Elokuun loppupuolen tunnelmia

Eräänä elokuun lopun keskiviikkona suuntasin taas auton nokan pääkaupunkiseudulta kohti Imatraa. Laskeuduttuani puolenpäivän hujakoissa pelipaikoille haistelin alkajaisiksi laivakoiran kanssa hyvän tovin raikasta järvi-ilmaa ennen kuin painuin Tähden kapyysiin lounaalle ja sen jälkeen keulakajuuttaan päiväunille.

Vasta näiden tärkeiden toimenpiteiden jälkeen vetäisin työvaatteet päälleni. Olin nimittäin päättänyt tehdä tällä reissulla muutamia parannuksia kaksi vuotta sitten rakentamaani ahterikajuuttaan. Niinpä ensimmäiseksi nostin kaiken irtaimiston hytistä ja piirsin pitkää puulistaa apuna käyttäen uuden linjan ylemmän punkan kylkilaudalle. Tämä kavensi punkkaa nukkujan lantion ja jalkojen kohdilta 1-4 senttimetriä, mutta antoi sitä vastoin kaivattua lisätilaa alemmassa sängyssä loikoiluun ylävartalon ja eritoten hartioiden seudulle. Selvennyksenä vielä, että miehistön kesken olemme todenneet nukkumisen sujuvan sängyissä parhaiten, kun päät osoittavat eri suuntiin.

Pistosahalla toteutetun leikkaustoimenpiteen jälkeen mittailin uuden korkeamman Vuoksen sahalta haetun laitalaudan suurinpiirtein oikean mittaiseksi, ohensin sitä käsihöylällä kauttaaltaan noin 6 millimetriä sekä muotoilin siihen madalluksen punkkaan kulkemista helpottamaan. Sen jälkeen upotin tekeleen Saimaaseen laituripaalujen väliin vettymään ja taipumaan.

Pikkuhiljaa hämärtyvä ilta jatkui tämän jälkeen uuden lämmityspatterin syvennyksen teolla. Hytin takaseinälle korkealle ja kauas lattiarajasta sijoitettu "vanha" radiaattori ei nimittäin lämmitä toivotulla tavalla. Syynä alkuperäiseen paikan valintaan olivat tietenkin erittäin naftit tilat, jossa seisomakorkeuden omaava pieni kohta hytissä yritettiin pitää mahdollisimman vapaana kaikesta ylimääräisestä. Käytännössä oli kuitenkin tullut todettua, että patterin olisi oltava juuri tässä osassa hyttiä ja vieläpä lähellä lattiaa, jotta lämmintä kylmillä säillä varmasti piisaisi.

En muista tulinko sitä joskus jo kertoneeksi, mutta alemman punkan alla ei yksinkertaisesti ole lämmittimelle riittävästi tilaa. Ongelma ei myöskään ratkea ylemmän punkan alapuolella olevan hyllyn alle tai sen ns. "takaseinälle" vaatekassien taakse sijoitetulla patterilla, koska tilaa ei sielläkään ole tarpeeksi. Ainoaksi mahdollisuudeksi jääkin näin ollen hytin paneeliseen eutulaipioon sijoitettu lämmitin. Ilman syvennystä kuuma patteri olisi kuitenkin siinä kohdassa pahimmoilleen tiellä, joten päädyin suunnittelun jälkeen tekemään sille hiukan työlään, mutta juuri parahiksi 30 millimetriä lisää tilaa antavan syvennyksen.

Paneloinnin ja uretaanieristeen alta paljastui vanha teräksinen laipio.

Aikani ähellettyäni sainkin reiän tehtyä, uretaanieristeet poistettua sekä aivan oven vieressä irti heiluneet paneelin pätkät naulattua ja liimattua paikoilleen. Sitten huomasin kellon olevan jo yli kymmenen ja päätin laittaa tältä iltaa hanskat naulaan. Saunaa lämmitellessä suunnittelin seuraavan päivän hommia, jotka jatkuivatkin heti aamulla yläpunkan kaidelaudan taivutuksella. Yllättävän helposti ja ilman minkäänlaisia sälöjä yön vettynyt noin 15x150x2000 millinen lauta paikoilleen taipui. Suurilla puuruuveilla ja ruuvipuristimilla vedätin sen vähä vähältä sijoilleen ja ruikkasin aina väliin kosteuden kestävää puuliimaa. Muutamasta kohtaa piti lautaa myös kiilata alapuolisen kuvan osoittamalla tavalla pystyyn.

Tämän jälkeen jätin kaiteen kuivumaan ja aloin muokata sirkkelillä, pistosahalla sekä höylällä sopivia listoituksia patterisyvennyksen reunoihin. Pöytämallinen sirkkeli tai jonkinlainen tasohöylä olisi kyllä poikaa näissä nikkaroinneissa. Toki homman saa tekijämies hoitumaan vaikka puukolla, mutta aikaa menee kenttämallin kalustolla hukkaan aivan tolkuttomasti.

Päivän alkaessa kääntyä pikkuhiljaa iltaan oli listat kuitenkin lopulta valmiina ja patterin taakse jäävä vanha terässeinä maalattu "Gutzeitin" punaisella ruosteenestomaalilla. Niinpä päätinkin seuraavaksi purjehtia yönviettoon tunnin matkan päässä olevaan Satamosaareen. Siellä naputtelin vielä ennen löylyissä lämmittelyä ja uimista, punaiseksi petsatut listat syvennyksen ympärille sekä kiinnitin seinään patterin kannattimet ja kulmaraudan kannattamaan sivuttain kiinni tulevaa lämmitintä sen alapäästä.

Aamupäivällä värkkäilyt jatkuivat taas. Ensiksi poistettiin melkein vuorokauden kuivumassa olleen yläpunkan laitalaudan kiilaukset ja puristimet. Kotisatamaan siirtymisen jälkeen lauta vielä hiottiin ja petsattiin oikean sävyiseksi. Patterikin laitettiin oikealle paikalleen, vaikkei sen putkituksia vielä tällä reissulla ehdittäisi tekemään. Tämän jälkeen tapahtuneen kuumeisen imuroinnin ja pölyjenpyyhinnän loputtua ei ehtinyt kulua puoltakaan tuntia niin Tähtimiehistö saapui kokonaisuudessaan Niskalammille.

Useampi tovi ehti vielä kuitenkin hujahtaa, ennen kuin alus oli lopulta taas meriklaari ja pääsimme matkaan. Lammassaaressa tehdyn vesivarantojen täydennyksen jälkeen jatkoimme uudelleen Satamoon, jonne varttia meidän jälkeemme saapui myös m/s Turso. Sitä ennen me olimme ehtineet todeta lahden pohjoispuolisen "päälaiturin" liian täydeksi molemmille aluksille ja käyneet kokeilemassa Turson kipparin meille ehdottamaa paikkaa vastarannan eli etelänpuoleisen uuden laiturin ja rannan välissä. Se osoittautui kuitenkin liian matalaksi. No saipahan saaressa olijat jotakin katsottavaa, kun manööveerasin Tähteä kokeilumielessä rakoseen ja sitten sieltä pois. Viereisen venäläisaluksen kippari kävi jopa kysymässä englanniksi, miksei järvenpuoleinen laituripaikka ole ok? Yritin selittää hänelle, että meitä suurempi alus on tulossa siihen jne, mutta silloin Turson keltainen kuontalo jo vilkkuikin puiden lomasta.

M/s Turso ja m/s Tähti Satamosaaren sisälahdukan etelänpuoleisessa uudessa laiturissa. Taustalla myös m/s Lypsyniemi ja m/s Aili.

Laivat kyljikkäin laitettuamme kohotettiin iloiset ankkurimaljat viisivuotisen suunnitelman toteutumiselle. Nimittäin sitä, että olisimme yhtä aikaa samassa saaressa, ei ollut vielä koskaan aiemmin tapahtunut! Jos siis parin vuoden välein toistuneita regattaviikonloppuja ei lasketa.. Tätä juhlavaa hetkeä pitkitettiinkin varsin ansiokkaasti Turson salongissa pidetyllä kipparikokouksella aina aamupuoleen.

Kun nuorempaa miehistön osaa kielletään olemasta koko ajan kännykällä, syntyy näin hienoa taidetta. Kyseessä Savonlinnaa kotisatamanaan pitävä s/s Oberon III.

Seuraavan iltapäivän puolella kokouksessa läpi nuijitut ja pöytäkirjoihin kirjaillut suunnitelmat laitettiin sitten käytäntöön ja alukset irroitetiin toisistaan, kun Turso lähti hakemaan miehistönsä puuttuvaa neljännestä kotisatamastaan Likosenlahdesta. Sillä välin me jutustelimme saaressa olleiden muiden wanhojen laiwojen Lypsyniemen ja Ailin miehistöjen kanssa. Tämän jälkeen käynnistettiin myös Tähden Wickström ja suunnattiin Satamosaaren länsipuoliselle Hetonselälle, jossa kohdattiin, aivan kuten oli viime yönä huolella suunniteltu, Turso uudelleen. Päätöksemme, ettei tänä viikonloppuna ajella pitkiä siirtymiä piti edelleenkin ja niin hurautimme peräkanaa vain läheiseen Pullikaiseen. Matkalla koettiin hauska hetki, kun eräs Turson miehistöön kuuluvista tyyräsi Tähteä samaan aikaan, kun Turso ajoi vierellämme. Luonnollisesti alukset tervehtivät tällöin myös viheltimillä toisiaan!

M/s Turso.

Pullikaisesta ei ole tarjota sen kummempaa raportoitavaa. Normaalein huviveneilijäin manööverein suoritimme illanvieton ja kävimme puolenyön hujakoissa nukkumaan. Seuraavana sunnuntai-aamupäivänä oli aistittavissa selvää haluttomuutta lähteä ajamaan laivoja takaisin kohti kotisatamia. Päättäväisesti istuimmekin pitkään ja huolella aamukahvilla, yrittäen kaikin mahdollisin keinoin vältellä kuulemasta arkikiireiden laineiden koko ajan kovenevaa liplatusta.

Risteilyitä Saimaalle tekevä m/s Emma tavattiin Lammassaaren sataman edustalla.

Lopulta heitimme tursolaisille hyvästit ja ajoimme Niskalammille. Siellä hyppäsi Tähden miehistö viipymättä autoon ja jatkoi samoilla höyryillä kotia kohti. Minä jäin kuitenkin vielä yhdeksi illaksi jatkamaan puuhia. Empimisen jälkeen päädyin kyllästämään tervan ja puuöljyn (1:3) seoksella keväällä tekemiäni törmäyslistoja. Kaksi tuntia vierähti siinä suti kourassa kurotellessa ja kumiveneessä rimpuillessa oikein kivuttomasti.

Senkään jälkeen ei vielä ollut aika pistää pensseliä santaan vaan vaihdoin vain välineen tuhdimpaan ja jatkoin yhtä kyytiä viime syksynä kesken jäänyttä laiturilankkujen kyllästysoperaatiota. Noin viisi litraa ehdin tervalla höystettyä ratapölkkykyllästettä muutamilta osin hiukan lahonneisiin lankkuihin levittää, ennen kuin yläkerran Herra päätti viheltää pelin poikki. Koko iltapäivän yllämme roikkuneet tummat pilvet alkoivat nimittäin ripottaa koko ajan kiihtyvällä tahdilla vettä ja kuten tiedätte, ei tällaisten töiden teko sateella ole mahdollista.

Taas remonttireissulla.

Toki arvasin Teidän lukijoiden reagoivan tuohon parin viikon takaiseen Tähtilaiva -blogia koskevaan talvitauko/lopettamisilmoitukseen, mutta pakko myöntää etten odottanut aivan näin massiivista positiivisten ja jatkamaan kannustavien palautteiden vyöryä. Niitä on nimittäin satanut joka laariin, melkein samaan tapaan kuin lunta, räntää ja vettä viimeisten viikkojen aikana. Täytynee pienenä selvennyksenä tähän asiaan liittyen heti kertoa, että laivaharrastusta ei varustamomme ole siis missään nimessä lopettamassa ja erinäköiset remontointi- ja ensi kesän reissusuunnitelmat pyörivät kipparihatun alla parhaillaankin täyttä päätä. Tarinan aiheet Tähtilaivueelta eivät siis todellakaan ole loppumassa..

Tällaisen amatöörikirjoittajan kirjoittamiseen, tekstien julkaisukelpoiseen kuntoon muokkaamiseen ja esimerkiksi kaikkien kerrottujen faktojen varmistamiseen käyttämä aika vain on niin kovin massiivinen, että ajoittain se tuntuu vievän aivan liian suuren osan elämästä. Jossakin välissä kun pitäisi ehtiä tekemään hiukan muutakin! Tietyllä tapaa myös osa tähän harrastukseen käytettävissä olevasta ajasta on poissa olennaisesta näitä tarinoita sepustaessa. Katson myös markkinoineeni tätä harrastusta näiden vuosien aikana kirjoittamillani yli kahdellasadalla postauksella omalta osaltani vähintäänkin riittävästi. Joku muu voisi vaikka jatkaa tästä eteenpäin oman aluksensa tiimoilta.. Ja edelleenkin, myös se aiemmin mainitsemani tunne, juttujen liiallisesta toistuvuudesta, samankaltaisuudesta, joka mielestäni tarkoittaa "ei niin mielenkiintoista blogia", on yksi vahva argumentti lopettamisajatuksen taustalla.

Toisaalta.. Aivan turha näitä on selitellä! Työlästähän tämä "bloggaaminen" on. Ja siksi toki myös niin palkitsevaa. Aivan samoin kuten moni muukin asia ihmisen elämässä. Ja senhän Te toki aivan varmasti kaikki tiedätte! Jatkan vielä tällä erää kuitenkin sen verran tästä aiheesta ja toistan rohkeasti hiukan epämääräisesti muotoilemani ajatuksen, että olen tuumaillut mahdollisesti laittavani Tähtilaiva-blogin jossakin vaiheessa, jonkin mittaiselle tauolle. Lopullista päätöstä suuntaan tai toiseen en siis todellakaan ole vielä asian suhteen tehnyt. Ehkä se muotoutuu tässä talven aikana..

Teinpä lopulta niin tai näin, niin suuri kiitos kuuluu kuitenkin Teille jokaiselle lukijalle, joka ikisestä lähettämästänne tsemppiviestistä ja jatkamistoivomuksesta! Ne tuntuvat suoraan sanottuna enemmän kuin mukavilta! Niiden pohjalta voisi kuvitella Tähtilaiva-blogin tarjonneen Teille lähes yhtä mielenkiintoisen ja opettavaisen matkan kuin minulle itsellenikin..

Julkisivuremontti svetogorskilaisittain!

Ai mihinkö tuo kuva viittaa? No siihen, että palataan taas takaisin leipälajiin, eli laivaharrastukseen. Kuten jo kerroin, ei puuhastelu Tähden parissa ole todellakaan loppumassa tai loppunut. Reilu viikko takaperin poikkesin nimittäin taas Imatran suunnalla. Ensi töikseni kävin tosin Niskalammilla vain tyhjentämässä auton kaikesta remonttitavarasta, työkaluista ja mukanani tuomasta polttoaineesta, sillä ajattelin ensimmäistä kertaa poiketa päiväsaikaan Svetogorskin puolella autontankkausreissulla. Kaikilla aiemmilla käynneillä olen nimittäin ollut liikkeellä öisin. Tällä kertaa olisikin tarkoitus huoltoaseman lisäksi tutkia myös hiukan kaupungin muiden liikkeiden valikoimia.

Pääasiallinen kohde eli paikallinen rautakauppa myikin suurelta osin hyvinkin käypäisen oloista tavaraa. Mukaan sieltä tarttui muun muassa vasaraa (joka tosin jo taipui liian suurta naulaa irti vääntäessä), sorkkarautaa, erillaista kulmahiomakoneen laikkaa, roskapussia ja paljon muuta laivaympäristössä tarvittavaa. Ja kuten arvata saattaa, ei hinta päätä huimannut. Auton lähes tyhjään tankkiin ja mukanani olleeseen tyhjään kanisteriin tankkasin myös aika tarkalleen 80 litraa dieseliä. Sen lisäksi ostin samaiselta huoltoasemalta hodarin ja vesipullon. Tilitäni näistä ostoksista veloitettu summa oli yhteensä hurjat 34 euroa. Ei siis ihme, että monet imatralaiset ja muutkin lähiseutujen asukkaat rajan toisella puolella varsin aktiivisesti asioivat. Maksu kaikissa liikkeissä tapahtui muuten pankkikortilla.

Tässä muutamalla kuvalla esiteltynä pienen svetogorskilaisen rautakaupan valikoimaa. Jos haluatte syventyä jonkin kuvissa näkyvän tuotteen hintaan tarkemmin, niin jakakaa euromäärän saadaksenne, hintalapussa oleva summa 70:llä. Ruplan kurssi on nimittäin tällä hetkellä kuta kuinkin 1€ = 69 RUB.

Niskalammille palattuani kantelin Venäjän tuliaiset, johon kuului myös ruokakassi, Tähdelle ja täräytin samantien Wickströmin käyntiin. Jo aimmin aamupäivällä tulille laittamani kamiina oli nostanut aluksen sisälämpötilan tässä vaiheessa jo huomattavasti nollan pinnassa olevaa ulkolämpötilaa korkeammaksi, joten olikin oikein mukava lähteä lämpimällä aluksella liikkeelle. Saarikohteen valikointiin vaikuttaneet matala laituri ja kylkikiinnitysmahdollisuus viitoittivat tällä kertaa Tähden suunnan kohti tuttua Pullikaista. Siellä edellä mainitut törmäyslistaremonttia suuresti helpottavat prioriteetit täyttyisivät ja kyljen lappujen poistoa voisi jatkaa invertterin tuottaman verkkovirran voimalla.

Muita aluksia ei näkynyt ollenkaan ajellessani Mietinsaaren pohjoispuolista väylää pitkin, kohti Pullikaista. Ilta vain hämärtyi ja lumisade yltyi. Pimeä ehti lopulta laskeutua ennen kuin kello seitsemäntoista aikoihin pyöräytin Tähden saaren laituriin. Mukavan pienen lisän laiturimanöövereihin reitin molemmissa päissä antoi päätös olla tuulisista olosuhteista huolimatta tällä kertaa käyttämättä keulapotkuria. Kaikkea sitä ihminen ajankulukseen keksii, mutta näin kuitenkin toimittiin. Ennen laituriin ajoa tarkastin muuten hakuvalolla myös, että koko lahti oli varmasti tyhjä muista veneilijöistä.

