tiistai 5. joulukuuta 2017

Taas remonttireissulla.

Toki arvasin Teidän lukijoiden reagoivan tuohon parin viikon takaiseen Tähtilaiva -blogia koskevaan talvitauko/lopettamisilmoitukseen, mutta pakko myöntää etten odottanut aivan näin massiivista positiivisten ja jatkamaan kannustavien palautteiden vyöryä. Niitä on nimittäin satanut joka laariin, melkein samaan tapaan kuin lunta, räntää ja vettä viimeisten viikkojen aikana. Täytynee pienenä selvennyksenä tähän asiaan liittyen heti kertoa, että laivaharrastusta ei varustamomme ole siis missään nimessä lopettamassa ja erinäköiset remontointi- ja ensi kesän reissusuunnitelmat pyörivät kipparihatun alla parhaillaankin täyttä päätä. Tarinan aiheet Tähtilaivueelta eivät siis todellakaan ole loppumassa..

Tällaisen amatöörikirjoittajan kirjoittamiseen, tekstien julkaisukelpoiseen kuntoon muokkaamiseen ja esimerkiksi kaikkien kerrottujen faktojen varmistamiseen käyttämä aika vain on niin kovin massiivinen, että ajoittain se tuntuu vievän aivan liian suuren osan elämästä. Jossakin välissä kun pitäisi ehtiä tekemään hiukan muutakin! Tietyllä tapaa myös osa tähän harrastukseen käytettävissä olevasta ajasta on poissa olennaisesta näitä tarinoita sepustaessa. Katson myös markkinoineeni tätä harrastusta näiden vuosien aikana kirjoittamillani yli kahdellasadalla postauksella omalta osaltani vähintäänkin riittävästi. Joku muu voisi vaikka jatkaa tästä eteenpäin oman aluksensa tiimoilta.. Ja edelleenkin, myös se aiemmin mainitsemani tunne, juttujen liiallisesta toistuvuudesta, samankaltaisuudesta, joka mielestäni tarkoittaa "ei niin mielenkiintoista blogia", on yksi vahva argumentti lopettamisajatuksen taustalla.

Toisaalta.. Aivan turha näitä on selitellä! Työlästähän tämä "bloggaaminen" on. Ja siksi toki myös niin palkitsevaa. Aivan samoin kuten moni muukin asia ihmisen elämässä. Ja senhän Te toki aivan varmasti kaikki tiedätte! Jatkan vielä tällä erää kuitenkin sen verran tästä aiheesta ja toistan rohkeasti hiukan epämääräisesti muotoilemani ajatuksen, että olen tuumaillut mahdollisesti laittavani Tähtilaiva-blogin jossakin vaiheessa, jonkin mittaiselle tauolle. Lopullista päätöstä suuntaan tai toiseen en siis todellakaan ole vielä asian suhteen tehnyt. Ehkä se muotoutuu tässä talven aikana..

Teinpä lopulta niin tai näin, niin suuri kiitos kuuluu kuitenkin Teille jokaiselle lukijalle, joka ikisestä lähettämästänne tsemppiviestistä ja jatkamistoivomuksesta! Ne tuntuvat suoraan sanottuna enemmän kuin mukavilta! Niiden pohjalta voisi kuvitella Tähtilaiva-blogin tarjonneen Teille lähes yhtä mielenkiintoisen ja opettavaisen matkan kuin minulle itsellenikin..

Julkisivuremontti svetogorskilaisittain!

Ai mihinkö tuo kuva viittaa? No siihen, että palataan taas takaisin leipälajiin, eli laivaharrastukseen. Kuten jo kerroin, ei puuhastelu Tähden parissa ole todellakaan loppumassa tai loppunut. Reilu viikko takaperin poikkesin nimittäin taas Imatran suunnalla. Ensi töikseni kävin tosin Niskalammilla vain tyhjentämässä auton kaikesta remonttitavarasta, työkaluista ja mukanani tuomasta polttoaineesta, sillä ajattelin ensimmäistä kertaa poiketa päiväsaikaan Svetogorskin puolella autontankkausreissulla. Kaikilla aiemmilla käynneillä olen nimittäin ollut liikkeellä öisin. Tällä kertaa olisikin tarkoitus huoltoaseman lisäksi tutkia myös hiukan kaupungin muiden liikkeiden valikoimia.

Pääasiallinen kohde eli paikallinen rautakauppa myikin suurelta osin hyvinkin käypäisen oloista tavaraa. Mukaan sieltä tarttui muun muassa vasaraa (joka tosin jo taipui liian suurta naulaa irti vääntäessä), sorkkarautaa, erillaista kulmahiomakoneen laikkaa, roskapussia ja paljon muuta laivaympäristössä tarvittavaa. Ja kuten arvata saattaa, ei hinta päätä huimannut. Auton lähes tyhjään tankkiin ja mukanani olleeseen tyhjään kanisteriin tankkasin myös aika tarkalleen 80 litraa dieseliä. Sen lisäksi ostin samaiselta huoltoasemalta hodarin ja vesipullon. Tilitäni näistä ostoksista veloitettu summa oli yhteensä hurjat 34 euroa. Ei siis ihme, että monet imatralaiset ja muutkin lähiseutujen asukkaat rajan toisella puolella varsin aktiivisesti asioivat. Maksu kaikissa liikkeissä tapahtui muuten pankkikortilla.




Tässä muutamalla kuvalla esiteltynä pienen svetogorskilaisen rautakaupan valikoimaa. Jos haluatte syventyä jonkin kuvissa näkyvän tuotteen hintaan tarkemmin, niin jakakaa euromäärän saadaksenne, hintalapussa oleva summa 70:llä. Ruplan kurssi on nimittäin tällä hetkellä kuta kuinkin 1€ = 69 RUB.

Niskalammille palattuani kantelin Venäjän tuliaiset, johon kuului myös ruokakassi, Tähdelle ja täräytin samantien Wickströmin käyntiin. Jo aimmin aamupäivällä tulille laittamani kamiina oli nostanut aluksen sisälämpötilan tässä vaiheessa jo huomattavasti nollan pinnassa olevaa ulkolämpötilaa korkeammaksi, joten olikin oikein mukava lähteä lämpimällä aluksella liikkeelle. Saarikohteen valikointiin vaikuttaneet matala laituri ja kylkikiinnitysmahdollisuus viitoittivat tällä kertaa Tähden suunnan kohti tuttua Pullikaista. Siellä edellä mainitut törmäyslistaremonttia suuresti helpottavat prioriteetit täyttyisivät ja kyljen lappujen poistoa voisi jatkaa invertterin tuottaman verkkovirran voimalla.

Muita aluksia ei näkynyt ollenkaan ajellessani Mietinsaaren pohjoispuolista väylää pitkin, kohti Pullikaista. Ilta vain hämärtyi ja lumisade yltyi. Pimeä ehti lopulta laskeutua ennen kuin kello seitsemäntoista aikoihin pyöräytin Tähden saaren laituriin. Mukavan pienen lisän laiturimanöövereihin reitin molemmissa päissä antoi päätös olla tuulisista olosuhteista huolimatta tällä kertaa käyttämättä keulapotkuria. Kaikkea sitä ihminen ajankulukseen keksii, mutta näin kuitenkin toimittiin. Ennen laituriin ajoa tarkastin muuten hakuvalolla myös, että koko lahti oli varmasti tyhjä muista veneilijöistä.


Kolme tuntia käydä hyrskytteli Herra Wickström rantautumisen jälkeen tyhjäkäynnillä tuottaen huviakuista menohalunsa saavaan invertteriin lisää virtaa. Vaikka poistin kaiken muun 240V laitteiston ledityövaloa lukuunottamatta käytöstä niin kyykkäsi 2000W siniaaltoinvertteri aina hetkiseksi isoa kulmahiomakonetta käynnistettäessä. Laikan pyörintä ei siinä ajassa kuitenkaan ehtinyt pysähtyä, joten virransyötön palautuessa jäi kulmahiomakone aina pyörimään. Sen verran kokeilin lisätä Wickströmiin kierroksia, että huomasin käynnistysvirran riittävän sillä tavoin jonkin verran paremmin. Pientä rälläkkää käyttäessä ei kuitenkaan esiintynyt mitään ongelmia, joten siirryin suosiolla siihen. Reissulle olisi tietenkin voinut ottaa mukaan myös agregaatin, mutta en ollut tajunnut ostaa siihen bensiiniä, joten päädyin tällä kertaa tällaiseen ratkaisuun.


Rälläkkäviillot tehtynä vasemman puoleiseen ylälappuun. Alempi on poistettu jo aiemmin. Siitä näette hyvin miltä lappujen takainen teräspinta näyttää. Tumma ja ohuina lastuina irti lohkeava ruostekerros peittää siellä pääasiassa kirkasta ja yllättävänkin hyvässä kunnossa olevaa kylkipeltiä.

Näin toimien hävisi Tähden kyljestä illan aikana taas yli kaksi metriä vanhaa törmäyslistaa sekä sillä matkalla olleet vanhat kiinnityslaput. Asiassa päästiin siis eteenpäin, niinkuin oli ollut tarkoituskin. Vaikka tauonnut lumisade antoi laivaharrastajalle hiukan armoa, oli remontoinnin jälkeen mukava vetäytyä Tähden kuiviin sisätiloihin ja lämpimään saunaan. Taisipa remonttimies saada siinä ohessa pari palkinto-oluttakin.

Auringon noustessa oltiin taas liikkeellä.

Seuraavana aamuna herätyskello parkaisi harmillisesti jo seitsemän aikaan, sillä Etelä-Suomeen suuntautuva kotimatka olisi saatava ajoissa päätökseen moninaisten arkiaskareiden painaessa päälle vielä samalle illalle. Vaikka pientä kiireen tuntua olikin ilmassa niin paluumatkalle valitsin reitiksi hiukan pidemmän Satamosaaren pohjoispuolitse vievän väylän. Kuten yläpuolisesta kuvasta huomaatte keli oli sateinen, mutta näkyvyys oli kuitenkin niin hyvä, ettei tarvetta esimerkiksi karttaplotterin aukaisulle ollut. Muuta en enää rantaan päästyäni ehtinytkään tehdä, kuin korjata lämminvesivaraajan matkan aikana katkenneen kannakkeen ja laitella Tähden tarvittavaan kuntoon odottelemaan seuraavaa käyntiä.

Lämminvesivaarajan ylempi kiinnityspanta antoi periksi. 

Tässä vielä kuva, josta näette suurin piirtein, missä vaiheessa törmäyslistaremontissa ollaan tällä hetkellä menossa. Pari metriä on vanhaa listaa vielä paapuurin kyljellä jäljellä.


Tästä jälkimmäisestä kuvasta puolestaan näkyy hyvin, minkälaisen alueen olen kunkin kiinnikeparin kohdalta aina puhdistanut. Sen jälkeen olen aina sutinut kohdat huolellisesti Motonetin myymällä Dinitrol Annitrol ruosteenpoistoaineella ja jättänyt ne odottamaan ensi keväänä tapahtuvaa maalausta. Mainittakoon, että erinomainen maalikauppiaani, joutsenolainen Röyskö Oy, kehoitti minua tekemään näin. Tarkasti ottaen sieltä neuvottiin olemaan enää kylmällä ja kostealla syyskelillä maalaamatta teräsosia kaksikomponenttimaaleilla, jottei pinnan alle jäisi kosteutta. Annitrol sen sijaan oli laivamieskolleegion idea! Huomionarvoista tässä asiassa on mielestäni myös se, että vaikka menin Röyskölle nimenomaan ostoaikeissa, poistuin sieltä ilman maaleja. Minulle ei siis myyty tuotetta kauppiaan katteen kohottamiseksi, vaan palveltiin neuvomalla aivan ilmaiseksi ja kehoitettiin palaamaan asiaan ensi keväänä. Tuollaisen toiminnan jälkeen takuuvarmasti teen myös niin!

Ja sitten vielä se kaikista tärkein: 104 vuotias Tähti-laiva toivottaa 100 vuotiaalle Suomelle ja kaikille lukijoille oikein hyvää itsenäisyyspäivää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti