lauantai 5. heinäkuuta 2014

Varistaipaleen kanava




Illansuussa saavuimme Varistaipaleen satavuotiaalle kanavalle Heinävedellä. Hieno ja hyvin hoidettu kanavamiljöö oli kerrassaan upean näköinen.



Soitin samantien kanavavahdille ja kysyin lupaa yöpyä sääntöjen vastaisesti odotuslaiturissa. Toinen vene esti meitä kiinittymästä toisella laidalla kanavaa sijaitsevaan, sitä varten tarkoitettuun laituriin. Tähti olisi kyllä siihen ehkä juuri ja juuri mahtunut, mutta ahtaassa vajaat 15 metriä leveässä kanavassa en uskaltanut alkaa peruuttelemaan ja muuttamaan laituria. Saimme luvan ja kuulimme samalla, että olisimme kesäkuun sadas vene, jos suluttaisimme itsemme saman tien ylös. Päätös oli kuitenkin tehty ja ajattelimme mieluummin olla heinäkuun ensimmäinen vene, kun aamulla mukavalle kanavavahdille luvatusti, jatkaisimme matkaa heti kello yhdeksän.

Tuollainen jännittävä urakka olisi siis huomenna edessä. Neljä sulkukammiota ja nousua 14,5 metriä. Saunoimme ja paistoimme lettuja, jotta hommat sujuisivat aamulla mallikkaasti.

Tähdestä emme saaneet kaiken hässäkän keskellä otettua kuvaa itse kanavassa, vaikka nousu kestikin melkein tunnin. Nimittäin ylöspäin mentäessä pyörteet ja veden virtaus kammiosta toiseen ovat sen verran voimakkaita, että kaikki huomio on kiinitettävä 22 tonnin paikallaan pitämiseen. Kaikki menikin muuten kuin Strömsössä, mutta ajaessani ulos viimeisestä sulkukammiosta haistoin jotakin outoa. Aivan kuin moottori tuoksuisi kuumemmalta kuin tavallisesti. Samalla huomaisin moottorin lämpötilan nousseen jostakin syystä huomattavasti normaalia korkeammaksi. Tuossa alla olevassa kuvassa lämpötila jo hiukan laskeneena.



”Normaali” on arvattavastikin tuo keltainen merkki. Ajoin Tähden suoraan kanavan yläpuoliseen laituriin ja sammutin koneen. Sitten aivoriihi käyntiin, mistä moinen voi johtua. Syy selvisikin varsin pian miehistön jäsenen ilmoittaessa, että jännittävän kanava-seikkailun jälkeisessä pakollisessa wc:ssä käymisessäkin oli myös ollut ongelmia. Nimittäin pöntön huuhteluveden seassa oli ollut harvinaisen paljon ilmaa. Siitä hoksasin, että myös koneen jäähdytysjärjestelmän on täytynyt aivan samoin saada  ilmaa kanavan voimakkaista pyörteistä ja jäähdytysveden kierto oli sen takia lakannut kesken kaiken. 

Harmittavasti jäähdytysveden ulostulo tapahtuu paatin vasemmalta puolelta ja kanavoinnin aikana taas oikeata kylkeä pidetään kanavan laitaa vasten. Miehistö on siis väärällä laidalla huomatakseen vedentulon loppumisen. Selvennyksenä vielä, että koko kanavassaoloajan kone pidetään yleensä käynnissä. Myöskään komentosillalla ei ole ketään tarkkailemassa mittareita kuin siirryttäessä sulkukammiosta toiseen sillä koko miehistö tarvitaan kannella. Tultaessa neljänteen eli viimeiseen sulkukammioon muistan kyllä mittarit tarkastaneeni, mutta se ei tällä kertaa auttanut. Kaikissa suluissa tästä eteenpäin onkin, yllätys yllätys, ollut lasten homma tarkkailla lämpömittaria ja minä olen juossut välillä varmistamassa veden tulon laivan vasemmasta kyljestä.

Luulen kuitenkin, että tästä”kin” selvittiin pelkällä säikähdyksellä. Kokemusta ja tietämystä sen sijaan karttui taas rutkasti. Lähdimme koneen jäähtymistä odotellessa käymään kanavanvartijan mainostamassa todella mielenkiintoisessa kanavamuseossa ja sieltä palattuamme ilmasin jäähdytysjärjestelmän ja tarkastin öljyt ja tietenkin käynnistettäessä myös öljynpaineet. Kaikki vaikuttaa olevan ennallaan..

Tässäpä sitten kuvia museosta. Kannattaa mennä käymään jos sielläpäin liikutte.



Ei ollut nykyaikaisia kaivinkoneita. Malliksi vielä vanhemmalla iällä yksityisomistuksessa ollut minikaivinkone.




Nippuja Varistaipaleen kanavassa vetivät naiset. Ei varmaan tarvinnut illalla lähteä kahvakuulatreeneihin, kun päivän tuolla työskenteli.



Alla museosta löytyvä hieno pienoismalli ja tarina siitä mitä kaikkea laivalle voikaan sattua.





Kai ne sattumukset sitten kuuluvat laivahommiin. Ei ole jännityksetöntä päivää, eikä päivää jolloin ei voisi oppia jotakin uutta, jos vesillä liikutaan. Turvallisessa kotisatamassa rautalaivalla haasteena lienee ainoastaan ruostuminen, mutta muuten aina sattuu ja tapahtuu. Rohkaisevaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti