maanantai 4. elokuuta 2014

Haukivesi ja Saimaannorppa



Siinä sitä mennään Haukivedellä. Kommentit "ah" ja "jee" ovat mielestäni oikein osuvia. Koira puolestaan liikkuu omatoimisesti vesiskootterilla.

Ennen Louhisaarilta lähtöä laitettiin runsaan silikonin kera paikoilleen yön liimauksessa ollut kumiveneen pohjaventtiili. Lieneekö vaneerista valmistettu peräpeili turvonnut kostuessaan niin paljon, että koko muovinen venttiili oli haljennut. Muistaakseni veneessä on kyllä kahden vuoden mittainen takuu. Se olisi varmaan korvannut tuonkin vian, mutta helpompaa oli hoitaa homma itse, kuin olla loput lomasta ilman kumivenettä ja sitten vielä soitella ja tilailla osia maahantuojalta.




Savonlinnassa Kyrönsalmen rautatiesillan aukaisua odotellessa ehdimme poiketa kurkistamassa Laitaatsillan telakalle. Tosin sillan väärältä puolelta. Regatassa Leppävirralla ollut Sölve näytti ainakin olevan siellä laiturissa.


Kiertelimme muutenkin bongailemassa laivoja, kun aikaa kerran oli.


Kyrönsalmesta päästyämme ohitimme Olavinlinnan ja ajoimme kauppaan jo edelliseltä käynniltämme tuttuun VS-Marinen satamaan. Tankkauslaiturit sekä Citymarketin kauppalaituri olivat molemmat sen verran ahtaasti parkkeerattuja, että päätin lopulta ajaa kaupan puoleiseen vapaana olevaan laiturinosaan. Köysiä kiinnittäessä huomasin paikalla kyltin, jossa sen kertottiin olevan varattu. Alla oli laivan nimi ja puhelinnumero. Yritin soittaa sinne ja kysyä lupaa saada olla paikalla pari tuntia kauppa yms. asioita hoitaaksemme sekä ottaaksemme Savonlinnaan saapuneita sukulaisia mukaan veneilemään.


Numero ei tietenkään vastannut ja päätin jäädä omalla luvalla paikalle. Vaikka muu aikuisporukka olikin jo kaupassa, olisin itse kuitenkin koko ajan lähettyvillä. Jos siis vain sattuisi niin huono tuuri, että paikan omistaja ilmaantuisi juuri nyt satamaan. Ehdimme lasten ja koiran kanssa nipin napin kumiveneellä vastarannalle VS-Marinen laituriin täydentämään vesiastioitamme, kun kyseinen paatti jo ilmestyikin paikalle. Paatin torven jo soidessa soudimme kiireesti takaisin ja kerroin ohittaessamme alusta olevani todella pahoillani asiasta ja siirtäväni Tähden heti pois heidän tieltä. Nurinan vielä kuuluessa ohjaamosta jatkoimme matkaamme Tähdelle. Kiinnitin kumiveneen ja starttasin koneen. Köysien irroittamisen ja pienen manööveerauksen jälkeen perä osoittikin haluttuun suuntaan ja peruutin pois paikalta antaen tilaa sen omistajalle. Onneksi Citymarketin laituri oli tällä välin vapautunut, jotta sain Tähden parkkeerattua sinne.

Jälkipuheita välttääkseni marssin samantien Tähden kiinnitettyäni toisen veneen kipparin luokse. Esittäydyin ja löin konehuoneenlämpimän jaloviinapullon hänen kouraansa. Hetken siinä vaihdoimme ajatuksiamme kaikesta veneilyyn liittyvästä ja erosimme sen jälkeen hyvän kesän-toivotusten kaikuessa "melkein" ystävinä.

Saatuamme pakattua ihmiset ja kaiken tarvittavan mukaan kävimme vielä vieraiden toivomuksesta sightseeing-risteilyllä keskustan ja Olavinlinnan ympäristössä. Sen jälkeen kokka kääntyi etelää ja Pitkää Pihlajavettä kohti.


Niin ja vielä siitä otsikossa mainitusta norpasta. Päivä oli todella kuuma ja aamu- sekä iltauinnin lisäksi pysähdyimme matkan aikana pulikoimaan ainakin viisi kertaa. Yksi näistä kerroista tapahtui keskellä Pientä Haukivettä puolentoista meripeninkulman päässä Hietasaaresta kaakkoon. Jotsenluodosta vielä 0,5 mpk olevalla hiukan matalemmalla kohdalla, jossa kaikuluotain osoitti noin kymmentä metriä. Ympärillä syvyyttä kun on puolestaan 20 metriä. Kymmenisen minuuttia uituamme kuivattelimme itseämme hetken auringonpaisteessa. Sen jälkeen kapusin konehuoneeseen käynnistelemään Wickströmiä. Komentosillalle palasin hetken päästä ja vaihteen kytkettyäni ja käännettyäni katseeni eteenpäin näin pienen norpan pään kurkistelevan vedestä suoraan edessämme. Kiikareilla varmistin näin todella olevan. Vaihde takaisin vapaalle siirrettynä huusin muita tulemaan katsomaan, mutta juuri silloin lapsien suureksi harmiksi norppa katsoi parhaaksi vaihtaa maisemaa. Tovin siinä porukalla vielä tiirailimme ympäriinsä, mutta mitään uusintahavaintoa otuksesta emme enää tehneet.

1 kommentti:

  1. Vaikeaksi on tehty viestittely, mutta yhä, Viikinki II kaipailee Tähteä Rokansaaressa...

    T: Juha

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.