maanantai 21. heinäkuuta 2014

Sammakkoniemi Järvisydän ja Perpulanluhta


Viime viikonlopun Vanhojen laivojen regatta Leppävirralla aiheutti hiukan viivettä blogin päivittämiseen. Tässä kuitenkin jatkoa tarinalle ja regatasta sitten myöhemmin lisää. Jäimme siis Oraviin..

Ajelimme sieltä kirjoitelman otsikon paljastamaan paikkaan eli Linnansaaren Sammakkoniemeen. Suojaisessa lahdessa olikin vastassa täysi laiturillinen veneitä. Onneksi paikka Tähdelle kuitenkin löytyi kanssaveneilijöiden tiivistäessä hiukan ryhmittäytymistään. Kävin jälleen kumiveneellä kysymässä mahdollisuutta saada paikka ja jo Oravissa tapaamamme m/s Viima ottikin meidät viereensä tarjoten jopa ystävällisesti kulkua laiturille heidän veneensä kautta. Siirsimme Tähden sen jälkeen ankkurista laituriin ja kiinnityimme paikallemme. Kaikki meni hienosti ja joku paikalla ollut veneilijä kävi myös vielä erikseen kehumassa Wickströmin kaunista putputusta. En millään malttanut olla paljastamatta, että kolmella sylinterillä mennään.

Illalla kävimme koko miehistön voimin tarkastamassa saarten joka puolelta ympäröimän suojaisan lahden kumiveneellä, josta hauska kuva alla. Linnansaaren liepeillä moni kertoi nähneensä norppia, joten niitäköhän tässä tutkaillaan? Lapset pelasivat myös pienen empimisen jälkeen jalkapalloa saaressa telttailemassa olleen venäläisen pikkupojan kanssa.


Seuraavana aamuna muiden kierrellessä saaressa tein ruorin taakse vanerista tuollaisen levyn. Se kun oli jäänyt ajohytin remontin yhteydessä laittamatta. Koiramme suosikkipaikka, aina moottorin käydessä, näkyy kuvasta myös hyvin.

Sammakkoniemen koettuamme ajelimme iltapäivällä Rantasalmelle lomakeskus Järvisydämeen uimaan, laskemaan vesiliukumäkeä ja hakemaan juomavettä. Hauska paikka sekin.

Sataman laituri oli sielläkin täynnä. Tuuli puhalsi hankalasti ja ajoittain voimakkaasti lahden pohjukkaan päin joten jäimme suosiolla satamaan menevän väylän varrelle ankkuriin. Kaksi muutakin vanhempaa alusta oli tänne "eksynyt".

Ajatus oli ollut, että jäisimme tänne laituripaikan järjestyessä yöksi. Kun näin ei käynyt ja kaikki asiat oli hoidettu niin lähdimme jatkamaan matkaa. Linnansaaren kansallispuiston alueelta löytyy paljon upeita satamapaikkoja ja pienen googletuksen jälkeen päädyimme kyseisen saaren pohjoispuolella olevaan Perpulanluhta nimiseen pieneen ja syvään lahteen. Ilmeisesti Varistaipaleen kanavan esittelijänaisen toivoma sesonki on nyt sitten vihdoinkin alkanut sillä sielläkin kallioon oli kiinittynyt  sen verran monta venettä, että päätimme jäädä lahden suulle ankkuriin saunomaan ja paistamaan lettuja.

Illan mittaan soittelin muutamalle dieselmoottorien ja varsinkin Wickströmien kanssa pelautuneille venemiehille ja jutustelin heidän kanssaan moottorin kalinasta. Päädyin vielä aukaisemaan uudelleen ruiskutuspumpun huoltoluukun ja löysäämään neloslohkon jousenkin poissa, jotta pääsin heiluttelemaan pumpun osia. Tässä oli ajatuksena varmistaa lähinnä se, että jos joku paikka sattuisi vaikka jumittamaan ja näin ollen haittaamaan polttoaineen suihkutusta sylinteriin. Näin ei kuitenkaan ollut ja kokosin osat takaisin paikoilleen.

Ärsyttävää, kun selkeää vikaa ei löydy. Mutta onneksi auringonlasku oli taas komea.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti