tiistai 20. kesäkuuta 2017

Juhlan tuntua Listingissä.

Kirjoittelin edellisessä päivityksessä taas kerran laivamiehen keväisestä arjesta eli remontti- ja maalauspuuhista, joita Tähdellä on viimeisen muutaman viikon ajan varsin tiiviisti paiskittu. Kaivattua vaihtelua näihin hommiin ovat tuoneet vain pikaiset kotonakäynnit Etelä-Suomessa sekä muutaman päivän mittainen ja remontoinnin jälkeen lähes juhlalta tuntunut piipahdus Partakoskella.

Ja kuten otsikosta voitte helposti päätellä, niin taas oli aika tällaisen "juhlan". Ja tällä kertaa se koitti meille Listingissä. Ja vaikka siihen juhlaan sisältyi totuttuun tapaan erinäisiä maalauspuuhia, uusien airojen sovittelua kumiveneeseen, harmaavesikaivon uimurikytkimen vaihtoa ja pientä vesipumppuremonttia, niin kuten sanottua... Oli kyseessä juhla! Kaksi vuorokautta lähes tyhjässä saaressa auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta, tuntui nimittäin kovin mukavalta kaiken rälläköinnin, maalauksen ja ähellyksen jälkeen!

Tähti Listingissä kansirakenteiden alaosa pohjamaalattuna.

Mutta sitten asiaan.. Listinkiin ajelimme kansirakenteiden pohjamaalauksen jälkeen eräänä kesäkuisena iltapäivänä. Leppeän tuulen puhallellessa muutaman metrin sekunnissa ja auringon lämmittäessä kesäisen mukavasti, olivat kaikki maalausurakan aiheuttamat mustat pilvet kuin pyyhkäisty pois taivaaltamme. Tähden keulan rantahiekkaan työnnettyämme kauppareissulta investoidut sulkapallomailat ja pallot saivat miehistöltä kyytiä rantahietikolla. Rannasta valikoidut kuusi kiveä pääsivät myös hoitamaan betanque-pallojen virkaa. Ja heittipä osa porukastamme lämpimän saunan avittamana myöhemmin illalla jopa talviturkkejaan Saimaaseen.

Kaiken tämän ohella hoidettiin tottakai myös jutun alussa kuvailtuja töitä. Muussa ei liene mitään sen erikoisempaa kertomista, mutta syvennyttäköön tässä kuitenkin hiukan maalaukseen ja varsinkin käyttövesipumppuun - siis siihen samaan johon vaihdoin juuri uusia osia - ja joka aiheutti taas kerran harmaita hiuksia. Ensimmäisenä aamuna miehistön keskuudessa nimittäin kuiskittiin, että pumppu olisi yön ja aamun aikana hörähdellyt itsekseen muutamia kertoja, vaikkei hanoja ollutkaan auottu. Tästä syystä aloinkin heti aamupäivällä tutkimaan tarkemmin asiaa. Pumpun luona vieraillessani silmiini tarttuikin huolestuttava ruosteinen vesivuoto jostakin värkin takapuolelta. Eipä siinä sitten auttanut muu, kuin roplata härveli irti kiinnityksistään ja leväyttää se työpöydälle tarkempia tutkimuksia varten.

Heti ruuvit auottuani huomasin, ettei kaikki ollut kunnossa. Vettä oli jostakin syystä päässyt tilaan, jossa pumpun neljää mäntää käyttävä "koneisto" sijaitsee. Siellä pyöriessään se oli sitten ruostuttanut osaksi metallisen ja osaksi muovisen koneiston osia. No tämähän tarkoitti vain yhtä asiaa. Jokin vaihtamistani tiivisteistä ei suoriutunut tehtävästään kunnolla vaan pumpun tuottaman paineen voimasta vesi painui niiden ohi väärälle puolelle. Hiukan olin kyllä mäntien varsien jotenkin väljän oloisia reikiä suurinta tiivistettä vaihtaessa ihmetellyt ja huomannut sen olevan jotenkin eri tuntoinen. Ehkä paksumpi kuin vanha. Mutten todellakaan uskonut sen aiheuttavan vuotoa. Mutta tässä sitä taas oltiin..

Hetkisen asiaa näiden huomioiden jälkeen mietiskeltyäni päädyin tällä kertaa ensiavuksi vain laittamaan silikonia kiinnityspulttien hiukan liian ison oloisiin reikiin ja voitelemaan ruostuneen koneiston paremmin kosteutta kestäväksi. Varatiivistettä eikä edes sitä vanhaa pois ottamaani, ei tietenkään ollut mukana. Enkä oikein usko, että niistä olisi hirveästi apua tähän hätään ollutkaan, sillä olinhan vaihtanut uudenkin vasta kuukausi sitten.

