torstai 8. kesäkuuta 2017

Kevätreissu jatkuu, mutta paluu "arkeen" häämöttää jo horisontissa.

Kuten edellisen tarinan lopuksi kerrottiin, oli tämän reissupäivän ohjelmassa pakollinen kauppa-asiointi Puumalassa. Herättelin koneen tälle siirtymälle tuntimittarin osoittaessa lukemaa 399,5h. Tämän jälkeen suuntasimme eilisiä tulojälkiämme ja sokkeloista, ja hienoa Partakosken reittiä pitkin takaisin aina Liittokivenselälle saakka, josta otimme suunnan syväväylää pitkin Äyrätsalon länsipuolitse kohti pohjoista.

Kuten aamun ensivaikutelmasta saattoi päätellä, aurinko näyttäytyi myös matkan aikana useaan otteeseen. Myös tuuli pysyi hyvin maltillisena. Päivälämpötila puolestaan pyöri kymmenen-viidentoista asteen hujakoissa eikä pienet sadekuurotkaan paljoa matkaamme hidastaneet. Näissä tunnelmissa saavuttiinkin muutamaa tuntia myöhemmin Puumalaan ja oikeastaan voi myös sanoa, että suurinpiirtein näissä samoissa tunnelmissa saatiin koko nelipäiväinen reissummekin ajella. Pakko tunnustaa tässä, että koko matkan suurimmat poikkeamat tähän "tunnelmaan", ainakin kipparille, taisivat aiheutua oman pinnan palamisesta nuorimman miehistönosan jatkuvaa kännykänkäyttöä koskevan "keskustelun" lopuksi. Se tapahtui muistaakseni juuri tällä Puumalaan menomatkalla..


Perille päästyämme hoidettiin ensimmäiseksi jo mainittu kaupassakäynti. Myös roskikset tyhjennettiin ja ylitulvineen harmaavesien pumppukaivon aiheuttama pieni pilssiveden lisäys hoidettiin pois päiväjärjestyksestä. Juomavesitäydennys ja pieni muutaman kymmenen litran tankkaus, kuuluivat myös ohjelmaan.

M/s Tapio Lehmäinselällä menossa kohti Hätinvirtaa.
Reilua tuntia myöhemmin oltiin kuitenkin jo taas vauhdissa, ja tällä kertaa menossa kohti Lintusalon saaren itärannalla sijaitsevaa Soukanniemeä. Se on laituriton, mutta tulipaikalla ja käymälällä varustettu hiekkainen niemennokka kivenheiton päässä Lehmäinselältä lounaaseen, Rokansaaren eteläpuolitse vievän väylän eteläpuolella. Perille päästyämme kiersimme koillisen suuntaan osoittavan niemen taakse suojaan sääennusteen mukaan seuraavana yönä lännen-pohjoisen väliltä puhaltavalta tuulelta. Vasta neljännellä yrittämällä saimme Tähden kokan sen verran lähelle rantaa, että tikkaita pitkin pääsi metrin päähän vesirajasta ja rantautujan kengät säilyivät kuivina.


Paikka oli rauhallinen, kuten esittelyssä luvattiin. Ei muita veneilijöitä, ellei kahta viereistä väylää pitkin ohi ajanutta Bellaa, lahdella liikkunutta yhtä soutajaa ja lähtöhetkellä ahterimme takaa lipunutta perämoottorilla varustetua ja laiturinnäköistä vesikulkuneuvoa lasketa. Mukavahan siellä oli rauhallista iltaa lettuja paistaen viettää.

Saaren puuvaraston pokasaha oli huonossa terässä, eikä meillä ole edelleenkään kunnollista sahaa Tähdellä. Ratkaisimme ongelman polttamalla nuotiossa liiteristä raahattua kokonaista pölkkyä ja metsästä keräämiämme kuivia oksia. Nuotio sammutettin siitä syystä tällä tavoin.

Voimassa oleva metsäpalovaroitus, voimakas tuuli ja kuiva metsä ympärillä oli syytä ottaa vakavasti myös nuotionpohjan sammutuksessa.

Perästä rannan puihin vedetyt harukset ja keulan tikasviritykset kyytiin nostettuamme palasimme seuraavana päivänä takaisin eteläänpäin vievälle väylälle. Äyrätsalo ohitettiin kuitenkin eilisestä poiketen tällä kertaa itäpuolelta, sillä suunnimme kohti Hietasaarenselkää ja siellä olevaa pikkuruista Aittasaarta. Ajatus oli nimittäin jäädä sinne yöksi. Suunnitelma kuitenkin muuttui matkan varrella, sillä tajusimme seuraavan aamun kotimatkan lyhenevän olennaisesti, jos jatkaisimme tänään vielä hiukan pidemmälle, vaikkapa Pullikaiseen. Näin sitten teimmekin.

Vuoden ensimmäinen norppakin muuten nähtiin kroolailemassa ohittamamme Kirvessaaren länsirannalla. Pitkään kaveri töllisteli meitä, mutta avatessani ajohytin oven - kuvausta silmälläpitäen - hävisi pää pinnalta kuin taikaiskusta.



Kutvele ohitettiin ja Huuhanselkä ylitettiin sen enempiä miettimättä. Nuorempi polvi kiinnostui tutustumaan siinä sivussa hiukan merimerkkeihin ja navigointiin, mutta mitään sen ihmeempää ei tällä matkan osalla tapahtunut. Pullikaisessa kiersimme sisälahteen ja kiinnityimme kokonaan vapaana olleen laiturin eteläpäähän kyljestä, työntäen samalla keulan rantaan. Pohjassa ollut pyöreä kivi vähän vaikeutti aluksen saamista suoraan kulmaan suhteessa laituriin, mutta tyydyttävään lopputulokseen kuitenkin hetken venkslauksen perästä päästiin ja tihkusateessa toteutettu pelailuhetki rannassa pääsi alkamaan. Asiaankuuluva ja mukava YleAreenan tarjoama dokumentti norpista ja sen lähisukulaisista tuli myös Pullikaisessa otettua haltuun.

Seuraavana aamuna ei ollutkaan jäljellä kuin pieni 1h 45min mittainen siirtymä kotisatamaan. Taival aloitettiin aamulla kipparin toimesta jo seitsemän aikaan muiden vielä nukkuessa ruususen unta koijissaan. Olin illalla pannut merkille, vaikken muille siitä puhunutkaan, että ajoissa lähtemällä miehistömme nuorimmainen ehtisi vielä kauden viimeisiin lätkäharkkoihinsa Vantaalle. Kelloa en laittanut soimaan, kun ajattelin "luonnon" hoitavan asian ja kertovan kuinka lätkätreenien suhteen kannattaa toimia. Lopputulos oli se, että vaikka oltiin viikon lopuksi veneilty koko miehistön voimin ja kaikkien yhteisestä toiveesta useita päiviä, ei lätkääkään tarvinnut jättää välistä. Kaikki olivat siis tyytyväisiä!

7,8 solmua ja kokassa kohisee!

Olimme kotisatamassamme Niskalammilla aamulla jo varttia vaille yhdeksän. Matkan aikana Saimaalla vallinneen raukean aamutunnelman ja hyvän kuuman kahvin lisäksi on kerrottava lyhyesti myös seuraavasta asiasta. Kohtasimme nimittäin tämän etapin aikana laiturikaverimme m/s Oton, joka muutama viikko takaperin on vihdoinkin saanut uuden omistajan. Vuosikausia erään Niskalammin laivureiden perustajajäsenen omistamana Saimaalla seilannut Otto tupsahti uuden omistajansa komennossa yllättäen eteemme Satamosaaresta, ollessamme vielä tulossa Hetonselällä Pullikaisen ja Satamon välissä. Saavutimme sekä ohitimme sen myöhemmin Masteensaaren nurkilla, josta jatkoimme kohti Niskalampia. Otto sen sijaan otti suunnaksi Lammassaaren sataman.



Mutta niin.. Vihjailin otsikossa myös jotakin paluusta "arkeen". Tarkoitin sillä nimenomaan laivaharrastajan keväistä arkea, eli remonttipuuhia. Kuten kuvista voitte havaita, ajettiin tämä reissu keskeneräisenä, hytti pohjamaalissa. Nyt olisikin näin ollen jatkettava eteenpäin siitä mihin jäätiin ja siirryttävä sitten muiden kansirakenteiden maalauspuuhiin. Niistä kuitenkin myöhemmin lisää!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti