perjantai 28. huhtikuuta 2017

Keväistä puuhailua ja laituriparlamentarismia Niskalammilla.

Onneksi reilu viikko takaperin suorittamani Niskalammilla käynnin ajaksi sattui kovaa ja kylmää tuulta lukuun ottamatta edes jollakin tavalla remonttipuuhille suotuisat sääolosuhteet. Ennen sitä ja sen jälkeen taivaalta on nimittäin tullut vuoroin vettä ja vuoroin rakeita, räntää tai lunta. Se miksi kaipailin tälle visiitille sateetonta ilmaa, johtui etenkin sirkkelöintipuuhista, joita rannalla aioin suorittaa. Ahterihytin ovenpielet olisi nimittäin nyt vihdoinkin saatava tehtyä loppuun, jotta oven reiästä saataisiin otettua mitat ja ovi tehtyä myöhemmin kotona valmiiksi.

Tässä ovat valmistumassa oven karmin taakse piiloon jäävät kulmapalat, jotka kääntävät ovenpielen oikeansuuntaiseksi.

Palat sekä karmi ruuveilla ja liimalla paikoilleen kiinnitettyinä.

Kynnyskin jo paikoilaan.
Vaikka reissun päätavoite olikin tuo mainittu oviurakka niin alkaijaisiksi tappelin taas useamman tunnin Jabscon käyttövesipumpun kanssa. Olin tilannut siihen varaosia englantilaisesta Xylem Jabsco Shop:in nettikaupasta ja olin myös asentanut ne paikoilleen jo muutamia päiviä aiemmin kotona, mutta kaikessa kiireessä jätin tietenkin pumpun toiminnan testaamatta. Lopputuloksen varmaan arvaatte. Moottori kyllä pyöri, mutta minkäänlaista imua tai painetta ei edelleenkään pumppu tuottanut. Ei auttanut ilmaus, ei auttanut siemenveden laitto, eikä liioin pumpun muukaan "pahoinpitely". Vettä ei vain yksinkertaisesti tullut! Epäilin jopa jonkin töhkän tukkineen pohjakaivolta pumpulle tulevan putken kokonaan, muttei vika ollut siinäkään. Suulla imaisten sain nimittäin putken päästä, ilman sen suurempia ponnisteluita, keväisen raikkaan Saimaan vettä juodakseni.

Kuva kotona suoritetusta vesipumppuremontista. Vaihdoin kahvimukin vieressä olevan ja aika tavalla kuluneen (vaalean) neliönmuotoisen tiivisteen uuteen. Ja kuten jo kerroin, aivan turhaan!

Parituntisen hengähdystauon tähän taisteluun toi onneksi m/s Rudolf ja m/s Laimi laivojen kippareiden vierailu rannassa. Kahvit saatiin siinä ajassa juotua, munkit syötyä ja mikä tärkeintä, kuulumiset päivitettyä. Mielipiteitä vaihdettiin luonnollisesti kaikesta aiheeseen liittyvästä ja esimerkiksi kunkin aluksen tämän kevään kunnostus- ja remonttisuunnitelmista. Jokaisella kipparilla olikin monenmoisia kohteita mielessään. Tähden kohdalta suurimmat kysymykset olivat uusien viilari- eli törmäyslistojen toteutustapa sekä rovin värinvaihdos. Myös maalien hankintapaikka ja ylipäätään pintakäsittelyn oikeaoppinen suoritus puhuttivat kovasti laituriparlamenttiamme.

Tähden rovi ja kaiteet manuaalisesti eli mustalla tussilla koemielessä "photoshopattuna". Ei näytä mielestäni ollenkaan hassumalta..

Sain muuten joskus viime syyskesällä kotini lähellä sijaitsevalla RTV:llä käydessäni vinkkejä pääkaupunkiseudulla operoivan Royal Linen laivoilla käytettävästä maalaustavasta. Kaksikomponenttinen epoksipohjamaali alle ja pintaan liituuntumisen ehkäisemiseksi uv-suojattu polyuretaanimaali. Näin saavutettaisiin kuulema ainakin kolminkertainen kestävyys perinteiseen peltikatto- tai panssarimaaliin verrattuna.

Myös Motonetin myymästä Dinitrolin valmistamasta Annitrol-ruosteenpoistoaineesta kävimme kollegoiden kanssa rannassa polemiikkia. Moni sen käyttöä on minullekin suositellut ja itsekin kokeilin sitä ukiltani perimäni lumilingon maalausurakan pohjatöissä tammikuussa. Hyvältähän se, ainakin näin muutaman kuukauden kokemuksella, vaikuttaa. Tosin lumityöt ja lingon käyttö maalauksen jälkeen oli tänä keväänä sen verran vähäistä, etten aivan varauksettomasti osaa ainetta vielä suositella.

