Rääkkylän regatan odottelua ja visiitti Liperissä.

Tähden vietettyä pari viikkoa Liperissä Mattilan Marinen rannassa oli jälleen aika lähteä vesille. Kippari siirsi aluksen ensimmäiseksi tulomatkallakin käytettyä oikoväylää pitkin takaisin Joensuun Jokiasemalle tankattavaksi ja vesitäydennystä saamaan. Seuraavaksi kyytiin nousivat oma miehistö sekä pari lapsi-ikäistä vierasta suuren laukkupaljouden kanssa. Kaikkien tavaroiden löydettyä omille paikoilleen irroitetiin touvit ja suunnattiin Pyhäselälle suomalaisten keskuudessa jonkinlaisen kansallissankarin asemaan nousseen Cheekin soittaessa samaan aikaan Ilosaarirockissa.

Vaikka porukan menohalut olivat kovat niin vain reilua puoltatuntia myöhemmin järven suurimpiin saariin kuuluvan Ison Pyhäsaaren luoteispuolella koneen sammutusvipu painettiin uudelleen alas, jonka jälkeen uimatikkaat ja lankonki viriteltiin paikoilleen. Pian olikin Pyhäselän "uintikeidas" valmiina ottamaan ensimmäiset asiakkaansa vastaan. Alkuepäröinnin jälkeen koko miehistö, kippari mukaan lukien, ui ja sukelteli yli kolme tuntia 25 asteisessa järvivedessä. Tuolla epäröinnillä tarkoitan tunnetta, joka keskellä selkää uimisesta monelle itseni mukaan lukien tulee. Tieto siitä, että matka lähimpään rantaan mitataan kilometreissä ja pohjaankin joutuisi sukeltamaan toistakymmentä metriä vaikutti nimittäin alkuun selvästi suoritukseen. Pienen totuttelun jälkeen asia kuitenkin unohtui ja uimisesta tuli tämän viikon halutuinta puuhaa. Myös seuraavat kaksi päivää nimittäin vietettiin samalla tavoin eri selillä uiden. Suplautailu ja kumiveneajelu otettiin tietenkin myös mukaan täydentämään nautintoa.

Pyhäselän uintikeskus.

Yöksi siirryttiin etelämpänä sijaitsevan Suursaaren tukevaan laivalaituriin, jossa ennen nukkumaan menoa käytiin tietenkin vielä uimassa. Paikalla jo ennen meitä olleen Tinor nimisen puuveneen kipparin kanssa paransimme maailmaa myöhään yöhön ja parannusta kaipasivat seuraavana aamuna myös veneen akut, sillä aurinkopaneelin rikkoutuneen lataussäätimen aiheuttaman ylilatauksen takia ne eivät jaksaneet pyöräyttää aluksen konetta enää käymään. Tästä syystä Tähdestä irroitettiin yksi 200 Ah:n huviakuista. Moottorin startattua tulimme sopineeksi samalla myös akkukaupoista, joten toisen pottuvarpaan kynttä ei tarvinnut enää rusikoida patterin siirtämisessä takaisin Tähteen.

Suursaaren rykillä törmäsin myös Raimo Virkkuseen, joka on tehnyt hienon historiikin Laivaliikenteestä ja uittoperinteestä Liperin ja Rääkkylän vesillä 1860-2000. Hän kertoi tämänkin nykyään yksityiskäytössä olevan mökin olevan vanha uittomiesten kämppä.

Seuraavaksi ajettiin hellesäässä Arvinsalmen lossin ohi sen länsipuoliselle Ukonselälle, jossa edellispäivän uimamanööverit toistettiin. Neljä tuntia laivamme lillui tuuliajolla ennen kuin suunnattiin yöksi vain 1,2 metrin väylää pitkin Liperin laivalaituriin (735,5h). Pienin lukema noin metrin syvyydessä mittauksiaan tekevän kaikuluotaimen näytössä oli mennessä 1,8 metriä. Palumatkalla ajoin väylän kapeimmassa kohdassa hiukan keskikohdasta sivussa, jolloin luotain ei näyttänyt pieneen hetkeen yhtikäs mitään. Mihinkään emme kuitenkaan osuneet. Paikallisen Tähteä suuremman aluksen omistajan mukaan pohja on merkityllä reitillä pehmeää, joten vaaraa vakavasta pohjakosketuksesta ei väylän pienestä kulkusyvyydestä huolimatta pitäisi olla.

Kävimme kokeilemassa uimista Arvinsalmen länsipuolella pienessä Sikosaaressa. Paarmoja oli kuitenkin niin paljon, että pikaisen pulahduksen jälkeen jatkettiin samantien matkaa.

Vesiurheilua Ukonselällä.

Liperi.

Aivan Liperin tukevan betonisen laivamöljän vieressä sijaitsevan Rantamakasiinin keittiön aukioloajat tarkastettiin ensimmäiseksi rantaan päästyämme ja todettiin, että kauppa-asiat ehdittäisiin hoitaa ennen paikan mainioiksi mainostettujen pizzojen syömistä. Näillä kuvioin ja saunan lämmityksellä ilta saatiin muuttumaan yöksi oikein mukavissa merkeissä. Hyttysten takia ovia ja luukkuja jouduttiin tosin sulkemaan vähän liian aikaisin, joten lämpötila oli Tähden sisällä nukkumaan mennessä melkoinen.

Aamulla vieraili vielä moottoripyöräretkellä ollut kaverini luonamme, ennen kuin laiturille asti hyvästelemään tullutta Rantamakasiinin yrittäjää kiitettiin kädestä pitäen hyvästä palvelusta. Sen jälkeen jo edellispäivänä uintikohteena toiminut Ukonselkä valittiin jälleen miehistön yhteisellä päätöksellä tapahtumapaikaksi. Ulkolämpötila pyöri taaskin kolmenkymmenen asteen hujakoissa ja korkein ikinä näkemäni kaikuluotaimen antama vedenlämpötilalukema huomattiin myös tänään. 27,2 astetta celsiusta! Ja voin kyllä sanoa, että olihan se vesi lämmintä!

Tässä kuvassa veden lämpötila on "vain" 27,0 astetta!

Päivän kääntyessä iltaan oli keksitty myös uudet jatkosuunnitelmat, joita alettiin noudattamaan siirtymällä ensiksi Rääkkylän Paksuniemeen. Tähän tämän vuoden Wanhojen Laiwojen Regattapaikaksi valittuun satamaan oli ollut aikomus saapua vasta päivää myöhemmin keskiviikkona, mutta kun paikkakunnalla asuvan kaverini kyydillä aukeni seuraavaksi aamuksi mahdollisuus päästä käymään Joensuussa, oli suunnitelmia muutettava. Syitä kaupunki-ikävään oli kaksi. Ensimmäinen oli auton haku, sillä tarvitsisin sitä töissä käymiseen myöhemmin samalla viikolla. Toinen ja akuutimpi tarve oli uuden akun ostaminen. Liperin visitillämme sain nimittäin huomata myyneeni Tähden huviakuista parhaimman puuveneen kipparille Suursaaren rannassa. Valoja ja muita pienikulutuksisia sähkölaitteita jäljelle jääneet kaksi 200 Ah:n lyijyakkua antoivat kyllä käyttää huoletta, mutta esimerkiksi aamukahvin valmistaminen invertterin kautta toimivalla keittimellä ei onnistunut enää alkuunkaan. Edes ajohytin katolla oleva ja auringonpaisteessa pitkälti toistakymmentä ampeeria lataava 250 watin aurinkopaneeli ei vaikuttanut myönteisesti asiaan. Patteriksi valikoitui tällä kertaa järkihintainen ja vuoden takuulla oleva Puuilon 220 Ah:n AGM akku. Jää nähtäväksi, kuinka se sitten pidemmän päälle toimii?

Uusi akku paikoillaan telineessä ja vanha turkilla latauksessa. Akkuvettä täytyi lisätä melko tavalla sen kennostoihin, joten jokin hässäkkä viime syksynä tehdyn tarkastuksen jälkeen näille vanhoille akuille on sattunut.

Autonhakureissulla Joensuun Jokiasemalla kuvattu m/s Remus.

Mutta palataanpa vielä sen verran matkaan, että.. Paksuniemeen ajellessa ei tapahtunut ihmeempiä, mitä nyt toinen vieraistamme innostui pariksi tunniksi kipparoimaan Tähteä. Rantauduttuamme (739h) jatkui tilanne myöskin rauhallisena toisten paikalle jo saapuneiden aluksien miehistöjä tervehtien. Tämän päivän ajelut eivät kuitenkaan olleet vielä tässä, sillä Tähti piti voimistuneen idän puoleisen tuulen takia pyöräyttää vielä myöhemmin ympäri, jotta laineet saatiin otettua vastaan föörillä. Tällainen laituripaikan viereinen avonainen selkä osaa tarvittaessa tehdä laivan olon kaijassa hyvinkin tukalaksi. Siitä ilman kipparia regatoimaan jäänyt miehistö sai ikimuistoisen kokemuksen muutamaa päivää myöhemmin. Tästä tapahtumasta kuitenkin lisää seuraavassa päivityksessä..

Taas Haukivedellä

Yö ja varsinkin ilta vanhassa Taipaleen kanavassa oli lämmin koneen hohkaessa kuumuuttaan. Haastetta Tähden sisätilojen tuuletuksen järjestämiseen koneen, saunan ja helteen lisäksi tuovat myös pienet ystävämme eli itikat, jotka pakottavat tuulettomina iltoina sulkemaan kaikki luukut viimeistään klo 23 aikoihin.

Katsoessani säätiedotusta huomasin sen lupailevan hellelukemia myös tulevalle päivälle. Teimmekin päätöksen lähteä heti puolenpäivän aikoihin liikkeelle, jotta Wickström ehtisi viilennellä tunteitaan ennen seuraavan yön saapumista. Meille lähtö liikkeelle noihin aikoihin on aikainen, sillä monet aamupäivät menevät koneen huoltoon ja muihin remontteihin, kauppareissuihin ja tankkauksiin.

Peruuttelimme onnistuneesti pois kanavasta sivutuulen puhallellessa ja käänsimme kokan kohti Haukivettä ja Linnansaaren kansallispuistoa. Aamulla korjatessani taas pakoputken läppää olin ihmetellyt kanavan suunnalta kuuluvaa kolinaa. Syy siihen selvisikin heti päästyämme liikkeelle.

Saimme luvatusti ajella aurinkoisessa ja todella lämpöisessä kelissä. Muutaman tunnin ajon jälkeen oli pakko pysähtyä uimaan väylän varrelle Kirvessaaren etelärannalle. Syvärantainen saari ja sopivalta suunnalta puhaltanut tuuli mahdollistivat ankkuroinnin vain noin 20 metrin päässä rannasta.

Mittarin anturi on katon alla varjossa, mutta silti lukema oli parhaimmillaan 29,6 astetta celsiusta.

Järviveden lämpötilakin ylitti monen uimahallin lukemat. Huikeat 24,2 astetta.

Kenellekään ei liene yllätys se, että vielä päästyämme ankkuripaikaksi suuniteltuun Oravin eteläpuolella sijaitsevaan Louhisaareen, pulikoimme koko porukka uudelleen melkein tunnin vedessä. Paikka on pieni mukavanoloinen lahti kahden saaren välissä, jossa käyvä pieni tuulenvire näytti pitävän hyttysetkin loitolla. Koiran tarpeet hoidettiin kumiveneellä maissa käyden ja samalla harjoiteltiin tietenkin heittämään leipiä. Paikalla olleelta toiselta matkaveneeltä vanhempi pariskunta tervehti meitä iloisesti vilkuttaen. Kaikki vaikutti niin mukavalta. Rauhallinen tunnelma saarella kuitenkin järkkyi, kun nuorten miesten porukka saapui sinne kahdella eri veneellä uimaan ja grillaamaan. Muuten toiminta olikin normaalia vaikkakin kovaäänistä mesoamista, mutta jossakin vaiheessa he keksivät laittaa musiikin soimaan. Eikä mukaan sattunut levy muuten ollut Radio Suomen toivotuimmat. Veneet onneksi kuitenkin vaikuttivat sen verran pieniltä eikä telttojakaan näkynyt, että päättelimme heidän häviävän ennen yön saapumista. Näin tapahtuikin ja rauha laskeutui Louhisaarille. Tuntuu kyllä hiukan pappamaiselta kirjoittaa näin, mutta lupasin blogin alussa olla rehellinen, joten minkäs teet.. Tämä oli tunnelma sillä hetkellä.

Palataanpas sitten taas harrastuksen pariin. Veneilyhommissa ei nimittäin ole sellaista päivää ettei pääsisi itseään toteuttamaan. Hellekelillä ainakin hajuhaittojen puolesta "mukavin" kohde remontoida on aivan varmasti wc/septisysteemit. Jottei totuus siis pääsisi unohtumaan, jäikin juuri uimasta tulleella miehistömme jäsenellä wc:ssä kirjaimellisesti kahva käteen. Pöntön tyhjäksi ja huuhteluvettä tilalle pumppaavan käsipumpun mäntäosa nimittäin otti ja irtosi kesken kaiken kahvasta. Yksi olut, pari meisseliä, 13mm kiintoavain, akkuporakone, käsipyyhepaperia ja silikonisprayta sekä aikaa noin puolisen tuntia tähän remonttiin meni. Työkalut sekä kädet puhdistettiin tietenkin huolella hommien valmistuttua.