Kolme tuntia käydä hyrskytteli Herra Wickström rantautumisen jälkeen tyhjäkäynnillä tuottaen huviakuista menohalunsa saavaan invertteriin lisää virtaa. Vaikka poistin kaiken muun 240V laitteiston ledityövaloa lukuunottamatta käytöstä niin kyykkäsi 2000W siniaaltoinvertteri aina hetkiseksi isoa kulmahiomakonetta käynnistettäessä. Laikan pyörintä ei siinä ajassa kuitenkaan ehtinyt pysähtyä, joten virransyötön palautuessa jäi kulmahiomakone aina pyörimään. Sen verran kokeilin lisätä Wickströmiin kierroksia, että huomasin käynnistysvirran riittävän sillä tavoin jonkin verran paremmin. Pientä rälläkkää käyttäessä ei kuitenkaan esiintynyt mitään ongelmia, joten siirryin suosiolla siihen. Reissulle olisi tietenkin voinut ottaa mukaan myös agregaatin, mutta en ollut tajunnut ostaa siihen bensiiniä, joten päädyin tällä kertaa tällaiseen ratkaisuun.

Rälläkkäviillot tehtynä vasemman puoleiseen ylälappuun. Alempi on poistettu jo aiemmin. Siitä näette hyvin miltä lappujen takainen teräspinta näyttää. Tumma ja ohuina lastuina irti lohkeava ruostekerros peittää siellä pääasiassa kirkasta ja yllättävänkin hyvässä kunnossa olevaa kylkipeltiä.

Näin toimien hävisi Tähden kyljestä illan aikana taas yli kaksi metriä vanhaa törmäyslistaa sekä sillä matkalla olleet vanhat kiinnityslaput. Asiassa päästiin siis eteenpäin, niinkuin oli ollut tarkoituskin. Vaikka tauonnut lumisade antoi laivaharrastajalle hiukan armoa, oli remontoinnin jälkeen mukava vetäytyä Tähden kuiviin sisätiloihin ja lämpimään saunaan. Taisipa remonttimies saada siinä ohessa pari palkinto-oluttakin.

Auringon noustessa oltiin taas liikkeellä.

Seuraavana aamuna herätyskello parkaisi harmillisesti jo seitsemän aikaan, sillä Etelä-Suomeen suuntautuva kotimatka olisi saatava ajoissa päätökseen moninaisten arkiaskareiden painaessa päälle vielä samalle illalle. Vaikka pientä kiireen tuntua olikin ilmassa niin paluumatkalle valitsin reitiksi hiukan pidemmän Satamosaaren pohjoispuolitse vievän väylän. Kuten yläpuolisesta kuvasta huomaatte keli oli sateinen, mutta näkyvyys oli kuitenkin niin hyvä, ettei tarvetta esimerkiksi karttaplotterin aukaisulle ollut. Muuta en enää rantaan päästyäni ehtinytkään tehdä, kuin korjata lämminvesivaraajan matkan aikana katkenneen kannakkeen ja laitella Tähden tarvittavaan kuntoon odottelemaan seuraavaa käyntiä.

Lämminvesivaarajan ylempi kiinnityspanta antoi periksi. 

Tässä vielä kuva, josta näette suurin piirtein, missä vaiheessa törmäyslistaremontissa ollaan tällä hetkellä menossa. Pari metriä on vanhaa listaa vielä paapuurin kyljellä jäljellä.

Tästä jälkimmäisestä kuvasta puolestaan näkyy hyvin, minkälaisen alueen olen kunkin kiinnikeparin kohdalta aina puhdistanut. Sen jälkeen olen aina sutinut kohdat huolellisesti Motonetin myymällä Dinitrol Annitrol ruosteenpoistoaineella ja jättänyt ne odottamaan ensi keväänä tapahtuvaa maalausta. Mainittakoon, että erinomainen maalikauppiaani, joutsenolainen Röyskö Oy, kehoitti minua tekemään näin. Tarkasti ottaen sieltä neuvottiin olemaan enää kylmällä ja kostealla syyskelillä maalaamatta teräsosia kaksikomponenttimaaleilla, jottei pinnan alle jäisi kosteutta. Annitrol sen sijaan oli laivamieskolleegion idea! Huomionarvoista tässä asiassa on mielestäni myös se, että vaikka menin Röyskölle nimenomaan ostoaikeissa, poistuin sieltä ilman maaleja. Minulle ei siis myyty tuotetta kauppiaan katteen kohottamiseksi, vaan palveltiin neuvomalla aivan ilmaiseksi ja kehoitettiin palaamaan asiaan ensi keväänä. Tuollaisen toiminnan jälkeen takuuvarmasti teen myös niin!

Ja sitten vielä se kaikista tärkein: 104 vuotias Tähti-laiva toivottaa 100 vuotiaalle Suomelle ja kaikille lukijoille oikein hyvää itsenäisyyspäivää!

Kevätreissu jatkuu, mutta paluu "arkeen" häämöttää jo horisontissa.

Kuten edellisen tarinan lopuksi kerrottiin, oli tämän reissupäivän ohjelmassa pakollinen kauppa-asiointi Puumalassa. Herättelin koneen tälle siirtymälle tuntimittarin osoittaessa lukemaa 399,5h. Tämän jälkeen suuntasimme eilisiä tulojälkiämme ja sokkeloista, ja hienoa Partakosken reittiä pitkin takaisin aina Liittokivenselälle saakka, josta otimme suunnan syväväylää pitkin Äyrätsalon länsipuolitse kohti pohjoista.

Kuten aamun ensivaikutelmasta saattoi päätellä, aurinko näyttäytyi myös matkan aikana useaan otteeseen. Myös tuuli pysyi hyvin maltillisena. Päivälämpötila puolestaan pyöri kymmenen-viidentoista asteen hujakoissa eikä pienet sadekuurotkaan paljoa matkaamme hidastaneet. Näissä tunnelmissa saavuttiinkin muutamaa tuntia myöhemmin Puumalaan ja oikeastaan voi myös sanoa, että suurinpiirtein näissä samoissa tunnelmissa saatiin koko nelipäiväinen reissummekin ajella. Pakko tunnustaa tässä, että koko matkan suurimmat poikkeamat tähän "tunnelmaan", ainakin kipparille, taisivat aiheutua oman pinnan palamisesta nuorimman miehistönosan jatkuvaa kännykänkäyttöä koskevan "keskustelun" lopuksi. Se tapahtui muistaakseni juuri tällä Puumalaan menomatkalla..

Perille päästyämme hoidettiin ensimmäiseksi jo mainittu kaupassakäynti. Myös roskikset tyhjennettiin ja ylitulvineen harmaavesien pumppukaivon aiheuttama pieni pilssiveden lisäys hoidettiin pois päiväjärjestyksestä. Juomavesitäydennys ja pieni muutaman kymmenen litran tankkaus, kuuluivat myös ohjelmaan.

M/s Tapio Lehmäinselällä menossa kohti Hätinvirtaa.

Reilua tuntia myöhemmin oltiin kuitenkin jo taas vauhdissa, ja tällä kertaa menossa kohti Lintusalon saaren itärannalla sijaitsevaa Soukanniemeä. Se on laituriton, mutta tulipaikalla ja käymälällä varustettu hiekkainen niemennokka kivenheiton päässä Lehmäinselältä lounaaseen, Rokansaaren eteläpuolitse vievän väylän eteläpuolella. Perille päästyämme kiersimme koillisen suuntaan osoittavan niemen taakse suojaan sääennusteen mukaan seuraavana yönä lännen-pohjoisen väliltä puhaltavalta tuulelta. Vasta neljännellä yrittämällä saimme Tähden kokan sen verran lähelle rantaa, että tikkaita pitkin pääsi metrin päähän vesirajasta ja rantautujan kengät säilyivät kuivina.

Paikka oli rauhallinen, kuten esittelyssä luvattiin. Ei muita veneilijöitä, ellei kahta viereistä väylää pitkin ohi ajanutta Bellaa, lahdella liikkunutta yhtä soutajaa ja lähtöhetkellä ahterimme takaa lipunutta perämoottorilla varustetua ja laiturinnäköistä vesikulkuneuvoa lasketa. Mukavahan siellä oli rauhallista iltaa lettuja paistaen viettää.

Saaren puuvaraston pokasaha oli huonossa terässä, eikä meillä ole edelleenkään kunnollista sahaa Tähdellä. Ratkaisimme ongelman polttamalla nuotiossa liiteristä raahattua kokonaista pölkkyä ja metsästä keräämiämme kuivia oksia. Nuotio sammutettin siitä syystä tällä tavoin.

Voimassa oleva metsäpalovaroitus, voimakas tuuli ja kuiva metsä ympärillä oli syytä ottaa vakavasti myös nuotionpohjan sammutuksessa.

Perästä rannan puihin vedetyt harukset ja keulan tikasviritykset kyytiin nostettuamme palasimme seuraavana päivänä takaisin eteläänpäin vievälle väylälle. Äyrätsalo ohitettiin kuitenkin eilisestä poiketen tällä kertaa itäpuolelta, sillä suunnimme kohti Hietasaarenselkää ja siellä olevaa pikkuruista Aittasaarta. Ajatus oli nimittäin jäädä sinne yöksi. Suunnitelma kuitenkin muuttui matkan varrella, sillä tajusimme seuraavan aamun kotimatkan lyhenevän olennaisesti, jos jatkaisimme tänään vielä hiukan pidemmälle, vaikkapa Pullikaiseen. Näin sitten teimmekin.

Vuoden ensimmäinen norppakin muuten nähtiin kroolailemassa ohittamamme Kirvessaaren länsirannalla. Pitkään kaveri töllisteli meitä, mutta avatessani ajohytin oven - kuvausta silmälläpitäen - hävisi pää pinnalta kuin taikaiskusta.

Kutvele ohitettiin ja Huuhanselkä ylitettiin sen enempiä miettimättä. Nuorempi polvi kiinnostui tutustumaan siinä sivussa hiukan merimerkkeihin ja navigointiin, mutta mitään sen ihmeempää ei tällä matkan osalla tapahtunut. Pullikaisessa kiersimme sisälahteen ja kiinnityimme kokonaan vapaana olleen laiturin eteläpäähän kyljestä, työntäen samalla keulan rantaan. Pohjassa ollut pyöreä kivi vähän vaikeutti aluksen saamista suoraan kulmaan suhteessa laituriin, mutta tyydyttävään lopputulokseen kuitenkin hetken venkslauksen perästä päästiin ja tihkusateessa toteutettu pelailuhetki rannassa pääsi alkamaan. Asiaankuuluva ja mukava YleAreenan tarjoama dokumentti norpista ja sen lähisukulaisista tuli myös Pullikaisessa otettua haltuun.

Seuraavana aamuna ei ollutkaan jäljellä kuin pieni 1h 45min mittainen siirtymä kotisatamaan. Taival aloitettiin aamulla kipparin toimesta jo seitsemän aikaan muiden vielä nukkuessa ruususen unta koijissaan. Olin illalla pannut merkille, vaikken muille siitä puhunutkaan, että ajoissa lähtemällä miehistömme nuorimmainen ehtisi vielä kauden viimeisiin lätkäharkkoihinsa Vantaalle. Kelloa en laittanut soimaan, kun ajattelin "luonnon" hoitavan asian ja kertovan kuinka lätkätreenien suhteen kannattaa toimia. Lopputulos oli se, että vaikka oltiin viikon lopuksi veneilty koko miehistön voimin ja kaikkien yhteisestä toiveesta useita päiviä, ei lätkääkään tarvinnut jättää välistä. Kaikki olivat siis tyytyväisiä!

7,8 solmua ja kokassa kohisee!

Olimme kotisatamassamme Niskalammilla aamulla jo varttia vaille yhdeksän. Matkan aikana Saimaalla vallinneen raukean aamutunnelman ja hyvän kuuman kahvin lisäksi on kerrottava lyhyesti myös seuraavasta asiasta. Kohtasimme nimittäin tämän etapin aikana laiturikaverimme m/s Oton, joka muutama viikko takaperin on vihdoinkin saanut uuden omistajan. Vuosikausia erään Niskalammin laivureiden perustajajäsenen omistamana Saimaalla seilannut Otto tupsahti uuden omistajansa komennossa yllättäen eteemme Satamosaaresta, ollessamme vielä tulossa Hetonselällä Pullikaisen ja Satamon välissä. Saavutimme sekä ohitimme sen myöhemmin Masteensaaren nurkilla, josta jatkoimme kohti Niskalampia. Otto sen sijaan otti suunnaksi Lammassaaren sataman.

Mutta niin.. Vihjailin otsikossa myös jotakin paluusta "arkeen". Tarkoitin sillä nimenomaan laivaharrastajan keväistä arkea, eli remonttipuuhia. Kuten kuvista voitte havaita, ajettiin tämä reissu keskeneräisenä, hytti pohjamaalissa. Nyt olisikin näin ollen jatkettava eteenpäin siitä mihin jäätiin ja siirryttävä sitten muiden kansirakenteiden maalauspuuhiin. Niistä kuitenkin myöhemmin lisää!

Seitsemänhenkinen Tähtimiehistö risteilyllä

Pienen tauon jälkeen suunnitelmissamme oli otsikon suuruisella miehistöllä purjehtia viikonlopun aikana reitti Vuoksenniska - Satamosaari - Pullikainen - Vuoksenniska. Työ- ja koulukiireistä johtuen koko porukkamme oli lähtökuopissa Imatralla perjantai-iltana vasta kello 19 jälkeen ja niinpä ensimmäinen etappi ajettiin suureltaosin pimeässä. Uusi juuri ennen lähtöämme katolle asentamani hakuvalo pääsikin näin heti tositoimiin.

Hyvin näkyivät reimarit ja saaren rantojen valaisu onnistui myöskin mainiosti, aivan kuten olin etukäteen kaavaillutkin. Ei ollut mitään ongelmaa myöskään tarkastaa etukäteen laituria Satamosaaren sisälahteen kurvatessamme. Lopputuloksena voisikin sanoa hakuvaloprojektin onnistuneen varsin mainiosti, vaikkei valokeila aivan perinteisen hakuvalomaisen kapea olekaan.

Tuossa pari kuvaa rantojen valaisusta seuraavalta illalta Pullikaisesta. Matkaa kohteisiin arvioisin olevan noin 50 ja noin 200 metriä.

Se hakuvalosta ja Pullikaisesta.. Nimittäin turneen ensimmäinen yö vietettiin Satamosaaressa, jossa pääsimme rantauduttuamme odotuksistamme poiketen valmiille tulille. Laituriin oli syksyisestä ajankohdasta huolimatta nimittäin kiinnittynyt viisi muutakin alusta. Aitoon lomatunnelmaan päästäksemme grillattiin tulilla tietenkin makkaroita. Samaan aikaan miehistön nuorisojaosto seikkaili pimeässä metsässä varmaan parituntisen verran ennen kuin heidät oli puoliväkisin patistettava koijiinsa. Vanhempi kaarti lämmitti tämän jälkeen vielä saunan ennen nukkumaanmenoa.

Puitakin oli viime vuodesta poiketen saaressa vielä jäljellä, vaikka kausi läheneekin jo uhkaavasti loppuaan.

Lauantaina aamupäivällä suunnistimme vajaat 10 m/s puhaltaneessa luoteistuulessa Pullikaiseen. Perillä tein "rohkean" peliliikkeen ja pysäköin Tähden kylkikiinnityksellä saaren laituriin. Koiran, lasten ja vanhemman väen rantaan kulkemista helpottaakseni se oli mielestäni tällä kertaa perusteltua. Yhden yksinäisen alumiinisen matkaveneen olo vastarannalla sai minut uskomaan, että saisimme hyvin suurella todennäköisyydellä olla paikallamme rauhassa, eikä muita laituriin pyrkijöitä varmaankaan ilmaantuisi.

Uskomukseni ei tietenkään osoittautunut todeksi, sillä päivän aikana vielä kaksi muutakin venettä ajoi lahdukkaan. Molemmille tarjosin käsimerkein ja kippareiden kanssa jutustelemalla mahdollisuutta päästä laituriin ja kerroin voivani hetkessä siirtää Tähden pois heidän tieltään. Tätä optiota ei kuitenkaan haluttu käyttää vaan molemmat veneilijät sanoivat jatkavansa syvemmälle lahteen ja ajavansa keulansa rantaan. Niinpä saimmekin laiturin koko päiväksi ja seuraavaksi yöksi yksityiskäyttöömme. Tästä helpotuksesta olimme hyvin kiitollisia.

Jungmannit soutivat taas ahkerasti kumiveneellä ja sen lopputuloksena eräs rantautumistilanne päättyi ikävästi. Onneksi vesi ei juuri siinä kohdassa ollut metriä syvempi ja onneksi pelastusliivit olivat päällä. Lopputuloksena oli kuitenkin vaatteiden kastuminen ja kenkien pohjalla iloisesti lainehtiva Saimaan vesi.

Muurinpohjalettujen ja makkaranpaiston jälkeen grillattiinkin kahvinkeiton ohessa tästä johtuen hiukan totutusta poikkeavaa evästä.

Päivän alkaessa jo painua mailleen ahkerasti ulkoilleelle lapsikatraalle lämmitettiin sauna. Omaa saunavuoroa odotellessa myös vanhemman kaartin turnauskestävyys alkoi pettää. Tästä esimerkkinä yläpuolinen kuva.

Aamulla nautitun tukevan aamiaisen jälkeen lähdimme kotimatkalle. Hieno vaikkakin varsin viileä sää siivitti matkaamme Karhuselän kautta.

Kotilaituriin kiinnityttyämme asensin Teille jo aiemmin esittelemäni suojaerotusmuuntajan vielä paikoilleen ja laitoin akkulaturin lataamaan 12V käyttöakustoja. Nyt kaikki alukseen tuleva maasähkö kulkee turvallisesti kyseisen laitteen kautta eikä perinteisen mallisia akkulatureita käytettäessäkään pitäisi olla enää minkäänlaista huolta galvaanisesta korroosiosta.

Muutenkin Tähti siistittiin ja puunattiin odottamaan seuraavaa jo muutaman päivän perästä tapahtuvaa venereissuamme varten. Tätä varten jätin myös ensimmäistä kertaa koskaan kamiinan yksikseen pariksi päiväksi päälle pitämään kylmyyden ja kosteuden poissa laivasta.