Alkutalven visiitit Vuoksenniskalle sekä talvisia kuvia Kanavansuun Perinnelaivatelakan laivoista.

Otsikko oikeastaan kertoo olennaisen. Pariin otteeseen olen nimittäin poikennut kuluvan vuoden kahden ensimmäisen kuukauden aikana Niskalammilla varmistelemassa Tähden talvehtimiskuntoa. Molemmilla käynneillä tuli tietenkin tsekkailtua aluksen yleiskunto sekä ulko- että sisäpuolelta. Luonnollisesti myös pohjakaivoa jäätymiseltä suojaava ilmatasku tuli tarkistettua kummallakin kerralla ja mukava olikin havaita, että se oli säilynyt täysin ennallaan. Käyntikertojen välisen kolmen viikon jakson aikana ei sieltä siis ollut karannut ilmaa minnekään. Näin ollen molempien pohjaventtiilien voi olettaa olevan edelleenkin varsin hyvässä kunnossa.

Vaikka Vuoksen suulla on sulaa, on Tähti tiukasti jäissä kiinni.

Ensimmäisellä käynnillä operaationa oli myös jäähdytyksen merivesipumpun kokoaminen. Se kun oli jäänyt uuden tiivisteen teossa tarvittavien työkalujen puutteessa levälleen vuodenvaihteen jälkeisen veneilyreissun päätteeksi. Jos joku ei muista niin avasin pumpun tuolloin pienen vesivuodon korjaamiseksi ja sen sisuskalujen tutkimiseksi. Pakkasesta johtuen pumppua piti kokoamisoperaation tiimellyksessä lämmittää jonkin verran puhaltimella, jotta tiivisteliima varmasti kuivuisi kunnolla.

Huviakkujen jännite oli ensimmäisellä käynnilläni 12,7 volttia. Ajastimen perässä oleva ja tunnin vuorokaudessa lataava akkulaturi oli siis hoitanut tehtävänsä kohtuullisesti. Laitoin tästä huolimatta kuitenkin vielä toisen laturin lataamaan patteristoa täyspäiväisesti ilman ajastusta, kun sain sovittua naapurilaivan kipparin kanssa sen irtikytkemisen parin päivän päähän.

Helmikuun loppupuolella ajelin seuraavan kerran Etelä-Karjalan suunnalla. Tällöin huviakkujen varaus oli puolestaan 12,8 volttia, joten en tehnyt muuta kuin nostin ajastimen vuorokautisen latausajan kahteen tuntiin ja kytkin myös starttiakut latauksen piiriin. Latausajan lisäystä perustelen sillä, että jouduin vaihtamaan huviakkujen latauksessa käyttämäni laturin heikkotehoisempaan, vain muutaman ampeerin virralla lataavaan, sillä sarjaan kytkettyjen 24V starttiakkujen varaaminen ei onnistu kuin aluksemme tehokkaammalla laturilla.

Latausviritys konehuoneessa.

Kuten huomaatte, omat pienet huolensa jäissä talvehtimisessa on. Pienikin vesitilkka väärässä paikassa voi aiheuttaa vakavan ongelman ja vaikkei esimerkiksi huonosti ladattu akku laivaa pohjaan upota, niin rahallinen menetys heikon varauksen takia jäätyneen patterin myötä voi kuitenkin olla melkoinen. Yöunia parantaakseen laivurin onkin aika-ajoin syytä poiketa kaveriaan katsomassa. Pienenä lisäpontimena ainakin jälkimmäiseen vierailuun, toimi myös Uutisvuoksen verkkojulkaisussa uutisoitu ja hyvin ikävä höyrylaiva s/s Leppävirran uppoaminen Heinävedellä. Kun tiedossa oli tämän lisäksi myös pakkasen kiristyminen Etelä-Suomea myöten jopa lähemmäs kolmeakymmentä astetta, oli tarkastusreissulle oikeastaan pakko lähteä.

Onneksi näillä käynnelillä voi myös tehdä muuta ja niinpä kävinkin ulkoilemassa kirpeässä pakkassäässä Kanavansuun perinnelaivatelakan liepeillä. Seuraavassa kuvakollaasi tältä reissulta. Jos halajatte tarkempia tietoja telakan laivoista niin edellä olevan linkin takaa löytyvän sivuston ylälaidasta kannattaa klikkailla kohtia "laivat telakalla" ja "jäsenten muut alukset".

En tiedä miten onnistuin jättämään Tapolan maston kuvan ulkopuolelle, mutta näin kuitenkin kävi. Pahoittelut epäammattimaisuudesta!

 

 

 

 

Oli pakko kuvata m/s Virtuksen pallekölit, sillä olen itsekin joskus tuuminut sellaisten laittamista Tähteen. Liekö noilla oikeasti vaikutusta?

 

Onkohan tuo sinkkianodilla varustettu kohouma m/s Pellen kyljessä vesirajan alapuolella runkolauhdutuksen "kennosto"? Mitään muutakaan selitystä en sille ole keksinyt.

Sinertävää talvipäivän valoa Kanavansuun Perinnelaivatelakalla. Toivottavasti tämä historiallinen ja hyvin hoidettu paikka säilyy laivaharrastajien ilona jatkossakin. Ilman sen suomia mahdollisuuksia aluksien ylläpito hankaloituisi kovasti.

Hopeasalmi,

Kuten jo kerroin Tähti vietti vuoden 2015 regattansa ilman työreissulle joutunutta kipparia, mutta loppu miehistö nautti paikalla olostaan senkin edestä. Tarkat raportit uusista meille ennen näkemättömistä aluksista sekä laivoihin vuoden aikana tehdyistä korjauksista ja jopa koneremonteista saapuivat tästä huolimatta puhelimeeni nuoren kipparin alun toimesta hämmästyttävällä tarkkuudella. Elin siis muodikkaasti "etänä" mukana regattatunnelmassa muun Tähti-miehistön hoitaessa varsinaisen läsnäolon Savonlinnassa.

Kuulin myöhemmin, että innokkaita laivojen ystäviä oli helteisenä lauantaina pidetyn avoimienovienpäivän aikana satamassa riittänyt tungokseksi asti. Konehuoneissa ja komentosilloilla olivat esittelijät saaneet tehdä useampituntisia vuoroja ruuhkaa helpottaakseen. Tästä kaikesta voisikin päätellä neljänkymmeneen nousseen alusmäärän näkemisen yhtäaikaa rannassa olleen varmasti monelle muullekin, kuin Tähden miehistölle, vaikuttava kokemus.

Päätöspäivänä sunnuntaina Savonlinnan kaupunki oli toivonut regattalaiturin olevan tyhjänä jo klo 14 aikoihin ja niin aluksia alkoikin lipua omille teilleen pian puolenpäivän jälkeen. Me suuntasimme jatkamaan regatointia monen muun ohella takaisin Hopeasalmeen, jossa vietimmekin pari mukavaa ja tälle kesälle hyvin poikkeuksellista helteistä päivää.

Tekemisenpuutteen ehkäisemiseksi Tähden kannelle järjestettiin halukkaille uintikeskus hyppylautoineen ja köysitikkaineen. Paikalla olleet kumiveneet olivat myös ahkerassa käytössä. Monia mielenkiintoisia vinkkejä ja tarinoita laivojen tekniikkaan ja ajamiseen liittyen jaettiin myös puolin ja toisin.

Kumiveneellä Haislahteen tehdyllä kauppareissullakin riitti paljon nähtävää. Bongasimme nimittäin tällä turneella torilla nautittujen kylmien kolmosten lisäksi muun muassa aiemminkin näkemämme Halla XVII:n sekä Furön ja myöhemmällä risteilyllä vielä viime kesältä tutun kaunislinjaisen Nökön. Vuonna 1883 valmistuneesta Hinaaja Furöstä vielä sen verran, että se näyttää toimivan myös risteilyaluksena pääkaupunkiseudulla. Lisää aiheesta löydätte osoitteesta:

http://www.furon.fi/Laiva.html

Lopuksi vielä kiitos viime aikoina sataneesta innostavasta palautteesta koskien Tähtilaiva -blogiani. Mukavaa, että jutut ja tarinat miellyttävät!

Niin ja jos ette ole vielä lukeneet sunnuntain 9. elokuuta Helsingin sanomia ja sieltä juttua Bohman-Penttisen perheen kotina toimivasta Suukko -laivasta niin suosittelen lämpimästi tutustumaan. Muistan kyllä aiemminkin maininneeni kyseisen aluksen kipparin suukkoship.blogspot.fi osoitteessa pitämästä blogista, jota itsekin olen aika-ajoin suurella mielenkiinnolla lukenut. Tässä kuitenkin osoite vielä toistamiseen. Antoisia lukuhetkiä!

Puumalasta Ruhaan

Tankit ja vatsat olivat täynnä ja Puumalan kylänraitin vilske markkinakojuineen oli nähty. Seuraavaksi olikin sitten tarkoitus suunnata kohti Wanhojen laivojen syysregattaa Ruhan eli Ruuhonsaarille. Tankkauksen jälkeen Tähteä vieraslaituriin manöveeratessa olin kuitenkin huomannut ohjauksessa jotakin outoa. Itseasiassa jo kesällä muistan pohtineeni mikä voisi aiheuttaa hetkittäin pienen tyhjän liikkeen ruotelissa. Useampaan kertaan kävin peräsinkoneistoa ja ruorin kiinnityssysteemeitä, sun muuta läpi, mutta mitään vikaa en kuitenkaan löytänyt. Nyt kuitenkin ruorin pieni "vapaa" liike muuttui lähes puoleksi kierrokseksi. Ei siis auttanut muu kuin viivästyttää lähtöä, irroittaa ruori ja alkaa selvittämään ongelmaa. Syy löytyikin varsin pian, sillä akselista johon ruoteli kiinnitetään oli erään kaikkien meidän tuntemamme artistin sanoin "sokka irti, ah!". Tai paremminkin se oli poikki. Kyseessä oli ohjausvaihteen sisään menevä kierteillä varustettu akselin pätkä, joka lukitaan paikoilleen sokalla. Tähän akseliin ruoteli puolestaan kiinnitetään omalla mutterillaan.

Tovin yritin saada vanhaa sokkaa pois reiästään, mutta hommassa kävi kuten yleensä. Lyömällä katkennut ja litistynyt sokka ei liikahtanut mihinkään ja porakoneella sain vain terän katkaistua. Lopulta parempien ratkaisuiden puuttuessa katkennut terä jäi toimittamaan sokan virkaa lukiten akselin tiukasti kiinni ohjausvaihteeseen. Päätin antaa asian olla näin kunnes pääsisin kotisatamaan korjaamaan vikaa. Ruoteli kiinnitettiin paikalleen ja lähdimme näin ajelemaan kohti Ruhaa.

Mukavassa syyssäässä matka meni huomaamatta ja pian olimmekin väylällä Ruhan itäpuolella, jossa Olli-hinaaja oli työntouhussa.



Saaren rantaan oli saapunut jo edellisenä iltana liuta aluksia. Hetkisen mietimme, mihin väliin laivamme tunkisimme. Lisäohjeistusta rannalta saatuamme päätimme kuitenkin kiinnittää keulan laituriin ja perän poijuun. Siinä tuumaillessamme olimme ajautuneet jo varsin lähelle rantaa, joten otin koneella ensialkuun meitä hiukan taaksepäin. Seuraavaksi aloin veivata ruoria kääntääksemme keulan oikeaan suuntaan, mutta niin vain huomasin ruorinakselin pyörivän taas tyhjää. Ilmeisesti tilapäislukitukseksi jättämäni poranterä oli tipahtanut pois paikaltaan. Rauhallisesti sompailemalla saimme onneksi kuitenkin ajettua Tähden oikealle paikalleen ja tästäkin tilanteesta selvittiin vain pienellä otsasuonten pullistumisella.

Saavuimme saarelle juuri parahiksi rosvopaistin syöntiin. Vaikka saimme taas kokea olevamme erittäin tervetulleita niin hiukan omaatuntoamme vaivasi kuitenkin se, että olimme unohtaneet kesällä Leppävirran regatassa ääneen lausutusta aikomuksestamme huolimatta liittyä Suur-Saimaan Wanhat Laiwat -yhdistykseen. Kuokimme siis toistamiseen vanhojen laivojen yhdistysten kemuissa ja vieläpä ansiokkaasti ruoka-aikana. Saimme kuitenkin järjestävältä taholta synninpäästön asian suhteen. Hyvältähän ruoka tietenkin maistui ja kovasti mainostettu, ja sanallasanoen tehokas minttuhyytelö jäi myös eritoten mieleen. Pitänee vielä mainita, että jäsenanomus on muuten nyt lähetetty.

Ilta saarella meni rattoisasti ja pienimpien väsähdettyä vetäydyimmekin Tähdelle saunomaan ja nukkumaan. Aamulla ehdin seurata rannalta erään kanssaveneilijämme melkein aviokriisiksi muodostuneita laituristalähtöpuuhia ja jututtaa samalla yhtä legendaaristen Norppa veneiden tekijöistä. Ennen kuin ehdin käydä kyselemässä suuremmin laivaväeltä aamun tunnelmia hörähtivät useiden laivojen moottorit käyntiin melkein kuin yhteisestä merkistä. Saimmekin seurata Tähden kannelta melkein koko laivaston vain noin varttitunnin kestänyttä lähtöseremoniaa, jonka jälkeen koko ranta oli lähes autio.

Laituriin jäi meidän lisäksemme enää vain Woima ja jokin pienempi vene.

Ennen lähtöä Ruhasta, tuli ruotelikoneisto myös lopulta korjattua ja uusi sokka laitettua paikoilleen. Porasin akseliin ja ohjausvaihteen holkkiin kokonaan uuden reiän ja laitoin uuden sokan. Luulisi ruorin nyt pysyvän paikoillaan. Parisen tuntia saarella vielä viivyttyämme lähdimme mekin sitten lopulta ajelamaan Lappeenrantaa kohti. Muu miehistö hyppäisi siellä junaan ja minä puolestani jäisin viikoksi telakkahommiin.

Ei ollut yön aikana päässyt töissään ahertava Olli kovin kauaksi, sillä reilun tunnin ajon jälkeen ohitimme hinaajan jälleen. Vastainen tuuli lienee entisestäänkin hidastanut lautan kulkua.

Asiasta viidenteen.. Uusimmasta laivalehdestä on taas saatu kimmoketta, joten tässäpä esikoululaisen näkemyksenä entinen suomalainen Jäänmurtaja Wäinämöinen, joka on nykyään virolaisten ylpeys nimeltään Suur-Töll. Aluksesta ja sen mielenkiintoisesta historiasta lisää tuolla:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Jäänmurtaja_Wäinämöinen