maanantai 12. kesäkuuta 2017

Arki, arki, laivamiehen arki!

Kotiuduttuamme Niskalammille ja muun miehistön vaihdettua maisemaa, alkoi taas osalleni langennut maalaustelan heiluttelu Tähden kansilla. Ensin sudittiin ajohytin valkoiset katot oikeaan sävyyn. Sitten maalattiin seinät, kierreltiin ikkunat ja kaikki hankalimmatkin sopukat. Ja sitten vaihdettiin väriä mustaan ja hoidettiin lopuksi hytin lippojen sekä korsteenin värjäys. Ja kaikki tietenkin kahteen kertaan. Kun tämä urakka oli hoidettu, oli kaksi päivää kulunut ja oli aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen.



Rannasta eli etelästäpäin puhaltanut tuuli antoi oman haasteensa kattojen maalausurakkaan.

Hätävaraksi hankitut ja kunnollisten telojen loppumisen vuoksi nyt käyttöön otetut Bilteman vaahtomuovitelat eivät ainakaan omalta osaltaan helpottaneet työtä.
Loppu hyvin, kaikki hyvin ja sauna lämpiää.

Seuraavana aamuna aloitettiin siis vaihe numero kaksi, eli alemman kansirakenteen vanhojen maalien poisto. Kerroksista alimmaisena oli sielläkin punainen, jonkun viisaamman arvion mukaan "lyijymönjäksi" kutsuttu, pohjamaalikerros. Seuraavaksi löytyi puolestaan oranssiin vivahtava pintamaali, pari epoksiohenteeseen millään tapaa reagoimatonta vihreää, harmaa (ehkä)pohjamaali ja ainakin kaksi valkoista ja pari harmaata pintamaalia. Puhutaan siis vähintään seitsemästä-yhdeksästä kauttaaltaan vedetystä maalikerroksesta.



Ison kulmahiomakoneen kuppiharjalla ja pienemmän 125 millisellä teräsharjalla "lyijymönjään" asti tehty poistotyö vei aikaa kutakuinkin kolme ja puoli päivää. Muiden kerroksien kohdalle poistotyötä oli oikeastaan mahdoton lopettaakaan. Tarkennuksena, jotta suurinpiirtein tiedätte millaisesta työmäärästä on kyse kerrottakoon, että päivän keskimitta oli noin 15 tuntia. Niissä paikoissa, missä 100 mm:n kuppiharjaa jaksoi koko kehon painolla painaa peltiä vasten saattoi puhdistetun jäljen leveys olla suurempi, mutta "normaalisti" sillä sai vuoltua vain 2-3 cm:n uran vanhaan maalipintaan. Pinta-alaa luonnollisesti laivan kannessa riittää ja kun pakettiin lisää vielä hinauskoukun, ikkunansyvennykset, seinien pystysuorat osat yms., niin - kuten todettua - aikaa puuhaan menee.

Sopivaan kokoon pistosahalla leikattu ikkunaventtiilin muovinen varalasi sai toimia paikallaan olevien lasien suojana maalinpoiston aikana.


Ketään ei varmaankaan yllätä, että näiden päivien iltoina ei tarvinnut unta punkkaan köllähtäessä paljoa houkutella. Kädet olivat myös raskaan koneen tärinän takia sen tuntoiset, että todellakin tiesi tehneensä jotakin. Pisteenä iin päälle voin vielä kertoa päivä päivältä lisääntyneestä pohjoistuulesta ja vesisateesta, joka urakan loppua kohden alkoi jo todella vit... Tai no sanotaanko, että harmittaa.. Käytin parina viimeisenä päivänä pakon sanelemana myös appiukkoni viluntorjuntareseptiä, joka piti sisällään suuren motin teetä, suuren lusikallisen hunajaa ja suuren tujauksen jaloviinaa. Ja pakko myöntää. Se todellakin auttoi kylmään kahden fleecen, pitkien kalsareiden ja pipon ohella.

Vaihteeksi sataa vettä!

Joku aamupäivä satoi jopa niin kovasti, että oli siirryttävä sisähommiin. Silloin mm. mikro löysi uuden paikkansa täkin alta. Nyt työpöydällä olevat ruokatarvikkeet ja muut tavarat eivät enää haittaa sen oven aukaisua.

Vaikka kylmä onnistuttiinkin edellä kuvatulla tavalla jäsenistä lähes kokonaan karkoittamaan, ei teräsharjan irroittama pöly sen sijaan karannut minnekään. Sateen vaikutuksesta se jäi vielä kaiken lisäksi seilaamaan kansille muodostaen sinne mutavelliä, joka oli Etelä-Suomessa vietetyn muutaman päivän mittaisen lepotaukoni aikana tietenkin kuivanut ja jähmettynyt kiinni rakenteisiin lähes pysyvästi. Työmaalle miehistöni kanssa huilivuoron jälkeen palattuani en voinutkaan muuta kuin ottaa kulmahiomakoneen taas uudelleen käsiini ja aloittaa vielä kerran koko, jo kertaalleen puhdistamani, kansirakenteen läpikäymisen. Sen tehtyäni uusin myös Annitrol-käsittelyn, sillä en halunnut jättää mitään sattuman varaan. Toki tähän päätökseen vaikutti myös hitusen se, että osa viime kerran käsittelyistä tehtiin vesisateessa ja aineen toimivuus oli näin ollen epävarmaa. Annitrolia oli minulla myös vielä reilusti jäljellä, sillä tähän mennessä sen kokonaismenekki on ollut vasta noin kolme litraa.

Kapin alalaidassa ollut ja luultavasti joskus pressun kiinnitykseen tarkoitettu tanko sai nyt myös lähtöpassit.

Neljä kannella törröttänyttä, luultavasti johonkin kiinnityssysteemiin kuulunutta lattaa, saivat myös kyytiä.

Myös hinauskoukun alla majaillut vanha kaasupullojen teline lähti nyt maata kiertävälle radalle. Kaikkiin edellä mainittuihin poistotöihin motivaattorina toimi kansien helpompi puhtaanapito. Myös maalaustyöt hoituvat nyt aiempaa kivuttomammin.

Koko kansienmaalausrupeaman pahimmat ruostepaikat löytyivät muuten kaasupullotelineen alta, joten sen poisto ei ollut ollenkaan huono ratkaisu.


Yhden noin kahdeksan tuntisen päivän uurastamisen jälkeen oli tilanne lopulta sellainen, että suunnittelin aloittavani vielä pohjamaalauksen ns. yötä vasten, jotta Tähti saataisiin seuraavana aamuna taas kulkukannalle. Se osoittautui kuitenkin ylioptimistiseksi haaveeksi, sillä kansirakenteiden kuivaaminen Annitrolin vesipesun jälkeen ei vain ottanut onnistuakseen. Vaikka ilta-aurinko paistoi lämpimästi ja puhaltelin paineilmalla rakosia kuivaksi niin valmista ei vain näyttänyt tulevan. Lopulta hoksasinkin, että kosteutta tulee tällä kertaa myös kompressorin säiliöön kondensoituneesta vedestä. Kello alkoi kuitenkin siinä vaiheessa lähennellä jo sellaisia lukemia, että päätin lyödä siltä päivältä pillit pussiin ja jatkaa urakointia seuraavana aamuna. Yksi vaikutin tähän päätökseen oli myös se, että tiesin Epocoat 21 Primerin kuivuvan varsin nopeasti. Aamulla maalattuna se siis antaisi aluksellemme liikkeellelähtömahdolisuuden vielä saman päivän iltapäivänä.

Harvoin olen Niskalammilla nähnyt vaahtopäitä, mutta nyt tuli sekin koettua.

Kannella työskentelystä ei meinannut tulla mitään Tähden hakatessa itseään laiturin tukevia paaluja vasten. Kaikkiin vaivoihin on kuitenkin lääkkeet..


Takakansi maalittomana, mutta "mutavellin" peitossa. Paineilmalla puhaltelin sen mahdollisimman puhtaaksi ennen kuin suihkutin päälle reilun kerroksen Annitrolia. Kaikki tämä tapahtui vesisateessa. Uskomatonta, mutta luukut eivät olleet juurikaan ottaneet parin huilipäivän aikana ruostetta.

Sikeästi nukutun yön jälkeen tein vielä melkein kuusituntisen työvuoron ennen kuin kansirakenteet olivat viimein pohjamaalissa. Tämän jälkeen vesillelähtöä viivästytti vielä pienten maalaustelojen ja sekoitusastioiden loppuminen. Niitä olisi nimittäin hommattava, jos maalausinspiraatio sattuisi reissussa taas iskemään. Tämä puute hoitui onneksi helposti ja kustannustehokkaasti Röysköllä Joutsenossa.

Jottei suksi kuitenkaan luistaisi liian hyvin oli tietenkin samalla myös pyörähdettävä Lappeenrannan Biltemassa ostamassa 14,99€ maksanut uimurikytkin harmaavesikaivoon. Entinen, samasta paikasta kaksi vuotta sitten hankittu, ei nimittäin suostunut kovakouraisesta "herkistelystäkään" huolimatta enää toimimaan toivotulla tavalla vaan päästi useat pesuvedet pilsiin. Nyt on tosin hyvin todennäköistä, että palaamme tähän ongelmaan viimeistään taas parin vuoden päästä. Mutta eipä ollut onneksi remonttikaan kallis. Kumiveneeseen investoin myös samalla uudet airot viime syksyn myrskyssä kadonneiden tilalle.

Tässä tilanne juuri ennen pohjamaalausta.

Tämänkin uurastuksen lopuksi herätettiin kuitenkin Herra Wickström uniltaan ja päästiin taas kerran liikkeelle. Kokka suunnattiin silloin aurinkoisessa säässä kohti Listinkiä. Kuva pohjamaalatuista kansirakenteista tarjoillaan ihmeteltäväksenne sitten seuraavassa saarivisiitistämme kertovassa jutussa, joten pysykäähän kanavalla..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.