Kauden 2018 ensimmäinen retki koko Tähtimiehistöllä

Tässä alkuun viime juttuun laittamatta jääneet kuvat Tähden Wickströmin vaihdelaatikosta. Niistä voitte ihailla, kuinka pakkirummun pysäytyksestä ja potkurin pakille kääntämisestä vastaavan pannan kiristysmutterin lukituksesta, vastaavat "NIPPUSITEET"! Voitteko kuvitella? Kuumassa öljyssä kylpevässä vaihteistossa peruutusvaihteen toimivuudesta ovat vuosia huolehtineet muoviset nippusitteet. Lieventävänä asianhaarana kerrottakoon, että rasitus niille ei ole kova, ja jos ne jostakin syytä olisivat katkenneet, olisi tiheä kierteinen mutteri löystynyt "todennäköisesti" pikkuhiljaa ja se olisi huomattu peruutusvaihteen tehon häviämisenä "todennäköisesti" jo hyvissä ajoin. Mutta kuitenkin.. Tilapäisratkaisuksi laituriparlamentti asetti samaan tehtävään tämän kesän ajaksi metallisen letkuklemmarin. Asiaan on kuitenkin syytä syventyä syksymmällä vielä uudemman kerran. Kaikinpuolin moitteettomasti toimineen vaihteiston takia en siis ole koskaan aiemmin tullut vaihdelaatikon päällä olevaa luukkua aukoneeksi, mutta nyt tarkistin pakkipannan oikean kireyden ja tein tämän hurjan löydöksen.

Sitten varsinaiseen juttuun.. Helatorstaille ja sen jälkeiselle viikonlopulle luvattu poutasää innoitti koko Tähtimiehistön lähtemään neljäksi päiväksi vesille. Ensimmäinen yö tosin vietettiin kotilaiturissa, jotta kaikki hyttitilat saatiin talven jäljiltä kunnollisesti siivottua ja kaupasta haettua monenmoista tarpeistoa. Näiden lähtötohinoiden ohella myös tiskialtaan likavesien poistoon rakenneltiin uusi järjestelmä. Aiemmin vedet ovat valuneet saunan lattian alaiseen automaattiseen pumppukaivoon, jonka haisevaa ja itveistä suodatinta on saanut ruoanjätteiden takia olla puhdistelemassa melkein parin päivän välein. Toinen ongelma tässä järjestelyssä on ollut pikkuhiljaa tukkeutuva kolmimetrinen letku, jota on ollut mahdotonta saada kulkemaan ilman lanttokohtia aluksen tyyrpuurin puolella olevalta altaalta paapuurin puolella sijaitsevalle kaivolle. Tämä onkin hidastanut altaan tyhjenemisen aika ajoin tuskallisen hitaaksi.

Talven aikana olivat kipparin aivot kuitenkin painiskelleet tämänkin ongelman parissa ja ratkaisuksi oli keksitty kotona autotallissa majaileva vanha, mutta lähes käyttämätön murskaava Jabscon 12V septipumppu. Sen lisäksi Biltemasta oli tätä projektia varten hankittu letkua sekä tuumainen läpivienti laitettavaksi rovin tyyrpuurin puoleiselle, eli altaan kanssa samalle kyljelle. Ajatus oli asentaa se helposti päästävään kohtaan konehuoneen kohdalle ja pumppukaivon läpiviennistä poiketen myös joskus tulevaisuudessa valmistuvan puisen törmäyslistan alapuolelle, jottei likavesi valuisi enää listan päälle. Monissa laivoissa olen nähnyt harmaavesien läpivientien olevan varsin lähellä vedenpintaa, mutta jotenkin en kuitenkaan itse osannut lähteä siihen mukaan. Alempana kuin valitsemani noin 40 senttimetriä se olisi kyllä voinut olla ja veden lorinan ja roiskumisen takia se olisi ollut perusteltuakin, mutta kotisatamassa normaalisti järvenpuoleisena olevan kyljen rei'ittäminen liian läheltä vedenpintaa ei talvea ajatellen tuntunut houkuttelevalta. Meidän konstruktiossamme vesi myös roiskahtaa pumpun voimalla ulos reiästä, joten tuskin vesirajaan sijoitettu ulostuloreikä olisi myöskään auttanut vesiä poistumaan aluksesta ympäristöltä huomaamattomasti. Tilanne olisi varmasti eri, jos ne valuisivat ulos painovoimaisesti.

Joka tapuksessa tätä operaatiota varten olin parkeerannut Tähden edellisellä kerralla operoitava kylki vasten laituria ja niin olikin helppo mittailla oikea kohta ja porata tarvittava reikä. Sen tehtyäni kiristin läpiviennin tiivisteliiman kanssa paikoilleen. Nukkumatti kyläili tässä välissä, mutta seuraavana aamuna työt jatkuivat 90 asteen kulman ja siihen tulevan letkukaran asennuksilla sekä putken vedolla takahytin vaatekaappien alaosan kautta aina tiskialtaan alle. Kun ne oli saatu valmiiksi, oli vielä sähköt tuotava jääkaapin takaa pumpulle ja altaan pohjan letkulähtö muutettava sopivalle putkikoolle. Tähden putki- ja sähkötarvikevarastot osoittivat tässäkin puuhassa taas ehtymätöntä avuliaisuuttaan, sillä läpivientiä ja pumpulta sille vievää letkua lukuunottamatta kaikki löydettiin niistä.

Tämän jälkeen tarkastettiin kaikki koneen nestepinnat ja hyräytettiin Wickström taas kerran käyntiin. Hyvää lomailukeliä oli tosiaan luvassa, joten suunta otettiin kohti jo tutuksi tullutta Peräsaarta, mutta tällä kertaa kiinnityttiinkin sen eteläpuolella olevan, etelä-länsituulilta suojattoman kallion kylkeen. Aiemmilla käynneillä se ei ole ollut oikein mahdollista voimakkaiden puhurien takia, joten niillä kerroilla on hakeuduttu saaren pohjoispuoliseen lahdukkaan. Linkki aiempiin Peräsaaren vierailuihin.

Aika saaressa meni makkaraa paistellessa, sulkapalloa ja betanqueta pelatessa yms. lomamaisessa puuhailussa. Jopa kippari kielsi itseltään illan ajaksi remonttihommat. No okei! Sen verran kaivelin ennen saunaa konehuoneen kaappeja, että otin sieltä esiin Wickströmin vanhan öljypumpun ja tutkin pikaisesti ja muilta "salaa" sen paineensäätöventtiilin toimintaperiaatetta.

Aamulla ei annettu lupaus ollut onneksi enää voimassa, joten hyvillä mielin sain irroittaa samaisen osan myös Tähden koneesta ja kuinka ollakaan öljynpaineen säädöstä huolehtivan jousen pituus oli niissä erilainen. Ai miksikö ylipäätän askartelin tämän asian parissa? No.. Vajaa viikko takaperin, aiemmin käytettyjen 15w-40 moottoriöljyjen tilalle, vaihdetut SAE 30 yksiasteöljyt eivät olleetkaan odotusten mukaan nostaneet moottorin öljynpainetta ajokierroksilla olevasta noin 1-1,5 kg:n paineesta ylöspäin vaan ne olivat pysyneet ennallaan. Oikeastaan tuntui, että tilanne oli jopa osittain päinvastoin. Kuumalla koneella saaren rantaan parkeeratessamme huomasin nimittäin komentosillan sähköisen mittarin näyttävän melkein nollaa.

Alla vanha säätöjousi ja päällä varaosa.

Vaihdoinkin aamulla ennen Peräsaaresta Puumalaa kohti lähtöämme säätöventtiiliin pidemmän jousen ja niin matka jatkui taas. Siinä ajellessa askarteli pääkoppa edelleenkin vaivaavan paineongelman parissa, sillä tilanne ei tietenkään ratkennut näin helposti. Huomio myös kiinnittyi siihen, että sillan sähköinen, heti öljypumpun jälkeen oleva ja konehuoneen mekaaninen, myöhempänä öljyputkistossa sijaitseva mittari näyttivät aivan eri lukemia. Varsinkin se pisti silmään, että paine vaikutti välillä suuremmalta jälkimmäisen mittarin kohdalla, vaikka siinä vaiheessa öljy on jo jakautunut useammalle kampi- ja nokka-akselin runkolaakerille. Kaupassa Puumalassa kuitenkin käytiin. Ja kun mitään kummempia ei konehuoneen suunnalta kuulunut, eikä öljynpaineen sähköinen ja toimivaksi todettu varoitusvalo vilkahdellut, palailtiin lopulta vielä takaisinpäin Lintusalon länsipuolitse aina Äyrätsaloon asti.

Miehistö oli toivonut hiekkarantaa ja sellainenhan siellä on. Pisteenä sanan "hiekkaranta" iin päälle, rannassa oli myös meille regattareissuilta tuttu wanha laiwa. Peräti jo vuonna vuonna 1881 Kiteen Puhoksessa rakennettu Rapid nimittäin paitatteli siellä iltapäivän auringonpaisteessa. Pian kannella näkyi myös aluksen lierihattupäinen kippari ja meidät toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi. Lämmintä tunnelmaa ylläpidettiin illan mittaan myös nuotiopaikalla ja myös Rapidin saunassa, josta Tähden miehistöle varattiin ihan oma vuoro. Iloisina otimme sen tietenkin vastaan!

Vaikka illanvietto oli erittäin mukava niin näillä iloisilla mielikuvilla maalamani laivailuromantiikka karisteltiin kuitenkin raa'asti pois heti seuraavana aamuna. Edellispäivänä Puumalan satamassa muiden ollessa kaupassa, olin nimittäin tonkinut Tähden konehuoneen kaappeja vielä lisää ja löytänyt sieltä kolme kappaletta aivan uusia öljypumpun hammasrattaita, joissa oli vielä varmistuksena "70-80hv" -teksti kertomassa niiden sopivuudesta juuri tähän koneeseen. Nyt kun mietin, niin jonkinlainen aiempi muistikuva minulla niistä siellä pyörimässä ehkä on, mutta kyllä tämä löydös silti sillä hetkellä herätti aitoa yllättyneisyyttä!

Muiden vielä uinuessa Äyrätsalon rauhaisassa aamussa punkissaan, vedinkin asentajanhanskat käsiini ja vaihdoin Wickströmin öljypumppuun uudet hammasrattaat kuluneiden tilalle. Sitä kuinka pitkän käytön jäljiltä vanhat olivat, en osaa tietenkään sanoa, mutta aivan selvästi ne olivat kuluneet kärjiltään terävämmän mallisiksi kuin nämä löytämäni varaosat. Mikä parasta siemenöljyn laiton jälkeen pumppu lähti myös tekemään painetta loogisesti eikä ajoittain vaihdellen. Tilanne useamman kymmenen ajotunnin kokemuksella on nimittäin nyt se, että kylmällä koneella paineet nousevat vajaaseen neljään kiloon tyhjänkäynnillä, eikä koskaan sen korkeammaksi. Öljyjen ollessa lämpimiä ovat ajokierrosten paineet vajaat kaksi kiloa ja tyhjäkäynnillä karvan verran yli 0,5 kg. Ja kuten jo todettua, lukemat myös pysyvät päivästä toiseen samoina.

Kohteet vaihtuvat, mutta viat pysyvät! Yllä öljynsuodatin, jota operoitiin aiemmissa jutuissa. Ja alempana nyt työn alla oleva öljypumppu. 

 

Vasemmalla uusi ja oikealla vanha öljypumpun hammasratas.

Puumalassa olin myös äkännyt 12V huviakkuja lataavan moottorilaturin hiukan hapettuneen ja ehkäpä myös kovan kuorman takia joskus lämmenneen maajohtimen. Väitän, että sekin oli osaltaan pistänyt mausteensa tähän soppaan, vaikuttamalla mahdollisesti komentosillan sähköisen öljynpainemittarin lukemiin. Lopputulos on kuitenkin koko tästä urakasta nyt se, että öljypumppu toimii ja mittaritkin näyttävät loogisia lukemia. Ja sekös kipparin mieltä ilostuttaa!

M/s Tyrsky Päihäniemen pohjoispuolella.

Näiden onnistumisenelämyksien vallitessa ja auringon paistaessa myös taivaalta Tähti jatkoi Äyrätsalosta matkaa merkittyjen väylien ulkopuolella seikkaillen kohti Kyläniemen kärkeä. Sieltä suunta otetiin kaakkoon kohti hiekkarantaista Listinkiä, poiketen välillä vain moikkaamassa paria "sosiaalisen median" avulla paikannettua vanhaa laivaa Ilkonsaarten rannassa. Listingissäkin oli muita aluksia, sillä hienokuntoinen Vuoksela oli siellä keula hiekkaan ajettuna. Sen perästä rantaan meneville harusköysille tilaa jättäen, parkeerasimme Tähden sen lähelle rannan syvimpään kohtaan ja aloimme syventymään todenteolla TV:n viritykseen, sillä tähän iltaan kuuluisi ehdottomasti Suomi-Canada lätkämatsin seuraaminen. Sulkapallo ja frisbeet lensivät rannassa, ja saunassakin saatiin käytyä, mutta niin vain juuri kyseinen TV-kanava pysyi mykkänä. Palastajaksi saapui lopulta vanha kunnon radio, josta ottelun selostusta kuunneltiin koko miehistö ajohyttiin pakkautuneena, samalla komeaa auringonlaskua katsellen.

Seuraavana päivänä ennen kotimatkaa päästiin vielä opastetulle kierrokselle, minua edelleenkin suuresti hämmästyttävällä pieteetillä rakennettuun Vuokselaan. Kyllä on upea laiva! Niin reilulla vauhdilla puolenpäivän aikoihin väliimme hurauttaneeseen Rapidiin, ettei kipparin päiväunien takia edes haruksia tarvinnut vetää, jäi samanmoinen tarkastuskierros aikomuksista huolimatta vielä toteuttamatta. Se on kuitenkin tulossa..

Sulkava

Seuraavana aamupäivänä ollessamme jo matkalla kohti uusia seikkailuita iloitsin vielä suuresti Kylmäsaaren upeasta auringonnoususta, jota juuri parahiksi ennätimme laivakoiran kanssa saaren itärannalle ihailemaan. Myös aamutuimaan toimintakuntoon saattamistani mittarivaloista (kolme viidestä mittarista, kun loppuihin ei löytynyt sopivia polttimoita) olin iloinen, vaikkei niistä päiväsaikaan ollutkaan suurta hyötyä. Kahdesta vajaaseen kolmeen kiloon öljypumpun säätöruuvilla nostamastani Wickströmin öljynpaineesta tuli myös hyvä mieli. Kyseessä siis käyntilämpöisen moottorin paineet 650-670 rpm matka-ajokierroksilla. Nyt pumppu nostaa paineet myös nopeammin käynnistettäessä. Pyörittelin säätöruuvia jo aiemmin, mutta tehtyäni tällä kertaa rohkeampaa kiristystä muutokset öljynpaineessa olivat tuntuvampia.

Näitä asioita miettien navigoin merikortin avulla jo alkukesältä tutun Pisamalahden Linnavuoren laituriin. Täällä olin luvannut hetkiseksi Tähden lennon pysäyttää päästääkseni myös nuorisojaoston nauttimaan paikan tarjoamista upeista maisemista. He kun eivät olleet mukana edellisellä visiitillämme. 

Rituaalit rannassa olivat pysyneet edelliskerrasta samanlaisina, sillä tälläkin kertaa virittelin harusköyden Tähden perästä rantaan, jottei laiturin heppoiset kiinnikkeet joutuisi liian koville 22,5 tonnin painomme alla, 6-7 metriä sekunnissa puhallelleen länsituulen ottaessa kylkeemme juuri sopivasti.

Linnavuorta tutkittiin parituntisen verran ennen matkan jatkamista kohti Sulkavaa. Sinne oli tarkoitus ehtiä vielä ennen kauppojen sulkemisaikaa, jotta jääkaappi saataisiin täytettyä loppumatkaamme varten.

Sulkavan satamassa oli varsin rauhallista, kuten kuvista näkyy.

Kauppareissulla ihastelimme uudemman kerran Sulkavan Kirkonkylän 1822 rakennettua puukirkkoa, joka jo viime vuonna oli kuvaamisemme kohteena.

Televisiosta tullut Vain elämää -sarjan jakso vei ruokakaupan, lettukestien ja saunan jälkeen suurelta osin miehistön huomion. Vain minä askartelin brykalla asentaen kaksi kesää suunnitelmissa ollutta keski-ikkunan tuulilasinpyyhintä paikoilleen. Edellisten omistajien toimesta pyyhkijänmoottorikin oli jo hankittu, mutta kaiken puuhailun keskellä asia oli kuitenkin aina ennen tätä jäänyt muiden hommien varjoon. Laitoin uuden ohella nyt myös vanhan pyyhkijän toimimaan pysäyttimen kanssa. Eli tästä eteenpäin sulat pysähtyvät automaattisesti aina ala-asentoon. Pitänee vielä joskus katsoa, josko moottorien pysäytyskohdat olisi vaihdettavissa yläasentoon, kun se jotenkin tuntuisi luonnollisemmalta.

Välikevennyksenä kerrottakoon "kevennysoperaatiosta", jota Sulkavan satamaan talvehtimaan nostettujen veneiden välissä joku yritti katseilta piilossa suorittaa. Vaikka olikin jo pimeää niin satuin pyyhkijänmoottorin sähkökytkentöjen parissa sillalla askarrellessani huomaamaan liikettä rannassa. Lähimpänä meitä ollut vielä pressuilla peittelemätön vene oli yllättäen kahden puisen säilytyspukkinsa lisäksi saanut allensa kaksi ihmisen jalkaa. Tai siltä se ainakin täältä laituriltapäin näytti. En millään malttanut olla suuntaamatta Tähden hakuvaloa kohteesen ja napsauttamatta sitä päälle. Melkoisen hypähdyksen otti kaveri, kun huomasi joutuneensa toimituksensa kanssa parrasvaloihin. Kymmenisen sekuntia valaistuani sammutin kuitenkin valon ja tarjosin mahdollisuutta poistua "kunniallisesti" paikalta. Napsauttetuani hetkisen perästä valon takaisin päälle olivatkin jalat veneen alta hävinneet. Epäselväksi tietenkin jäi oliko tarkoituksena vain keventää omaa henkilökohtaista septisäiliötä vai peräti talviteloilla olevan veneen varusteluetteloa.

Aamulla rohkenin viedä maasähkökaapelimme laiturin avoimeen sähkökaappiin, jotta sain akkulaturit lataamaan käyttöakkuja ja kahvit keitettyä keittimellä. Akkujen jännite oli tuolloin 11,9 volttia. Yön toiminnassa olleet jääkaappi, kiertovesipumppu, etuhytin lämpöpuhallin, kansivalot, konehuoneen yövalo ja invertteri olivat siis voimistaneet jo illalla alkanutta jännitteen tippumista. Porakoneen käyttö pyyhkijänmoottorin reiän porauksessa ja akkuporakoneen akkujen lataus invertterin kautta sekä tietenkin koko illan kestänyt valaistuksen ja vesipumppujen käyttö olivat jo ennen nukkumaanmenoa laskeneet jännitteen hiukan tavanomaista alempaan 12,3 volttiin ja näin ollen aamun varaustila oli luonnollista jatkoa tälle. Nelituntinen maasähkölataus tulikin näin todella tarpeeseen. 

Kun tuli puheeksi akkulaturit, niin täytynee tässä myös mainita, että lähetin jokin aika takaperin jo toistamiseen hajonneen CTek-akkulaturin takaisin kauppiaalle, joka siis oli Virtasenkauppa. Sieltä oltiinkin pian yhteydessä ja minulle tarjottiin mahdollisuutta saada tilalle vastaava uusi tuote tai perua koko kauppa. Päädyin näistä vaihtoehdoista jälkimmäiseen. Oivallista asiakaspalvelua ottaen huomioon, että tämä tosiaan oli jo toinen hajonnut laturi. Sen sijaan CTekin laadusta en käyttäisi samaa adjektiivia.

Mukava kohtaaminen Sulkavalla, oli rannassa tavattu vuosikymmeniä veneilyä harrastanut vanhempi Herrasmies, joka kertoi nuorempana olleensa töissä uittohommissa Ontojoella Kainuussa Kuhmon perukoilla. Tähän keskusteluaiheeseen päädyimme kerrottuani Tähden majailleen meitä edeltäneen kymmenvuotiskauden Oulujärvellä. Toinen laiturilla jututtamani Herra puolestaan kertoi olleensa taannoin konemestarina viime juhannuksena Vehmersalmella kohtaamassamme höyrykäyttöisessä s/s Parsifalissa. Lisäksi hän mainitsi laiturikaverinamme olleen m/s Vimanan olevan jonkun sulkavalaisen veneenrakentajan valmistama vene. Olisi ollut kiva tutkia kyseisen veistämön nettisivuja, mutta en niitä äkikseltään onnistunut tavoittamaan.

Nuoriso-osasto innostui aamupäivällä taas rakentelemaan laivoja Linnavuorelta mukaansa keräämistä laudanpätkistä. Laiturilla ja Tähden takakannella kävikin melkoinen kuhina sahojen, vasaroiden ja muiden työkalujen muuttaessa pienten laiva-arkkitehtien suunnitelmia todeksi. Edes lähtömme Sulkavalta ei lopettanut tätä aherrusta vaan pitkin matkaa aina Jänisselälle asti kuuluivat työskentelyn äänet kannelta sillalle. Vaikka lämpötila lähentelikin parhaimmillaan peräti kahtatoista astetta tuli ajohytin ja reittimme länsipuolisen Partalansaaren kylmältä syyspuhurilta kannellaolijoille tarjoama tuulensuoja kuitenkin tarpeeseen.

Vastaantulijoita ei oivallisesta veneilykelistä huolimatta näkynyt ja oikeastaan ainoat mainitsemisen arvoisen kohtaamiset olivat Vekaransalmessa nähty Matti -hinaaja ja Kietävälässä tavattu suuri Nestori -lossi. Mattia ehdin vain hetkisen kiikaroida jatkaessamme salmen länsipuolella kulkuamme kohti etelää. Emme siis ajaneet itse salmeen vaan jatkoimme Partalansaaren itäpuolista syväväylää pitkin kohti Puumalaa.

Telakalla osa 3

Seuraavana hommana oli keulapotkurin kulmavaihteen ja moottorin asennuslaipan kiinnittäminen. Olin Vetuksen asennusohjeesta selvittänyt, että moottoripaketin voi asentaa joko vaaka- tai pystysuoraan tai ihan mihin tahansa kulmaan sille välille. Päädyinkin laittamaan moottorin sellaiseen asentoon, että se mahtuu hyvin ja huomaamattomasti etummaisten punkkien alle, mutta on kuitenkin mahdollisimman pystyasennossa. Pitää vielä myöhemmin miettiä eristäisinkö koko systeemin erilliseen tilaansa vai minkälaiseksi rakenne olisi äänieristyksen, moottorin jäähdytyksen ja putken jäätymisen ehkäisemiseksi tehtävä.

Kolme pienempää ja yksi 30 mm:n reikä oli porattava keulapotkurin putkeen juuri oikeaan paikkaan, jotta kulmavaihde ja putken sisälle tuleva potkuri tulisivat varmasti haluttuun kohtaan ja jotta potkuri mahtuisi pyörimään vapaasti. Sain reiät huolellisen mittailun päätteeksi tehtyä ja tiivisteet väliin laitettuani kiristin kulmavaihteen ja moottorin kiinnityslaipan liiman kanssa paikoilleen.

Tarkistaakseni kytkennän laitoin potkurin paikoilleen ja huomasin heti kulmavaihteen olevan moottorin linjaan verrattuna sivusuunnassa keskellä, mutta pystysuunnassa hiukan keskikohdan sivussa. Irroitin vielä uudelleen koko paketin ja tutkin huolellisesti olisiko vaihteen ja putken väliin jäänyt jotakin ja olisiko esimerkiksi moottoripukin asentoa muuttamalla voinut korjata asian. Maalipinnan vahvuuden vaihtelutkaan eivät näyttäneet selittävän tätä ongelmaa. Mitään muuta vastausta en ongelmalle lopulta kuitenkaan löytänyt, kuin putken sisäpuolelle tulevan kulmavaihteen muovisen vastinkappaleen pieni valuvirhe. En kuitenkaan mahdollisen vuodon pelossa uskaltanut alkaa itse viilailemaan kyseistä osaa, joten päätin lopulta antaa asian olla. Lyhyimmillään potkurin ja tunnelin välimatka oli kuitenkin 1-1,5 mm:n ja pisimmillään noin 3 mm:n luokkaa. Kyseessä onkin siis ennemmin kosmeettinen kuin toiminnallinen ongelma. Yhteisymmärryksen säilyttämiseksi pahoittelen kuitenkin tässä yhteydessä ahventenvaltakunnan edustajille heidän katseltavakseni jättämääni karkeaa kauneusvirhettä.

Saatuani lopulta moottorinkin paikoilleen oli vuorossa noin 5 metristen sähkökaapeleiden vetäminen konehuoneessa olevilta akuilta potkurin luo. Vahvat 50 mm2 johtimet toin suojaputkissa jo olemassaolevien läpivientien kautta etuhyttiin. En laittanut potkurille enää erikseen omaa pääkytkintä sillä vain starttikäytössä olevan 24 voltin järjestelmän käännän joka tapauksessa aina pois päältä heti koneen sammutettuani. Sähkön tulo keulapotkurille lakkaa siinä samalla.

Joku Perinnelaivatelakalla kysyikin minkä merkkistä keulapotkuria olen laivaamme laittamassa? Erinäisten vaiheiden jälkeen merkiksi ja malliksi oli valikoitunut muun muassa Laitaatsillan telakan työnjohtajan suosituksesta Vetuksen 95 kg:n työnnöllä ja 185 mm:n tunnelilla oleva 24 volttinen 12-17 metrisiin veneisiin tarkoitettu malli. Vetuksia he ovat hänen kertomansa mukaan vastaaviin aluksiin laittaneet ja mitään suurempia ongelmia ei hän niiden kanssa tiennyt kenelläkään olleen. Valintaan vaikutti tietenkin myös se, että Helsingissä Sörnäisten rantatiellä sijaitsevan Marinean tarjous oli kilpailukykyinen, jopa ulkomaisiin nettikauppoihinkin verrattuna. Toimitus oli myös nopea ja mikä parasta, palvelu ystävällistä. Myös vajaan 6 millimetrin seinämävahvuudella olevan 1,5 metrisen terästunnelin ostin heiltä.

Melkein kolmekymmentäkiloinen moottorimötikkä odottelee siinä asennusta.

Kaikkien näiden asennustöiden välissä piti taas käydä ostoksilla. Telakointiviikon aikana vierailinkin melkein päivittäin Motonetissa, Biltemassa tai Puuilossa, josta viimeksimainitusta hankin nyt jo pidemmän aikaa ostoslistalla olleen puukkosahan. Vanhan pistosahan hajottua lopullisesti erästä takahytin lattian teräksistä turkkilevyä sahatessa, laite kävi nyt todella tarpeelliseksi.

Uusi lelu pääsikin heti tositoimiin, nimittäin työkohteen vaihtuessa etuhytistä takahyttiin oli seuraavaksi edessä potkurinakselin läheltä kulkevan jäähdytysvesiputken katkaisu. Se hoituikin tällä työkalulla helposti. Samalla tein myös pienen loven potkurinakselin läheltä kulkevaan eri puolien runkokaaria yhdistävään matalaan teräslevyyn, joka varmasti on ollut osasyynä vanhan kaksiosaisen potkurinakselin vioittumiseen. Akselin etummaisen osan laipan joskus murruttua irti akselista, on se nimittäin mitä suurimmalla todennäköisyydellä painanut akselin taaemman osan juuri tuota rungon tukilevyä vasten vääntäen samalla akseliin oikein kunnon mutkan. Onpas vaikea selittää asiaa sanoilla. Joka tapauksessa järjestin nyt siis potkurinakselille enemmän vapaata tilaa pyöriä ilman pelkoa kosketuksesta runkokaariin.

Nyt voin vihdoinkin myös palata siihen aiempaan Joutsenon dieselasennus -viittaukseeni. Nimittäin kävin torstain kunniaksi hakemassa takaisin pajalla toistamiseen vierailleen ruiskutuspumpun. Pumppu oli saanut tällä reissulla uuden koplingin. Koplinki on tuo pumpun oikeassä päädyssä oleva pyöreä ja paksu laippa, jonka välityksellä moottorin jakopäästä tuleva akseli pyörittää ruiskutuspumppua (kuva alla).

Käydessään taannoin ihmettelemässä Tähden Wickström-moottoria Dieselasennuksen herrasmies ehdotti minulle kyseisen osan uusimista. Ns. rivimallisen ruiskutuspumpun kova ja joka puolelle laivaa kuuluva räkättävä ääni nimittäin aiheutuu nimenomaan kuluneesta koplingista, ei itse pumpusta. Osan uusimalla ja etenkin vaihtamalla laipan "uudenaikaiseen" kumieristeiseen malliin moottorin käyntiäänet pienenisivät hänen mukaansa merkittävästi. Kuulin samalla myös hauskan tarinan, kuinka varsinkin 1970-luvulla maajussit halusivat Majoreihinsa ja Massikoihinsa siistimmän kuuloisen äänen ja näitä koplinkeja vaihdettiin traktoreihin vuosien saatossa kymmeniä ja taas kymmeniä. Keskustelun seurauksena sovimmekin silloin, että jos jossakin tulisi tuollainen vanha kumisisuksella varustettu koplinki vastaan, palaisi dieselmies asiaan ja vaihtaisimme sellaisen Tähdenkin moottoriin. Juuri sopivasti telakointia edeltävällä viikolla puhelimeni pirisikin ja sain ilokseni kuulla, että osa oli löytynyt "vanhoista varastoista". Tuuria oli mukana myös siinä, että juuri telakointiviikon aikana sattui myös dieselpajan kalenterissa olemaan sen verran vapaata, että he saivat koplingin laitetuksi pumppuun paikoilleen. Niin ja vanhojen koneiden ystäville tiedoksi, että vanha osa on myös tallessa ja vaihdettavissa takaisin paikoilleen, jos tarvetta sellaiselle joskus ilmenee.

Edellisellä kerralla vaihtamatta jäänyt pumpun akselin vuotava stefa, eli tiiviste tuli nyt samalla myös uusittua. Keulapotkurin kuusilapainen potkuri on näköjään jostakin syystä eksynyt myös tuonne laatikkoon.

Tähän loppuun vielä löytö konehuoneen sopukoista. Jouduin nimittäin tyhjentämään erään kaapin vetäessäni keulapotkurin sähkökaapeleita etuhyttiin. Kaapin perukoilta löysin vanhan öljypumpun, jonka tutkimisen tuloksena minulle selvisi, että jossakin kuulemani väite Wickström-moottorin säädettävästä öljynpaineesta, on totta.

Yllä olevalla ruuvilla säätö nimittäin mitä luultavammin tapahtuu. Öljyn laatu ja viskositeetti ovat varmasti vaihdelleet 1950-1960 luvuilla paljonkin ja luonnollisesti eri lämpötilat ovat myös aiheuttaneet voitelulle omat haasteensa. Valmistajan, kieltämättä hienona ajatuksena, onkin ollut antaa koneenkäyttäjille mahdollisuus itse säätää moottorin öljynpainetta. Pitänee sitten jossakin vaiheessa takaisin veteen päästyämme suorittaa asian tiimoilta viralliset kenttäkokeet ja raportoida tänne niiden tuloksista.

Tuossa alla vielä kuva vauhtipyörän takana paikallaan olevasta nykyisestä pumpusta, jossa säätöruuvi on hyvin näkyvillä.