Uimatikkaat HST

Joku Teistä varmaan saattaa muistaa, kuinka tiputimme viime kesänä uimatikkaamme Kallaveteen. Liian kiireinen lähtö Pohjois-Savon Wanhat Laiwat ry:n Ahvensalon tukikohdasta kohti seuraavaa etappia eli Juankoskea, sai ne unohtumaan Tähden kyljelle. Pelkillä kiinnityskoukuillaan reelingistä roikkuneet rosteritikkaat oli kyllä ollut aikomus varustaa jonkilaisella varmistusvaijerilla tai narulla, mutta niinpä vain oli jäänyt sekin homma hoitamatta.

Nyt kevätauringon alkaessa lämmittämään muistuikin tikkaiden puuttuminen mieleeni ja niin kävin hommaamassa paikallisesta ruostumattoman- ja hapokestävän teräksen myyntiliikkeestä tarvittavat putket ja latat. Hyllyssä sopivaa putkea ei heillä tietenkään juuri sillä hetkellä ollut, joten vasta muutaman päivän odoteltuani pääsin hommat kotitallissa aloittelemaan.

Kovasti minua varoiteltiin hapokestävän teräksen hitsaamisen haastellisuudesta, jopa edellä mainitussa liikkeessäkin, ja siksi valitsin putken seinämävahvuudeksi 1,5 mm:n sijaan 2,0 mm. Vaikken todellakaan ole mikään luokkahitsari ja saumat tietenkin näyttävät siltä kuin ne amatööreillä näyttävät, ei tehtävä hitsausinvertterillä ja haponkestäville tarkoitetuilla 2,0 ja 2,5 mm:n puikoilla kuitenkaan osoittautunut täysin mahdottomaksi suorittaa. Jälkimmäiset ovat kyllä mielestäni turhan järeitä puikkoja tällaiseen hipluuhommaan, mutta kun sellaisen paketin ajatuksissani kaupasta ostin, niin sillä myös hitsasin.

Tässä linkki ruostumattomasta teräksestä kertovalle wikipedia-sivulle.

Aikaisempien tikkaiden mallista oppia ottaneena päätin tehdä myös muutamia pieniä parannuksia näihin uusiin portaisiin. Muun muassa tikkaiden alapäähän ostin valmiiksi taivutetut 90 asteen kulmapalat, jotta niihin ei uimasta tullessa satuttaisi itseään. Myöskin Tähden täkin maalipinta säilyy näin tikkaita kannella käsiteltäessä varmaan paremmin ehjänä. Edellisissä portaissa pystyputkien alapäät olivat siis avonaiset.

Toinen parannus on pystyputkien taivuttaminen toiseksi alimmaisen askelman kohdalta, jotta keulatikkaana käytettäessä portaat pysyisivät erillään kylkipellityksestä. Tällöin jalan saa paremmin mahtumaan puolalle ja portaiden käyttö on luonnollisesti helpompaa. Käytettävyyttä ajatellen lisäsin leveyttäkin muutamalla sentillä 35 cm:iin ja pakko myöntää ettei pieni lisäpainokaan ole haitaksi sillä nyt portaat pysyvät niitä käytettäessä paljon tukevammin paikoillaan. Ja sitten vielä se tärkein. Näissä uimaportaissa on nyt myös kiinteä varmistusköysi siltä varalta, jos ja kun viime kesäinen erhe sattuu seuraavan kerran tapahtumaan..

Tässä kuvassa kaikki hitsaussaumat ja niiden viereen ilmestyneet tummentumat on käsitelty Motonetista hankitulla peittaustahnalla. Parisen tuntia annoin sen vaikuttaa ennen kuin puhdistin tikkaat painepesurilla. Tällä toimenpiteellä RST/HST-teräksen ruostumattomuus pitäisi palata takaisin myös hitsattuihin kohtiin. Tuolta voit lukea lisää peittauksesta. Ennen peittausta puhdistelin saumat myös porakoneen teräsharjalla, jotta tulos olisi mahdollisimman mallikelpoinen.

Kun tikkaat olivat koko talven kestäneen "suunnittelun" jäljiltä vihdoinkin valmiit ja monet muutkin tehtäviksi aiotut kotihommat suoritettu, pakkasin samaa kyytiä myös auton ja peräkärryn. Oli nimitäin vihdoinkin tullut aika suunnata kohti Vuoksenniskaa aloittelemaan Tähden takahytin remonttia. Siitä raporttia sitten myöhemmin..

Ai niin.. Jäi tekstissä mainitsematta, että tikkaiden tarvikkeiden kokonaishinnaksi taisi tulla vajaat 150 euroa.

Tähtivierailu m/s Rudolfilla Valkealassa

Kehuskelin edellisessä julkaisussa saaneeni vertaistukea laivahommien ajoittaisen sujumattomuuden aiheuttamaan mielipahaan. Viittasin tällä siihen, että vietettyäni jokin aika takaperin pari tapahtumarikasta vuorokautta Tähdellä - Saimaan vielä jääpeitteisillä vesillä - minulle tarjottiin mahdollisuutta poiketa kotimatkalla katsomassa Päijänteeltä rakennettavaksi Valkealaan siirtynyttä m/s Rudolfia. Suuren projektin vaiheista kuultuani omat pienet vastoinkäymiset alkoivat tuntua suorastaan mitättömiltä. Kaiken huippuna kyseisen aluksen (ent. Kettinki VI -proomu) parissa siellä puuhaileva - tai pitäisikö sanoa urakoiva - Herra Koskinen otti minut vastaan oikein kahvien ja baakelsien kera, joten olo oli kyllä perille saapuessani enemmän kuin tervetullut.

Rudolf Päijänteellä ennen kuljetusta Valkealaan.

Tuossa kuva Erottelu ja varppaus -kirjasta sivulta 114. Kuten kuvateksti kertoo on kyseessä Väinölän konepaja, jonka laituriin kiinnitettynä näyttäisi olevan jokin Kettinki -proomuista.

Kolmatta tuntia vein tällä pysähdykselläni omistajan kallista remonttiaikaa. Siinä ajassa sain kuitenkin kuulla varsin kattavan selvityksen monista siihen mennessä läpikäydyistä työvaiheista. Herra Koskinen kertoi hankkineensa aluksen perheelleen Päijänteeltä syksyllä 2014, tarkoituksena laskea se valmistuttuaan Saimaan aaltoihin. Kuten ensimmäisestä kuvasta saattaa huomata, ulkoisesti Rudolf oli jo silloin pari vuotta sitten varsin valmiin oloinen, vaikka sisärakenteet olivatkin melkein kokonaan tekemättä. Laivan vaihteiden ja koneen kierrosten säätelykin oli pitänyt tuolloin, Jämsänkoskelta Lahteen suoritetulla 13 tuntia kestäneellä siirtoajolla, hoitaa takakannelta käsin. Luonnollisesti tietenkin ylhäältä komentosillalta kuuluneiden käskyjen mukaan.

Tämän matkan kipparina oli muuten toiminut aluksen edellinen omistaja, joka on myös siihen asti tehtyjen ja tuolloin jo 14 vuotta kestäneiden rakennustöiden suorittaja Herra Heinonen. Enemmän kuin kipparihatun noston arvoisen urakan on kyllä hänkin aluksen parissa tehnyt, saatettuaan puoliksi upoksissa olleen proomun nykyiseen edustavaan hinaajalookiin. Kaikki tässä kirjoituksessa olevat proomuaikaiset kuvat ovat muuten hänen ottamiaan.

Tässä lähtökohta vuosia takaperin.

Lavettikuljetuksen ja pukeille noston jälkeen suurin yksittäinen homma Valkealassa on ilman muuta ollut pohjan pellityksen uudelleen tekeminen. Sen oli uusi omistaja päättänyt monen asiantuntijan kanssa keskusteltuaan hoitaa ns. tuplinki-rakenteena, joka tarkoittaa uuden pellityksen lisäämistä vanhan päälle. 22 kappaletta eli pinta-alaltaan noin 100m2 tähän hommaan tarkoitettua 3000x1500x5mm (n. 180kg/kpl) kokoista pohjalevyä olivat sisältyneet kauppaan ja seuranneet näin ollen aluksen mukana Valkealaan. Vaikka levyistä aiheutuva noin 4 tonnin painonnousu ei kovinkaan paljon vain metrin syväyksellä varustettua tasapohjaista Rudolfia hetkauta, niin olipa omistajan pyynnöstä kuitenkin laadittu oikein laskelmakin syväyksen lisäyksestä. Vastaus oli ollut suurpiirteinen "pari senttiä".

