Pihamme pressuhallissa majaileva varaosiksi hankittu vuoden 1960 Wickström DE-R, 100-130hv -merimoottori on saanut vuoden päivät olla varsin rauhassa, vaikka aina sopivissa väleissä olen sitä yrittänytkin puhdistella maalausta silmällä pitäen. Kolmos- ja nelossylinterien kannen, ruiskutus- ja vesipumpun sekä erinäisen määrän muita osia olen siitä kuitenkin saanut purettua pois maalausta helpottamaan ja läpikäymistä odottamaan.
Kuten olen jo aiemmin kertonut, moottori oli saanut aikojen saatossa päällensä sellaisen rasva- ja likakerroksen ettei sen poistaminen ole ollut aivan yksinkertaista. Pienen hiekkapuhalluslaitteen hankkimista olen projektin edetessä usein harkinnut, mutta räteillä, puhdistusaineilla ja erikokoisilla porakoneen teräsharjoilla olen urakasta kuitenkin yrittänyt suoriutua. Reilu kuukausi takaperin tilanne oli lopulta tämän näköinen.
Irroitettuja osia olen maalaillut autotallissa erillään jo useampaan otteeseen. Mainittakoon niistä ainakin pako- ja imusarjat, ilmanputsari, venttiilikopat ja toinen silinterikansista.
Syksyn ensimmäiset yöpakkaset sattuivat tietenkin juuri sopivasti silinterilohkon maalausillaksi. Kylmässä maalin kuivuminen arvatenkin hidastuu, mutta jottei kaikki menisi aivan putkeen, laski lämpötila juuri kyseisenä yönä niin paljon pakkasen puolelle, että lohkon maalista hävisi kokonaan kiilto. Tämän jälkeen ei ollutkaan oikein muuta tehtävissä, kuin maalausoperaation uusiminen.
Tässä tulos kahden maalauskerran jälkeen. Varmistelin vielä pinnan onnistumista lämpöpuhaltimella, joka sekin roikan lämpöreleen jostakin mystisestä syystä lauettua sammui kertaalleen ennen aikojaan. Halliin päälle jättämäni led-roikkalamppu paljasti sammuessaan kuitenkin virrantulon katkeamisen ja osasinkin näin ollen käydä käynnistämässä puhaltimen uudelleen.
Saas nähdä minne asti tälle syksylle saan kunnostusoperaatiota vielä vietyä. Laitoin kuitenkin puuttuvan sylinterikannen paikoilleen Tähdeltä löytämäni vanhan kannentiivisteen ja tiivisteliiman kera. Uutta kannentiivistettä en viitsinyt alkaa varamoottoriin kuitenkaan teettämään, joten tämä saa tällä erää kelvata.
Alkuperäisen Wickströmin käyttöohjekirjan puuttuessa tarkkaa kannenpulttien kiristysmomenttiakaan ei minulla ollut vielä tässä vaiheessa tiedossa ja taannoin mersun huoltohommissa osittain rikkomani momenttiavainkin osaltaan hidasti kannen oikeaoppista kiinnittämistä. Kaikkihan tietenkin tietää, että Mersut eivät koskaan ole rikki ja remontissa, vaan aina vain huollossa. Mutta Wickströmiin palatakseni.. Teinkin näin ollen kannenpulttien alkukiristyksen "luomuna" hylsällä ja puolimetrisellä jatkovarrella. Koko komeuden päälle nostin vielä venttiilikannet suojaamaan venttiilikoneistoa pölyltä. Tässä tilanne siis tällä erää, mutta voin luvata, että jatkoa seuraa jossakin vaiheessa..
Myöhemmin tutkiessani Tähden edelliseltä omistajalta saatua tietopakettia löysin sieltä ilokseni kannenpulttien kiristysmomentin, joka on 35 Nm. Täytynee siis vielä jossakin vaiheessa tehdä virallinen loppukiristys toimivalla momenttiavaimella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.