Kevät koittaa.

Tähtivarustamon virallinen kauden aloitus ja ensimmäinen vesilläkäynti venyi tänä vuonna työkiireiden takia ennennäkemättömän pitkälle, aivan kuten kevään saapuminen Suomeen muutenkin. Reilu viikko takaperin pääsin kuitenkin vihdoin viimein Niskalammille ja kaikkiin listalle talven aikana ilmestyneisiin töihin käsiksi.

Ensimmäiseksi oli käyttöveden Tähden järjestelmään tuottava ja taas uusia varaosia sisuksiinsa saanut vesipumppu laitettava takaisin paikoilleen. Parin letkun ja sähköjohdon kytkemisessä ei kauaa nokka tuhissut, mutta laitettuani pumpun tämän jälkeen päälle, alkoi saunan puolella sen sijaan tuhisemaan oikein kunnolla. Jostain syystä, luultavasti jäätymisen johdosta, oli suihkuhanan lämpimän puolen letkuliitokseen tullut vuoto. Irroitinkin tästä syystä koko värkin seinästä ja hanaa kädessä pyöritellessä huomasin tiivisteenä toimivan pienen O-renkaan pullahtaneen pois paikoiltaan. Yrittäessäni tämän jälkeen löysyttää liitosta tiivisteen vaihtamiseksi, kävi hommassa niin sanotusti "perinteisesti". Koko hapertunut liitin nimittäin lohkesi ja osa siitä jäi hanassa olevan kierteen sisälle. Näin ollen koko kapistus muuttui sillä silmänräpäyksellä käyttökelvottomaksi. Tälle päivää ei enää hanakauppaan ehtisi, joten iltaohjelmaksi suunniteltu saunominen olisi suihkumahdollisuuden puuttumisen takia, siirrettävä taas kerran tuonnemmaksi.

Seuraavana päivänä pelastukseksi koitui kaupan sijaan (taas kerran) laivurikollegan mittavat tarvikevarastot. Minulle ylimääräiseksi jääneellä, mutta kohtalotoverin tarvitsemalla 24V kiertovesipumpulla, sain nimittäin vaihdettua vanhemman tyylisen, mutta toimivan termostaattihanan Tähden saunaan ja paljon aiempaa käytännöllisemmän pidempikaulaisen vesihanan tiskialtaaseen. Parhaimman laatuista oravannahkataloutta! Näin ollen tämä remontti ei paljoa maksanut!

Luonnollisesti ensimmäisten päivien puuhasteluun sisältyi paljon muutakin. Harmaat vedet aluksen ulkopuolelle huolehtivan pumppukaivon kohokytkin piti herätellä horroksesta tähän kauteen. Wickströmin Joutsenon Dieselasennuksessa vuotokorjauksessa ollut ruiskutuspumppu piti asentaa takaisin paikoilleen. Perä- ja moottoriöljyt sekä suodatin piti vaihtaa. Ja kotona autotallissa valmiiksi askarreltu ahterihytin ovi piti laittaa paikoilleen. Oven valmistumisesta kuvia seuraavassa..

Uusi ahterihytin ja vanha wc:n ovi. Jälkimmäisen otin kotiin mukaan malliksi.

Myös polttoainetankkien pohjalle talven aikana kertyneet vedet ja sakat piti valuttaa pois. Laskin muuten nämä tarkoiteuksella kirkkaaseen muovipulloon, jotta näkisin, miltä tankkien sisältö oikein vaikuttaa. Kuten olin jo helmikuisella hiihtolomavierailullamme pannut merkille, oli paapuurin puoleisen tankin polttoaine kovin sakkaisen oloista. Useamman litran tankkia vajutettuani ei polttoaine alkanut vieläkään suuremmin kirkastumaan, joten tein päätöksen ja lurautin ensiavuksi tankkiin vain bakteerikasvuston kehittymistä estävää ainetta. Tämän tehtyäni ajattelin jättää myös jo hankkimani uudet polttoainesuodattimet vaihtamatta ja ajella säiliöt vanhoilla suotimilla tyhjäksi ja vasta sitten tehdä vaihtotyön. Tarkoitus olisi tällä tavoin saada mahdollisimman suuri osa sakasta siirtymään pois tankista vanhoihin suodattimiin.

Toisen remonttipäivän iltapäivänä, saatuani kaiken edellä mainitun suoritettua, ajoin vain puolen tunnin matkan päässä sijaitsevan Kytösaaren pohjoispuolelle ankkuriin. Edellisillan todella kylmän pohjoistuulen jälkeen kannella saattoi nyt liikkua auringon "porottaessa" peräti viidentoista asteen lämpötilassa. Auringonlasku, televisiosta tullut Suomen miesten MM-lätkämatsi sekä aamuun asti rasvatyynenä pysynyt järvi olivat myös mieleenpainuvia.

Heräsin yöunilta Saimaa VTS:n VHF-radion kautta kello kuuden aikaan antamaan myrskyvaroitukseen, jossa tuulennopeudeksi luvattiin paikkapaikoin jopa 12 m/s. Seitsemältä Tähti alkoikin kiemurrella ankkuriketjunsa varassa siihen malliin, että päätin vain laittaa kotona valmiiksi tekemäni uuden isomman karttapöydän paikoilleen ja ajaa takaisin kotisatamaan mukavampiin olosuhteisiin jatkamaan puuhia.

Nyt mahtuu karttakin kokonaan pöydälle.

Karttapöytä valmistumassa kotona verstaalla.

Sinne päästyäni seuraavat kolme päivää kuluikin ajohytin kattoa ja takaseinää vanhoista paksuista maaleista putsaillessa, Annitrolin ruosteenpoistoaineella niitä käsitellessä ja pohjamaalia levitellessä. Useista suosituksista johtuen hain myös järkihintaista Nor-Maalin Epocoat 21 Primeriä ja Normadur 65 HS -polyuretaanimaalia Röyskön maalikaupasta Joutsenosta. Olipa muuten erinomaista palvelua kyseisessä liikkeessä!

Käytännössä aloitin maalaushommat irroittelemalla ensin katolta äänitorven, VHF-antennin, kulkuvalot ja kaiken muunkin tielläolevan, jotta saisin varmasti jokaisen neliösentin mahdollisimman hyvin puhdistettua vanhoista maaleista. Sen jälkeen kulmahiomakoneiden ja porakoneen teräsharjoilla putsasin koko katon mahdollisimman tehokkaasti. Tiukassa kiinniolevaan ja hytin laajennuksen yhteydessä kymmenkunta vuotta sitten uusiin osiin laitettuun, huomattavasti vanhaa ohuempaan maalipintaan, tein vain karhennuksen. Sen jälkeen hioin pinnat karkealla hiomapaperilla rälläkän jättämien kuoppien tasoittamiseksi.

Sitten oli vuorossa suihkupullolla ja pensselillä tehty Annitrol-käsittely, jonka tein kauttaaltaan ja reilulla ainemäärällä, jotta se painuisi varmasti kaikkiin kuoppiin ja hitsaussaumoihin. Ennen kotiinlähtöä ehdin vielä huitaista pensselillä katolle yhden kerroksen pohjamaalia. Ajohytin takaseinä jäi vielä tällä erää maalaamatta.

Pullikainen

Kuultuani, että jäätilanne Saimaalla alkaisi jo sallimaan veneilyn ja todettuani asian Ympäristöhallinnon verkkosivuilta (osoite alla) päätimme toteuttaa kevään ensimmäisen Tähti-retken kolmihenkisen miehistömme voimin. Ajankohdan valikoitumiseen vaikutti olennaisesti myös yhden yön reissun ensimmäiselle päivälle luvattu aurinkoinen joskin varsin viileä keli. Lämpömittari pysyttelikin päiväsaikaan uskollisesti 2-3 celsiusasteen lukemissa ellei auringonpaisteen hetkellisiä vaikutuksia oteta huomioon.

http://wwwi3.ymparisto.fi/i3/tilanne/fin/Jaanpaksuus/Jaanpaksuus.htm

Matkakohteeksi olin jo etukäteen kaavaillut Kaidonselän ja Vahvasalonselän ympäröimää houkuttelevan näköisellä laguunilla varustettua saarta, joka kantaa nimeä Pullikainen. Löytyy yläpuolisen kartan vasemmasta laidasta sijainnista 61°13,8' P  28°27,7' I. Saaren eteläpuolisen Kenkäsaaren itäpuolella kävinkin viime kesänä viettämässä yhden yön ankkurissa ja luoteispuolella olevan Karvasalon saaren pohjoispuolista 2,4 metrin väylää kotisatamaan Niskalammille on myös tullut ajettua jo useampaan otteeseen. Täälläpäin liikkuessa ja siinä samalla karttaa silmäillessä onkin tullut kiinnitettyä huomiota Pullikaisen suojaiselta ja houkuttelevalta kohteelta näyttävään sisälahteen.

http://www.veneilysaimaa.com/pullikainen.htm

Saatuamme kaikki tarvittavat matkavalmistelut tehtyä ja irroittauduttuamme Niskalammen kaijasta oli virallisen matkaryypyn aika. Enkä nyt puhu itsestäni vaan kevään ensimmäisen kaksitahtiöljy-snapsin tarjoamisesta alakerran Herra Wickströmille.

Katsokaa tätä maisemaa. Veneilykeli ei juuri voisi parempi olla, vaikka onkin vasta huhtikuun 18. päivä. Oikeastaan vain edellä kertomani lämpötilalukema voi paljastaa kuvan oton todellisen ajankohdan. Vesi oli muuten 2,6 asteista.

Kuten aiempina vuosina merelläkin niin ruuhkaksi asti ei tähän aikaan muita vesilläliikkujia voi sanoa vielä olevan. Neljä alusta laski kansimiehistömme kahden päivän saldoksi. Niistäkin kaksi oli perämoottorilla kulkeneita kalastusreissulla olleita soutuveneitä.

Matkalle sattunut Satamosaari veti meitä "vanhasta tottumuksesta" sen verran puoleensa, että kävimme mielenkiinnosta katsastamassa suojaisan sataman jäätilanteen. Länsipuoliseen lahdukkaan ei olisi ollut vielä mitään asiaa, mutta itäpuolen laitureihin olisi jo halutessaan voinut kiinnittyä.

Ryypyn saaneen Wickströmin iloisen jyskytyksen yli kuului pienien jäälauttojen keväinen kihinä. 3-6 metriä sekunnissa puhaltaneen pohjoistuulen vaikutuksesta koko etelärannan jääpeite oli jatkuvassa liikkeessä.

Aikamme jääperformanssia kummasteltuamme jatkoimme matkaamme kohti varsinaista kohdetta. Pohjoisesta länsiluoteeseen pyörähtänyt ja hitusen voimistunut tuuli nostatti pientä, parjaimmillaan noin 60 senttistä aallokkoa. Matkantekoon se vaikutti lähinnä vain kantta kastelemalla.

Jo viime kesänä huomattuani ensi kerran Pullikaisen olemassaolon yritin etsiä tietoa laguunin syvyydestä ja mahdollisesta reitistä sinne. Merikartalla ja plotterilla vettä näytti itse lahdessa olevan reilusti, mutta sinne kulkeminen olisi näköjään suoritettava kiviä väistellen. Jostakin syystä kaipaamaani tietoa en kuitenkaan onnistunut löytämään ja paikanpäälle saavuttuamme päätinkin vielä kertaalleen tutkia asiaa ja laskea ankkurin siksi aikaa saaren suojanpuoleisen rannan lähettyville.

Paistattelimmekin siinä tovin verran päivää. Kansimiehistö suoritti täkin pesun, messipojan hoitaessa sillä aikaa ruokatarjoilun järjestämistä sekä tulen sytyttämistä saunan uunin.

Yläpuolisen kuvan taustalla Pullikaisesta kaakkoon sijaitseva Kenkäsaari.

Kansien puhdistuttua ja vatsojen täytyttyä tuohutessani juuri tutkimusteni parissa internetin ihmeellisessä maailmassa, puhelimeni alkoi odottamatta soimaan. Kymmenisen minuuttia kestänyt puhelu antoi yllätyksekseni vastauksen käsillä olevaan ongelmaan ja lahteen meneminen alkoi vaikuttaa muutenkin todella kiinnostavalta ja vaivan arvoiselta vaihtoehdolta. Kiitos vain tiedoista!

Niinpä siinä saunan lämpiämistä odotellessa nostimme ankkurimme ja vaihdoimme lokaatiotamme. Vaikka olin kiikaroinut saaren eteläpuolella suojaisaa ankkuripaikkaa paria tuntia aiemmin etsiessä lahden mahdollisen kulkuaukon suuntaan, en ollut onnistunut näkemään pieniä itä- ja länsireimoja, jotka ovat sijoitetut osoittamaan turvallista kulkua laguuniin. Reitti kulkee aivan saaren länsikärjen tuntumassa.

Ohittettuamme reimarit ja matalan kohdan vettä olikin jo heti monta metriä. Kaarsimme loivasti styyrpuuriin kohti kaakkoon päin aukeavaa lahtea. Vastaan tuli seuraavaksi eteläviitta, jonka sivuutettuamme edessä alkoikin sitten jääkenttä. Ankkuripaikan olisin ilman muuta halunnut valita syvemmältä lahdukasta ja sinne ajaminen rikkonaisen jääkentän läpi seuraavan eteläviitan opastamana olisi ollutkin Tähden puolesta helposti toteutettavissa. Aloin kuitenkin epäröimään eteenpäinnäyttävän kaikuluotaimen luotettavuutta jäissä liikuttaessa. Halu nähdä veden alle, kun tuntuu itselle uusilla vesillä liikkuessa todella tärkeältä. On totta, että jääthän ovat veden pinnalla ja kaiun anturi melkein metrin syvyydessä, mutta jotenkin kuitenkin tarve toimia kaikki turvallisuusnäkökohdat huomioiden pysäytti aluksemme tällä kertaa tähän.

Ankkuripaikan valinta oli tästäkin huolimatta oivallinen kaikkien muiden paitsi sinisorsapariskunnan mielestä, jonka pesimispuuhia taisimme läsnäolollamme häiritä. Koiras hyppäsi jopa rohkeasti reelingin päälle kuvattavaksi ja esittelemään miehekkyyttään.

Ai miksikö en kysynyt kulkuväylän paikan lisäksi lahden sopukan syvyydestä ja mahdollisista kivistä tarkemmin minulle juuri soittaneelta laivamieheltä? Syy siihen on niinkin yksinkertainen, kuin ennenaikaisesti katkennut puhelu ja yhteyden pysyminen sen jälkeen epäkunnossa.

Yläpuolisesta kuvasta näkee hyvin, miltä keulasta laskettu ankkuriketju kaikuluotaimen kuvassa näyttää.

Siirtymäajon ja ankkuroinnin jälkeen saunaankin lopulta päästiin. Osa miehistöstä vetäytyi sen ja iltapalan jälkeen koijiinsa, joihin kylmän yön varalle oli hankittu uudet makuupussit. Kamiina oli tässä vaiheessa saanut patterin ja puhaltimen avulla eristämättömän etukajuutan lämpötilan jo 18 asteeseen. Tällaisella kelillä vedon tunne on kuitenkin tästä huolimatta olemassa ja siihen makuupussit ovatkin oiva lääke.

Toisten nukahdettua minä puolestani päätin vetäytyä konehuoneeseen ja suorittaa työlistalla seuraavana olevan öljynvaihdon. Uudet öljyt ja suodattimet sekä jäteöljyastiat olin varannut kaiken varalta mukaan, jos inspiraatio hommaan sattuisi yllättäen iskemään. Ja iskihän se!

Alennusvaihteen vain vuoden takaiset joskin aika tavalla mustuneet öljyt päätin myös vaihtaa, vaikka se varmaan lasketaankin jo hätävarjelun liioitteluksi. Pyydän kuitenkin lieventävänä asianhaarana huomioimaan, että reilun kolmen litran öljymäärä ei aiheuta aluksen kassaan suurtakaan lovea. Öljynvaihto-operaatiot sujuivatkin kokemuksen myötä huomattavasti viime vuotista ripeämmin. Erotuksena ja lisäyksenä viime kertaan oli oikeastaan vain pohjaproppujen käyttäminen auki ja viimeisten tippojen valuttelu ulos imettyäni ensin öljyt vaihtopumpulla mahdollisimman vähiin.

Uuden jääkaapin kaapeloinnin ehdin myös vetämään ja upotuskehystä sovittelemaan ennen kuin oli pakko vetäytyä keulakajuuttaan unten maille.

Yön aikana aurinko oli kadonnut, osa laguunin jäistä oli vaihtanut paikkaa ja paikoilleen jääneet saaneet pinnallensa valkoisen lumikerroksen. Aamuyöstä kuului myös selvästi kuinka meidät hitaasti sivuuttaneet jäälautat raapivat aluksen kylkiä.

Herättyämme, aterioituamme ja parituntisen touhuiltuamme käynnistimme koneen. Mutapohjasta nousi ankkurin ja ketjun mukana sen suuruinen sedimenttinäyte, että puhdistuksessa oli käyttettävä tällaistakin keinoa.

Laguunista paluumatkalla ehdin jopa ottamaan kuvan luotaimen ensimmäisten reimojen kohdalla näyttämästä maisemasta. Syvyys anturista pohjaan kävi pienimmillään tasan kahdessa metrissä eli todellinen lukema lienee lähellä kolmea. Alla myös kuva vedenpäälisestä maisemasta.

Tässä kouluikäisen miehistöni käsitys siivotusta kapyysista. Siistimpi kuin koskaan! Myonnän rehellisesti olleeni erittäin positiivisesti yllättynyt. Vaikka minkäänaista koti-ikävää ei tällä matkalla ehtinyt esiintyä niin tämä kaikki tapahtui vain sillä pienellä puoliääneen lausutulla toteamuksella, että meillä menee kotisatamaan päästyämme auton pakkaamisessa yms. sitä pidempään mitä enemmän kipparilla on työtehtäviä hoidettavanaan.

Sinne jäävät taas Saimaan aallot odottelemaan seuraavaa kertaa.

Varamoottori Wickström DE-R

Ehdin pitämään jo harvinaiseksi käyneen, melkein kaikilta osin Tähden moottoria vastaavan Wickström laivamoottorin löytymistä Porvoosta lottovoittona. Ilon ja onnen tunteet kuitenkin karisivat matkan varrella, sillä en todellakaan osannut etukäteen kuvitella, kuinka pitkällinen projekti tämän "voiton" kotiuttaminen voisi lopulta olla.

Palataan tarinan alkuun.. Näin nimittäin jo alkukesästä netissä ilmoituksen myynnissä olevasta Wickström -moottorista. Joku tuttu laivamies ilmiantoi minulle myös samaisen ilmoituksen. Saatuani erinäisten vaiheiden jälkeen myyjän puhelimeen, alkoi uhkaavasti vaikuttaa siltä, että moottori olisi lähes samanlainen kuin Tähden masiina. Myyjä kertoi haluavansa vaihtaa laivaansa modernimman ja helppohoitoisemman koneen, sillä alus olisi tarkoitus saada kaupalliseen liikenteeseen jo kesäksi 2015. Minulle tämä koneenvaihto tarjosikin mahdollisuuden hankkia varaosia Tähden moottoriin hamaan tulevaisuuteen asti.

Moottorien ja vaihdelaatikkojen yhteneväisyydet eivät myöskään jääneet pelkästään arvailujen varaan, sillä päästyäni katsomaan vielä aluksessa kiinni ollutta konetta myöskin niiden valmistusvuosi osoittautui samaksi eli vuodeksi 1960. Valmistusnumerotkin ovat vain muutaman kymmenen päässä toisitaan. Tähti 2079 ja varakone 2035.

Sattuma on mielestäni melkoinen ottaen huomioon, että tämän mallisia joskin ilmeisesti eri litratilavuuksilla olevia moottoreita on kuulemani mukaan tehty vain reilut 2000 kappaletta ja monet niistäkin ovat päätyneet ulkomaille.

Tähden moottori on malliltaan DEA-RK ja tämä toinen puolestaan DE-R. Mitä se nyt sitten tarkalleenottaen tarkoittaakaan? Minun huomaamia eroja moottoreiden välillä ovat edellisistä kuvistakin selviävät varakoneen suuremmat huippukierrokset. Mallikyltistä voi lukea niiden olevan 1200 rpm, Tähden 1000 rpm:n sijaan. Huipputehoksi luvataan sama kuin Tähdessäkin eli 130 hv. Tässä koneessa on myös massiivinen alkuperäinen laturi vielä tallella. Lisäksi löytyy Tähdestä poiketen käsikäyttöinen öljynvaihtopumppu ja venttiilikopassa oleva puolipuristusvipu sekä hiukan erinäköinen vesijäähdytetty pakosarja. Eroavaisuuksiin kuuluu vielä se, että koneen kierrosluvun säätäjä on varakoneessa jakopäässä eikä itse ruiskutuspumpussa. Se niinkuin sarjanumerokin viitanneevat hiukan vanhempaan konstruktioon. Joka tapauksessa jo alkuperäinen startti ja ruiskutuspumpun pumppulohkot sisältävä loppuosa olisivat olleet löytöjä. Nyt löytynyt kokonainen toimiva moottori vaihdelaatikkoineen päivineen on kuitenkin mielestäni, kuten jo sanoin, pieni lottovoitto.

Kai tuo teistäkin näyttää siltä? Seitsemän oikein tuloksella Oy Veikkaus Ab on myöntänyt teille palkinnoksi Wickström DE-R moottorin vuodelta 1960!

Epäilin kovasti erittäin öljyisen, pakokaasun nokeaman ja hiukan ruostuneenkin moottorin kuntoa sitä  katsomaan mennessäni. Myyjä oli puhelimessa nimittäin kertonut sen oleva käyntikuntoinen. Myös aivan alkutekijöihinsä puretun laivan kunto muutenkin antoi varmasti pontta tälle otaksumalleni.

Mahdollisia vikoja tivatessani hän kertoi, että koneen kierrokset olivat jostakin syystä päässeet taannoin ryntäämään ja siitä johtuen toinen ykkössylinterin venttiilien keinuvivuista ja muistaakseni joku nostajan tanko olivat rikkoontuneet. Tanko oli kuitenkin silloin oikaistu ja keinuvipu teetätetty uudelleen. Ja nyt siis moottorin pitäisi lähteä käyntiin parin vuoden mittaisesta seisomisestaan huolimatta. No väitteen voi todistaa todeksi vain yhdellä tavalla. Yöksi isot kuorma-auton akut lataukseen ja seuraavana päivänä starttipilottia imusarjaan ja kuinka ollakaan Wickström heräsi tulille. Vaivalloinen oli koneen käyntiääni, mutta kutakuinkin kunnossahan sen olisi oltava, kun kerran käyntiinkin lähti.

Kaupat sovittiin siltä istumalta, paiskattiin kättä päälle ja käsiraha vaihtoi omistajaa. Maksoin moottorista silloin puolet ja teimme aiheesta viralliset kauppakirjatkin. Myyjän oli puhe irroittaa moottori aluksesta parin seuraavan viikon aikana, mutta kuitenkin viimeistään vajaan kuukauden päästä elokuun lopussa. Sopimus oli, että pesty moottori löytyisi valmiina kuormalavan päältä ja minä kustantaisin sen kuljetuksen kotiini.

Toisin kuitenkin kävi. Nimittäin vasta nyt, neljä kuukautta myöhemmin talven jo tehdessä tuloaan, saimme homman lopulta toteutettua. En halua asiaa sen enempää taivastella, mutta mitä moninaisimpia ja odottamattomia viivytyksiä matkan varrelle kuitenkin ilmaantui.

Hyvää asiassa on kuitenkin se, että sain moottorin lopulta pelastettua. Nimittäin suoraan konehuoneeseen tippuva sadevesi sekä lumi olivat laivan muutaman vuoden kestäneen telakoinnin aikana onnistuneet jo ruostuttamaan ainakin ruiskutuspumpun tienoota huolestuttavasti. Muutenkin vanha Wickström oli joutunut melkoiseen alennustilaan. Öljyä, vuosien saatossa kasautunutta likaa, nokea vuotaneesta pakoputkesta sekä hiekkaa ja betonia yläkerran wc:n lattiavalusta oli kasautunut sen päälle. Alennusvaihde ja öljypohja puolestaan uivat pilssiin kerääntyneessä sadevedessä.

Kuljetus uuteen kotiin hoidettiin paikalle järjestämälläni hiab-autolla ja koneelle etukäteen askartelemallani puisella säilytyspukilla.

Heti seuraavana päivänä aloitin myös perusteellisen puhdistusoperaation, joka on vieläkin kesken.
Voiteluöljyjen vaihto sekä koneen jäähdytysjärjestelmän täyttäminen glygolilla olivat myös työlistalla. Erittäin vähäksi käyneet moottori/vaihteistoöljyt vaikuttivat niitä pois valutellessani vielä suht' asiallisilta, mutta alennusvaihteen öljyä voisi lähinnä verrata suklaiseen Jacky Makupalaan. Ennen uusien öljyjen laittamista oli alennusvaihde myös pestävä dieselillä, sillä kiinteä, rusehtava ja vedensekainen öljy ei meinannut millään valua ulos.

Tästäkin ikimuistoisesta tapahtumasarjasta voi onneksi lopulta sanoa, että loppu hyvin, kaikki hyvin. Nyt on nimittäin 2,5 tonninen pala suomalaista teollisuushistoriaa varmassa tallessa. Katsotaan sitten jatkossa mihin suuntaan "projekti" tästä vielä etenee. Vaikka moottori saatiinkin kesällä käyntiin niin tarkemmissa tutkimuksissa esimerkiksi ruiskutuspumpun kierrostensäätötanko vaikutti olevan jumissa ja ruostunut 3. ja 4. sylinterin pakosarja näytti vuotavan jäähdytysveden ulos. Joten puuhasteltavaa kyllä varmasti riittää, jos moottorista meinaisi joskus oikeasti saada käyntikuntoisen. Tarvitseeko varaosakoneen olla sellainen, onkin sitten jo toinen kysymys?

Lisää informaatioita vuosina 1906-1980 Vaasassa toimineesta Wickströmin moottoritehtaasta löydätte ainakin tuolta:  http://fi.m.wikipedia.org/wiki/John_Wickström

Niin ja lopuksi vielä sellainen tiedotus, että jos jollakulla tulee vastaan edellämainittujen moottorien orginaali käyttöohjekirja niin ostaisin sellaisen erittäin mielelläni itselleni. Tähden Wickström DEA-RK moottorin ruiskutuspumpunkin voisin autotallini täytteeksi hankkia. Jos jostakin siis löytyisi juuri samanlainen.