Mutta palataanpas vielä tuplinkiin. Kovasti sen tekeminen nimittäin kuului Herra Koskistakin mietityttäneen ennen urakkaan ryhtymistä. Onkin aivan totta, että kyseisestä rakenteesta kuulee valtavasti hyvin erillaisia mielipiteitä, jos asian ottaa esille laivamiesten kesken. Kaikki varmaan ymmärtävät, että tällainen "keskustelu" tuskin on ainakaan vähentänyt omien ratkaisujen ja valintojen punnitsemista. Samanlaista puntarointia on varmasti sisältynyt myös siihen tosiasiaan, että tällaisen projektin itsellesi ottaessa, otat harteillesi myös vastuun jo jonkun toisen onnistuneesti aloittamasta remontista. Joka tapauksessa ymmärsin Herra Koskisen kertomasta, että arvokasta tämä kaikki pohdiskelu ja jutustelu on kuitenkin ollut, ja monet tämän mielipiteiden vaihdon esille tuomat näkökohdat on varmasti laivanvarustajan aivoissa harkittu ja punnittu loppuun asti ennen töihin tarttumista.



Ehkä juuri tästä samaisesta perinpohjaisesta punnitsemisesta johtuen Rudolfiin on myös tulossa erinäisiä varsin mielenkiintoisia rakenteita. Yksi mielenkiintoisimmista on ilman muuta ns. juoruputkien asentaminen vanhan pohjan läpi ennen uuden pellityksen tekemistä. Näiden kierrekorkilla varustettujen eräänlaisten tarkastuskaivojen kautta "välipohjaan" pääsee nimittäin kurkistamaan käytännössä milloin vain. Näin ollen sinne ilmestyneen mahdollisen järvi- tai kondenssioveden ei pitäisi päästä laivuria yllättämään missään tilanteessa.

Valkealassa lokakuussa 2014 ja projekti vasta alussa.

Vanha pohja oli ostohetkellä vesitiivis, mutta Valkealassa tehty hiekapuhallus puhkaisi siihen konehuoneen seutuville pari pientä reikää. Uudelleen levytetystä pohjasta huolimatta myös nämä kohdat on tarkoitus paikata ja tehdä levytysten välisestä tilasta täysin vedenpitävä. Herra Koskinen tuumaili jopa aikovansa koeponnistaa rakenteen paineilmalla ennen ulkopuolen hiekkapuhallusta ja maalausta.

Tässä näkyvät hyvin vanhan pohjapellityksen läpi kulkevat tarkastusputket.

Ja tässä putki alhaaltapäin.

Yksi kuudesta painolastibetonin ja vanhan pohjalevytyksen läpi poratusta tarkistusputkesta.

Todetakseen jo aiemmin alukseen samalla tuplinkiperiaatteella tehtyjen muutamien ratsupaikkojen takaisen vanhan levytyksen kunnon, oli myös eräs tällainen kohta sekä vesirajan ylä- että alapuolelta koemielessä leikattu auki. Pelti, ties miten vanhan rakenteen sisällä, oli ollut käytännössä vain hienossa pintaruosteessa, mutta muuten täysin ehjä. Tämä oli luonnollisesti vahvistanut uskoa oikein tehdyn ja tiiviin tuplingin toimivuuteen.

Uusien levyjen taivuttamiseksi pohjaan oli myös keksitty ennakkoluulottomasti Pelle Pelottoman hengessä sangen mielenkiintoinen menetelmä. Vanhat pumppukärryt oli nimittäin valjastettu tähän tehtävään. Yläpuolisista kuvista selviää parhaiten tämä innovaatio. Levyjen vesirajan yläpuolelle tuleva yläpää oli puolestaan pakotettu muotoon traktorikaivurilla, ketjutaljalla ja ns. koiralla. Tästä voi hyvin huomata, että ainakaan aivoja ei ollut heitetty narikkaan tätä hommaa tehtäessä, vaikka eräs urakassa irtipäässyt ketjutaljan ketju olikin sitä jossakin vaiheessa yrittänytkin aivan kirjaimellisesti tehdä.

Koiraa käyttämässä.

Koiranäyttely.

Uudelleen pellitettyä pohjaa tyyrpuurin puolella.

Laivan eristys on hoidettu reilusti vesirajan alapuolelta ylöspäin aina kattoon asti ruisku-uretaanilla. Talviasuttavaa ei ole Rudolfista ollut tarkoituskaan tehdä, mutta kondenssion estoon vähintään tarvittava noin 30-35mm eristevahvuus on silti miltei joka puolella. Seinän sisävuorauksen ja eristeen väliin on myös jätetty ilmatila, joka tuulettuu pystysuuntaisen koolauksen ansiosta ylös- ja alaspäin.

Suuren keskisalongin sisustustyöt olivat kyläilyni aikaan jo alapuolisen kuvan osoittamassa vaiheessa. Eristys oli siis tällöin jo monelta osin päässyt piiloon ulkopuolisien katseilta. Septi- ja harmaavesisäiliöt ovat myös jo jääneet rakenteiden alle aivan kuten sähköjen kaapeloinnitkin.

Pienempi keulan nukkumahyteistä.

Suurempi keulahytti.

Rudolf, joka on muuten saanut nimensä Kettinki-proomujen omistajan Kymin uittoyhdistyksen hallitukseen kuuluneen Yhtyneiden Paperitehtaiden toimitusjohtajan Rudolf Waldenin mukaan, on varustettu hiukan normaalista poikkeavasti kahdella moottorilla ja potkurilla. Kumityynyjen varassa olevat Deutzin ilmajäähdytteiset koneet ja niiden perässä olevat merikytkimet, jotka murrosnivelillä on kytketty potkurinakseleihin kiidättävät 20,80 x 4,98 x 1,0m kokoista ja 43 tonnin painoista rovia parhaimmillaan yli kahdeksaa solmua. Järkevä matkavauhti oli taannoisella siirtoajolla kuulema ollut noin 6,5-6,9 solmun kieppeillä ja tällöin moottorien yhteiskulutukseksi tunnissa oli laskettu hurjat 7 litraa! Aluksen kokoon suhteutettuna varsin taloudellista ajoa siis.

Takatäkin jo umpeen hitsatusta reiästä konehuoneeseen nostettiin kuution vetoinen polttoainesäiliö ja generaattori.

Kaksois-Deutzit, joiden peränpuolella uusi rosterinen polttoainesäiliö. Sen takaa pilkistelee myös jo edellisessä kuvatekstissä mainittu kaukokäynnisteinen generaattori.

Kettinkin VI:n sisaraluksia on kuulema vielä muutamia muitakin liikenteessä Päijänteellä. Alunperinhän Kymin lauttausyhdistyksellä on ollut niitä seitsemän kappaletta. Osa puu- ja osa teräsrakenteisia. Toinen näistä jäljellä olevista on Villiruusu niminen huvialus Lahdessa ja toinen puolestaan on vaajakoskelaisella laivuri Hildenillä työaluksena. Ainakin tuon ensimmäisen tunnistaa vielä proomujen alkuperäisestä tasaperästä. Sen sijaan jälkimmäisestä ei oikein ole tarkempia havaintoja.

Kettinki proomuista löytyy hiukan lisää tästä maritimeforum.fi -linkistä.

Laitan tähän myös linkin Laivuri Koskisen facebook-sivuille, jos haluatte seurailla laivaprojektin etenemistä tai olla häneen suoraan yhteydessä.

Katsokaas vielä lopuksi, mitä tämän Rudolfiin tulevan pohjaventtiilin rungossa lukee? Vahvaa historian siipien havinaa..

Aivojumppaa

Kuten otsikkokin jo vihjailee, painin tällä hetkellä varsin tiiviisti tulevan Tähti-remontin suunnitelmien parissa. Jo muutaman viikon päästä toukokuussa olisi nimittäin tarkoitus aloittaa nakertelemaan takatäkin alaista nukkumahyttiä sekä WC:tä, joista jo taisin Teille jossakin yhteydessä mainita. Tällä erää projektin ensimmäinen vaihe, eli materiaalihankinta ja siitä aiheutuneet unettomat yöt, alkavat onneksi jo olemaan takanapäin. Uusi Jabscon suurempi maljainen WC-istuin on nimittäin jo hankittu, hytin seiniin tulevan vanhanmallisen paneelin höylääjän olen löytänyt ja VDO:n peräsinkulmamittarin antureineen sain myös lopulta monien vaiheiden jälkeen tilattua ebaysta. Niin ja alustavat tarjoukset ruisku-uretaanieristyksen tekemisestä odottavat työpöydälläni vielä tarkempia pinta-ala mittauksia.

Höyläämöön malliksi toimitettu alkuperäinen paneelin kappale noin 1950 luvulta.

Ostosten ohessa olen myös koittanut listata tarkkaan kaikki työvaiheet ja varsinkin niiden oikean toteutusjärjestyksen, jottei vain mikään perustavaa laatua oleva asia pääsisi hässäkän alkaessa unhoittumaan. Tällaisia ovat ainakin vesi-, kaasu- ja sähköjohtojen putkitukset, kylkien viilarilistojen ehostukset yms asiat, jotka eivät aivan suoranaisesti liity varsinaisen hyttirakenteen tekemiseen.

Takatäkin alus paapuurin puoli

Takatäkin alus styyrpuurin puoli

Talven ajaksi varastoidut tarvikkeet ja kaikki muukin roina on saattanut Tähden ahterin melkoiseen epäjärjestykseen. Kaikille näille mukana kulkeville varusteille olisi myös nyt samalla kertaa rakennettava uuden vessan perukoille jonkinlaiset järkevät säilytystilat.

Eräänä iltana piirsin myös tuollaisen suunnittelua helpottavan kuvan. Vaikkei se mittakaavassa olekaan, niin sitä tutkimalla ja muokkaamalla olen saanut jo useampia solmukohtia aukaistuksi.

Monet piirrustuksen yksityiskohdat tulevat varmasti vielä rakentelun edetessä tarkentumaan ja muokkautumaan suurestikin. Niistä mainittakoon esimerkiksi hyttien ovien avautumissuunnat, väliseinien lopulliset paikat sekä peräsimen työsylinterin että kaasupullojen säiliön lopullinen sijoittelu. Mutta onpahan norttiaskin kannen ja pääkopan sijasta nyt kuitenkin virallisesti paperilla edes jonkinlainen hahmotelma lopputuloksesta.

Jos jollakulla Teistä on jo nyt etukäteen jotakin perustavanlaatuista sanottavaa koskien näitä remonttisuunnitelmia niin ilolla otan vastaan kaikki mahdolliset parannusehdotukset. Viestiä saa laittaa tulemaan osoitteeseen: tahtilaiva@gmail.com

Hakuvalo

Joku Teistä varmaan saattaa muistaa, että jo viime talvena irroittelin Tähden katolta vanhan hakuvalon ja toin sen kotia aikomuksenani rakentaa laivan ilmeeseen sopiviin vanhoihin kuoriin kokonaan uusi valaisin. Edellisen umpion heijastinpinta, kun oli ruostunut vuosien saatossa täysin käyttökelvottomaksi. Pitkään tutkin mahdollisuuksia hankkia rakentelua varten useampia suuritehoisia ledejä ja niille sopivan kapean keilan antavia linssejä. Toimiakseen valot olisivat tällöin tietenkin tarvinneet erillisen vakiovirtalähteen eli driverin, joiden rakennussarjoja etsiskelin myös. Ehkä eniten näitä suunnitelmiani innoitti tämä juttu tehokkaan polkupyörän valaisimen rakentamisesta.

Nettikauppoja, kuten esimerkiksi Nadenexin sekä monien muiden, sekä kotimaisten että ulkomaisten vastaavien valikoimia selattuani, päädyin kuitenkin lopulta ostamaan Suomen erikoistekniikka nimisen yrityksen verkkokaupasta valmiin LuminaLights Night Reaper 7" -lisävalon ja muokkaamaan sen sopivaksi vanhan hakuvalon koteloon.

Valaisimen valokuvion kerrottiin olevan kapea ja tarkasti rajattu, vaikkakin tieliikennekäyttöön soveltuva, referenssiluvun ollessa 25. Tämä vaikutti pienen tuumimisen jälkeen ainakin minun vähäisen kokemukseni pohjalta juuri sopivalta. Hakuvaloa, kun olisi tarkoitus käyttää myös rantautumisessa maaston tutkimiseen ja muuhun valaisutoimintaan eikä pelkästään merimerkkien etsimiseen sumussa, johon taas vielä kapeampikeilainen valaisin olisi varmasti ollut parempi. Tätä varten Tähdellä nimittäin on jo edellisen veneemme perintönä tupakansytyttimestä virtaa ottava käsikäyttöinen hakuvalo, jonka olemassaoloa en muutaman viikon takaisella Yöveden-Luonterin reissullamme harmikseni edes muistanut.

Joka tapauksessa moneen otteeseen mittailin ja tuumailin valaisimen sopivuutta kyseisenlaiseen käyttöön, kun tuollaista 139 euron hankintaa ei oikein viitsisi turhanpäiten tehdä. Valoteholtaan jotkut huomattavasti kalliimmat valaisimet olisivat tietenkin olleet vielä parempia, mutta hinnan hipoessa viittäsataa euroa alkoivat ne tuntua aivan liian kalliilta. Isommalla umpiolla varustettu valo olisi myös tietenkin auttanut asiaa. Mutta kuten jo kerroin, halusin mieluummin modernisoida ja saattaa vanhan valaisimen toimivaksi, kuin asentaa katolle jonkin tehokkaan, mutta vanhan aluksen ulkonäköön täysin sopimattoman valonheittimen.

Saatuani matkahuollon toimittaman paketin ja sen sisältämän valaisimen sekä ohessa tilaamani kulkuvaloihin sopivat 24V BAY15d led-polttimot parin päivän toimitusajan puitteissa kotiin, alkoi seuraavaksi operaation jännittävin vaihe. Uuden tuotteen muokkaaminen rälläkällä vanhaan kuoreen sopivaksi, kun tuntui alkuun varsin uskaliaalta. Olisi nimittäin aivan hyvin mahdollista, että valaisin ei tästä huolimatta vain yksinkertaisesti sopisi paikoilleen. Mittailin kuitenkin vielä ennen kulmahiomakoneen käynnistämistä huolellisesti, sekä silmämääräisesti että mitalla, ja tietenkin ilman heijastinta ympäröivää kehäparkkia, uuden valaisimen kokoa ja toden totta, projekti vaikutti edelleenkin vahvasti toteutuskelpoiselta. Takapuolen jäähdytysrivoitusta olisi "vain" viistettävä reilulla kädellä laidoilta, alkuperäinen kiinnityskorvakko leikattava kokonaan pois ja ulkolaitojen maalipintoja hipaistava uuden valaisinrungon mahdottamiseksi vanhaan koteloon. Arvailujen varaan tietenkin jää kuinka toimenpiteet vaikuttavat polttimoiden jäähdytykseen? No se selvinnee lähiaikoina..

Valaisimen purkamisen, elektroniikan pölyltä suojaamisen ja vajaan tunnin laikan heiluttelun jälkeen kuusi teholediä sisältävä kevytmetallinen valaisin solahtikin lopulta paikoilleen aivan kuin olisi tehty juuri tätä tarkoitusta varten. Nyt on sitten tehtaan lupaama 5400 lumenin valaisuvoiman antava modernia led-teknologiaa käyttävä hakuvalo valmiina odottamassa Tähden katolle pääsyä. Laitan tänne käyttökokemuksia heti, kunhan niitä vain pääsee kertymään.