Lumilinko porakoneen teräsharjalla puhdistettuna ja Annitrolilla käsiteltynä odottamassa vesipesua.

Ja urakka valmiina Miranolilla maalattuna Taavetin perässä!

Istuntomme päätettyämme jatkoin vielä hetkisen käyttövesipumpun parissa, mutta totesin sen kuitenkin lopulta kaipaavan vielä uusia varaosia edellisten lisäksi. Näin ollen myös päivän päätteeksi suunniteltu saunominen oli poistettava kokonaan ohjelmasta. Pesuvesi olisi nimittäin pitänyt lämmittää operaatiota varten liedellä kattilassa. Ahkeroinkin tästä johtuen illalla melkein kymmeneen ahterihytin ovenpielien kanssa. Seuraavana aamuna jatkoin vielä urakkaa ovivanerin leikkaamisella ennen kuin siirryin toiletin puolelle. Siellä järjestelin pöntön sähköjohdot ja vesiputket vihdoinkin kulkemaan siistin näköisesti. Poistin myös kokonaan septisäiliön veteentyhjennysoption. Hätätapauksessa sitä olisi siis voinut käyttää täyteen tulleen säiliön vajuttamiseen, mutta tarvetta sellaiseen ei tyhjennyspaikkojen nykyisen runsauden vuoksi ole ainakaan vielä meillä ollut.


Vielä akuutimpi tähän operaatioon kimmokkeen antanut ongelma oli wc:ssä ajoittain leijaillut paha haju. Sen syyksi paljastui lopulta takatäkille menevän imutyhjennysputken mutka, johon "tarpeet" jäivät tyhjennyksien väliajoiksi viikoiksi muhimaan. Eli operaation jälkeen putki ei valunutkaan tyhjäksi vaan sen alimpaan kohtaan jäi haiseva lanttopaikka. Asiaan ei auttanut putken huuhtelu tyhjennyksen jälkeen eikä edes se, että kyseessä olivat uudet vuosi sitten hankkimani ja "ilmeisen laadukkaat" Vetuksen septiputket. Haju tuli nimittäin aivan selvästi putken moninkertaisen kumipinnan läpi juuri tuosta alimmasta kohdasta. Poistinkin nyt putkistosta kokonaan tyhjennystavan valintahanan, tämän johdosta toimettomiksi jääneet poistoputket sekä laitoin takatäkille johtavan tyhjennysputken kulkemaan siten, että kaato säiliöönpäin tyhjentää sen väistämättä. Aivan pieni mutka siihen vieläkin jäi, mutta toivottavasti hajuhaittojen kanssa ei tämän jälkeen tarvitse enää kipuilla.

Vielä viimeisenä arpeettina ennen kotimatkaa irroitin puukolla ja sorkkaraudalla Tähden karttapöydän erittäin tiukkaan liimatun vanerilevyn. Se kun on osoittautunut käytännössä aivan liian pieneksi. Normaalikokoinen ja Saimaallakin käytössä oleva 1:40000 mittakaavainen merikartta roikkuu nimittäin laitojen yli ja kovemmassa merenkäynnissä sitä on pideltävä paikoillaan. Näin ollen aikomus onkin laittaa nyt tilalle suurempi levy ja varustaa se samalla hiukan aiempaa korkeammilla laidoilla. Myös ruorin takana olevan johtoviidakon peittävä vanerilevy tarttui samalla mukaani. Senkin suurentaminen on nimittäin odotellut työlistalla jo parisen vuotta. Perusteena tälle ovat ulkonäkösyyt.


Otin vanhan karttapöydän mukaani malliksi.

2 kommenttia:

  1. Rovin maalauksen ja maalien suhteen ota yhteyttä Joutsenossa sijaitsevaan Röyskön maalikauppaan. Saat sieltä oikeat ohjeet sekä oikeat maalit. Siellä on Nor-Maalin teollisuusmaalien edustus, hinta/laatusuhde erinomainen.
    http://www.roysko.fi/fi/etusivu

    T, Pekka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon vinkistä! Nor-Maaleista sainkin jo aiemmin muutamia suosituksia, joten täytyy tutustua niihin ja Röyskön maalikauppaan vielä lisää.

      Poista