Ajohytin remontti

Tähden historian selvittäminen on parhaillaan käynnissä useammallakin taholla, mutta mitään uutta kerrottavaa ei siltä rintamalta tällä haavaa vielä ole. Palaan kyllä heti asiaan, kun jotakin selviää. Tässä kuitenkin muuta katseltavaa ja luettavaa.

Kajaanissa vuonna 2006 tehdystä ajohytin remontista en ole suuremmin tainnut vielä kertoakaan. Tähti oli siirtynyt Päijänteeltä Mirkku-nimisenä Oulujärvelle edellisen vuoden syksyllä ja heti seuraavana keväänä jäiden sulettua ryhdyttiin muutoshommiin. Edellisen omistajan mukaan remontin avulla haluttiin paremman ulkonäön ohella saada lisää tilaa ajohyttiin, jotta matkustajatkin pääsisivät nauttimaan maisemista halutessaan myös hytin suojissa.

Remontin alkutilanne. Tähden ulkonäkö vuosien 1951-2006 välillä on ollut suurin piirtein tuollainen.

Lasit, ovet ja sisusta riisuttuna hytti puolestaan on näyttänyt tältä.

Tuosta yläpuolisesta kuvasta näkee hyvin etuhytin vanhan, suoraan kannelta olleen kulkuaukon. Remontin yhteydessä kulku hyttiin muuttui ulkoa sisälle ja hyvä niin.

Seuraavaksi etuosa on erotettu takaosasta.

Hyttiä on siis jatkettu eteenpäin, mikä on mielestäni tehnyt koko laivan olemuksesta paljon tasapainoisemman näköisen. Kalarannan Konepajalla Kotkassa ilmeisesti 1950 -luvun alussa tehty hyttirakennelma oli varmasti käytännöllinen, mutta mielestäni kiltisti sanottuna Norttiaskin kanteen piirretyn oloinen.

Seuraavissa kuvissa nykyinen hyttirakennelma on jo saavuttanut lopullisen muotonsa. Kuten jo kerroin ajohyttiin tullut lisätila tarjoaa kipparin lisäksi myös matkustajille mahdollisuuden nähdä ulos silloin, kun keli ei suosi täkillä oloa. Kipparin kannaltakin on, ainakin yleensä kiva, ettei tarvitse ajella aivan yksikseen. Edelliseen lauseeseen viitaten, kerron tähän väliin hauskan jutun viime kesältä. 

Komensin muutamaan otteeseen miehistön nuorimpia olemaan poissa tieltä ja meluamatta komentosillalla juuri laituriinajon kriittisillä hetkillä. Sainkin myöhemmin kuulla, että jos laivamme olisi vielä isompi ja manöveeraaminen näin ollen vielä haastavempaa, niin "ohjaamossa ei voisi edes olla paikalla rantaan tultaessa". Siellä kun oltaisiin silloin "niin hermostuneita". Siinäpä sivustatarkkailijan varmasti varsin todenmukainen kommentti.

Työttämäksi jäänyt ruoteli. Tähden ohjaus muutettiin remontin yhteydessä hydraulitoimiseksi.

Tässä alkaa pellitys olla kuosissa. Piippukin on saanut lopullisen korkeutensa.

Ja sitten kittausta ja maalausta. Ovet ja masto ovat myös ilmestyneet paikoilleen.

Hytin sisustan rakentamisesta en saanut kuvia haltuuni. Muutamaa vaneria ja erinäisiä pikkujuttuja lukuunottamatta sisustus oli kuitenkin valmis ostaessamme Tähden alkukesästä 2014.

Siinä vielä loppuun kuva Tähden telakoinnista uusi ruotelihytti ainakin ulkoisesti valmiina. Ajankohta on ilmeisesti kesä 2006. Oulujärven Wanhojen laivojen tukikohtana toimiva Kajaanin Uiton telakka tarjoaa kyllä loistavat puitteet laivaharrastukselle. Käsittääkseni kaikki järven alukset ovat tarvittaessa nostettavissa tällä samaisella telakointiradalla ylös kunnostuksia varten.

Neljän Tähden viikonloppu

Alkuperäinen suunnitelmamme oli lähteä syyskesäiseksi viikonlopuksi vesille koko vakituisen miehistömme voimin. Matkaan tuli kuitenkin heti alkuun pieni mutka, sillä osan porukasta oli käytävä perjantai-iltana syntymäpäiväkutsuilla. Juhlakutsusta vapaa miehistön puolikas päätti kuitenkin lähteä reissuun ja kuormasi auton ruokatarvikkeilla sekä tietenkin asiaan kuuluvilla remonttitarvikkeilla, ettei aika vesillä missään olosuhteissa kävisi pitkäksi. Pääsimmekin hyvissä ajoin iltapäivällä perille Niskalammen satamaan. Jotta hommat nyrjähtäisivät heti alkuun oikeallalailla liikkeelle kaadoimme alkajaisiksi Tähden maston.

Maston huipun ankkurivalo sai nyt vihdoinkin uuden toimivan led-polttimon ja pienen askartelun jälkeen myös matkan varrelle mystisesti kadonnut jännitekin löytyi. Bilteman jännitemittarin totesin tätä hommaa tehdessä taas kerran näyttävän omiaan sillä vaikka akkujen jännite oli reilut 13V niin mittari kertoi maston huippuun tulevan 14,7V. Yleensä jännite tuppaa alenemaan mitä kauempana akuista ollaan, mutta meillä näköjään toisinpäin.

Seuraavana askartelimme parituntisen kansivalojen kanssa. Heti maston vaakatangon yläpuolelle etu- ja takakannen suuntaan asensimme tehokkaat 40W työvalot, jotta rantautumiset ja kaikki muutkin toimet pimeän aikaan onnistuisivat jatkossa helpommin.

Remontoinnin jälkeen ajoimme yöksi edelliseltä viikolta tuttuun Satamosaareen, jossa odottikin positiivinen yllätys. Paikalle oli nimittäin sattunut m/s Voima niminen Kaukaan tehtaan vanha amiraalilaiva. Laituri laivan vieressä oli tullessamme kuitenkin täynnä aluksia. Hetken tuumattuamme ajoimme paikalla olleiden neuvojen mukaan keulan rantaan aivan Voiman viereen ja kiinnitimme perän haruksilla läheisiin puihin. Sateissa vettyneen painavan lankonkin laskettuamme iltaohjelmassa olikin seuraavana vuorossa makkaranpaistoa ja paikalla pyörineen runsaan koirajoukon edesottamuksien seurailua. Uskomatonta kyllä, jokaisessa paikalla olleessa veneessä oli koira. 

Vielä ennen nukkumaanmenoa saimme seuraavaksi aamuksi erittäin toivotun audienssin käydä tutustumassa m/s Voimaan ja ihmettelemässä mm. aluksen vielä paikallaan olevaa, vaikkakin toimimatonta, höyrykattilaa.

Yöllä nuoremmanpolven mentyä jo nukkumaan ehdin harrastelemaan pakosarjoja yhdistävän messinkipannan kimpussa. Muistaakseni laitoin samasta aiheesta tänne kuvia jo alkukesästä, kun yritin saada sen jo silloin tiiviiksi. Tässäkin remontissa kävi kuitenkin niin kuin monesti muulloinkin, että ensimmäisellä kerralla ei vielä saavutettu toivottua lopputulosta. Biltemasta hankitun uuninluukun tiivistenarun avulla tein nyt toisen yrityksen. Katsotaan sitten kuinka lopulta käy, mutta ainakin aamulla Wickströmiä heräteltäessä liitos vaikuttikin melko tiiviiltä.

Kuvassa kiilloitettu panta paikoillaan ja orginaali dopingneste antamassa yöpuuhailulle lisää fiilistä.

Iloisen aamupalan nautittuamme ja naapurilaivan isäntäväen herättyä kolkuttelimmekin jo Voiman ovia. Saimme mielenkiintoisen ja informatiivisen kiertoajelun laivan kipparilta. Aika Voimalla hurahtikin nopeasti ja Tähteen tehdyn vastavierailun päätyttyä huomasimme kellon olevan jo sen verran paljon, että meille tuli pienoinen kiire jatkaa matkaamme. Olimme nimittäin luvanneet olla heti puolenpäivän jälkeen ottamassa vastaan Lappeenrantaan junalla saapunutta miehistömme toista puolikasta. Kuvat upeasta laivasta unohdin siinä hässäkässä tietenkin kokonaan ottaa.

Voimasta kuitenkin lisää tuolla:  http://www.suursaimaanwanhatlaiwat.com/voima.html

Yläpuolisessa kuvassa yritin saada pakoputken ja saunan savupiipun liepeiltä, juuri ajokierroksilla kuuluneen inhottavan resonoinnin loppumaan. Turvallisesti puutikulla vääntelin ja työntelin tulikuumaa äänenvaimenninta.

Seuraavaksi otin järeämmät aseet käyttöön. Tein tuollaisesta metallisesta reikänauhasta kiristyspannan putkien välille ja kuinka ollakaan lopulta poijuhaalla vääntäen onnistuin poistamaan äänen kokonaan. Ratkaisu on tietenkin tilapäinen, mutta mikä tärkeintä syy ääneen on löytynyt.

Tuli Lappeenrantaa lähestyttäessä otettua myös pari muutakin kuvaa, vaikka puuhastelu pakoputken parissa ottikin oman aikansa.

Lisää remontointia

Moottori oli saatu kasaan ja pyörimään, joten oli aika tarttua seuraaviin haasteisiin. Seuraavaksi laitoin aurinkopaneelin lataukseen valintakytkimen, jolla voin valita lataako paneeli 12V vai 24V järjestelmää.

Ostin muuten Clas Ohlsonilta alennuksesta Dymo-laitteen, jolla saa kätevästi merkattua koko elämän.

Seuraavana oli vuorossa käyttövesipumpun vaihto. Tuossa vanha pumppu.

Tähdessä olevaan vanhemman malliseen Jabscon pumppuun en onnistunut varaosia löytämään kuin Englannista, joten päädyin lopulta ostamaan Suomesta uuden pumpun. Sen hinta oli halvempi kuin varaosien. Jotta homma ei kuitenkaan menisi liian helpoksi, osoittautui ostamani pumppu kuitenkin laskelmistani huolimatta heti liian pieneksi. Lämminvesivaraajan lämmittämä vesi ei tullut kunnolla suihkulle asti vaan pelkästään kylmä. Pumpun paine ei siis vain yksinkertaisesti riitä tämän kokoiseen järjestelmään. Ei tullut lopulta halvaksi tämäkään remontti, sillä joudun nyt vaihtamaan pumpun saman liikkeen myymään uuteen ja tehokkaampaan ja siis tietenkin kalliimpaan tuotteeseen.

Olin jo kesällä aikonut asentaa Tähteen automaattipilssipumpun kaiken varalta. Jos vaikka sattuisi niin onnettomasti, että laiva saisi vuodon juuri, kun emme itse olisi sitä vahtimassa. Tarvikkeet olivatkin jo valmiina, sillä löysin laivan uumenista käyttämättömän kohokytkimen. Ilmeisesti joku aiemmista omistajistakin oli suunnitellut samaa manööveriä. Kyseinen laite kytkee automaattisesti pilssipumpun päälle vedenpinnan noustessa aluksen sisällä. Tein asennuksen silleen, että edes pääkytkimen kääntäminen nolla-asentoon ei ohita kytkintä. Pumppu saa siis virtansa oman automaattisulakkeen kautta suoraan akulta ja on näinollen aina toiminnassa.

No sitten.. Seuraavaksi pääsemmekin palaamaan jo aiemmin sivuamaani potkurinakseliasiaan. Tähdelle nimittäin saapui alkuillasta regatassa tutuksi tullut laivamies heittokellonsa kanssa mittailemaan potkurinakselin liikkeitä. Edellisen omistajan ohjeena oli jossakin vaiheessa tarkastaa ja tarvittaessa korjata/vaihtaa vanha noin kolmimetrinen akselinpätkä. Pitkin kesää käydessäni rasvaamassa kesken ajon potkurinakselinlaakeria olin kummastellut akselin mielestäni suurta heittoa. Olin myös huomannut akselin ottaneen jossakin vaiheessa hiukan kiinni rungon kaareen. Näistä mittauksissa ja pohdinnoissa menikin useampi tunti. Muistoksi niistä jäi tuollainen pöytäkirja ja puhelinnumero kaverille, joka voisi auttaa tämän ongelman korjaamisessa.

Ajamista akselin kierous ei onneksi estä vaikka ilkeältä 2,8 millin heitto sen pyöriessä kyllä näyttää. Teinkin illan alkaessa hämärtää vielä päätöksen lähteä ajamaan Imatralta noin tunnin matkan päässä sijaitsevaan suojaisaan Satamosaareen. Jos kerran ollaan veneellä niin pitäähän sitä edes käydä vesillä. Aiemmin en olekaan aivan noin pimeässä Tähdellä ajanut. Saapuessani kohteeseen ja vanhan hakuvalon osoittautuessa aivan onnettomaksi en uskaltanut kuitenkaan alkaa yrittämään saada Tähteä enää laituriin vaan laskin suosiolla ankkurin keskelle suojaisaa lahtea. Laitureissa jo olleet yöpuulle käyneet pimeät veneet vaikuttivat myös päätökseeni.

Tämäkin siirtymä meni jo tutuksi tulleella tavalla. Nimittäin noin puolimatkassa tuli nenääni normaalista poikkeava haju konehuoneesta. Haju oli tuttu aiemmista härveleistä, joten tiesin suurinpiirtein mistä voisi olla kysymys. Kaasu pois, vaihde vapaalle ja kipinkapin konehuoneeseen keskellä pimeätä järvenselkää. Nenällä tekemäni alustava havainto osoittautui oikeaksi sillä konehuoneen takaseinä ja katto olivat aivan märkiä. Pakoputken päällä käryävä ja seinät sotkenut aine oli jäähdytysnestettä. Kone kävi normaalisti, lämmöt ja öljynpaineet olivat normaalit, mutta mistään en kuitenkaan vuotoa löytänyt. Kaasuttelin hiukan konetta jos vuoto paljastaisi itsensä, mutta ei. Kaikki näytti olevan kunnossa paitsi jostakin oli hetki sitten lentänyt aikamoisella paineella jäähdytysnestettä.. Aikani ihmeteltyäni ja taskulampulla jäähdytysputkia tutkittuani päätin jatkaa Satamosaareen ja palata siellä asiaan.

Saareen saavuttuani oli vielä saunan lattian alla olevan pumppukaivon, joka siis pumppaa saunan ja tiskialtaan likavedet pihalle, automaattipumpun vaihto tekemättä. Se olikin suht' pikainen homma, sillä se ei kestänyt kuin tunnin. Siitäkin ajasta suurin osa meni epähuomiossa polttamani sulakkeen paikan löytämiseen. Se kun ei tietenkään ollut sulaketaulussa. Lopulta pumpun alettua toimimaan ja laitettuani palaneen sulakkeen tilalle uuden automaattisulakkeen oli kello jo lähempänä puoltayötä. Lämmittelin siinä sitten vielä saunan ja nautin täysinrinnoin vesilläolosta muutaman kylmän oluen avustuksella.

Seuraavana aamuna sikeästi nukutun yön jälkeen herätys oli jo ennen kahdeksaa. Tämän päivän urakan aloitin etsimällä yläpuolisessa kuvassa olevan jäähdytysputken vuotokohdan. Se löytyikin nyt helposti ja tuli korjattua samantien putkea lyhentämällä. Sitten oli vielä yksi juttu tekemättä ennen paluumatkaa satamaan ja automatkaa kohti kotia. Puhuin jossakin aiemmassa kirjoituksessani akkukapasiteetin lisäämisestä ja olinkin tehnyt Motonetista hankintoja siihen liittyen. Kulmarautaa ym. tarpeellista ostin puolestaan Puuilo nimisestä liikkeestä. Kotona autotallissa olin rakentanut valmiiksi lisäakkujen telineen.

 Melkein luokkahitsari.

Mukava oli hitsata pitkästä aikaa melkein kymmenen vuoden tauon jälkeen. Tuossa sitten teline asennusvalmiina.

Ja sitten paikoilleen asennettuna. Pitää vielä tuumia akkujen mahdollista suojausta myöhemmin.

Akun pitkät kaapeloinnit suojasin varmuuden vuoksi muoviputkilla sillä lisäakkujen uusi teline tuli tilanpuutteen ja tasapainotuksen takia eri puolelle laivaa kuin vanhojen akkujen.

Tähtivieraita Lappeenrannan satamassa

Tähden kokka osoitti kohti Lappeenrantaa. Ohitimme matkallamme monta mielenkiintoista kohdetta. Kameran puuttumisen takia otimme kuitenkin taas kuvia iPadilla ja iPhonella. Valtaosa matkalta otetuista kuvista onkin sen seurauksena niin huonoja, että en viitsi niitä tänne edes laittaa. Saattekin tämän etapin osalta tyytyä Kaukaan tehtaan siluettiin sekä suttuiseen näkymään Kanavansuun Perinnelaivatelakalle http://kanavansuuntelakka.fi/, jossa Tähtikin todennäköisesti käytetään vielä tälle syksylle telakalla. Esimerkiksi Saimaankanavan suuaukko, hinaajat tehtaan lähistöllä ja näkymä matkustajasatamaan järveltäpäin jäävät nyt harmillisesti näkemättä.