Vaikka pumppu nyt toimii ja tästäkin selvittiin pelkällä säikähdyksellä, niin sanottakoon tässä suoraan, että jotenkin usko Jabscon toimivuuteen tällaisessa jatkuvassa ja kesäaikaan kuukausia kestävässä yhtämittaisessa käytössä alkoi tämän kaiken myötä todenteolla horjumaan. Joka vuosi olen saanut nimittäin niiden kanssa temppuilla. Jos muistatte niin toissavuonna vaihdoin kokonaan uuden pumpun hajonneen tilalle, viime vuonna painekytkin oli jäätynyt, vaikka kaikki letkut oli talven ajaksi irroitettu ja tänä keväänä on vaivana olleet nämä moneen kertaan kuvaillut ongelmat. Päätinkin tästä syystä tehdä nyt vain tällaisen pikaremontin ja alkaa miettimään kokonaan uuden ja kestävämmän pumppusysteemin rakentamista.


Sitten muihin asioihin. Saareen saapumista seuraava päivä oli todellakin vielä edellistäkin lämpimämpi ja sitä seuraava pani vieläkin paremmaksi. Lämpömittari osoitti tuolloin varjossakin peräti 26 astetta ja vedenkin lämpötilan luotaimen anturi kertoi tällöin olevan jo yli 15 astetta. Hurja nousu ensimmäisen illan reilusta kymmenestä asteesta. Taivas ripotteli vettä onneksi vain myöhään toisen päivän iltana, joten sain vesipumpun "korjattuani" maalailla parina päivänä Tähden kansirakenteita rauhassa vailla ylimääräisiä haasteita.


Ensin kiersin kahteen kertaan hinauskoukun, jonka väriksi valitsimme aiemmasta poiketen mustan. Seuraavaksi aloitin korsteenin juuresta kansien pintamaalauksen harmaalla. Valitsemani värisävy osoittautui kuitenkin aivan liian vaaleaksi, joten homma oli lopetettava alkuunsa. Jos maalauksen halusi kuitenkin tästä huolimatta reissussaoloaikana edistyvän, ei vaihtoehdoksi enää jäänyt kuin kansirakenteen seinien maalaus valkoiseksi. Sitä maalia oli nimittäin mukana reilusti. Tämän operaation hoidinkin valmiiksi asti seuraavassa kahdessa päivässä. Siitepöly aiheutti siihen pienen, mutta rätin heiluttamisella helposti selätettävän haasteensa.

Tummempi harmaa on pohjamaalia ja tuo toinen aivan liian vaaleaa pintamaalia. 

Valoventtiilien syvennyksissä riitti mukavasti kiertelemistä.

Kun kaikki edellä mainittu sekä tietenkin myös pakolliset letunpaistot, kumiveneajelut yms. oli hoidettu sekä kaksi rauhallista yötä nukuttu, oli aika palata jälleen takaisin kotisatamaan. Kuumaa kesäpäivää juhlistaen ja hellevaatetukseen pukeutuneina ajelimme kaikessa rauhassa takaisin Niskalammille. Matkan aikana muistelimme myös viime kesää ja sitä, että se ei tainnut juurikaan tarjoilla meille näin hienoja hellepäiviä.


Tuntematon hinaaja vetämässä viiden proomun letkaa. Eipä ole vastaavaa vielä aiemmin kohdattu. Puuta Suur-Saimaalla näköjään tänäkin kesänä taas liikkuu. Parhaan vuorokauden saldo oli nimittäin ainakin viisi eri alusta.

Välillä on ajon aikanakin tehtävä pieniä tarkistuksia, jotta aluksen jokaisella osastolla on kaikki hyvin. Talinauhaboksin tsekkaus hoidettiin paluumatkalla muun miehistön ollessa ruorissa.
Selvästi myös muut suomalaiset olivat heränneet veneilykesään sillä eri kokoisia ja näköisiä aluksia liikuskeli useita näköpiirissämme. Myös Imatran Lammassaaren satamasta käsin risteilyitä tekevä m/s Emma tuli vastaan. Masteensaaren nurkilla näimme sen pyyhältävän kattoterassi auringonpaisteesta nauttivia ihmisiä pullollaan kohti Satamosaarta. Olipa kyllä mukava nähdä, että upean Saimaan risteilyt vielä kiinnostavat ihmisiä!

M/s Emma.


M/s Sissi.
Tähti laitettiin perille päästyämme tunnissa pakettiin ja lähdettiin vajaaksi viikoksi kotiin muihin puuhiin. Tulisimme takaisin vasta ensi viikolla ja silloin olisi tarkoitus vihdoinkin suunnata kokka kesälomareissulle kohti Saimaan ylävesiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti