lauantai 28. kesäkuuta 2014

Iisalmesta etelään


Laitan vielä tähän alkuun muutaman kuvan Tähden lennosta lavetin kyytiin, kun jäi edelliseen kirjoitelmaan laittamatta.




Molemmin puolin laivan etupuolelta löysin vanhat isot painaumat pohjakosketuksista. Mitään erikoisempaa muuta en havainnut. Edellisen omistajan parin vuoden takaiset maalit olivat pysyneet jäissä talvehtimisesta huolimatta hyvin pohjassa enkä mitään suurempia ruostekukkasiakaan onnistunut pohjasta löytämään. Huomiota kiinittivät myös mielestäni varsin pieni noin 60-70cm, mutta jyrkällä lapakulmalla oleva potkuri sekä ainakin tuuman vahvuisesta teräksestä tehty peräsin.



Mutta sitten takaisin asiaproosan pariin..

Lastattuamme Tähden täyteen matkatavaroita, ruokaa ja polttoainetta suuntasimme keulan Iisalmesta kohti etelää. Pari tuuttausta äänimerkillä ja arvokas lipuminen pois satamasta. Pakko todeta, että kyllä tuntui niin onnelliselta, kun kuljetus oli onnistunut niin hyvin ja pääsisimme nyt vihdoinkin tutustumaan meille täysin uuteen ja kovasti kehuttuun Vuoksen vesistöön. 



Porovedellä aurinko paistoi ja eipä aikaakaan niin saavuimme Itikkasalmen aukaistavalle sillalle. Etukäteen olin tutustunut reittiin ja minulla oli oletus, että kanavilta ja silloista löytyvät paikanpäältä ohjeet joiden mukaan saamme tarvittaessa ne toimimaan tai aukaistuksi. Jos siis eivät ole automatisoituja niin ainakin paikanpäältä tai sitten netistä olin olettanut puhelinnumeron löytyvän, josta saa yhteyden käyttöhenkilökuntaan. Näin ei kuitenkaan Itikkasalmessa ollut tai ainakaan emme annetussa tehtävässä onnistuneet. Kiikaroituamme tovin ohjeita sillasta ja etsittyämme kuumeisesti netistä laskimme ankkurin pienelle lahdelle juuri ennen siltaa. Suunnittelin parhaillaan kumiveneen laskemista vesille, kun paikalle veneili kaksi uistinta vetävää nuorta miestä. Kysyin heiltä neuvoa ja iloisesti he ilmoittivat etteivät ole tarvinneet pienellä veneellään aukaisuja, mutta lupasivat kuitenkin ystävällisesti samaan hengenvetoon katsoa ohjeita tarkemmin sillalta. Kohta sain seurata kavereiden kiipeilyä sillan rakenteissa ja eipä aikaakaan niin kaverukset tulivat ilmoittamaan, että sillan aukaisu tapahtuu noin 20 minuutin päästä. En tiedä onko tästä tullut jo tapa, mutta lahjoin nämäkin herrat parilla alkoholituotteella. Sitten hiukan odottelua ja päivän paistattelua takakannella tuulisessa, mutta muuten mitä mainioimmassa säässä.

Matkamme jatkui Itikkasalmesta leppoisasti ihmetellen Oulujärveen verrattuna kovin erilaisia reheviä ja sokkeloisia rantoja. Kapeita väyliä ja välillä isompia järvenselkiä. Ei kuitenkaan mitään verrattuna vaikkapa Ärjänselkään. Joka tapauksessa muutos oli tervetullut. Poroveden jälkeen jatkoimme Nerkoonjärvelle, jonka nimi on jäänyt minulle mieleen myös pienen Hinaajan nimenä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti