sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Syysreissun jatko Luonterille

Lietvedelle päästyämme jatkoimme vakaasti matkaa kohti Luonteria, jossa tarkoituksemme oli etsiä yöpaikaksemme jokin mukava tulipaikalla varustettu saari. Ollessamme vielä Petäikkösaaren koilispuolella aloin ihmetellä noin 20 metriä etupuolellamme olevaa tummaa ajopuun näköistä esinettä. Ennen kuin ehdin reagoimaan asiaan sen enempää Norppa nosti iloisesti päätään tarkistaakseen Tähden olevan sieltä taas tulossa. Koukistetun selän karvojen kuviot vain vilahtivat sen sukeltaessa tämän jälkeen syvyyksiin. Uutta esittäytymistä emme taaskaan saaneet todistaa, vaikka vartoilimme useamman tovin sellaista odotellen paikollamme.

Norppaa tiiraillessa kiinnitin myös huomiotani länsipuolellamme kanssamme samaan suuntaan, eli pohjoiseen, eteneviin todella tummiin ukkospilviin, jotka vähän myöhemmin luoteeseen päin kääntyessämme ilmestyivät eteemme. Takanamme meitä seuraava harmaa sadepilvimassa vaikutti niiden jälkeen jopa toivottavalta vaihtoehdolta.

Jo loppukesän vierailultamme tutun Lietveden sillan ali jatkoimme Linnunpäänselän ja Kuparonvirran sokkeloista reittiä taittaen matkaamme Luonterille. Siellä olin päättänyt ensitöikseni kokeilla rantautumista Makutsaareen, mutta hiekkaisen rannan meidän kannaltamme ennenaikainen mataloituminen jätti meidät pitkälti yli kymmenen metrin päähän rantaviivasta. 

Rannan mataloituminen tapahtui ilmeisesti myös juuri oikeassa kulmassa, nimittäin tuntui kuin pysähdyttyämme olisimme melkein koko kölin matkalta tukevasti kiinni pohjassa. Olin kuitenkin ajanut rantaa kohden todella rauhallista vauhtia, joten pieni kierrosten kohottaminen pakilla riitti saamaan meidät taas liikkeeseen. Peräydyimme tämän jälkeen samoja jälkiä varovaisesti pois lahdukasta ja ajelimme seuraavaksi kokeilemaan onneamme viereiseen Varteussaareen.

Kaikki tästä paikasta netistä etukäteen löytämäni lähestymisohjeet olivat: käänny saaren länsipuoliselta 1,5 metrin väylältä itään ja aja lahteen. Laituri lahden pohjoisrannalla. Syvyys (huom!) noin 1,5 metriä. Tuo huomautus tuossa sen takia, että Tähden syväys on kutakuinkin 1,7 metriä.

Merikorttia tarkkaan tutkittuamme navigoimme kuitenkin todella varovaisesti itsemme kahden kallioluodon välistä saaren tyhjään laituriin ja aloitimme samantien saunanlämmityspuuhat sekä tulen sytyttelemisen nuotiopaikan tulisijaan. Paikan kulkusyvyyksistä sen verran, että vettä vaikutti kulkemallamme reitillä kaikuluotaimen mukaan olevan riittämiin paljon Tähteä suuremmallekin alukselle.

Kuten kuvasta huomaatte ei muutamaa tuntia aiemmin Lietvedellä nähdystä ukkospilvestä onneksi ollut Vartiosaaren laituriin kiinityttyämme enää kuin muisto jäljellä.



Hämärä laskeutui todella nopeasti. Se tuntui eristävän meidät omaan pieneen maailmaamme, jossa on vain me, nuotiopaikka, Tähti ja taivaankansi.


Vasta myöhemmin illalla huomasin tarkastaa saaren nimikyltin, joka kertoi paikan kantavan oikeasti nimeä Vartiosaari. Ja minä olin kuumeisesti googlettanut lähestymisohjeita kartan Varteussaari nimellä ja ihmetellyt suureen ääneen, kun sellaisia ei saaressa olevasta retkisatamasta ja hitusen normaalia haasteellisemmasta kulkuväylästä huolimatta vain löydy. Syynä tähän epäonnistumiseen saattoi myös olla se, että tein Luonterin yöpymispaikkojen kartoitusta laivaa ajaessani.


Tuossa alla Teille kuitenkin linkki saaren oikealla nimellä myöhemmin helposti löytyneeseen esittelyyn ja lähestymiskarttaan sekä vielä tähän loppuun rehelliset suositteluni paikkaan tutustumista ajatellen. Vartiosaari vaikutti tallattuine polkuineen ja erään reissumme aikana jututtamani kanssaveneilijän informaatioiden pohjalta siltä, että heinäkuussa siellä tuskin olisi ollut yhtä rauhaisaa kuin nyt. Huomautan vielä, että laituri on enemmän suunnattu veneily- kuin laivakäyttöön.


Tässä vielä myös kuvakaappaus plotterin näytöltä. Harmi, kun en tajunnut ottaa kuvaa koko rantautumisreitistä väylältä laituriin asti. Mutta kuten jo kerroin, virallinen lähestymiskartta löytyy tuon yllä olevan linkin takaa, joten sieltä kannattaa tarvittavat ohjeet poimia.

Jos jotakuta erikseen kiinnostaa niin Wickströmin tunnit Vartiosaaressa olivat 126h. Eli Imatralta tänne oli tunteja mittariin kertynyt 17 kappaletta.

Aamulla tiesimme edessämme olevan useampi tuntisen siirtymän Ristiinaan, josta muu miehistö palaisi päivää ennen minua takaisin arjen pyörteisiin. Tästä johtuen lähdimmekin ajoissa liikkeelle. Minun osakseni lankeaisi tämän mutkan jälkeen Tähden tunteja kestävä, ja voitte vain kuvitella kuinka "raskas" ja "yksinäinen" siirtoajo Imatran Niskalammille.

Paluumme Ristiinaan tapahtui lämpimässä syysilmassa Anttolan kautta koukaten ja taas palkittiin luontoelämyksellä kansihommissa olleet tarkkaavaiset jungmannit, kun Harviolla Norppa tarkkaili ahterimme takana menoamme.

Alla matkan ajaksi etukannelle perustettu kaarnaveneveistämö.

Anttolan Lotjasaaren vuonna 2012 valmistunut satama ja siellä majailevat vanhat laivat käytiin tällä kertaa tarkastamassa lähemmin ennen vajaan satalitrasen tankkausta, septintyhjennystä ja kanistereissa olleiden pilssivesien luovutusta viereiseen palvelusatamaan.

Tässä ensimmäisessä kuvassa m/s Woima ja m/s Karali. Korjasin ensimmäisen nimen Woimattaresta alkuperäiseksi Woimaksi sillä se oli "asiakaspalautteen" mukaan palautettu alukselle vuonna 2013. Kiitos vain paljon tästä korjauksesta! Tuossa myös pari Kantapuun -arkistoista löytyvää kuvaa alkuperäisestä s/s Woimasta. Kuva 1 ja kuva 2.


Yllä puolestaan Jupiter ja alakuvassa punahyttinen mustarunkoinen s/s Repola 5, jonka takana suurempi hinaaja, jonka nimen onnistuin jo unhoittamaan. Joku kyllä kertoi sen minulle loppukesästä, mutta kun ei muista niin ei muista. Jos joku Teistä dementtiaan sairastumattomista lukijoista jaksaa, niin kirjoittakaa se tuonne kommenttikenttään. Kiitos!

Nimi Mistral on mainittu kommenteissa, mutta ainakaan netistä löytyvien kuvien pohjalta en pystynyt asiaa vielä varmistamaan. Samaisella nimellä löytyy nimittäin myös erilaisilla hyttirakenteilla oleva alus.

Tuossa vielä video Repola 5:stä: https://www.youtube.com/watch?v=yXxAVW3ZJf8



Viimeisessä kuvassa laiturin toisella puolella pilkistelee kotisatamassaan oleva ja jo useita kertoja bongattu Viikinki II -vene. Jaoin paatin edesmenneestä sisaraluksesta kertovan linkin jo viime kesänä, mutta kertaus on opintojen äiti... ja isä.


Anttolan jälkeen jatkettiin Varkaantaipaleen ja Kirkkotaipaleen avokanavien kautta reipasta kyytiä kohti määränpäätämme. Matkaa jouduttaakseni pujottelin Yöveden puolelle päästyämme saarten lomitse suoraan Ristiinaan vievälle väylälle ilman merkityn reitin tekemää koukkausta idempää Astuvansalmen liepeiltä.


Kohtasimme mikkeliläisen meripartiolippukunnan Ekin Partio ry:n omistaman Lola 3:sen kanavien välisellä osuudella. Onneksi ei satuttu varsinaisiin kanaviin yhtäaikaa.

Alla kesäisiä taulumaisia maisemia Ristiinan edustalta Kilpilammelta Pukkisaaren kupeelta.


Tapion puskema proomu Ristiinan lähistöllä sijaitsevan Savisalon rannassa oli viikonlopun aikana täyttynyt ja näytti olevan valmiina lähtöön.


2 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Moi.
    Tuossa Lotjasaaren ensimmäisessä kuvassa ei ole Woimatar, vaan Woima.
    Alkuperäinen Woima-nimi palautettiin laivalle keväällä 2013.
    (Kantapuun tietokannasta, kuvahaku, löytyy pari vanhaa kuvaa laivasta höyryaikaisessa kunnossa.)
    Ja Repola 5:n takan oleva hinaaja lienee Mistral, ulkonäon perusteella.
    T, Pekka

    VastaaPoista