Alkutalven visiitit Vuoksenniskalle sekä talvisia kuvia Kanavansuun Perinnelaivatelakan laivoista.

Otsikko oikeastaan kertoo olennaisen. Pariin otteeseen olen nimittäin poikennut kuluvan vuoden kahden ensimmäisen kuukauden aikana Niskalammilla varmistelemassa Tähden talvehtimiskuntoa. Molemmilla käynneillä tuli tietenkin tsekkailtua aluksen yleiskunto sekä ulko- että sisäpuolelta. Luonnollisesti myös pohjakaivoa jäätymiseltä suojaava ilmatasku tuli tarkistettua kummallakin kerralla ja mukava olikin havaita, että se oli säilynyt täysin ennallaan. Käyntikertojen välisen kolmen viikon jakson aikana ei sieltä siis ollut karannut ilmaa minnekään. Näin ollen molempien pohjaventtiilien voi olettaa olevan edelleenkin varsin hyvässä kunnossa.

Vaikka Vuoksen suulla on sulaa, on Tähti tiukasti jäissä kiinni.

Ensimmäisellä käynnillä operaationa oli myös jäähdytyksen merivesipumpun kokoaminen. Se kun oli jäänyt uuden tiivisteen teossa tarvittavien työkalujen puutteessa levälleen vuodenvaihteen jälkeisen veneilyreissun päätteeksi. Jos joku ei muista niin avasin pumpun tuolloin pienen vesivuodon korjaamiseksi ja sen sisuskalujen tutkimiseksi. Pakkasesta johtuen pumppua piti kokoamisoperaation tiimellyksessä lämmittää jonkin verran puhaltimella, jotta tiivisteliima varmasti kuivuisi kunnolla.

Huviakkujen jännite oli ensimmäisellä käynnilläni 12,7 volttia. Ajastimen perässä oleva ja tunnin vuorokaudessa lataava akkulaturi oli siis hoitanut tehtävänsä kohtuullisesti. Laitoin tästä huolimatta kuitenkin vielä toisen laturin lataamaan patteristoa täyspäiväisesti ilman ajastusta, kun sain sovittua naapurilaivan kipparin kanssa sen irtikytkemisen parin päivän päähän.

Helmikuun loppupuolella ajelin seuraavan kerran Etelä-Karjalan suunnalla. Tällöin huviakkujen varaus oli puolestaan 12,8 volttia, joten en tehnyt muuta kuin nostin ajastimen vuorokautisen latausajan kahteen tuntiin ja kytkin myös starttiakut latauksen piiriin. Latausajan lisäystä perustelen sillä, että jouduin vaihtamaan huviakkujen latauksessa käyttämäni laturin heikkotehoisempaan, vain muutaman ampeerin virralla lataavaan, sillä sarjaan kytkettyjen 24V starttiakkujen varaaminen ei onnistu kuin aluksemme tehokkaammalla laturilla.

Latausviritys konehuoneessa.

Kuten huomaatte, omat pienet huolensa jäissä talvehtimisessa on. Pienikin vesitilkka väärässä paikassa voi aiheuttaa vakavan ongelman ja vaikkei esimerkiksi huonosti ladattu akku laivaa pohjaan upota, niin rahallinen menetys heikon varauksen takia jäätyneen patterin myötä voi kuitenkin olla melkoinen. Yöunia parantaakseen laivurin onkin aika-ajoin syytä poiketa kaveriaan katsomassa. Pienenä lisäpontimena ainakin jälkimmäiseen vierailuun, toimi myös Uutisvuoksen verkkojulkaisussa uutisoitu ja hyvin ikävä höyrylaiva s/s Leppävirran uppoaminen Heinävedellä. Kun tiedossa oli tämän lisäksi myös pakkasen kiristyminen Etelä-Suomea myöten jopa lähemmäs kolmeakymmentä astetta, oli tarkastusreissulle oikeastaan pakko lähteä.

Onneksi näillä käynnelillä voi myös tehdä muuta ja niinpä kävinkin ulkoilemassa kirpeässä pakkassäässä Kanavansuun perinnelaivatelakan liepeillä. Seuraavassa kuvakollaasi tältä reissulta. Jos halajatte tarkempia tietoja telakan laivoista niin edellä olevan linkin takaa löytyvän sivuston ylälaidasta kannattaa klikkailla kohtia "laivat telakalla" ja "jäsenten muut alukset".

En tiedä miten onnistuin jättämään Tapolan maston kuvan ulkopuolelle, mutta näin kuitenkin kävi. Pahoittelut epäammattimaisuudesta!

 

 

 

 

Oli pakko kuvata m/s Virtuksen pallekölit, sillä olen itsekin joskus tuuminut sellaisten laittamista Tähteen. Liekö noilla oikeasti vaikutusta?

 

Onkohan tuo sinkkianodilla varustettu kohouma m/s Pellen kyljessä vesirajan alapuolella runkolauhdutuksen "kennosto"? Mitään muutakaan selitystä en sille ole keksinyt.

Sinertävää talvipäivän valoa Kanavansuun Perinnelaivatelakalla. Toivottavasti tämä historiallinen ja hyvin hoidettu paikka säilyy laivaharrastajien ilona jatkossakin. Ilman sen suomia mahdollisuuksia aluksien ylläpito hankaloituisi kovasti.

Paljonko maksavat toimivat vehkeet?

Vastauksena otsikkoon voi sanoa, että ilmeisesti niin paljon, ettei minulla ole varaa sellaisiin. Nimittäin käydessäni muutama päivä takaperin Lappeenrantaan suuntautuneen työreissuni lomassa luomassa lumia Tähti -laivamme kansilta, oletin vihdoinkin akkujen jännitteen nousseen normaaliksi. Kuukautta aiemmin latauspuuhiin jättämäni uusi C-Tek automaattilaturi oli nimittäin hankittu ja viety vartavasten elvyttämään neljää huviakkuamme, jotka eräällä syksyn viimeisistä reissuista pääsivät tyhjenemään totaalisesti. Mennessäni paikalle uusi laturi esittikin parasta osaamistaan vilkuttamalla yhtäaikaa kaikkia merkkivalojaan ja välillä jopa vuorotellen jokaista peräjälkeen. Sen sijaan akkujen lataamisen se oli lopettanut kokonaan. Pimeässä konehuoneessa kohdattu näky toi mieleen lähinnä amerikkalaistyyliset iloisen pirteästi välkkyvät jouluvalot.

Kytkettyäni päävirrat ja konehuoneen valot päälle näin akkuryhmän mittarista jännitteen kyllä nousseen kuukauden takaisesta reilusta 7 voltista aina 11,6 volttiin. Sikäli oltiinkin menty parempaan suuntaan, mutta minusta ei siltikään tuntunut kovinkaan jouluiselta. Olettaisin, että automaattilaturi on hoitanut tehtäviään jonkin aikaa normaalisti ja vasta sitten antanut periksi. Tottakai mieleeni juontui ajatus akkujen mahdollisesta rikkoutumisesta ja sen aiheuttamasta laturin mahdollisesta vikatilasta tai hajoamisesta. C-Tekin kuitenkin pitäisi olla suojattu tällaisien tilanteiden varalle. Se on myös, ainakin mainospuheiden mukaan, tarkoitettu juuri nimenomaan pitkäaikaiseen, jopa talven ajan kestävään akkujen lataukseen ja ylläpitoon. Edellä kerrotun lisäksi luulisi, tai ainakin minä oletan, 240 euron hinnalla siunatun laitteen kestävän edes yhden kuukauden.