En ollut aivan tarkkaan selvillä siitä mihin kohtaan satamassa voisi kiinittyä. Kysyimmekin neuvoa erään aluksen miehistöltä heti väylältä satamaan tultuamme. Tästä kaverista ei kuitenkaan ollut paljoa apua. Hänen antamastaan "infosta" nimittäin selvisi vain se, että juuri siihen laituriin ei olisi tulemista. Onneksi kysymyksemme kuuli viereisellä laiturilla lastenrattaita työnnellyt mies, joka avuliaasti kertoi Sataman Loiste -nimisen ravintolan eteläpuolella olevan kylkikiinnityspaikkoja suuremmille paateille. Samainen ravintola vastaisi myös paikkojen vuokrauksesta. 

Parkeerasimme Tähden lähes tyhjään laituriin ja kävimme olosuhteiden pakosta heti uimassa. Seuraavaksi oli vuorossa laituripaikan maksaminen. Uimisen tuoma viileys ei kauaa kestänyt, sillä laituripaikan hinta nostatti hikikarpalot takaisin otsalle. Vaikka olemmekin yhdessä Saimaan vesistön suosituimmista ja hienoimmista satamista, on 56 euroa yhden yön laituripaikasta mielestäni paljon. Vaikka siihen sitten kuuluikin esimerkiksi sähköt, wc:t ja jätekatokset. Hintaa kylkikiinityksellä oli 4€/metri, josta saimme viimeisen 70 senttimetriä ilmaiseksi, kun kassaneiti halusi oma-aloitteisesti lyhentää Tähden pituuden tasan 14 metriseksi. Ehkä naamani venähtäminen hinnan ilmoittamisen jälkeen oli sellainen, että hän katsoi tarpeelliseksi toimia näin.

 

Linnoituksen korkeilta valleilta satamaan ja kaupunkiin aukeavat hienot näköalat. Voi kun olisi ollut oikea kamera mukana.

Satamaan oli pysäköinyt myös Liikenneviraston edustuskäytössä toimiva hieno höyrykäyttöinen s/s Saimaa. Kävimme ihmettelemässä laivaa tarkemmin sen tehdessä lähtöä seuraavana aamuna. Miehistön kanssa riitti jutustelijoita sen verran runsaasti, että emme pakkautuneet haitolle, vaikka mieli olisi tehnyt esittää pari kysymystä komeasta laivasta.

Tuollainen infotaulu oli Saimaan kannella. 

Lyhyt info wikipediassa kertoo laivasta seuraavaa. SS Saimaa on vuonna 1893 Turussa Crichtonin telakalla rakennettu höyrylaiva, joka on nykyään Liikenneviraston edustuskäytössä. Alkuperäisessä tehtävässään Saimaan alueen tarkastusaluksena se toimi aina talvisotaan saakka. Sodan syttymisen jälkeen se toimi Suomenlahdella esikunta-aluksena sekä erilaisissa mittaustehtävissä. Vuosina 1941-42 se toimi Viipurin luotsipiirin tarkastusaluksena, asemapaikkanaan Kotka, jossa se joutui lentopommituksen uhriksi ja sai reikiä kansirakennelmaansa. Alus siirtyi jälleen takaisin Saimaan luotsipiiriin marraskuussa 1942.

Kuulin, että aluksen viisihenkinen miehistö tekee laivalla useamman viikon purjehduksia pariin otteeseen kesässä matkustajien vaihtuessa matkan varrella useasti. Pääasiassa ilmeisesti Saimaan alueella. Tuota hommaa voisi varmaan kutsua monen laivaharrastajan toiveammatiksi, vaikka vuodessa aika monta viikkoa onkin sitten tehtävä jotakin muuta.

Saimaa Travelin m/s Brahen ja s/s Saimaan tapaan moni muukin isompi ja pienempi alus piipahti satamassa vierailumme aikana. Kaikinpuolin aktiiviselta vaikuttikin elämä Lappeenrannan marinassa. Kävelytiellä liikkui myös paljon turisteja veneitä ja laivoja ihailemassa. Tähtikin sai osansa ihmisten mielenkiinnosta.

Kallista satamamaksua vastaan ajattelin tyhjentää mukanamme koko kesän seilanneet jäteöljyt ja pilssivedet sekä jättää edellisenä päivänä puhdistamani tankin likaiset polttoaineet Sataman Loisteen kierrätyspisteeseen. Tankin puhdistuksessa käytetyt dieselintuoksuiset pyyhepaperit ja rätit jätin myös sinne. Melkoinen setti tästä kaikesta kertyikin.

Taksimatka juna-asemalle ja matka Savonlinnaan vierailtamme sinne jäänyttä autoa hakemaan alkoi iltapäivällä. Matkalla kaikki muu meni hyvin, mutta juuri vanhan Ukko-Pekan saapuessa Lappeenrannan asemalle oli pahemmanlaatuinen oluenhimo saanut otteen ihmisestä. Oman junamme saapumiseen oli vielä parikymmentä minuuttia aikaa ja satuinkin juuri parahiksi olemaan sisällä ravintolan tiskillä museohöyryveturin puuskuttaessa asemalle. Hätäpäissäni sain napattua kuvan vain aseman ihmispaljoudesta ennen junan pillin soimista ja veturin lähtöä asemalta.

Auto oli Savonlinnan Citymarketin pihassa säilynyt kunnossa. Matkaeväitä ostetuamme ja napattuani kuvan laiturissa olleesta hinaajasta jatkoimme matkaamme kohti Leppävirtaa hakemaan meidän omaa autoamme.

Leppävirralla näytti rauhalliselta. Komea rivi vanhoja laivoja oli satamassa.

Puumalan silta ylitettiin paluumatkalla, sillä veimme samalla reissulla meidän automme valmiiksi Imatralle odottelemaan kotimatkaamme.

Palattuamme Itä-Suomen kierrokselta oli Lappeenrannan satamassa rauhallista.

Savonlinnasta etelään

Kuten jo taisin kertoakin Savonlinnasta lähdimme ajelemaan etelää ja Pitkää Pihlajavettä kohti. Reitiksi valikoitui pienen pohdinnan jälkeen sopivan mutkikkaalta ja maisemarikkaalta näyttänyt Laukansaaren länsipuolelta lähtenyt väylä. Samaisen saaren länsirannalla sijaitseva Suurikylän satama tarjosikin heti reitin aluksi mukavan yllätyksen, kun sieltä löytyi Suomen höyrypursiseuran saaritukikohta. Pakko oli poiketa väylältä satamaan katsomaan, kun kaksi alusta oli laitureissa. S/s Ensossa oli hellepäivään sopivasti halostus käynnissä. Toisen nimi jäi jo unholaan, mutta tuolta höyrypursiseuran sivuilta se varmasti on selvitettävissä.

Jätettyämme hyvästit höyrylaivoille oli taas aika pysähtyä uimaan keskellä Laukansaarenselkää. Uskaliaimmat suorittivat veteen menemisen vauhdikkaasti taavettiin viritetyllä "tarzannarulla". Kuva on jostakin aiemmasta uimapaikasta.

Kokonsaaren sivuutimme seuraavaksi sillä tarkoitus oli ajella yöksi Juuvinsaareen satamaan numero 4496. Laituriin oli kuitenkin ennättänyt jo parkkeerata kaksi matkavenettä sen verran meidän kannaltamme hankalanoloisesti, että valitsimme yöpymistavaksi ankkuroinnin samaiseen saariryhmään kuuluvan Ruissaaren länsirannalle. Paikka osoittautui hyväksi valinnaksi myös sen takia, että pieni tuulenvire piti hyttyset loitolla ja jäähdytti samalla kuumia sisätiloja. Yöksi saaren rantaan laskettu katiska antoi aamulla miehistölle pientä puuhasteltavaa.

Puuhasteltavaa oli tarjolla myös kalastukseen osallistumattomille, sillä ennen lähtöä oli taas aika tehdä pientä huoltoa ja remonttia. Kaadoin heti alkuun maston, jonka jälkeen pari tuntia menikin rattoisasti selvitellessä mikseivät sen huipussa oleva ankkurivalo sekä etukannelle suunnattu kansivalo pala. Ankkurivalon polttimo oli tietenkin palanut. Mutta polttimon kantaan ei myöskään tullut jännitettä. Pienen tutkailun jälkeen tajusin molempien olevan kytketty, kuten ajovalot, 24V järjestelmään. Olin luonnollisesti kääntänyt starttiakkuna toimivan 24V-järjestelmän pääkytkimen ankkuroiduttuamme edellisenä iltana nolla-asentoon, joten se "vika" oli onneksi lopulta helposti selvitetty.

Lopulta suurin osa ajasta menikin mastosta tulevien johtojen nimikoimiseen ja ankkurivalon muuttamiseen 12V toimivaksi. Nämä hommat hoidettuani sain vielä lapsien koko kesän odottaman televisionkin näkymään laittamalla mastossa olevan antennin toimintaan. Tuulimittarin paristotkin vaihtuivat samalla uusiin ja lopuksi vielä öljyt tarkastetiin sekä moottorista, että alennusvaihteesta.

Alkuiltapäivästä alakerran Herra heräsi uniltaan ja otimme suunnan kohti Sulkavaa. Mietin matkalla onko soutupaikkakunta jäänyt minulta kokonaan aiemmin käymättä ennen kuin muistin pyörähtäneeni siellä moottoripyörällä joskus yhdeksänkymmentäluvun lopussa. Sulkavan ja Puumalan maisemista löytyy nimittäin useampia hyväkuntoisia asfalttipäälysteisiä mutkateitä motoristeille.

Kauppa ja lenkkeilymahdollisuus sekä kylkikiinitys laituriin olivat mm. kriteereinä paikkaa valittaessa. Sulkavalla oleva Veneilykeskus Kulkemus vaikuttikin sopivalta pysähtymiskohteelta.

http://venelehti.fi/satamat/vuoksen-vesisto/honkasaari-sulkava/4485-sulkava/sulkava-veneilykeskus-kulkemus

Pari merinpeninkulmaa ennen saapumistamme aloin vielä katselemaan kartasta tarkemmin ajo-ohjetta satamaan. Vaikka Kulkemuksesta löytyneillä nettisivuilla laitimmaisten laitureiden vieressä kerrottiin olevan vettä muistaakseni nelisen metriä niin merikartta antoi kuitenkin satamaan vievän väylän syvyydeksi vain 1,5 metriä. Eli liian vähän Tähdelle.

Kysyessäni asiaa Kulkemuksesta puhelimella tieto osoittautui kuitenkin vääräksi. Ystävällinen naishenkilö kertoi sen olevan luultavasti perua jostakin vanhasta kartasta ja aiheuttavan heille hiukan harmia, kun ihmiset arkailevat tulla satamaan. Tarkkailin syvyyttä koko matkan ajan ja yli kaksi metriä oli koko ajan lukema ajaessamme väylää pitkin. Tähden luotaimen anturi on vielä veden pinnan alapuolella vajaassa metrissä eli todellinen syvyys väylällä on vajaat kolme metriä.

Joka tapauksessa meidät toivotettiin iloisesti tervetulleeksi Sulkavalle. Mielestäni kohtuulliseen 14 euron laiturimaksuun sisältyivät jätepiste, sähkö, siistit wc:t ja aamusaunat.

Viihtyisän sataman läheltä, kylän keskustasta löytyy hieno vuonna 1822 valmistunut kirkko. Tuohon rantaan on helppo ollut kirkkokansan rantautua. Kutsut kirkonmenoista lähettävä kellotapuli on ilmeisesti vieläkin vanhempaa perua. Se kun on todennäköisesti rakennettu jo vuonna 1770.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Sulkavan_kirkko

Maallisempaa puolta harrastumahdollisuuksista puolestaan edustaa lähettyviltä löytyvä soutustadion.

Sulkavasta jäi tosiaan mukava tunnelma eikä sitä luonnollisesti himmentänyt se, että taas lapset saivat lisätä kesämuistoihinsa uusia kavereita. Legendaarinen m/s Viikinki II toi nimittäin mukanaan pikkuväkeä. 

Kaunislinjainen Viikinki-vene olisi varmasti legendaarinen ilman traagisia tapahtumia seitsemänkymmentäluvun lopussa. Sulkavalla tapaamamme aluksen sisaralus nimittäin upposi Hangon edustalla syksyllä 1978. Aiheesta lisää wikipediassa:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Viikinki_(moottorivene)