keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Tervassalosta Varkauteen

Rauhaisan yöpaikan tarjonneesta Tervassalosta jatkoin matkaa aamupäivällä kohti Varkautta.


Taipaleen kanavan vierasvenesatamasta oli suunnitelmissa täydentää miehistö taas täysilukuiseksi ja ajella seuraavaksi yöksi koko porukalla johonkin lähisaareen. Vain pari muuta venettä sisältäneeseen satama-altaaseen oli helppo sulloutua ja onnistuinkin saamaan Tähdelle sieltä matkatavaroiden pakkausta olennaisesti helpottavan kylkikiinnityspaikan.

Omien hommiemme kanssa puuhatessani näin sataman työntekijän kiiruhtavan laivalaiturin nokkaan ottamaan vastaan noin kaksikymmenmetristä tammitroolaria ja en tietenkään malttanut pysyä pois paikalta. Kipparin ja kansimiehistön käskyjen mukaan laittelimme köydet pollareihin ja seurasimme muutenkin aluksen taitavaa manöveerausta.

Perän ollessa enää noin metrin päässä laiturista meno kuitenkin tyssäsi yllättäen kölin ottaessa kiinni pohjaan. Sataman työntekijät kertoivat luodanneensa laiturinpään syvyyden vähimmilläänkin kolmeksi metriksi, mutta niin vain kuitenkin kävi, että troolarin 2,7 metrin syväys oli tällä kertaa liikaa. Onneksi mikään ei kuulostanut menevän rikki, eikä pohja vaikuttanut osuvan mihinkään kovaan. Jututtaessani tapauksen jälkeen yllättynyttä työntekijää hän kertoi myös erään suurisyväyksisen purjeveneen kolhineen köliään edellisen viikonlopun aikana jonkun pohjoislaiturin eteläpuolisen poijun alla olleeseen kiveen.



Tapauksesta selvittyämme jututin vielä hetkisen troolari m/s Herringin mukavaa miehistöä ennen kuin ujutimme itsemme ulos parilla lisäveneellä täyttyneestä satama-altaasta. Kyseinen troolari näyttää muuten myös tekevän tilausristeilyitä Haminan suunnalla.

Pohjoisesta aiemmin päivällä Varkautta kohti ajaessa olin löytänyt seuraavaksi yöksi meille sopivan ankkuripaikan Sinikonniemen linjaloistojen välisestä lahdukasta. Sinne suuntasimmekin ilman muuttuessa hetki hetkeltä sateisemmaksi. Yöllä näytti varsin harmaalta.

Juuri sopivasti väylän sivussa ollut suojainen lahti tarjosi meille samalla myös oivallisen mahdollisuuden seurata Varkaudesta pohjoiseen suuntautuvaa laivaliikennettä. Ainakin Hanhi ja puskija Tyrsky Vorokki-proomunsa kanssa bongattiin Taipaleen huvivenesatamassa kohtaamamme ja seuraavana aamuna ohitsemme lipuneen Herring-troolarin lisäksi.



Aamulla käynnistimme Wickströmin auringonpaisteen ilostuttamina ajaaksemme takaisin Taipaleeseen ja jättääksemme Tähden sinne neljän päivän ajaksi lepäilemään. Olin edellisenä päivänä saanut puhuttua meille sähköllisen laituripaikan viikonlopun yli alennettuun hintaan sillä verukkeella, että miehistö ei olisi tauon aikana paikalla. Ainut vaatimus sataman puolelta oli parkeeraus kylkipaikan sijaan poijupaikalle. Niinpä teimmekin työtä käskettyä ja lähtövalmistelut tehtyämme nostimme vielä kumiveneenkin pois muiden haitolta taavettiin Tähden kyljelle roikkumaan.



Tässä vielä muutamia kuvia näillämain tapaamistamme laivoista, jotka kaikki ovat tuttuja jo viime vuodelta.





perjantai 24. heinäkuuta 2015

Hyvästit Kuopiolle

Vihdoin tuli aika jättää hyvästit Kuopion seudulle ja jatkaa potkurin pyörittelyä muilla vesillä. Ennen lähtöäni toteutin lupaamani tankkauksen Kallamarinassa ja vesisäiliötkin täytin tapani mukaan piripintaan, vaikka olinkin lähdössä liikkeelle tällä kertaa yksin. Runsas trafiikki satamassa ja tankkauspisteellä sekä tuulen suunta aiheuttivat laiturista pois peruuttaessani sen verran haasteita, että päätin pyöräyttää Tähden ympäri aivan laiturin vieressä.

Tämän toteutin nojaamalla keulalla hiukan tankkauslaituriin ja pukkaamalla koneella perän tällä tavoin haluttuun suuntaan. Myönnän, että minua meinasi hieman hymyilyttää, kun tankkauslaiturin ystävälliset apupojat aikoivat työntämällä pitää Tähden keulan irti laiturista kyseisen manööverin ajan. Olin kyllä kertonut heille etukäteen tekeväni kyseisen tempun, mutta ei auttanut kuin käydä vielä uudelleen ohjeistamassa heitä pysymään kauempana, ettei vain jalka tai käsi lipsahtaisi Tähden ja laiturin väliin.



Maljalahdesta suunnistin Säyneensalon eteläpuolitse kulkevalle 4,35 metrin syväväylälle ja käänsin kurssin kohti etelää. Mielenkiinnosta poikkesin reitiltä hetkeksi ja kiersin Ahvensalon ympäri, josko paikalla olisi nyt muitakin wanhoja laiwoja.

Hiljaiselta kuitenkin näytti ja niin jatkoin matkaani eteenpäin. Hirviselkä, Puutossalmen lossi ja Sotkanselkä jäivät pian taakse.


Hauskaa Koirus nimeä kantava järvi oli sinne muutaman tunnin ajon jälkeen saapuessani lähes tyyni ja niin päätinkin pitää tauon keskellä selkää. Käänsin Tähden pois väylältä ja ajelin syrjemmälle ja sammutin koneen. Kävin uimassa ja söin lounasta, jonka jälkeen laitoin ankkurihälytyksen 90 metrin säteellä päälle kannella auringonpaisteessa nukkumieni päiväunien ajaksi. Ja niin siinä vain kävi, että kyseinen hälytys toimi varttituntia myöhemmin herätyskellonani. Lähimpään rantaan ja matalikkoihin oli tällöin vielä matkaa yli puoli kilometriä, joten mistään dramaattisesta herätyksestä ei ollut kyse.



Ajeltuani tämän jälkeen reilun puolituntisen saavuinkin jo Konnuksen kanavalle. Mietin yöpymistä kanavan alapuolella olevissa vanhoissa kanavakaivannoissa, mutta säätiedotuksen tarkastettuani ajattelin kuitenkin laskea ankkurin johonkin sopivaan ja itikattomampaan paikkaan.


Yöksi luvattiin 3-4 m/s idänpuoleista tuulta, joten vain vähän matkaa kanavalta ajettuani linjamerkillä varustetun Tiilisaaren eteläpuoli vaikutti tähän tarkoitukseen sopivalta. Saaren itäpuolella oleva Eteissaari sekä sen eteläpuolella oleva matalikko vaimentaisivat kyllä itätuulen vaikutukset minimiin.



Tukkilauttoja varten paikalle laitetun paalurivin varovasti sivuutettuani laskin ankkurin noin neljämetriseen rantaveteen. Taas alkoivat moninaiset laiva-askareet joista ensimmäiseksi tartuin viime viikolla laittamaani konehuoneen tuulettimeen. Motonetista ostamani 100 mm putkipuhallin kyllä liikuttaa ilmaa, mutta pitää samalla myös kertakaikkisen kovaa meteliä. Myös sen 10 ampeerin virrankulutus on varsin iso. Näitä "ongelmia" miettiessä muistin varastoissani olevan 75 mm putkelle tarkoitetun ja toisaalta joskus ylimääräiseksi jääneen puhaltimen.

Ajattelinkin nyt testata sen melutasoa ja huomattuani sen olennaisesti pienemmäksi päätin tehdä tuuletinasennuksen vielä toiseen kertaan. Monen vuoden takainen huomioni, että kaikki kunnolla hoidetuiksi aiotut remonttihommat pitää aina tehdä kahteen tai kolmeen kertaan piti näin ollen taas paikkaansa. Vasta silloin kaikki on oikeasti niin kuin pitääkin. Eristin uuden puhaltimen huolellisesti myös laivan rakenteista, jotta sitä viitsisi käyttää myös toisten veneilijöiden täyttämissä huvivenesatamissa. Lopputulos melua ja virrankulutusta vähentävän kierrossäätimen kanssa olikin huomattavasti edellistä onnistuneempi.


Seuraavaksi tein keulassa olevia tekstejä pienemmät oikea fonttiset maalaussapluunat Tähden nimen kirjoittamiseksi myös ahteriin. Nimen ilmestyttyä paikalleen vaihtelin vielä parit kuparitiivisteet vuotaviin öljyputkiin ennen yömyssyn ja kirjan pariin paneutumista.



Paria tuntia myöhemmin noin klo 1.30 suunnitellessani koijaan kaivautumista oli luvattu itätuuli kuitenkin tipotiessään. Puuskainen (5-7m/s) pääosin etelästä puhaltanut tuuli pyöritteli ankkurinsa varassa ollutta Tähteä puolelta toiselle ja kolisteli samalla ankkuriketjua keulapelteihin. Teinkin tämän johdosta peliliikkeen ja ajoin takaisin Konnuksen kanavalle ja kiinnittäydyin sen tukevaan laivalaituriin. Kyllä tuuli täälläkin hiukan heilutteli, mutta ankkuriketjun kolahtelu oli onneksi poissa.


Aamulla heräsin jo muutamaa minuuttua vaille seitsemän Adamas nimisen rahtilaivan sulutustoimiin. Keulapotkuria avuksi käyttäen kippari ohjasti aluksensa ahtaaseen Konnuksen sulkuun sellaisella taidolla, jota ei voi muuta kuin arvostaa. Ei kolissut laidat myöskään Adamasin pysähtyessä hetkeksi sulkuun odottelemaan pohjoispuolisten sulkupuomien aukeamista.






Tämän jälkeen palasin vielä toviksi jatkamaan unia ennen aamupalaa, pientä valokuvauslenkkiä ja ajomatkaa Leppävirralle.



Rantauduin Leppävirran kylän itäpuoliseen laivalaituriin jutustellakseni erään huviveneiden katsastusongelmien tiimoilta kohtaamani herrasmiehen kanssa. Mukava oli myös kuulla tarinoita hänen 37 vuotisen merimiesuransa varrelta sekä mietteitä Tähden kunnosta ja kaikesta muustakin laivahommiin liittyvästä.



Illanpäälle jatkoin vielä matkaa Tervassalo nimeä kantavaan saareen, jonka pohjoisrannalta olin karttaa tutkimalla löytänyt suojaisan ja Tähdelle tarpeeksi syvän oloisen lahdukan. Ankkuripaikka löytyy pienellä rastilla merkittynä yläpuolisen kartan oikeanpuoleisesta laidasta.



Saaren rantaan väylien ulkopuolisia reittejä pitkin pujoteltuani päätin lopullisesti selättää koko kesän tihkuttaneen polttoaineen vedenerottimen vuodon. Purin koko komeuden osiksi ja liimailin brake cleanerilla puhdistamani osat tiivisteliiman kera huolellisesti takaisin paikoilleen ja niin siinä vain kävi, ettei aamulla polttoainejärjestelmän ilmattuani ylimääräisiä helmiäisiä suotimen pinnalla enää näkynyt. Jo viime kesänä tökkäsin meisselillä suodattimeen reiät, joten kyseinen värkki toimii vain vedenerottimena ja suodatinta ei näin ollen tarvitse olla vuosittain vaihtelemassa. Tämän jälkeen kumiveneajelut, sauna ja uinti toteutettiin normaalin iltaohjelman mukaisesti, vaikka miehistössä ei tällä kerralla lisäkseni ollutkaan muita.

Koneen tuntimittari näytti Tervassalossa 63h.



Huviveneiden katsastusasioista vielä tähän loppuun sen verran, että.. Mietitäänpä tilanne, että haluat vapaaehtoisesti katsastuttaa ja tarkastuttaa katsastusmiehellä aluksesi ja kaikki siinä olevat vesikulkuneuvoissa vaadittavat turvallisuusvarusteet. Tämän huvivenekatsastuksen tuottama tulos on luonteeltaan enemmän henkistä kuin fyysistä ellei lasketa sen varsin pientä vaikutusta aluksen vakuutusmaksuun. Vesikulkuneuvoista tarkastetaan siinä lähinnä vaadittavat turvallisuusvarusteet, hätäraketeista, sammuttimista, heittoliinoista aina pelastusliiveihin ja vara-ankkureihin asti. Pohjan, läpivientien ja potkurinakselin laakerin kunto tarkastetaan katsastuksessa puolestaan aina viiden vuoden välein tai omistajan vaihtuessa. Tärkeä osa toimenpidettä ovat mielestäni myös katsastusmiehen käytännönläheiset ohjeet asioiden kuntoon saattamiseksi.

Joka tapauksessa ajatellaan, että haluat katsastuttaa aluksesi. Se ei kuitenkaan Suomessa onnistu ellet ole pursiseuran jäsen. En usko, että mikään laki määrää asian näin, mutta joku taho tämän on kuitenkin päättänyt. Sinun olisi siis näin ollen katsastuksen saadaksesi liityttävä pursiseuraan ja maksettava muiden jäsenien tavoin yleensä varsin kallis liittymismaksu ja tietenkin jatkossa myös kaikki vuosimaksut vaikka et seuralta katsastuksen ohella mitään muuta kaipaakaan. No jos taas olet jo jonkun seuran jäsen niin kartellimaisesti, ainakin joillakin alueilla on sovittu, että vain oman seuran veneitä katsastetaan. Ilmeisesti tällä tavoin koitetaan estää "bisneksen" tekeminen toiminnalla.

Pursiseurat vetoavat myös joissakin tapauksissa omien katsastusmiestensä ammattitaidottomuuteen vanhoja aluksia katsastettaessa. Edellisen veneemme runkokatsastuksen pohjalta voin kuitenkin aivan avoimesti todeta sen olleen hyvin muodollinen. Lähinnä toteava. Tarkoitan, että katsastumies lähinnä katsoi läpivienteihin taskulampulla ja halusi nähdä niiden sulkuventtiilien toimivan. Tämän jälkeen lankulla hiukan heilutettiin potkuria sekä peräsintä niiden laakerointien mahdollisten välysten toteamiseksi. Kaikki nämä toimenpiteet on varmasti samalla ammattitaidon määrällä aivan samoin tehtävissä myös vanhemmille aluksille. Aluksen ikä tuskin vaikuttaa asiaan. Ja se lienee jokaiselle päivänselvää, ettei vanhojen tai uusien alusten turvallisuusvarusteiden tarkastamisessa ole mitään eroa. No..

Viimeisenä oljenkortena päätät kuitenkin niin sanotusti "rahalla" hoitaa tilanteen ja tilata Trafin katsastusmiehen suorittamaan operaation. Sekään ei kuitenkaan onnistu nimittäin he katsastavat vain ammattialuksia. Mitä luulette, että tämän kaiken jälkeen tapahtuu? Väitän, että alus jää hyvin suurella todennäköisyydellä katsastamatta.

Voi tietenkin kysyä miksi haluat katsastuttaa aluksesi? Pienen vakuutusmaksualennuksen ja turvallisuusvarusteiden tarkastuksen ohella ainakin minä ajattelen sen olevan myös ns. statusjuttu. Minusta vain tuntuu ja luulen myös, että muistakin vesilläliikkujista sekä esimerkiksi laituripaikkojen vuokraajista tuntuisi mukavalta tietää, että myös monet tällaiset yli satavuotta vanhat alukset ovat oikeasti hyvässä kunnossa ja kaikilla vaadituilla turvallisuusvarusteilla varustettuja. Pieni ulkopuolinen paine aluksen kunnossa pitämiseksi tuskin myöskään on kenellekkään meistä pahitteeksi. Hauskan lisän tähän asiaan tuo vielä kaikkiaan yli puolenkymmenen jututtamani katsastusmiehen kuin yhdestä suusta toteama lause "en ymmärrä miksi tämä asia on näin"!

No mutta se siitä. Toimikoon tämä ajatusten herättäjänä. Kommentoikaa vapaasti jos huvittaa ja tiedätte jotakin sellaista, mitä minä en tässä osannut kertoa. Asiassa on nimittäin varmasti myös sellaisia puolia, jotka eivät ole minulle vielä valjenneet.

Mukavaa ja turvallista veneilyä Teille kaikille!


torstai 16. heinäkuuta 2015

Juankoski here we come

Kaksipäiväiseksi venähtänyt oleilumme Ahvensalossa sai pisteen heräteltyämme Wickströmin horroksestaan viemään meitä seuraavaksi Juankoskelle. Edellisenä iltana tehty reittisuunnitelma perustui ajatukseen etsiä taas uusia ennen kokemattomia reittejä. Vasta 2000-luvun alussa avautunutta Tahkon vesireitiksi nimettyä väylää pitkin olisi mahdollista ajaa aina Varpaisjärven Syvärinpäähän asti. Heti Juankosken kaupungin jälkeen reitin kulkusyvyys tosin pienenee 1,8 metristä 1,5 metriin, joten meidän etenemisemme tyssää auttamatta sinne. 





Tahkon reitti sisältää kolme kanavaa, joista kaksi ensimmäistä eli Karjalankosken ja Juankosken sulut olisi läpäistävä yöpaikkaamme Ruukin kievarin vierasvenesatamaan päästäksemme. Kanavat ovat aivan uusia vasta vajaat viisitoista vuotta vanhoja ja vaikka nousukorkeus niissä on hurjat 6,5 metriä on itsepalvelusulkujen käyttö kelluvien kiinnityspollarien ansioista vaivatonta.


http://www.tahkonvesireitti.com







http://topinmaatilamyymala.fi

Aamupäivän ennen lähtöämme ahersin konehuoneen tuulettimen asennustyön parissa. Sainkin sen toimimaan, vaikkakin siihen hankkimani kierrosnopeudensäädin jäi vielä asentamatta. Lähisaaressa mökillään ollut Pohjois-Savon Wanhojenlaivojen yhdistykseen kuuluva laivamies poikkesi myös jutustelemassa laiturilla juuri ennen lähtöämme.



Juankosken aivan kuten parin päivän takaisen Siilinjärvenkin suuntaan veneellä liikkuvan on huomioitava Jännevirran sillan aukaisuajankohdat. Arkisin ruuhka-aikaan siltaa ei nimittäin aukaista huviveneille. Tästä syystä teimmekin iltapäivän puolelle venähtänyttä lähtöä kiireesti ehtiäksemme ennen iltapäiväruuhkaa Jännevirralle ja kiireellähän on veneilyhommiin yleensä vain yksi vaikutus. Tällä kertaa se oli uimatikkaiden unohtaminen Tähden kyljelle. Ahvensalon länsipuolitse kulkevalle väylälle päästyämme ei tikkaita nimittäin enää omalla paikallaan laivan kyljellä näkynyt ja nyt olisikin innokkaalle sukeltajalle tarjolla hyvät rst-uimatikkaat pohjassa jossakin niillämain.




Matka meni kaikinpuolin hienosti vaikka keulavastaiseen tuuleen ajettaessa tuulimittari pyöri noin 11 m/s lukemissa ja aallokko pärskytti muutamaan otteeseen vettä jopa ajohytin etulaseihin. Muuruvedelle päästyämme Kallaveden maisemat muuttuivat sokkeloisemmiksi ja rannat rytelikkömäisemmiksi. Ajelimme yhtäkyytiä aina Topin maatilamyymälän rantaan asti, jossa olimme suunnitelleet tekevämme pienen ostosreissun. 80 euron ostoskorin hinnalla olisi marketista saanut varmaan kärryllisen apetta, mutta kyllä olivat ostamamme luomu-nimikkeellä varustetut ruisleipä, juusto, lihasäilyke, suklaa ja etenkin jäätelö siltikin erinomaisen maittavia.




Topin ranta jätettiin päivällishetken ja päiväunien jälkeen siirtyäksemme vielä yöksi Juankoskelle. Kaadoimme ennen maatilamyymälän kaijasta lähtöämme maston jatkoreitin 8 metrisen kulkukorkeuden vuoksi. 

Pian vastaan tulikin Karjalankosken kanava. Reittiohjeiden varoitus Karjalankosken alapuolisista voimalaitoksen aiheuttamista pyörteistä kannattaa ottaa todesta. Ollessaan toiminnassa jopa hieman pahimmasta poreilusta syrjässä olevan odotuslaiturin luona sai esittää parastaan aluksen saamiseksi laituriin. Kanavien välisen reitin virran nopeus on myös noin solmun luokkaa tunnissa.





Juankosken kanavan yläpuolinen virtaus aiheutti myös haasteita Ruukin kievarin laituriin kiinnittymiseen. Voimakkaan ja pyörteilevän virtauksen ohella myös vähintään neljälle veneelle tai vaikkapa kolmelle laivalle sivukiinnityksen mahdollistavassa laiturissa kiinnittyneinä olleet kaksi reilusti meitä pienempää paattia aiheuttivat lyhyen synkkyyden hetken. Nämä kaksi venettä oli kiinnitetty niin taitavasti aivan keskellä laituria, hyvän matkan päähän toisistaan, että ainoat vapaat pollarit eivät tarjonneet meille mahdollisuutta kiinnittäytymiseen ei heidän edessään eikä takanaan. 




Hitaasti voimakasta virtaa vasten puskien pysäköin kuitenkin Tähden laiturin yläpäähän vieden sen sivusuunnassa kiinni siihen. Emme siis liikkuneet virrassa eteen emmekä taaksepäin vaan vain sivuttuttain. Eipä ole aiemmin tullut ajettua kylki edellä 90 asteen kulmassa laivaa laituriin. Sidoimme tämän jälkeen keulan pollarin puuttuessa kahdella köydellä kiinni tukeviin pelastautumistikkaisiin ja virittelimme vielä pari muutakin köyttä pitämään meidät paikallaan virrassa. Huomattuani laiturille noustuani monen edestä tilaa vievien paattien olevan vielä kaiken lisäksi paikallisia tumma pilvi pääni päällä löi rehellisesti sanottuna muutaman salaman. Sammutin kuitenkin päättäväisesti alkavan myräkän Ruukin kievarin tiskiltä hankitulla isolla oluella. Samalla kysyin laituripaikan hintaa. Se osoittautui varsin huokeaksi, sillä sähköä tarvitsemattomille kiinnitys oli ilmainen.




Hyvin nukutun yön jälkeen marssimme reippain mielin tutustumaan jo vuonna 1746 perustetun Juantehtaan (Strömsdals) ruukin historiaan. Se on Suomen vanhin näihin päiviin asti säilynyt järvimalmia raaka-aineena käyttänyt ruukkikokonaisuus.

http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=892




Vierailuumme sisältyi käynti Masuuni Brunoussa, jossa ruukin historiaa esiteltiin sulassa sovussa juankoskelaislegendan Juice Leskisen vuonna 2006 päättyneen elämän kanssa. Myös pienen voimalamuseon pääsylippu sisältyi hintaan, joten parituntinen vierähti siellä oikein mukavasti.

http://www.masuunibrunou.fi/wordpress/



Paluumatka Juankoskelta kohti Kuopiota toteutettiin tihkusateisessa ja täysin tuulettomassa kelissä. Kannella pystyi viettämään aikaa kastumatta vain ajoittain, mutta järvimaisema oli siitä huolimatta kuin taulusta. Rasvatyynellä Muuruvedellä ja Juurusvedellä ei ollut oikeastaan muita kuin uisteluveneiden pieniä aaltoja. 




Pyytäessäni puhelimella Jännevirran sillan aukaisua kysyin mielenkiinnosta siltavahdilta kuinka monta avausta he ovat tämän päivän aikana tehneet. Kello oli tuolloin jo kahdeksan illalla, joten hirveän montaa alusta ei varmaan tämän päivän kuluessa Jännevirralla enää meidän jälkeemme nähtäisi. Hän kertoi Tähden olevan päivän neljäs aukaisua tarvinnut alus ja toinen huvialus. Kaksi neljästä on siis ollut ammattialuksia. Ohitettuamme sillan ja puhallettuamme visselit kiitokseksi siltavahti soitti vielä minulle takaisin ja kertoi aiemmin keskustelleensa muidenkin vahtien kanssa kuinka vähäiseksi huviveneily on tänä kesänä käynyt. Hän kertoi heidän miettineen, että pelkästää alkukesän kolea sää ei voi olla syynä näin radikaaliin muutokseen. Vertailun vuoksi normaalin kesäisen arkipäivän saldo Jännevirralla on kuulema noin kymmenen alusta.





Yöksi ajelimme aiemmalla Siilinjärven turneella löytämääni Karhonsaareen, josta ei aamulla olisi kuin kivenheitto Kuopioon. Sinne jättäisimme Tähden taas lepäilemään pariksi päiväksi. Saaren pohjoispuolella sijaitseva tukeva laivalaituri ehti vielä illan aikana toimia sählykenttänä erittäin runsaan itikkaparven toimittaessa samalla kannustajien virkaa. Saaressa kiertävä luontopolku ja sen noin sata puu- ja pensaslajia jäi edelleenkin kaiken tämän "kiireen" keskellä kokematta, mutta jäipähän jotakin seuraavaan kertaan. 

http://www.karhonsaari.fi