Tilannetta ihmetellessäni kokeilin tietenkin irroittaa laturin hetkeksi sekä verkkovirrasta että akuista. Takaisin kytkettäessä valoshow oli kuitenkin samanmoinen. Tämän kokeilun muutamaan kertaan toistettuani en voinut muuta kuin pakata laturin autoon. Pakko myöntää, että laitteen upottaminen järveen kävi myös mielessä. Tosin sen eteen olisi pitänyt nähdä vaivaa, kun jäät olivat ympäröineet aluksen. Päästyäni lopulta illalla majapaikkaani varmistelin vielä kertaalleen asiaa kytkemällä laturin verkkovirtaan, mutta tilanne merkkivalojen osalta ei ollut muuttunut mihinkään.

Ainoaksi järkeväksi ratkaisuksi jäi lopulta laittaa perinteiset akkulaturimme "taas" töihin ja esittää varovainen pyyntö lähellä asuvalle laivamiehelle, että voisiko hän "taas" käydä puolestani irroittamassa maasähköpistokkeen vaikkapa reilun viikon päästä. Minun edestakainen matka kotoa Imatralle, kun on yli 500 kilometriä. Lopulta keskusteltuani hänen kanssaan asiasta päädyin jättämään myös laivan avaimet hänelle, jotta hän pääsisi konehuoneeseen tarkistamaan jännitteen ja voisimme sitten puhelimessa päättää vieläkö latausta jatketaan. Joten todella paljon kiitoksia "taas" sinne Imatran suuntaan!

Jospa tällä menettelyllä saadaan jännitettä lopulta nostettua ja päästään kevääseen saakka. Sitten onkin väistämättä edessä jokaisen akun tutkiminen erikseen ja huonoimmassa tapauksessa tietenkin uusien akkujen hankkiminen.

Laturin myyjään Tarvikkeet.fi -verkkokauppaan olin jo samana päivänä sähköpostiyhteydessä ja sain sieltä heti selkeät palautusohjeet. Minulle kerrottiin myös, että laite lähetetään maahantuojalle tutkittavaksi. Kai he siellä sitten suuressa viisaudessan päättävät, mitä sille tehdään, vai saanko tilalle peräti uuden laitteen?

Lumitöiden ja akkuspektaakkelin lisäksi otin myös kumiveneemme perämoottorin mukaan öljynvaihtoa varten. Myös syksyllä heikkotehoiseksi osoittautunut hakuvalo päätyi matkaan. Syykin valon huonoon näkyvyyteen selvisi umpiota irrottaessa. Heijastinpinta oli nimittäin ruostunut aivan olemattomiin.

Alapuolisessa kuvassa ovat kotimatkalla myös varakoneemme Joutsenon Dieselasennuksessa tarkastuksessa käynyt ruiskutuspumppu sekä suuttimet.

Virtaa akkuihin

Käydessäni Tähden entisen päälikön kanssa laivallamme tammikuun alkupuolella huomasin 12V huviakkujen varaustilan olevan edelleenkin varsin heikko. Suuri akkukapasiteetti (reilut 600 Ah) ei itsenäisyyspäiväreissun totaalityhjennyksen jälkeen ollutkaan palautunut täyteen latinkiin. Aurinkopaneelin varaan en luonnollisestikaan tähän vuodenaikaan ollut laskenut mitään. Laivamme varusteisiin kuuluvat perinteiset 12V ja 24V laturit olisivat varmasti myös auttaneet asiassa, mutta niitä en kuitenkaan uskaltanut jättää ilman jatkuvaa valvontaa viikoiksi latailemaan monen sadan kilometrin päähän Imatralle. Minulla sattui kuitenkin tuolloin olemaan mukana kotona jo vuosia käyttämäni ja hyväksi havaitsemani CTEKin automaattilaturi. Jätinkin sen sitten hommiin jatkamaan agregaatilla jo vesilläoloaikana aloitettua palautuslatausta. Kolmatta viikkoa se saikin rauhassa elvytellä neljää huviakkua ennen kuin tuttu imatralainen laivamies kävi pyynnöstäni nykäisemässä maasähköpistokkeen irti. Kiitos muuten vaivannäöstä! Olisihan sähkön voinut tietenkin jättää kytketyksikin, mutta jotenkin kuitenkin katsoin parhaimmaksi vapauttaa pienen laturin monen viikon urakastaan.

Edellä kerrotun johdosta odotin paria viikkoa myöhemmin tammikuussa laivalle Herra Marjasen kanssa mennessäni akkujen olevan hyvässä latauksessa. Jännite oli kuitenkin aurinkopaneelin mittarissa vain noin 6-7 voltin tietämissä ja yleismittarillakin sain vain hiukan isomman lukeman. Sehän on varmaan Teille kaikille selvää, että kotoa tuomani laturin 3,6 ampeerin latausvirta on tuollaiselle akkumäärälle aivan liian pieni. Jotenkin en vain tullut itenäisyyspäivän reissun päätteeksi talviteloille venettä laittaessani ja monista muista muistettavista asioista huolehtiessani ajatelleeksi tarpeeksi asiaa. Taas tuli opittua kantapään kautta.



Tällä tammikuun alun visiitillämme Tähdelle, en oikein voinut muuta kuin todeta ei-toivotun tilanteen ja laittaa toisen niin kutsutuista perinteisistä latureista hommiin. Minun olisikin tämän takia paremmalla ajalla palattava takaisin tutkimaan tilannetta ja katsomaan ovatko akut enää ollenkaan alkaneet ottamaan virtaa vastaan.

Paria viikkoa myöhemmin suuntasinkin taas Imatralle. Mukana oli juuri Matkahuollosta haettu uusi mörssärilaturi. Päätin luottaa jo vuosia palvelleeseen merkkiin ja ostin samaisen CTEK valmistajan kalliin MSX 25 laturin. Halvimmillaan sen löysin Virtasen Moottori Oy:n nettikaupasta hintaan 239 euroa. Kyseinen kahdeksanvaiheinen automaattilaturi tuottaa parhaimmillaan 25 ampeerin virran ja 15,8 voltin jännitteen. Laturissa on myös sulfatoituneen akun elvytystoiminto, jolla pahoin purkautuneita akkuja pitäisi pystyä elvyttämään. Katsotaan nyt sitten kuinka käy. Varaus oli kyllä edellisen käyntini jälkeen jo noussut korkeammaksi, mutta silti pelkään, että ensi kesänä suunnataan taas akkukaupoille. Ja asiassa luonnollisestikin mietityttää se, että tuollainen amppeerituntimäärä akkuja maksaa melkein tonnin.

Tiedän myös, että akut olisi kannattanut irroittaa talven ajaksi toisistaan ja ladata erikseen, mutta se taas olisi vaatinut yhdellä laturilla toimittaessa, joko kaikkien akkujen kuljettamisen kotiin, tai useamman reissun käymisen veneellä. Niinpä jouduinkin tekemään kompromissin tässä asiassa. Halusin myös, että saisin kaikkien akkujen jännitteen nousemaan nopeasti ennen seuraavaksi viikoksi luvattua pakkasjaksoa. Niinpä jätin asiaa pohdittuani akut yhteen, eli rinnankytkettynä uuden laturin huomaan.

Aurinkopaneelin lataussäädin ja näyttöpaneeli eivät näköjään tykkää akkujen jännitteen suuresta heittelehtimisestä. Näyttö nimittäin kertoi uuden laturin kytkemisen jälkeen 12V huviakkujen jännitteeksi hurjat 19,8 V. Tutkiskelin asiaa yleismittarilla, ja se onneksi kohtuullisti tulosta useammalla voltilla.

Paljon muuhun ei tälläkään reissulla aikaa liiennyt. Otin kuitenkin matkaani takakannen puutarhakalusteet, jos niitä vaikka elvyttelisi kotosalla tässä talven aikana. Jo syksyllä tyhjentyneen kaasupullon koppasin myös mukaani. Enimpiä lumia puhdistelin myös kansien päältä ja lopuksi napsin vielä valokuvia ympäriinsä kiinni jäätyneistä laivoistamme.