Rantavajan kattoremontti ja vierailu Anttolan Lotjasaaressa

Lähtötilanne.

Syksyisten maisemien ihailua vajan katolta.

Otsikon mukainen vaja aivan Tähden laituripaikan vieressä siirtyi hallintaamme jo aiemmin syksyllä tekemiemme laiturikauppojen myötä. Se olikin loistava asia, sillä kaikenlaista pientä rompetta lautatavarasta aina saunapuihin asti on mukava saada säilöttyä paikanpäällä niin sanotusti "työmaan" äärellä. Ainoa pieni, mutta onneksi helposti selätettävä, ongelma tässä "onnenpotkussa" olivat tämän vanhan metsätyökämpän katon ajanoloon haprastuneet pellit. Kuivaa kohtaa sai nimittäin sateella suorastaan hakea vajan sisältä.

Työt käynnissä.

Onneksi "uudet" katemateriaalit kuuluivat kuitenkin kauppaan. Teimme myös heti kaupat sovittuamme Tähtimiehistön kanssa päätöksen, että tämä asia hoidetaan kuntoon samantien tänä syksynä, jottei vaja pääsisi lahoamaan lopullisesti käsiin

Niinpä ajelinkin jo lokakuussa - erään Keski-Suomessa olleen työrupeaman päätteeksi - kaikkien työkalujen ja tarvikkeiden kanssa hieman normaalista poikkeavaa reittiä Anttolan ja Puumalan kautta Imatralle. Kuten edellisestä lauseesta huomaatte, on tämän jutun kirjoittaminen hieman viivästynyt. En kokenut sitä aiemmin kuitenkaan ongelmaksi, sillä ajattelin tällä tavoin jäävän jotakin tarinoitavaa talvikuukausiksikin. Tarttuessani lopulta viikko takaperin kirjoitusurakkaan mieleni kuitenkin muuttui. Mitäpä iloa Teille Tähtilaiva-blogin lukijoille olisi varastorakennuksen kattopeltien vaihtamisesta kertovasta jutusta? Tyydynkin siis tässä yhteydessä vain laittamaan operaatiosta, ja syksyisen kauniista Niskalammin satamasta, muutamia kuvia ihasteltavaksenne.

Tässä samassa yhteydessä oli ajatus lyhyesti mainita myös ekstempore suoritetusta vierailusta Anttolaan. Seuraavien otoksien luulen kuitenkin herättävän keskuudessanne sen verran paljon mielenkiintoa, että ajattelin ottaa ne ikäänkuin jutun pääaiheeksi.



Kuten tosiaan jo kerroin, Niskalammille menoreittini kulki juuri sopivasti Anttolan ohi. Hienoisesta kiireestä huolimatta en yksinkertaisesti millään malttanut olla poikkeamatta taajaman keskustassa sijaitsevaan venesatamaan ja sen viereiseen Lotjasaareen. Jälkimmäisessä minua kiinnosti etenkin käydä katsastamassa tarkemmin tätä kuvissa esiintyvää suurta valkoista hinaajaa, jonka nimestä olen laivamieskolleegion taholta kuullut jo monta erillaista tulkintaa. Atlant, Mistral..?

Aika erikoinen, mutta varmasti toimiva rantautumisluukku aluksen keulassa.

Jos jollakin Teistä arvon lukijat on tarkempaa tietoa tästä aluksesta, sen historiasta, tai mistä tahansa siihen liittyvästä, niin kertoisitteko siitä meille tietämättömillekin? Jos inspiraatio iskee oikein kunnolla, niin tuonne alapuoliseen kommenttikenttään voi asiasta kirjoitella tai sitten laittaa tännepäin sähköpostia osoitteeseen: tahtilaiva@gmail.com niin jaan tietoa kiinnostuneille eteenpäin.

Tässä vielä muutamia muitakin kameran etsimeen etsiytyneitä aluksia. Hienossa kunnossa vaikutti Lotjasaaren satama ylipäätän muutenkin olevan. Syksyisestä ajankohdasta huolimatta liikettäkin havaittiin, kun useat veneilijät laittelivat menopelejään talvehtimiskuntoon.

Vasemmalla m/s Rudolf ja oikealla m/s Jupiter.

Muistankohan oikein, kun kuvittelen näissä kuvissa esiintyvän m/s Jupiterin olleen upoksissa joko menneenä tai sitä edellisenä talvena? Ainakin kunto viittaisi siihen. Harmillisia ja jokaista laivojen ystävää kismittäviä takaiskuja tällaiset.

Aallonmurtajan ulkopuolella vasemmalta oikealle m/s Rudolf, m/s Woima ja m/s Karali.

Vielä visiittini lopuksi löysin Anttolan keskustan satamasta suurikokoisen Toimi II:sen. Vaikka mieli olisi tehnyt, en viitsinyt mennä häiritsemään työntouhussa olevaa miehistöä kysymyksilläni. Liekö syyspuuhat olleet jo mielessä täälläkin?

S/s Toimi II Anttolan satamassa.

Tähtivieraita Lappeenrannan satamassa

Tähden kokka osoitti kohti Lappeenrantaa. Ohitimme matkallamme monta mielenkiintoista kohdetta. Kameran puuttumisen takia otimme kuitenkin taas kuvia iPadilla ja iPhonella. Valtaosa matkalta otetuista kuvista onkin sen seurauksena niin huonoja, että en viitsi niitä tänne edes laittaa. Saattekin tämän etapin osalta tyytyä Kaukaan tehtaan siluettiin sekä suttuiseen näkymään Kanavansuun Perinnelaivatelakalle http://kanavansuuntelakka.fi/, jossa Tähtikin todennäköisesti käytetään vielä tälle syksylle telakalla. Esimerkiksi Saimaankanavan suuaukko, hinaajat tehtaan lähistöllä ja näkymä matkustajasatamaan järveltäpäin jäävät nyt harmillisesti näkemättä.

En ollut aivan tarkkaan selvillä siitä mihin kohtaan satamassa voisi kiinittyä. Kysyimmekin neuvoa erään aluksen miehistöltä heti väylältä satamaan tultuamme. Tästä kaverista ei kuitenkaan ollut paljoa apua. Hänen antamastaan "infosta" nimittäin selvisi vain se, että juuri siihen laituriin ei olisi tulemista. Onneksi kysymyksemme kuuli viereisellä laiturilla lastenrattaita työnnellyt mies, joka avuliaasti kertoi Sataman Loiste -nimisen ravintolan eteläpuolella olevan kylkikiinnityspaikkoja suuremmille paateille. Samainen ravintola vastaisi myös paikkojen vuokrauksesta. 

Parkeerasimme Tähden lähes tyhjään laituriin ja kävimme olosuhteiden pakosta heti uimassa. Seuraavaksi oli vuorossa laituripaikan maksaminen. Uimisen tuoma viileys ei kauaa kestänyt, sillä laituripaikan hinta nostatti hikikarpalot takaisin otsalle. Vaikka olemmekin yhdessä Saimaan vesistön suosituimmista ja hienoimmista satamista, on 56 euroa yhden yön laituripaikasta mielestäni paljon. Vaikka siihen sitten kuuluikin esimerkiksi sähköt, wc:t ja jätekatokset. Hintaa kylkikiinityksellä oli 4€/metri, josta saimme viimeisen 70 senttimetriä ilmaiseksi, kun kassaneiti halusi oma-aloitteisesti lyhentää Tähden pituuden tasan 14 metriseksi. Ehkä naamani venähtäminen hinnan ilmoittamisen jälkeen oli sellainen, että hän katsoi tarpeelliseksi toimia näin.

 

Linnoituksen korkeilta valleilta satamaan ja kaupunkiin aukeavat hienot näköalat. Voi kun olisi ollut oikea kamera mukana.

Satamaan oli pysäköinyt myös Liikenneviraston edustuskäytössä toimiva hieno höyrykäyttöinen s/s Saimaa. Kävimme ihmettelemässä laivaa tarkemmin sen tehdessä lähtöä seuraavana aamuna. Miehistön kanssa riitti jutustelijoita sen verran runsaasti, että emme pakkautuneet haitolle, vaikka mieli olisi tehnyt esittää pari kysymystä komeasta laivasta.

Tuollainen infotaulu oli Saimaan kannella. 

Lyhyt info wikipediassa kertoo laivasta seuraavaa. SS Saimaa on vuonna 1893 Turussa Crichtonin telakalla rakennettu höyrylaiva, joka on nykyään Liikenneviraston edustuskäytössä. Alkuperäisessä tehtävässään Saimaan alueen tarkastusaluksena se toimi aina talvisotaan saakka. Sodan syttymisen jälkeen se toimi Suomenlahdella esikunta-aluksena sekä erilaisissa mittaustehtävissä. Vuosina 1941-42 se toimi Viipurin luotsipiirin tarkastusaluksena, asemapaikkanaan Kotka, jossa se joutui lentopommituksen uhriksi ja sai reikiä kansirakennelmaansa. Alus siirtyi jälleen takaisin Saimaan luotsipiiriin marraskuussa 1942.

Kuulin, että aluksen viisihenkinen miehistö tekee laivalla useamman viikon purjehduksia pariin otteeseen kesässä matkustajien vaihtuessa matkan varrella useasti. Pääasiassa ilmeisesti Saimaan alueella. Tuota hommaa voisi varmaan kutsua monen laivaharrastajan toiveammatiksi, vaikka vuodessa aika monta viikkoa onkin sitten tehtävä jotakin muuta.

Saimaa Travelin m/s Brahen ja s/s Saimaan tapaan moni muukin isompi ja pienempi alus piipahti satamassa vierailumme aikana. Kaikinpuolin aktiiviselta vaikuttikin elämä Lappeenrannan marinassa. Kävelytiellä liikkui myös paljon turisteja veneitä ja laivoja ihailemassa. Tähtikin sai osansa ihmisten mielenkiinnosta.

Kallista satamamaksua vastaan ajattelin tyhjentää mukanamme koko kesän seilanneet jäteöljyt ja pilssivedet sekä jättää edellisenä päivänä puhdistamani tankin likaiset polttoaineet Sataman Loisteen kierrätyspisteeseen. Tankin puhdistuksessa käytetyt dieselintuoksuiset pyyhepaperit ja rätit jätin myös sinne. Melkoinen setti tästä kaikesta kertyikin.

Taksimatka juna-asemalle ja matka Savonlinnaan vierailtamme sinne jäänyttä autoa hakemaan alkoi iltapäivällä. Matkalla kaikki muu meni hyvin, mutta juuri vanhan Ukko-Pekan saapuessa Lappeenrannan asemalle oli pahemmanlaatuinen oluenhimo saanut otteen ihmisestä. Oman junamme saapumiseen oli vielä parikymmentä minuuttia aikaa ja satuinkin juuri parahiksi olemaan sisällä ravintolan tiskillä museohöyryveturin puuskuttaessa asemalle. Hätäpäissäni sain napattua kuvan vain aseman ihmispaljoudesta ennen junan pillin soimista ja veturin lähtöä asemalta.

Auto oli Savonlinnan Citymarketin pihassa säilynyt kunnossa. Matkaeväitä ostetuamme ja napattuani kuvan laiturissa olleesta hinaajasta jatkoimme matkaamme kohti Leppävirtaa hakemaan meidän omaa autoamme.

Leppävirralla näytti rauhalliselta. Komea rivi vanhoja laivoja oli satamassa.

Puumalan silta ylitettiin paluumatkalla, sillä veimme samalla reissulla meidän automme valmiiksi Imatralle odottelemaan kotimatkaamme.

Palattuamme Itä-Suomen kierrokselta oli Lappeenrannan satamassa rauhallista.

Iso-Tuunas ja Oravi

Sitten olikin vuorossa useamman tunnin siirtymä Varpasalon liepeiltä Oriveden ja Paasselän kautta aina Haponlahden avokanavalle ja Iso-Tuunaan saareen asti. Vesistön nimi siellä on Haukivesi.

Muita huviveneitä ei kovin paljoa ilta-aikaan näkynyt, mutta jotakin ihmeteltävää kumminkin. 

Iltavalaistu Haponlahden avokanava näytti oikein komealta.

Ja tässä Iso-Tuunaan auringonlasku. Suojainen lahti saaren länsipuolella tarjosi meille mukavan ankkuripaikan. Lahti oli sen verran syvä, että jouduin purkamaan melkein kaiken ankkuriketjun ulos tähden keulasta ennen kuin kiinnittyminen pohjaan vaikutti luotettavalta. Ankkurihälytys piippasi useamman kerran ennen kuin sain asetettua sen säteen kohdalleen.

Seuraavana päivänä olikin lapsilla uimapäivä. Onneksi rannassa oli muitakin pikkuihmisiä ja kaikenlaista ihmeteltävää. Mustikoitakin löytyi.

Tässä on kuulema käynnissä tukinuitto.. Mietin taas jokaisen vanhemman mielessä joskus käynyttä kysymystä. Miksi ostaa kaupasta kalliita leluja, kun esimerkiksi rannasta löytyvät ajopuut toimivat näin hienosti?

Ja tässä vielä Tähti ankkuripaikallaan.

Seuraavana päivänä ajattelimme ajella Oraviin. Kauppaan pitäisi taas päästä ja juomavesikin alkoi olla lopuillaan. Laittaessani Wickströmin käyntiin kolina koneen sisällä ja sylinterikannen suunnalla oli kuitenkin sen kuuloinen, että sammutin masiinan samantien. Hetken päästä kokeilin uudelleen ja kävin taas kerran kaikki neljä ruiskutusputkea läpi löysyttämällä jokaista vuorotellen. Tällöin kyseinen sylinteri ei siis saa tarpeeksi tai ollenkaan polttoainetta. Kolinan kuuluessa kun löysäsi neljännen sylinterin ruiskuputkea ääni loppui heti. Tovin pähkäiltyäni ajattelin kokeilla joskus jostakin kuulemaani kikkaa, että johdetaan yhden sylinterin polttoaine moottorin sijasta erilliseen astiaan ja näin ollen ajetaan neljän sijasta kolmesylinterisellä koneella. Eli suomennettuna vielä. Moottorin sylintereistä on tällöin käytössä kolme neljästä ja yksi pyörii mukana muuten vaan.

Näin lopulta teinkin ja kuinka ollakkaan moottori toimii lähes normaalisti. Matkavauhti pysyi samana ja savutuskin lisääntyi vain hienoisesti. Tärinä jopa hiukan väheni ja mikä tärkeintä kalina loisti poissaolollaan.

Satamaan tullessa joutuu nyt ottamaan vielä varovaisemmin, että jarrutusvoima ja -matka varmasti riittävät sillä Wickström DEA-RK koneen luvatusta 100-130 hevosvoimasta on käytössä nyt vain 3/4 osaa. Oli miten oli näin edettiin seuraavaan matkakohteeseen eli upeaan saaristolaismiljöömäiseen Oravin kylään ja palvelusatamaan.

Oravin satamaan johtaa kapea väylä sillan ali. Virtausta kapeikossa on kuulema sen verran, että talvella se pysyy sulana parinkymmenen asteen pakkaseen saakka. Näin meille kertoi todella ystävällisen oloinen kalastajan rouva vastarannalta pysäköidessämme Tähden aluksi heidän kalastusveneidensä tyhjään laituriin. Näin oli tehtävä sillä itse huvivenesatamassa ei ollut saapuessamme yhtään meille sopivaa laituripaikkaa vapaana. Pöräytin kuitenkin kumiveneellä satamaan ja menin terassille kyselemään pöydästä pöytään erään pienemmän veneen omistajia. He kun olivat pysäköineen pohjoisimman laiturin pohjoispuolelle niin keskelle laituria ettei heidän etu- eikä takapuolelle ollut Tähtivieraalla mitään asiaa. 

En ehtinyt vielä tavoittaa omistajia, kun eräästä pöydästä löytyi ystävällinen kaveri, joka ilmoittautui vapaaehtoiseksi siirtämään toisen laiturin päässä olevaa venettään. Kiittelin kovasti ja meinasin tarjota hänelle ravintolasta oluen, kunnes hän kertoi heidän lähtevän pikapuoliin jatkamaan matkaa. No se jäi sitten tekemättä.. Kiittelin kyllä kovasti ja palasin kalastajan laituriin, jossa rouva vielä auttoi meitä köysien kanssa kääntäessämme Tähden kapeassa uomassa ympäri. Keulan ollessa kiinni työnnätin koneella perän irti laiturista. Perästäpäin puhaltanut tuuli voitti onneksi edestäpäin käyneen virtauksen ja Tähti kääntyikin hallitusti 180 astetta ympäri.

Päästyämme onnellisesti laituriin palkitsimme itsemme pizzoilla ja virvokkeilla vastarannan ravintolan terassilla, josta yläpuolinen kovakin on otettu. Kumiveneemme sai eräiltä siellä asioineilta osaksi hiukan väheksyvää kommentointia, mutta itse paikassa kaikki oli kohdallaan. Ja sää oli mitä parhain. 

Ajatus oli Oravissa myös tankata ja viikon reissuamisen päätteksi tyhjentää septitankki. Se ei kuitenkaan tullut kysymykseen sillä Tähteä ei tuohon rakoon olisi saanut millään mahtumaan. Sen sijaan Kuopiosta saapunut m/s Viima taipui tankkauslaituriin osaavan miehistön hallinnassa helponoloisesti.

http://www.pohjois-savonwanhatlaiwat.fi/ ja sieltä m/s Viima

Seuraavan päivän ohjelmassa oli myös vastarannalla häämöttävän Johannes nimisen laivan tutkailu. Keula rantaan ajettuna se näytti siltä kuin ei olisi hetkeen paikaltaan liikkunut. Kaunis matalalinjainen reilusti Tähteä suurempi laiva oli kyseessä.

 Tuossa vielä kuva kalastusveneistä ja muutenkin kauniista saaristolaismaisemista.

Syy selviää..ehkä..

Savonrannasta lähdettyämme jatkettiin matkaa kohti Rääkkylää ja Kihaus-festivaaleja. Tarkoituksena oli pitkästä aikaa käydä Rääkkylässä moikkaamassa tuttavia ja samalla verestää muistoja kyseisistä kansanmusiikkifestivaaleista. Ajelimmekin tyynen ja aurinkoisen kelin vallitessa kohti Orivettä.

Matkan varrella kyselin puhelimella mielipiteitä moottorin käyttäytymisestä laivanetsimisprojektini kautta tutuksi tulleilta vanhemmille laivamiehiltä. Tuumattuani asiaa heidän sekä koneiden kanssa pelautuneiden sukulaismiehieni kanssa lisäsin "ensiapuna" polttoaineen sekaan huomattavasti moottoriöljyä. Tankissa oli noin 200 litraa polttoainetta ja lurautin sinne öljyä noin 4 litraa. Kuulin tämän auttaneen traktorin kanssa ruiskutuspumpun sekä -suuttimien nakutukseen ja tasanneen huomattavasti koneen käyntiä. En tiedä oliko sillä kuitenkaan suurempaa vaikutusta, mutta moottori toimi koko matkan ajan loistavasti. Mitään selkeätä merkkiä edellisen päivän tärinästä en havainnut. Ehkä aavistuksen, mutta en ole kyllä siitä aivan varma.

Heti Savonrannan jälkeen Ryttyniemen kohdalla vastaamme tuli pitkää tukkilautta perässään vetävä vielä Tähteäkin vanhempi 1908 rakennettu Chr. Kontturi-hinaaja. Hienosti näkyi useamman sadan metrin lautta sekä pari pienempää hinaajaa Gutzeitin ensimmäisen metsäpäälikön, 1847-1908 eläneen Chr. Kontturin, mukaan nimetyn aluksen perässä kulkevan.

Tämmöistä tietoa aluksesta antaa Enso-Gutzeitin historiaa käsittelevä Tukkimetsiä ja höyrylaivoja-kirja.

Gutzeitin amiraalilaivana toimineen Chr. Kontturin kohtaamisessakin oli hiukan jännitysmomenttia nimittäin vasta jälkeenpäin tajusin heidän antaneen minulle merkkiä miltä puolelta hinaaja sekä lautta ahtaassa väylän kohdassa olisi kannattanut ohittaa. Ajoin pitkän matkaa suoraan heitä kohti miettien samalla tuulen suuntaa ja lautan liikkumista. Tein päätöksen ohittaa heidät normaalisti oikealta puolelta. Välimatkaa oli vielä yli puoli kilometriä, kun hinaaja yllättäen kääntyikin vetämään lauttaa minusta katsoen oikealle ja mietin kuumeisesti mitä se voisi tarkoittaa. Onko lautta ajautumassa liikaa vasemmalle vai mitä? Arvoin siinä hetken ja taisinpa hiukan kääntää Tähden keulaa vasemmalle, mutta lopulta päätin kuitenkin jatkaa ohitusta oikealta sillä Chr. Kontturikin kääntyi takaisin alkuperäiseen kulkusuuntaansa. Sivuutettuani hinaajan ja ollessani pitkän hinausvaijerin kohdalla havaitsin lautan ja edessäni olevan niemen kärjen välimatkan olevan vain noin 50 metriä. Olin kyllä tutkinut merikartasta jo etukäteen, että syvää vettä riittää vaikka joutuisin ajamaan reilun kymmenen metrin päästä niemestä ja niemenkärjen jälkeenkään ei olisi mitään ongelmaa vaikka joutuisin ajamaan reilusti väylän ulkopuolella. Jännittävää se silti oli ja ymmärsin heti, että minua oli yritetty ohjausliikkeellä ystävällisesti neuvoa ohittamaan lautta minusta katsoen vasemmalta puolelta, jossa vapaata vettä olisi ollut vieläkin enemmän tarjolla. Ensi kerralla tietää sitten tämänkin.

Matkaa tosiaan jatkettiin Paasselän, Savonselän ja Ukonselän kautta Arvinsalmen lossille kauniissa kelissä ja mitään ylimääräisiä sivuääniä ei koneesta kuulunut.

Iltamassa saavuimme  hyvästä palvelusta kuuluun Paksuniemen viersasvenesatamaan Rääkylässä ja parkkeerasimme Tähden tankkauslaiturin viereiseen vapaaseen laituriin. Itse satamalahteen emme uskaltaneet sen ahtauden takia ajaa. Alla oleva kuva seuraavalta illalta, kun satamassa on jo hiukan ruuhkaa.