Loppukiri

Muutaman turkkipeltien kannatusraudan olin vielä viime periodin päätteksi leikannut pois ahterihytin lattialevyjen tieltä. Tällä olin saanut hytin koko 0,5 neliöisen lattiapinnan tasaiseksi. Pääsinkin tämän johdosta heti Niskalammille taas "kotiuduttuani" tutustumaan lattiavanerin leikkaamisen saloihin. Mittasin, sahasin, sovitin, ähelsin ja luonnollisesti kiroilin yhden ainoan levynpalasen kanssa monta tuntia. Se ei vain kertakaikkiaan näyttänyt haluavan mennä paikoilleen. Lattiavanerin ja kyljen paneloinnin sauman yhteen sovittaminen alla olevien kannatinrautojen ja niitä osittain peittävän uretaanin päälle tuntui vain jatkuvan ja jatkuvan.

Vanerin lopulta asetuttua iltapäivällä paikoilleen petsasin rannalla paneeleita taas lisää, sillä niitä tarvittaisiin edellisessä jutussa mainitsemani hyttien välilaipion panelointiin. Samalla tuli tuuletettua myös hiukan pääkoppaa edellisen työvaiheen rasituksista.

Kotoa löytynyt vesivaneri, joka on joskus toiminut ovena jossakin kaapissa.

Ahterihytin lattialevy valmistumassa.

Ja lopulta paikoillaan.

Niskalammilla poikkesi myös tämän päivän aikana Joutsenon Dieselasennuksen Vanha Herra Pasanen, joka nykyisestä veneettömyydestään huolimatta vaikuttaa ikuiselta venemieheltä. Hänen missionaan oli Wickströmin ruiskutuspumpun viime kesän loppupuolella alkaneen kroonisen öljyvuodon eliminoiminen. Minulla oli tarkoitus viedä pumppu Heille tutkittavaksi, mutta niin vain veri veti Herra Pasasen rantaan. Pitkän pätkän tuumimme asiaa puhuen samalla kaikesta muustakin. Elämänkokemusta ja ajatuksia jaettiin puolin ja toisin miehekkäästi Wickströmiin konehuoneessa nojaillen. No ehkä minä taisin olla enemmän kuuntelupuolella..

Kuten edellisessä tarinassa kerroin, porasin tällaisia valumareikiä pilssivedelle messin lattian alaisiin laipioihin.

Seuraavana päivänä vedin peräpiikissä olevan vesisäiliön letkun pohjakaivon seutuville ja kierrättelin ohjauksen hydrauliikkaletkut pilssin kautta takaisin sylinterin luokse. Sitten nostin edellisenä iltana maalaamani painolastikanget paikoilleen takahyttien lattioiden alle. Painolastin maalauksesta on pakko sanoa, että ajatuksenani ei todellakaan ollut käyttää aikaani sellaiseen, mutta kun kuulin partiolaisten tekevän todennäköisesti niin.. Niin en vain pystynyt jäämään huonommaksi tässä asiassa. Heh!

Betonin ja kylkipellin raja.

Maalasin myös painolastibetonin ja kylkipellin rajan reilulla maalikerroksella, jotta siitä tulisi mahdollisimman tiivis. Vielä iltapuhteella irroittelin ruiskutuspumpun, jonka olimme työryhmän kanssa päättäneet viedä seuraavaksi aamuksi pajalle. Mitään selkeätä paikkaa öljyvuodolle ei siis ollut etsinnöistä huolimatta löytynyt, mutta muutamia veikkauksia oli jo kuitenkin olemassa. Dieselhuollon leikkauspöydällä ongelman toivottiin joka tapauksessa lopulta löytyvän.

Vesisäiliön letku valmiina pohjakaivon luona.

Kaikenlaista letkua, putkea ja johtoa alkoi kertymään hyttien lattioiden alle.

Seuraava aamu alkoi taas kauppareissulla Lappeenrannan Puuiloon ja Motonettiin. Näitä reissuja on tiliotteesta päätellen tullut tehtyä jo useampia. Tarvikkeita on kuitenkin hankittava, joten ummistin taas kerran silmäni ostoksia maksaessani. Työmaalla hommat jatkuivat kaasupullosäiliön kannen tekemisellä. Sen olin päättänyt hitsata kokoon ylimääräiseksi jääneiden turkkipeltien palasista.

Tätä hommaa tehdessäni sadattelujeni saattelemana paikalle saapui naapurialuksen kippari. Hikikarpalot otsalla helmeillen pyysin häntä kokeilemaan hitsaamista Tähden mukana meidän omistukseen siirtyneellä halvalla hitsausinvertterillä. Minusta kun tuntui, että se aina muutaman sekunnin välein pätkäisisi kokonaan virran syötön. Ensimmäisen sauman poltettuaan Kippari kuului hitsausmaskin takaa sanovan "odotapas niin minä haen sinulle toimivan koneen, jotta pääset asiassa eteenpäin". Sain näin vapautuksen siitä harmituksesta, kun olin jo pitänyt itseäni aivan toivottomana hitsarina. Puikon oikeaa kokoa ja virtamäärää hakemalla saumaa ei vain millään tuntunut syntyvän. Vielä kaasusäiliötä kasatessa laite oli toiminut jollakin lailla, mutta nyt saumaa alkoi syntyä vasta uuden aparaatin ilmestyttyä työmaalle. Tämän jälkeen luukku valmistui ja kiinnittyi Tähden takakanteen sellaisella vimmalla, että laiturilta kuulin jopa jonkun paikalle sattuneen asiantuntevan kylänmiehen tokaisevan "siellähän tuntuu puikko palavan". Hymynkare suupielessä kiitin kohteliaasti kannustuksesta. Kannen vihdoin valmistuttua pohjamaalasin vielä samalla tohinalla sen sekä kaasupullosäiliön sisäpuolen.

Ahterihytin punkkien kannakkeiden tekeminen odotteli minua tämän työvaiheen jälkeen. Niiden valmistuttua laitoin puolestani ympäri messin lattiaa remontin edetessä seilaneen jääkaapin takaisin omaan kooloonsa. Ahterihytistä poisottamani vannasputken rasvaprässin maalasin myös kiiltävällä mustalla maalilla edustavaksi, sillä olin ajatellut sijoittaa sen paraatipaikalle konehuoneeseen.

Jossakin vaiheessa näin myös myynnissä olevan Otto-laivan koeajolla.

Seuraava remonttipäivä toi tullessaan kaasuasennuksen viimeistelyn. Imatran Kodinkonehuollon mukava kaveri kävi tekemässä liitokset itse asentamani kaasuputken päihin. Putkisto koeponnistettiin ja tarvittavat asiapaperit vaihdettiin ja niin oli sekin kohta valmis.

Sissi-laivalta sain "lainaksi" muutaman desin vihreätä kansimaalia, jonka sivelin kaasupullosäiliön kannen ja muidenkin takatäkin paikkakohtien pintaan. Sissin varastoista minun varastoihin siirrettiin samalla myös hieno puulaatikollinen uusia käyttämättömiä Wickströmin varaosia. Kannentiivisteitä, venttiileitä, venttiilijousia, venttiilinnostimia ja vaikka mitä. Ne ovat luultavasti - ainakin kannentiivisteet - meidän koneeseemme (100-130 hv) sopimattomia. Sississä on nimittäin tietämykseni mukaan ollut pienempi 70-80 hevosvoiman mylly, jota muuten Dieselasennuksen Pasanenkin kertoi joskus vuosia takaperin käyneensä ehostamassa. Kirjoittelen näistä aarteista myöhemmin lisää kuvien kera. Mutta joka tapauksessa tiedoksi jo tässä vaiheessa, että jos joku tällaisia alkuperäisvaraosia tarvitsee niin ei muuta kuin viestiä tulemaan. Täältä niitä nyt löytyy.

Seinä valmistumassa ahterihytin ja wc:n välille.

Takahyttien väliseinien ja oviaukkojen tekeminen alkoi pikkuhiljaa olla ajankohtainen työvaihe. Olin miettinyt asiaa moneen kertaan. Pyöritellyt ja käännellyt vaihtoehtoja päässäni, mutta silti tuntui, että portaiden ja kahden oven sovittaminen samalle puolen neliön alueelle on vain yksinkertaisesti mahdoton urakka. Aina tuntui tila jossakin suunnassa loppuvan kesken. Tämän ongelman ratkaisuun käytin lopulta jo useampaan kertaan ainoaksi asiaa eteenpäin vieväksi toimenpiteeksi muodostunutta menetelmää. Nimittäin mopon ajamista rohkeasti rotkoon. Katsotaan sitten tapahtuneen jälkeen miten korjataan ja muutetaan.. Leikkasin siis 12mm:n havuvanerista seinäpalaset ja aloin sovittamaan. Ja niin siinä vain kävi, että lopulta useamman tunnin puurtamisen jälkeen yhden aikoihin yöllä väliseinärungot olivat pystyssä ja paikoillaan.

Seuraava päivä toi tullessaan katsastuksen, josta suoriuduttiin edellisetn vuosien tuomalla rutiinilla joutuisasti. Sitä ennen aamulla ehdin myös vetämään pilssiin takahyttien eristetyt lämmitysputket. Niitä en kuitenkaan ehtinyt vielä kytkemään ja patteritkin on vielä hankkimatta, mutta jospa kesäajan pärjailisimme näin. Pohjakaivon yhteyteen näpräilin myös iltapäivän kuluessa venttiilit käyttöveden tulolähteen valintaa varten. WC ottaa edelleenkin vetensä koko ajan järvestä tai merestä, mutta suihku/tiskialtaan veden saa halutessaan nyt myös säiliöstä.

Kaikki messin neljä lattialuukkua olivat näitä operaatioita varten auki ja niin päätin samalla laittaa myös vannasputken rasvaletkun paikoilleen. Rasvaprässin uusi paikka löytyi myös konehuoneesta helposti. Vaihteiston ja moottorin liitoskohdassa sattui nimittäin juuri sopivasti olemaan muutama sopiva kiinnityskorvakko vapaana.

Hytin yläosan eristys retkipatjalla jonka kiinnitin peltiin Bison Tix-liimalla.

Wc:n kattovaneri (4mm koivu) ja uudet takaportaat.

Ruiskutuspumppu palasi myös reissultaan takaisin omalle paikalleen Wickströmin kylkeen. Jonkinlainen vuotopaikka oli löytynyt sen sivussa sijaitsevan siirtopumpun laipasta. Myös yksi ruiskutuspumpun neljästä kiinnityspultin reiästä varustettiin uudella millikierteisellä sisäkierteellä. Alkuperäiset tuumakoon kierteet olivat siellä päässeet varsin huonoon kuntoon, vaikkei pultti vielä ollutkaan kokonaan korkannut. WC-pöntön, jonka olin pitkän suunnittelun päätteeksi kuitenkin päättyänyt vaihtaa sähköiseksi hain myös päivän aikana matkahuollosta. Vessa sai myös katon koivuvanerista, jonka taivuttelin paikoilleen suojaamaan retkipatjalle tehtyä ohutta eristystä.

Kauppojen aukioloaikojen ulkopuolella tapahtuvat työvaiheet aiheuttavat joskus ylimääräisiä haasteita. Tässä on menossa messin ja takahytin välisen laipion paneloinnin kiinnitykseen tarvittavien naulojen lyhennys.

Vielä piti muokata myös rakenteita, jotta paneeleille saatiin tarpeeksi tilaa.

Tässä pari esimerkkiä siitä, kun hommat ei väsyneenä mene putkeen. Väärin leikattuja puunkappaleita. Ja sama virhe vielä pariin kertaan!!!

Ja taas alkoi uusi päivä. Näpertelin heti aamutuimaan viimeiset välilaipion paneloinnit loppuun. Sitten siirryin takaportaiden taustan paneloinnin kautta tekemään vessan lattiaa. Vanerista sahailin sinne sopivat kappaleet, jotka pinnoitin epoksikerroksella helppoa puhtaanapitoa ajatellen. Tein myös pienet laidat tähän lattiakaukaloon, jos joskus tarpeet sattuisivat lipsahtamaan pois pöntöstä. Tässä hommassa kimmokkeena toimi edellisen veneen kokemukset, jossa tulvinut pönttö valutti juuri lakattujen mahonkivanereiden rakoihin ikuisen hajuhaitan. Se ei nimittäin poistunut vessasta ennen seuraavana talvena uudelleen tehtyä hiontaa ja lakkausta. Siinähän se oli työpäivä taas tuhraantunut. Illan päätteeksi jatkoin kuitenkin vielä hetkisen ovenpielien tekoa eteenpäin.

Vessan lattian matalareunainen allas.

Tässä koko lattia valmiina odottamassa pöntön kiinnitystä.

Ahterihytin listoitusta, wc:n lattian maalausta ja keulakajuutan uretaanivalumien pois rapsuttamista sisältyi puolestaan seuraavaan päivään. Keulakajuutassa myös uretaanin ruiskutusreiät oli porattava auki ja tapitettava sekä sen jälkeen tapit värjättävä petsilakalla. Ja hyvä tuli. Voisi melkein sanoa, että kajuutta on nyt vielä aiempaakin tunnelmallisempi seinän pienen tummenemisen ansiosta.

Tässä vaiheessa vihellän luppukirin tylysti poikki ja sanon, että JATKUU SEURAAVASSA JAKSOSSA!

Järjen ääni

Hiukan tulee myöhässä tämä päivitys, kun aikaa ei vain yksinkertaisesti ole ollut irroitettavissa tämän jo aikapäiviä sitten kirjoittamani blogitekstin lopulliseen muokkaamiseen ja tarkistamiseen. Tässäpä tämä kuitenkin.. Mukavia lukuhetkiä!

Kiitosta heti alkuun kannustavista remonttia koskevista tsemppiviesteistä! Ne ovat aina välillä tarpeen varmasti meille jokaiselle. Samaa tsemppausta olisi kyllä tarvinnut myös Suomen jääkiekkomaajoukkue loppuotteluunsa, jota kuuntelin tuolloin muutama viikko takaperin Imatralle palatessani radiosta. Kuvittelisin samaisen pelin olleen syynä myös kehätien ammottavaan tyhjyyteen..

Tämän kesäinen laivalomamme sen kun vain lähestyy lähestymistään. Ja remontti"lomalle" varaamani aika sitä vastoin käy uhkaavasti vähemmäksi ja vähemmäksi. Tästä syystä hanskat eivät todellakaan ole joutaneet olemaan naulassa Niskalammella. Pienen tauon hommiin antoi kuitenkin lyhyt päivän mittainen käynti kotona pääkaupunkiseudulla, mutta kuten jo kerroin, sitten oli taas tartuttava uudelleen toimeen.

Sänkyjen kannakkeita.

Paneeleiden taakse jääneet sänkyjen kiinnityspisteet.

Ensimmäinen päivä tästä periodista meni sänkyjen runkojen suunnitteluun ja paneloinnin tekoon. Mittailin aamulla ensitöikseni sänkyjen paikat vielä kerran uudelleen ja olin tämän jälkeen aloittamassa niiden runkojen tekemistä, kun "Järjen ääni" saapui taas kerran Tähdelle. Omien tuumintojen päätteeksi olin nimittäin aikonut tehdä sänkyjen kannattimet ensin ja kiinnittää ne tällätavoin tukevasti ja varmasti paneloinnin takaisiin juoksuihin. Se tarkoittaisi tietenkin monien reikien nikkaroimista sen jälkeen tehtävään sisävuorauspanelointiin. Olin kuitenkin ajatellut sen olevan pienempi paha kuin heikkotekoiset sänkyrakenteet.

Viereisen aluksen kipparin hahmossa tällä kertaa saapunut "Järjen ääni" kuitenkin ehdotti paneleiden alaisten kiinnityspisteiden suurentamista ja tukevoittamista pienillä puisilla lisäpalikoilla, ja vuorauksen tekemistä ensi alkuun ilman mitään hidastavia reikiä koko seinäpinnalle. Vuorauksen päälle, hyvien kiinnityspisteiden kohdille, olisi sitten helpompi jälkeenpäin tehdä varsinaiset sängynkannattimet, jotka kiinnitettäisiin ruuveilla paneloinnin läpi. Tottakai olin tätä vaihtoehtoa myös punninnut, olihan tällainen rakenne toteutettu jo Tähden etukajuutassa, tosin tukevilla rautaisilla kannattimilla. Mutta lopulta olin vain kuitenkin päätynyt pienessä mielessäni "omaan" ja minusta sillä hetkellä järkevimpään ratkaisuun...

Vesisäiliön uusi hana takaseinällä pystypalkin oikealla puolella. Vanha vesiyhde vasemmalla.

Joka tapauksessa vaihdoin toimintasuunnitelmani vahvan suosituksen ja pienen pohdinnan jälkeen tähän "uuteen" ratkaisuun. Se osoittautui myös varsin pian oikeaksi valinnaksi. Jo aiemmin tekemäni parit sängynkannattimet jätin nimittäin paikoilleen ja jo niiden kierteleminen Tähden perän pyöreän muodon mukaan kaareutuvilla ja ruuvin tapaan kiertyvillä paneleilla oli sellainen arpeetti, että en edes halua kuvitella mitä se olisi ollut jos koko seinä olisi täytetty samanlaisilla haasteilla.

Tässä on mielestäni taas kerran hyvä osoitus siitä, kuinka jokainen meistä nikkaroitsijoista varmasti joskus tarvitsee apua. Jos ei varsinaiseen hommaan, niin ainakin erilaisten ratkaisujen punnitsemiseen. Omien suunnitelmien ja ajatusten kanssa on vain välillä niin jumissa, että jokin aivan ilmeinenkin ratkaisu, saattaa jäädä kaikessa kiireessä kokonaan huomioimatta. Ja vasta jälkikäteen tajuat tehneesi koko homman aivan päin honkia. Laituriparlametti ja vertaistuki kunniaan siis!

Välipalana lämpimät voileivät.

Paneeleiden sahausta yöllä laiturilla Tähden hakuvalon loisteessa.

Seuraavana päivänä panelointi jatkui. Laskeskelin siinä hommaillessa, että askelmittariin kertyy 16 tuntisen päivän mittaan melkoinen saldo, jos jokaisen paneelin käyttää tikapuita pitkin laiturilla uudelleen sirkkelöitävänä keskimäärin vaikkapa kerran. Ei se kyllä aivan niin mene ja edellistä paneelin pätkää sapluunana käyttäen voi usein saada jonkun yksittäisen palasen jopa kerralla oikeaan mittaan, mutta läpivientien ja muiden kierojen sekä mutkaisten juttujen kanssa käydään sitten sirkkelin luona ulkona tuulettumassa sitäkin useammin.

Kaasupullojen säiliön raot tuli lopullisesti tilkittyä ruisku-uretaanilla. Ylälaidassa kuparisen kaasuputken muovinen suojaputki. Kuva säiliön sisältä.

Kaasuputken saa koeponnistuksen tehneen Imatran Kodinkonehuollon mukaan piilottaa rakenteisiin, jos se on suojaputkessa.

m/s Sissin väeltä varaosaksi saatu 24V laturi.

Hengähdystaon tähän tarkkuutta ja keskittymistä - ainakin minulta - vaativaan puurtamiseen sisävuorauksen parissa, toi painolastin hakureissu. Iltaisin saunoessa olin nimittäin huomannut pesuveden kerääntyvän saunan lattiakaivon sivuun, Tähden muuttuneen viippauksen ansiosta. Takahytin poistetut rakenteet painoivat nimittäin sen verran paljon, että perä ei enää uinut yhtä syvällä kuin aiemmin ja näin ollen Tähti ei kellunut vedessä enää samassa asennossa.

Suureksi ilokseni tämä ongelma ratkesi kuitenkin melkein itsestään, sillä rannassa liikkuessa olin partiolaisten Sissi-laivan kohdilla huomannut suuret määrät heidän painolastiksi hankkimaa pyöreää 90 mm:n teräskankea. Kysyinkin liikenisikö heiltä ylimääräistä paria sataa kiloa lastattavaksi Tähden uumeniin? Vaikka vastaus oli kielteinen, satuin kysäisemään asiaa tuurilla juuri oikealta Kaverilta, jonka ystävän metallialan yrityksestä Sissinkin painolastit olivat peräisin. Paljastui myös, että materiaali on alunperin tarkoitettu reilun 150 cm:n mittaisien Wärtsilän meridieseleiden kannenpulttien valmistukseen, joten se todennäköisesti täyttää painolastille vaadittavat lujuus- yms. materiaalivaatimukset.

Painolastitangot pätkittynä koekäytössä takakannella.

Seuraava päivä ei tuonut ohjelmaan suurtakaan muutosta. Jatkoin panelointia ja välissä puuhasin painolastien kimpussa. Pätkin Tähteen hankitut kanget Partiolaisilta lainatulla isolla kulmahiomakoneella noin 50 senttisiksi palasiksi. Kantelin ne Tähden takakannelle ja tein muiden mittausten ohessa saunan lattialle myös koesuihkutuksen. Ja kas kummaa. Vesi hävisi lattiakaivoon. Myöhään illalla työpäivän jälkeen juhlin tapahtunutta luonnollisesti käymällä saunassa. Se, että panelointikin oli perässä messin ja takahyttien välistä laipiota vaille valmis, antoi tapahtumalle suuren urheilujuhlan tuntua!

Takatäkin alapinta paneloituna.

Paneloinnista otettuja kuvia pyörittelemällä sain aikaan tällaisen hienon taide-elämyksen. Kävisiköhän tämä vaikka Kiasmaan?

Paljon aikaa kaikkina päivinä meni myös siihen, että hioin jokaisen paneelin hienolla hiekkapaperilla ja käsittelin kertaalleen Bauhausista ostetulla mahongin värisellä petsilakalla jo rannalla. Olen jo monista aiemmista projekteista huomannut sen olevan ainoa toimiva ratkaisu, varsinkin jos niiden pintaan laitetaan jotakin väriä. Vasta paikoillaan tehtävässä ensikäsittelyssä vaaleat kohdat tulevat nimittäin jossakin vaiheessa puun eläessä takuuvarmasti esiin. Tuollaisesta tummanpunaisesta pinnasta sellainen näkyy remonttimiehen silmään vielä vuosienkin jälkeen ilkeästi. Kyseisen petsilakan eräs etu on myös nopea kuivuminen. Reilun puolen tunnin päästä käsittelystä paneelit pystyi jo huoletta laittamaan paikoilleen. Sävyjäkin löytyy monia, jonka lasken myös eduksi. Paneelien pinta jää tällä käsittelyllä mielestäni myös mukavan puumaiseksi eikä liian lakkamaisen kylmäksi.

 Oy Niskalammin Pintakäsittelylaitos Ab (ONPA)

Liian paksun uretaanipinnan puukottamista kaasupullosäiliön kyljestä. Tähän hommaan osoittautui myöhemmin parhaaksi laitteeksi Boschin Multi Tool.

Ja sitten taas panelointia..

Valmis! Tai no vielä on jotakin pientä hommaa ennen kuin vesille päästään..

Tämän periodin viimeinen päivä oli sitten vain kymmentuntinen, kun "jouduin" taas palaamaan hetkiseksi kotiin. Sen aikana selätin kuitenkin (toivottavasti!!) lopullisesti perän painolastin päällä esiintyvät pilssivesiongelmat. Porasin mataliin messin lattian alaisiin välilaipiohin reikäporalla useamman valumareiän ja muotoilin painolastibetonin pintaa vielä kolmannen kerran kaatojen saamiseksi varmasti oikeanlaiseksi. Liippasin vielä betonin pinnankin niin kuin kokeneempikin valuri. Pari viimeistä tuntia meni vielä tämän jälkeen septisäiliön paikan rakentamiseen. Nyt sekin on paikoillaan odottamassa wc-istuimen, kansiyhteen, letkujen yms. asennusta.

Harppi, jolla sain piirrettyä septisäiliön petiin oikean kaarteen.

Ja sitten säiliö paikoilleen.

En kertakaikkiaan raskinut hävittää tuota Tähden ohjauksen vanhaa ketjukehää muiden romulavalle korvaukseksi painolastista kiikkuttamieni rautojen kanssa. Myös ketjuohjauksen pyörät jätin itselleni. Jos joku sellaisia hyvään kotiin, tai siis laivaan tarvitsee, niin täältä löytyy. Osoite edelleenkin tahtilaiva@gmail.com