torstai 14. elokuuta 2014

Tähtivieraita Lappeenrannan satamassa


Tähden kokka osoitti kohti Lappeenrantaa. Ohitimme matkallamme monta mielenkiintoista kohdetta. Kameran puuttumisen takia otimme kuitenkin taas kuvia iPadilla ja iPhonella. Valtaosa matkalta otetuista kuvista onkin sen seurauksena niin huonoja, että en viitsi niitä tänne edes laittaa. Saattekin tämän etapin osalta tyytyä Kaukaan tehtaan siluettiin sekä suttuiseen näkymään Kanavansuun Perinnelaivatelakalle http://kanavansuuntelakka.fi/, jossa Tähtikin todennäköisesti käytetään vielä tälle syksylle telakalla. Esimerkiksi Saimaankanavan suuaukko, hinaajat tehtaan lähistöllä ja näkymä matkustajasatamaan järveltäpäin jäävät nyt harmillisesti näkemättä.


En ollut aivan tarkkaan selvillä siitä mihin kohtaan satamassa voisi kiinittyä. Kysyimmekin neuvoa erään aluksen miehistöltä heti väylältä satamaan tultuamme. Tästä kaverista ei kuitenkaan ollut paljoa apua. Hänen antamastaan "infosta" nimittäin selvisi vain se, että juuri siihen laituriin ei olisi tulemista. Onneksi kysymyksemme kuuli viereisellä laiturilla lastenrattaita työnnellyt mies, joka avuliaasti kertoi Sataman Loiste -nimisen ravintolan eteläpuolella olevan kylkikiinnityspaikkoja suuremmille paateille. Samainen ravintola vastaisi myös paikkojen vuokrauksesta. 

Parkeerasimme Tähden lähes tyhjään laituriin ja kävimme olosuhteiden pakosta heti uimassa. Seuraavaksi oli vuorossa laituripaikan maksaminen. Uimisen tuoma viileys ei kauaa kestänyt, sillä laituripaikan hinta nostatti hikikarpalot takaisin otsalle. Vaikka olemmekin yhdessä Saimaan vesistön suosituimmista ja hienoimmista satamista, on 56 euroa yhden yön laituripaikasta mielestäni paljon. Vaikka siihen sitten kuuluikin esimerkiksi sähköt, wc:t ja jätekatokset. Hintaa kylkikiinityksellä oli 4€/metri, josta saimme viimeisen 70 senttimetriä ilmaiseksi, kun kassaneiti halusi oma-aloitteisesti lyhentää Tähden pituuden tasan 14 metriseksi. Ehkä naamani venähtäminen hinnan ilmoittamisen jälkeen oli sellainen, että hän katsoi tarpeelliseksi toimia näin.

Linnoituksen korkeilta valleilta satamaan ja kaupunkiin aukeavat hienot näköalat. Voi kun olisi ollut oikea kamera mukana.

Satamaan oli pysäköinyt myös Liikenneviraston edustuskäytössä toimiva hieno höyrykäyttöinen s/s Saimaa. Kävimme ihmettelemässä laivaa tarkemmin sen tehdessä lähtöä seuraavana aamuna. Miehistön kanssa riitti jutustelijoita sen verran runsaasti, että emme pakkautuneet haitolle, vaikka mieli olisi tehnyt esittää pari kysymystä komeasta laivasta.



Tuollainen infotaulu oli Saimaan kannella. 


Lyhyt info wikipediassa kertoo laivasta seuraavaa. SS Saimaa on vuonna 1893 Turussa Crichtonin telakalla rakennettu höyrylaiva, joka on nykyään Liikenneviraston edustuskäytössä. Alkuperäisessä tehtävässään Saimaan alueen tarkastusaluksena se toimi aina talvisotaan saakka. Sodan syttymisen jälkeen se toimi Suomenlahdella esikunta-aluksena sekä erilaisissa mittaustehtävissä. Vuosina 1941-42 se toimi Viipurin luotsipiirin tarkastusaluksena, asemapaikkanaan Kotka, jossa se joutui lentopommituksen uhriksi ja sai reikiä kansirakennelmaansa. Alus siirtyi jälleen takaisin Saimaan luotsipiiriin marraskuussa 1942.

Kuulin, että aluksen viisihenkinen miehistö tekee laivalla useamman viikon purjehduksia pariin otteeseen kesässä matkustajien vaihtuessa matkan varrella useasti. Pääasiassa ilmeisesti Saimaan alueella. Tuota hommaa voisi varmaan kutsua monen laivaharrastajan toiveammatiksi, vaikka vuodessa aika monta viikkoa onkin sitten tehtävä jotakin muuta.

Saimaa Travelin m/s Brahen ja s/s Saimaan tapaan moni muukin isompi ja pienempi alus piipahti satamassa vierailumme aikana. Kaikinpuolin aktiiviselta vaikuttikin elämä Lappeenrannan marinassa. Kävelytiellä liikkui myös paljon turisteja veneitä ja laivoja ihailemassa. Tähtikin sai osansa ihmisten mielenkiinnosta.

Kallista satamamaksua vastaan ajattelin tyhjentää mukanamme koko kesän seilanneet jäteöljyt ja pilssivedet sekä jättää edellisenä päivänä puhdistamani tankin likaiset polttoaineet Sataman Loisteen kierrätyspisteeseen. Tankin puhdistuksessa käytetyt dieselintuoksuiset pyyhepaperit ja rätit jätin myös sinne. Melkoinen setti tästä kaikesta kertyikin.

Taksimatka juna-asemalle ja matka Savonlinnaan vierailtamme sinne jäänyttä autoa hakemaan alkoi iltapäivällä. Matkalla kaikki muu meni hyvin, mutta juuri vanhan Ukko-Pekan saapuessa Lappeenrannan asemalle oli pahemmanlaatuinen oluenhimo saanut otteen ihmisestä. Oman junamme saapumiseen oli vielä parikymmentä minuuttia aikaa ja satuinkin juuri parahiksi olemaan sisällä ravintolan tiskillä museohöyryveturin puuskuttaessa asemalle. Hätäpäissäni sain napattua kuvan vain aseman ihmispaljoudesta ennen junan pillin soimista ja veturin lähtöä asemalta.


Auto oli Savonlinnan Citymarketin pihassa säilynyt kunnossa. Matkaeväitä ostetuamme ja napattuani kuvan laiturissa olleesta hinaajasta jatkoimme matkaamme kohti Leppävirtaa hakemaan meidän omaa autoamme.

Leppävirralla näytti rauhalliselta. Komea rivi vanhoja laivoja oli satamassa.

Puumalan silta ylitettiin paluumatkalla, sillä veimme samalla reissulla meidän automme valmiiksi Imatralle odottelemaan kotimatkaamme.

Palattuamme Itä-Suomen kierrokselta oli Lappeenrannan satamassa rauhallista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti