keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Ahvensalo ja Siilinjärvi


Nurmikko tuli leikattua ja laivaloma pääsi jatkumaan. Käynnistellessäni konetta kuului kautta koko iltaöisen Kuopion matkustajasataman Viinijuhlilla esiintyneen J. Karjalaisen loistavan orkesterin musisointi. Päätin olla häiritsemättä paikalle saapuneita kuulijoita joten jätin äänimerkit soittamatta ja suuntasimme Wickströmin rauhallisen putputuksen tahdissa kohti syvärantaista ja suojaista Ahvensalon saarta.



Hieno punainen karttavalo pääsi ensimmäistä kertaa käyttöön. Ja pyydän huomioimaan kapteenin juoman. Henkilökohtainen viinijuhla!


Vasta seuraavana aamuna minulle selvisi, että olin arponut yöpymiskohteeksi Pohjois-Savon Wanhat Laiwat yhdistyksen saaren. Huomasin jo illalla hiukan ennen puolta yötä ankkuria laskiessani läheisessä laiturissa tutun näköisen laivan. Aamulla asia varmistui, kun paikalla oli netistä joskus bongaamani Armida niminen hieno vanha laiva. Lisätietoa paatista löytyy seuraavassa linkistä.

http://www.pohjois-savonwanhatlaiwat.fi/paatit/armida.html

Heräilin tosiaan aamulla ajoissa eikä Armidalla vaikuttanut olevan vielä ketään valveilla, jotta olisin päässyt "kollegoita" jututtamaan. Aamukahvit keiteltyäni innostuin sitten asentamaan siniaaltoinvertteriä. Ajatuksena on sillä mahdollistaa sähkötyökalujen, imurin, tietokoneiden yms. verkkovirtaa tarvitsevien laitteiden käyttö tarvittaessa myös sähköttömissä satamissa. Hyvin muuten vaikuttaa härveli toimivan, vaikka välillä akun varaustilan ollessa heikko piippaileekin konehuoneessa kovaäänisesti.


Siinäpä aika sitten vierähtikin ja juuri kun olin aikeissa lähteä kumiveneellä morjestamaan Armidan porukkaa huomasin sen harmittavasti olevan lähdössä. En enää viitsinyt mennä häiritsemään lähtövalmisteluja, mutta harmittamaan jäi etten ehtinyt porisemassa heidän kanssaan.

Pian Armidan lähdön jälkeen mekin aukaisimme jäähdytyksen pohjaventtiilin, kaikki kolme polttoainehanaa, laitoimme päävirrat päälle ja käynnistimme koneen. Ajatuksena oli ajella Siilinjärvelle tervehtimään lapsuusaikaista kaveriani. Illalla olin tarkistanut reitin kulkusyvyydet ja korkeudet. Olin myös muutamaa päivää aiemmin mennessäni junalla autoamme Iisalmesta hakemaan nähnyt Siilinjärvellä suurehkon komean laivan laituriin kiinitettynä. Luulisi senkin sinne vettä pitkin tulleen, ajattelin. Lähes helteisessä kelissä ajelimmekin Lasiniemen lossin, Sikoniemen vanhan sahan ja Jännevirran aukaistavan sillan ohi kohti Siilinjärveä.




Tuossa yläpuolisessa kuvassa ykkösellä merkityssä neliössä oleva kapeikko tuli vastaan noin kolmen tunnin taivalluksen jälkeen. Katselin ihmeissäni edessäni näkyvää reittiä. Puut kaareutuivat väylän päälle ja kaikkia karttaan merkittyjä reimoja ei pystynyt näkemään kanavan kapeudesta johtuen. Väylä kulki myös mielestäni niin mutkaisesti ja läheltä rantoja, että päätin laskea ankkurin pienelle lahdelle ennen väylää.

Olin juuri menossa irroittamaan perässämme olevaa kumivenettä, käydäkseni tutkimassa väylän etukäteen, kun paikalle huristi perämoottoriveneellä hiukan nuhjaantuneen näköinen lippispäinen mies (jos luet tämän niin älä suutu määritelmästäni). Hän kertoi iloisesti opastavansa meidät kapeikon läpi. Ajatte vain perässä niin "kyllä se siitä menee".Ymmärrätte varmaan miksi hiukan epäilin hänen tarjoustaan ja sen huomattuaan hän vetikin ässän hihastaan. Hän nimittäin kertoi omistavansa yli 20 metrisen laivan, jonka olimme tänne tullessamme parikymmentä minuuttia aiemmin sivuuttaneet. "Silläkin pääsee tuosta kohdasta Siilinjärvelle, kun vain ajaa ensimmäisen vihreän ja viimeisen punaisen reiman väärältä puolelta". Just! Tottakai! Ajetetaan vain pienen moottorilla varustetun soutuveneen perässä reimatkin väärältä puolen!

Otsasuoneni varmaan pullistelivat näkyvästi ja kaveri vain laittoi lisää vettä myllyyn. "Siinä on sitäpaitsi mutapohja, joten se vain hiukan jarruttaa, mutta ei varmasti kolise, kun kiviä siinä ei ole". No eihän se auttanut, kuin lopulta uskoa häntä. Laivamieheltä hän kyllä vaikutti.. Siitä olen varma. Ainakin näin jälkikäteen.

Ankkuri sitten ylös vain ja ajelimme rohkeasti miehen perässä koko ahtaan kohdan läpi ensimmäiset ja viimeiset reimarit väärältä puolen ja eipä aikaakaan niin olimme Siilinjärven puolella. Selvittyämme hiukan avarammille vesille pysäytin Tähden ja löin jo tavaksi tulleen käytännön mukaan hänelle jallupullon kouraan, kiitin kauniisti ja toivotin hyvää kesää. Pakko myöntää, että olisi saattanut jäädä Siilinjärvi käymättä ilman hänen apuaan. Nimittäin viimeistä Siilijärven puoleista punaista reimaa ei kerta kaikkiaan olisi saanut Tähdellä kierrettyä oikealta puolelta. Niin ja pitänee näköjään myös käydä Alkossa ennen seuraavaa siirtymää.

Tässä muutama hiukan asiaa valottava kuva kapeikosta paluumatkalta, kun ensimmäisellä kerralla jostakin kumman syystä "unohtui" kokonaan kuvata.






Miehen ohjeen mukaan ajelimme myös järven keskilinjaa pitkin aina lahden pohjaan asti ja kiinityimme Siilinjärven kaupungin vierasvenelaituriin. Saimme vasta aamulla kaveriksi toisen huviveneen, mutta koko illan saimme saunoa ja grillata vailla pelkoa muiden häiritsemisestä.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti