sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Piste laivurikurssille




Sitten vaihdettiin taas aihetta. Tulisimme kyllä palaamaan Merimiestaito ja johtaminen -osioon vielä uudemman kerran, mutta välipalaksi eräiden koulun aikataulullisten syiden takia meille tarjottiin tähän kohtaan Kuljettajakurssin koneoppi, joka pitää olla suoritettuna myös Laivurinkirjaa hakiessa. Sen lyhyeen paripäiväiseen osuuteen sisältyi pintapuolinen perehdytys laiva/venemoottoreiden polttoaine- ja jäähdytysjärjestelmiin sekä akkujen huoltoon. Tässä kurssitoverini Herra Roligin taidonnäyte jälkimmäisestä. Erityishuomiota pyydän kiinnittämään oikeaoppisiin suojavarusteisiin sekä erittäin ammattimaiseen ja haalarihommia millään tavalla vieroksumattomaan asenteeseen!


Oppilaiden harjoituskohteina toimivia, mutta pääasiassa sylinteriluvultaan oikeita laivakoneita pienempiä generattorikoneita on koululle hommattu useampia, joten niitä tutkittiin koneopin tunnilla tietenkin myös. Venttiileitäkin säädettiin ja muutaman laivakoneen sisäänkin kurkattiin.






Mielenkiintoisinta antia olikin ilman muuta marinoimattoman Wärtsilän 324 TS -moottorin sisuskalujen tutkiminen. Mitään huoltoluukkujen aukaisua ihmeellisempää emme kuitenkaan moottorille alkaneet tekemään. Opettajana toiminut Herra kertoi olleensa joskus konemestarina hinaaja Iso-Pukilla, jossa kaksi vastaavaa kahdeksansylinteristä konetta pyörittävät generaattoreita tuottaen sähköä potkuriakselilla olevalle sähkömoottorille. Tarkastaessani asiaa Iso-Pukin koneet paljastuivat saman valmistajan 814 TK -moottoreiksi, jotka ainakin minun ymmärtämykseni mukaan ovat muuten samanlaisia, mutta niiden sylinterinhalkaisijat ovat 24 sijaan "vain" 14 senttimetriä.




Toisen päivän aikana ennen koneoppiosion loppukoetta virittelimme vielä kurssitovereideni kanssa kaikessa hiljaisuudessa toiveita generaattoriin kiinnitetyn Wärtsilä 4L20:sen käynnistämisestä. Lopulta öljynpaineita nostettiin ja jäähdytysvesiventtiilejäkin jo availtiin ennen kuin huomattiin, että rakennuksen katolla olevassa jäähdytysvesisäiliössä ei ollutkaan vettä. Minulle ei selvinnyt oliko se poistettu sieltä keskiasteen oppilaiden sille viikolle sattuneen hiihtoloman vai peräti talven pakkasten takia. Joka tapauksessa savut koneesta jäi monen paikallaolijan suureksi harmistukseksi tämän takia ottamatta.

Koneopista jatkoimme seuraavaksi kohti uusia haasteita. Meitä odotti nimittäin otsakkeen Hätätilannetoiminta alle koottu paketti pelastautumisesta, palontorjunnasta ja IMO-kylteistä. Teorian tasolla pohdimme lisää myös aiemmin perustamiemme kuvitteellisten varustamojen aluksille sattuneita havereita. Ennakoinnin osuutta painotettiin edelleenkin ja sen todettiin olevan parhain ja todennäköisesti myös halvin mahdollinen"pelastustoimenpide".


Seuraava peliliikkeemme vei meidät tositoimintaan EKAMI:n Katariinan kampuksen uima-altaalle. Siellä harjoittelimme pelastusliivien käyttöä ja myös niiden pukemista vedessä. Liiveihin pukeutuneina teimme myös muitakin harjoitteita, joihin sisältyi muun muassa ruumiinlämmön laskemista hidastavan Help-asennon ja Huddlingin, eli ryhmäkellunta-asennon kokeileminen. Eräs tehtävä oli myös saada yksin käännettyä kuudelle hengelle tarkoitettu ja osittain vedellä täyttynyt pelastuslautta vedessä oikeinpäin.

Pelastuspuvut puettuamme harjoittelimme vielä uudemman kerran aluksesta mereen hyppäämistä. Sen jälkeen liikuttiin melomalla jonomuodostelmassa ja kokeiltiin selällään kellumista ympyrämuodostelmassa. Tämän kerrottiin näkyvän lentokoneista ja helikoptereista etsintöjä suorittaville huomattavasti epämääräistä ihmisrykelmää paremmin. Loppunumeroksi jäi vielä pelastuspuvussa tapahtunut pelastuslauttaan kapuaminen ja tajutoman kaverin sen kyytiin nostaminen. Se tehtiin kahden hengen porukalla.




Kurssin viimeisenä päivänä tutustuimme vielä teoriatasolla potkurivoimalla liikkuvien aluksien manöveeraukseen ja esimerkiksi peruutettaessa esiintyviin lainalaisuuksiin. Sekin selvisi, että Tähden kaltaisella aluksella, joka on varustettu oikeakätisellä potkurilla, tulisi vieressä hinattava alus ottaa vasemmalle kyljelle ja mieluummin vielä hiukan itse hinaajaa edemmäs. Tällöin yhdistelmän ohjattavuus on nimittäin parempi. Tasaperäisten aluksien ahterit eivät myöskään tällaisessa hinaustilanteessa saisi olla samalla kohtaa.



Viimein kahden kuukauden urakoinnin jälkeen koitti hetki, jolloin meille alettiin puhua todistusten jakamisesta. Jonkinlaista amatöörimäistä innostumistakin oli tämän johdosta havaittavissa viimeisellä yhteisellä juhla-ateriallamme oppilasravintola Pookin kabinetissa. Hauskoja tarinoita kerrottiin ja monenmoista vitsiä väännettiin kurssilla opittuja "termejä" käyttäen. Me työ- yms. syiden takia poissaolleet saimme myös siinä sivussa kuulla virallisen meriselityksen edellisiltana Kotkan kuppiloissa järjestetystä kurssikaronkasta. Meno oli pienellä, mutta sitäkin iloisemmalla porukalla yltynyt kuulemani mukaan jopa niin vauhdikkaaksi, että erään ravintolan henkilökunnan oli täytynyt puuttua siihen. Puuttumisen syynä tosin oli ollut liiallinen ja kovaääninen nauraminen!

Loppukaneettina voisi myös todeta, että tällälailla alkuvuodesta Tähden nököttäessä talviteloillaan laiturissa on ollut todella mukava puuhailla monipuolisesti laiva-aiheen ympärillä. Vaikka päivittäisen matkan mitaksi kotoa Kotkaan ja takaisin tulikin yli 260 kilometriä ja ajokilometrejä auton mittariin kertyi kurssin johdosta yli 5000, ja vaikka herätys opetuspäivinä olikin jo klo 05.50, niin melkein jokainen päivä tarjosi kuitenkin jotakin uutta ja mielenkiintoista ja paikalle saapuminen tuntui mielekkäältä. Koulu kauppaa muuten korvausta vastaan myös majoitusta asuntolassaan sitä tarvitseville, eli pakko tällaista rallia ei tietenkään olisi ollut järjestää. Työt ja arjen muut haasteet eivät vain antaneet minulle sellaista mahdollisuutta, joten sain vain kuulla etäisiä huhuja asuntolaporukan viettämästä "oikeasta opiskelijaelämästä".

Huomionarvoista on myös se, että vuoden 2016 tammi-helmikuun ajo-olosuhteet olivat varsin erikoiset. Vain muutamia kertoja edellä mainittu matka taittui ilman tuulilasinpyyhinten jatkuvaa käyttöä. Taivaalta tuli alinomaan jotakin. Kerran jopa vettä, vaikka pakkasta oli 13 astetta. Aikaisin aamulla eivät myöskään aura-autot olleet useinkaan vielä ehtineet töitänsä suorittaa, joten kulkuvälineen "ruotelista" sai pidellä kiinni varsin tukevalla otteella.


Vielä hiukan lisää myös itse kurssista, sillä muutamia parannusehdotuksiakin olisi.. Luulisin nimittäin, että varsin pienellä viilauksella lukujärjestys olisi saatavissa oppilaan kannalta vielä johdonmukaisemmaksi. Tällä tarkoitan sitä, että toiset asiat olisi varmasti helpompi oppia koulussa opettajan johdolla kuin yksikseen kotona. Jos väännän oikein rautalangasta, niin ensin olisi mielestäni fiksuinta tehdä lähiopetuspäivänä opettajan johdolla pari kokonaista esimerkkitehtävää huolellisesti jokaisen vihkoon. Vasta sen jälkeen päästetäisiin oppilaat puuhailemaan omin nokkinensa. Kuten eräs kurssilla ollut asian ilmaisi, näin toimittaessa kenenkään ei tarvitsisi alkaa keksimään pyörää uudelleen. Etäopetuspäivinä kotona harjoituksia tehdessä olisi sitten myös tarvittaessa helppo palata näiden esimerkkitehtävien pariin, jos ja kun jotakin epäselvyyksiä ilmenee.

Edellä mainittu pätee pääosiltaan vakauslaskuihin sillä navigaation varsin pedantisti käytetty kokonainen kuukausi oli omiaan selvittämään vaikeimmatkin solmut itsekunkin aivosoluissa. Tähän pieneen epämääräisyyteen uskon myös kohdallamme osaltaan vaikuttaneen siirtymisen osittaiseen etäopetukseen tämän vuoden alussa. Olimme siis ensimmäinen Laivurikurssi, jonka opetuksessa etäpäiviä käytettiin.

Moodlea eli koulun omaa sähköistä oppimisympäristöä voisi myös mielestäni hyödyntää vielä paljon enemmän. Kurssimateriaalin ohella ainakin kokonaisia esimerkkitehtäviä omaehtoisen opiskelun tueksi sekä kotitehtävien vastauksia sinne kannattaisi mielestäni laittaa. Jokainen varmaan tajuaa, että vastaukset sieltä suoraan kopioimalla ei oppi kuitenkaan päähän mene. Joku voi myös omaksua asiat paremmin vastaukset nähtyään. Tällä tarkoitan oikeastaan sitä, että on aivan sama kuinka oppii, kunhan oppii. Kokeessa vastaan tulevista tehtävästä tulisi omaksumillaan taidoilla kuitenkin selviytyä.

Joitakin osioita voisi mielestäni myös tenttiä. Varsinkin, jos opiskelijan työ/harrastuskokemus antaisi olettaa tarvittavan tietomäärän olevan jo hallussa. Esimerkiksi laivurikoulutukseen sisältyvän Kuljettajan koneopin varsin alkeistasoa oleva sisältö voisi olla sellainen. Alkuun vain tentti ja läpäisijät saisivat samantien poistua, muiden jäädessä pariksi päiväksi oppiin. Kerrottakoon, että jo suoritettu ja voimassa oleva EA1:nen sekä Rannikkolaivurin radiotutkinto eli SRC hyväksiluettiin mallikelpoisesti ja läsnäoloa näillä tunneilla ei tietenkään silloin vaadittu.

Mainostan tässä vielä sen verran, että voin kyllä lämpimästi suositella osallistumista Kotka Maritime Centerin koulutuksiin, jos sellainen vain jotakin Teistä kiinnostaa. Paljon omaksuttavaa kursseilla tietenkin on, mutta mitään ylitsepääsemätöntä siellä tuskin kenellekään vastaan tulee. Opetus on mielenkiintoista ja asiantuntevaa ja aihetta käsitellään myös varsin laaja-alaisesti. Kuivakka luennointi loisti myös ilahduttavasti poissaolollaan. Muuhun oppilaitoksen koulutustarjontaan voitte muuten tutustua tarkemmin tämän linkin kautta.

Ja kaikkein viimeisimmäksi vielä.. Kiitos jutuistanne, tarinoistanne ja tietenkin seurasta Teille arvon Opiskelutoverit! Ja tietenkin myös suuri kiitos värikkäästä ja innostavasta opetuksesta Herra Luotiolle!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti