikin oli saanut pinnallensa tasaisen jääkannen. Laivoja ympäröivän jään lisäksi huomionne varmaan kiinnittyy myös sellaiseen mielestäni jopa hiukan erikoiseen seikkaan, että lunta ei vielä tuolloin vuodenvaihteen tietämissä ollut joella aivan kuten ei varsinaisella Oulujärvelläkään juuri nimeksikään. Suuri Ärjänsaaren kaakonpuoleinen selkä, jossa pari vuotta sitten Tähdelläkin seilasimme, tarjosikin tästä johtuen ulkoilusta ja eritoten luistelemisesta innostuneille mitä oivallisimman kuntoiluympäristön.

Oivallinen oli kunto myös telakan rannassa laiturin päähän parkeeratulla m/s Kunto laivalla, jota olen joskus kuullut tituleerattavan Kajaani IV:n jälkeen Oulujärven toiseksi vanhimmaksi alukseksi. Alunperin hinaajaksi Oulun konepajalla vuosina 1899-1901 rakennettu alus siirtyi Perämerellä vietettyjen vuosien jälkeen Oulujärvelle purjehduskaudeksi 1928. Sen omistajan Raahe-yhtiön toimesta se samoihin aikoihin muutettiin tällä suunnalla hiukan harvinaisemmaksi rapuvarppaajaksi. Voimakkaan koneen ansiosta Kunnon kerrotaan soveltuneen silti hyvin myös proomujen hinaukseen.

Vuodesta 1933 alkaen uittoyhdistys alkoi huolehtia myös Oulujärven uitoista ja niin Kunto jatkoi siitä eteenpäin samoissa tehtävissä uuden omistajan hoivissa. Nykyaikaan tästä manööveristä varmaan sanottaisiin, että se siirtyi uusien isäntien palvelukseen ns. vanhana työntekijänä. Näissä edellä mainituissa tehtävissä se palvelikin aina vuoteen 1969 asti, jolloin siitä tehtiin koneeton asuntoproomu rannankeruumiesten käyttöön.

Tässä myös muutamia yleiskuvia Uiton telakan rannasta sekä linkki Reijo Heikkisen kokoamaan Oulujärven vanhoja aluksia käsittelevään juttuun. Monet kohdat Tähden ja osittain myös muidenkin alusten historiassa ovat siellä virheellisiä tai puutteellisia, joten niihin kannattaa suhtautua pienellä varauksella. Jotain lisäinfoa Oulujärven laivoista sieltäkin kuitenkin löytyy sellaista janoavalle.

Tuollainen Uiton telakasta kertova lehtijuttukin viime suvelta tuli vastaan.

Tuolla taustalla muuten häämöttää entinen Kajaani Oy.n ranta, jota nykyisin taidetaan kutsua Renforsin rannan yritysalueeksi. Oikealla trailerin päällä talviuntaan nukkuu puolestaan m/s Wanessa, josta en valitettavasti oikein osaa kertoa mitään.

Telakasta ja sen toiminnasta löytyisi varmasti myös monta tarinaa kerrottavaksi, mutta ainakaan netistä, enkä suuremmin myöskään Höyryä Kainuun vesillä -kirjasta, en onnistunut niitä löytämään. Olisiko siinä taas paikka jollekin innokkaalle tutkijalle? Telakalla työskennellyttä porukkaa saattaisi vielä olla elossa ja monenlaisia tarinoita heidän sukulaisillaan ja tuttavillaan tietenkin mielessä.

Jos joku Teistä lukijoista haluaa, ja aikaa sekä innostusta sellaiseen on, niin minulle saa kyllä lähettää tarinoita "jaettavaksi". Olisi nimittäin todella mielenkiintoista kuulla ensikäden kokemuksia Oulujärven laivoja vielä nykyäänkin käyttökunnossa pitävän Uiton telakan vuosikymmeniä jatkuneesta toiminnasta.

Sitten vielä arvokkaan oloinen vanha rouva s/s Kouta.



Tästä tulevana kesänä jo 89. vuottaan Oulujärvellä seilaavasta, mutta jo aiemmin vuonna 1921 valmistuneesta laivasta löytyi jo syksyllä YouTubesta tällainen hieno video. Laitankin sen tähän Teille ihmeteltäväksi. Aluksesta kuvattuja videoita on muitakin, mutta ne löytänette itsekin. Olen myös jo aiemminkin jakanut tietoa aiheesta, mutta kannattaa silti käydä vaikka uudemman kerran tutustumassa Oulujärviristeilyjen hienoihin sivuihin s/s Kouta laivasta. Tuskin varustamo myöskään pistää pahakseen, vaikka jollakin kesälomareissullanne poikkeaisitte Kajaanijoen rannalla itse aluksellakin..

Turha alkaa tässä Koudasta enempää tarinoimaan, sillä kaikki tieto laivan vaiheista löytyy seuraavan linkin takaa: s/s Kouta Wikipediassa

Lopuksi vielä.. Paljon kiitoksia taannoista Satakunnan laivastoa käsitellyttä juttuani kommenteillaan täydentäneelle Herra Valomalle! Tällaiset asiantuntevat ja omakohtaisista kokemuksista kertovat kommentit kirjoitelmiini ovat nimittäin enemmän kuin tervetulleita.

s/s Kouta

Käykääs kurkkaamassa Oulujärvellä seilailevan Kouta -laivan Facebook-sivuja osoitteessa.

http://m2.facebook.com/oulujarviristeilyt

Ajohytin remontti

Tähden historian selvittäminen on parhaillaan käynnissä useammallakin taholla, mutta mitään uutta kerrottavaa ei siltä rintamalta tällä haavaa vielä ole. Palaan kyllä heti asiaan, kun jotakin selviää. Tässä kuitenkin muuta katseltavaa ja luettavaa.

Kajaanissa vuonna 2006 tehdystä ajohytin remontista en ole suuremmin tainnut vielä kertoakaan. Tähti oli siirtynyt Päijänteeltä Mirkku-nimisenä Oulujärvelle edellisen vuoden syksyllä ja heti seuraavana keväänä jäiden sulettua ryhdyttiin muutoshommiin. Edellisen omistajan mukaan remontin avulla haluttiin paremman ulkonäön ohella saada lisää tilaa ajohyttiin, jotta matkustajatkin pääsisivät nauttimaan maisemista halutessaan myös hytin suojissa.

Remontin alkutilanne. Tähden ulkonäkö vuosien 1951-2006 välillä on ollut suurin piirtein tuollainen.

Lasit, ovet ja sisusta riisuttuna hytti puolestaan on näyttänyt tältä.

Tuosta yläpuolisesta kuvasta näkee hyvin etuhytin vanhan, suoraan kannelta olleen kulkuaukon. Remontin yhteydessä kulku hyttiin muuttui ulkoa sisälle ja hyvä niin.

Seuraavaksi etuosa on erotettu takaosasta.

Hyttiä on siis jatkettu eteenpäin, mikä on mielestäni tehnyt koko laivan olemuksesta paljon tasapainoisemman näköisen. Kalarannan Konepajalla Kotkassa ilmeisesti 1950 -luvun alussa tehty hyttirakennelma oli varmasti käytännöllinen, mutta mielestäni kiltisti sanottuna Norttiaskin kanteen piirretyn oloinen.

Seuraavissa kuvissa nykyinen hyttirakennelma on jo saavuttanut lopullisen muotonsa. Kuten jo kerroin ajohyttiin tullut lisätila tarjoaa kipparin lisäksi myös matkustajille mahdollisuuden nähdä ulos silloin, kun keli ei suosi täkillä oloa. Kipparin kannaltakin on, ainakin yleensä kiva, ettei tarvitse ajella aivan yksikseen. Edelliseen lauseeseen viitaten, kerron tähän väliin hauskan jutun viime kesältä. 

Komensin muutamaan otteeseen miehistön nuorimpia olemaan poissa tieltä ja meluamatta komentosillalla juuri laituriinajon kriittisillä hetkillä. Sainkin myöhemmin kuulla, että jos laivamme olisi vielä isompi ja manöveeraaminen näin ollen vielä haastavempaa, niin "ohjaamossa ei voisi edes olla paikalla rantaan tultaessa". Siellä kun oltaisiin silloin "niin hermostuneita". Siinäpä sivustatarkkailijan varmasti varsin todenmukainen kommentti.

Työttämäksi jäänyt ruoteli. Tähden ohjaus muutettiin remontin yhteydessä hydraulitoimiseksi.

Tässä alkaa pellitys olla kuosissa. Piippukin on saanut lopullisen korkeutensa.

Ja sitten kittausta ja maalausta. Ovet ja masto ovat myös ilmestyneet paikoilleen.

Hytin sisustan rakentamisesta en saanut kuvia haltuuni. Muutamaa vaneria ja erinäisiä pikkujuttuja lukuunottamatta sisustus oli kuitenkin valmis ostaessamme Tähden alkukesästä 2014.

Siinä vielä loppuun kuva Tähden telakoinnista uusi ruotelihytti ainakin ulkoisesti valmiina. Ajankohta on ilmeisesti kesä 2006. Oulujärven Wanhojen laivojen tukikohtana toimiva Kajaanin Uiton telakka tarjoaa kyllä loistavat puitteet laivaharrastukselle. Käsittääkseni kaikki järven alukset ovat tarvittaessa nostettavissa tällä samaisella telakointiradalla ylös kunnostuksia varten.

Ykspisto ja Vaala

Tarkoituksenamme on siirtää Tähti heti juhannuksen jälkeen Saimaalle, jossa veneilystä ei meillä ole minkäänlaista aikaisempaa kokemusta. Olemme kuitenkin nämä pari viikkoa ajatelleet tutustua vähän niinkuin "pakonsanelemana" lisää jo nuoruudestamme tuttuun Oulujärveen.

Niinpä lähdimmekin pari päivää takaperin illansuussa ankkuripaikaltamme Vuoreslahdesta lähes peilityynelle Oulujärvelle käydäksemme koko perheen voimin muutaman yön kestävällä retkellä meille melko tuntemattoman Niskanselän puolella. Tällainen näkymä oli silloin tarjolla Ärjänselällä.

Keikuttuamme ankkurissa yhden yön suuren Manamansalon saaren eteläpuolella Rytölahdella jatkoimme matkaa Alassalmen lossin ohi Teeriniemen leirintäalueelle samaisen saaren pohjoispuolelle. Kävimme hakemassa sieltä lisää juomavettä siistinoloisen leirintäalueen hanasta. Tähti piti jättää melkein kilometrin päähän rannasta ankkuriin, kun pitkälle jatkuva hiekka/savipohjainen matala esti meitä pääsemästä lähemmäksi ja itse satama vaikutti sen verran ahtaalta tuon kokoluokan alukselle.

Lähestyimme rantaa todella varovaisesti ja laskin lopulta ankkurin, kun noin keskilaivassa oleva kaikuluotain näytti vettä 1,2 metriä. Matalempaan en katsonut järkeväksi enää lähteä yrittämään. Perän kalaraudan ja järvenpohjan väli oli jo tuossa tilanteessa varmasti alle metrin. Onneksi hankimme juuri 3,6 metrin mittaisen kumiveneen juuri tällaisia ja tietenkin myös mahdollisia hätätilanteita varten. Tuossa alla kuva ensimmäisistä soutuharjoituksista.

Seuraavaksi matka jatkui ankkuriin syvärantaisen Ykspiston saaren itäpuolelle, kun illaksi ja yöksi oli luvattu tuulta lännestä ja lounaasta. Kiertelimme illalla ja aamulla kumiveneellä saaren ympärillä ja ulkoilutimme itseämme ja koiraamme varsin aurinkoisessa kelissä. Seuraavana aamuna ehdin myös muutaman tunnin rapsuttelemaan ja maalailemaan Tähden ajohytin irti lohkeilleita maaleja. Ketään ei varmaan yllätä ilmoitus, että tuon jälkeen selkä hiukan punoitti illalla saunassa.