torstai 16. heinäkuuta 2015

Juankoski here we come

Kaksipäiväiseksi venähtänyt oleilumme Ahvensalossa sai pisteen heräteltyämme Wickströmin horroksestaan viemään meitä seuraavaksi Juankoskelle. Edellisenä iltana tehty reittisuunnitelma perustui ajatukseen etsiä taas uusia ennen kokemattomia reittejä. Vasta 2000-luvun alussa avautunutta Tahkon vesireitiksi nimettyä väylää pitkin olisi mahdollista ajaa aina Varpaisjärven Syvärinpäähän asti. Heti Juankosken kaupungin jälkeen reitin kulkusyvyys tosin pienenee 1,8 metristä 1,5 metriin, joten meidän etenemisemme tyssää auttamatta sinne. 





Tahkon reitti sisältää kolme kanavaa, joista kaksi ensimmäistä eli Karjalankosken ja Juankosken sulut olisi läpäistävä yöpaikkaamme Ruukin kievarin vierasvenesatamaan päästäksemme. Kanavat ovat aivan uusia vasta vajaat viisitoista vuotta vanhoja ja vaikka nousukorkeus niissä on hurjat 6,5 metriä on itsepalvelusulkujen käyttö kelluvien kiinnityspollarien ansioista vaivatonta.


http://www.tahkonvesireitti.com







http://topinmaatilamyymala.fi

Aamupäivän ennen lähtöämme ahersin konehuoneen tuulettimen asennustyön parissa. Sainkin sen toimimaan, vaikkakin siihen hankkimani kierrosnopeudensäädin jäi vielä asentamatta. Lähisaaressa mökillään ollut Pohjois-Savon Wanhojenlaivojen yhdistykseen kuuluva laivamies poikkesi myös jutustelemassa laiturilla juuri ennen lähtöämme.



Juankosken aivan kuten parin päivän takaisen Siilinjärvenkin suuntaan veneellä liikkuvan on huomioitava Jännevirran sillan aukaisuajankohdat. Arkisin ruuhka-aikaan siltaa ei nimittäin aukaista huviveneille. Tästä syystä teimmekin iltapäivän puolelle venähtänyttä lähtöä kiireesti ehtiäksemme ennen iltapäiväruuhkaa Jännevirralle ja kiireellähän on veneilyhommiin yleensä vain yksi vaikutus. Tällä kertaa se oli uimatikkaiden unohtaminen Tähden kyljelle. Ahvensalon länsipuolitse kulkevalle väylälle päästyämme ei tikkaita nimittäin enää omalla paikallaan laivan kyljellä näkynyt ja nyt olisikin innokkaalle sukeltajalle tarjolla hyvät rst-uimatikkaat pohjassa jossakin niillämain.




Matka meni kaikinpuolin hienosti vaikka keulavastaiseen tuuleen ajettaessa tuulimittari pyöri noin 11 m/s lukemissa ja aallokko pärskytti muutamaan otteeseen vettä jopa ajohytin etulaseihin. Muuruvedelle päästyämme Kallaveden maisemat muuttuivat sokkeloisemmiksi ja rannat rytelikkömäisemmiksi. Ajelimme yhtäkyytiä aina Topin maatilamyymälän rantaan asti, jossa olimme suunnitelleet tekevämme pienen ostosreissun. 80 euron ostoskorin hinnalla olisi marketista saanut varmaan kärryllisen apetta, mutta kyllä olivat ostamamme luomu-nimikkeellä varustetut ruisleipä, juusto, lihasäilyke, suklaa ja etenkin jäätelö siltikin erinomaisen maittavia.




Topin ranta jätettiin päivällishetken ja päiväunien jälkeen siirtyäksemme vielä yöksi Juankoskelle. Kaadoimme ennen maatilamyymälän kaijasta lähtöämme maston jatkoreitin 8 metrisen kulkukorkeuden vuoksi. 

Pian vastaan tulikin Karjalankosken kanava. Reittiohjeiden varoitus Karjalankosken alapuolisista voimalaitoksen aiheuttamista pyörteistä kannattaa ottaa todesta. Ollessaan toiminnassa jopa hieman pahimmasta poreilusta syrjässä olevan odotuslaiturin luona sai esittää parastaan aluksen saamiseksi laituriin. Kanavien välisen reitin virran nopeus on myös noin solmun luokkaa tunnissa.





Juankosken kanavan yläpuolinen virtaus aiheutti myös haasteita Ruukin kievarin laituriin kiinnittymiseen. Voimakkaan ja pyörteilevän virtauksen ohella myös vähintään neljälle veneelle tai vaikkapa kolmelle laivalle sivukiinnityksen mahdollistavassa laiturissa kiinnittyneinä olleet kaksi reilusti meitä pienempää paattia aiheuttivat lyhyen synkkyyden hetken. Nämä kaksi venettä oli kiinnitetty niin taitavasti aivan keskellä laituria, hyvän matkan päähän toisistaan, että ainoat vapaat pollarit eivät tarjonneet meille mahdollisuutta kiinnittäytymiseen ei heidän edessään eikä takanaan. 




Hitaasti voimakasta virtaa vasten puskien pysäköin kuitenkin Tähden laiturin yläpäähän vieden sen sivusuunnassa kiinni siihen. Emme siis liikkuneet virrassa eteen emmekä taaksepäin vaan vain sivuttuttain. Eipä ole aiemmin tullut ajettua kylki edellä 90 asteen kulmassa laivaa laituriin. Sidoimme tämän jälkeen keulan pollarin puuttuessa kahdella köydellä kiinni tukeviin pelastautumistikkaisiin ja virittelimme vielä pari muutakin köyttä pitämään meidät paikallaan virrassa. Huomattuani laiturille noustuani monen edestä tilaa vievien paattien olevan vielä kaiken lisäksi paikallisia tumma pilvi pääni päällä löi rehellisesti sanottuna muutaman salaman. Sammutin kuitenkin päättäväisesti alkavan myräkän Ruukin kievarin tiskiltä hankitulla isolla oluella. Samalla kysyin laituripaikan hintaa. Se osoittautui varsin huokeaksi, sillä sähköä tarvitsemattomille kiinnitys oli ilmainen.




Hyvin nukutun yön jälkeen marssimme reippain mielin tutustumaan jo vuonna 1746 perustetun Juantehtaan (Strömsdals) ruukin historiaan. Se on Suomen vanhin näihin päiviin asti säilynyt järvimalmia raaka-aineena käyttänyt ruukkikokonaisuus.

http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=892




Vierailuumme sisältyi käynti Masuuni Brunoussa, jossa ruukin historiaa esiteltiin sulassa sovussa juankoskelaislegendan Juice Leskisen vuonna 2006 päättyneen elämän kanssa. Myös pienen voimalamuseon pääsylippu sisältyi hintaan, joten parituntinen vierähti siellä oikein mukavasti.

http://www.masuunibrunou.fi/wordpress/



Paluumatka Juankoskelta kohti Kuopiota toteutettiin tihkusateisessa ja täysin tuulettomassa kelissä. Kannella pystyi viettämään aikaa kastumatta vain ajoittain, mutta järvimaisema oli siitä huolimatta kuin taulusta. Rasvatyynellä Muuruvedellä ja Juurusvedellä ei ollut oikeastaan muita kuin uisteluveneiden pieniä aaltoja. 




Pyytäessäni puhelimella Jännevirran sillan aukaisua kysyin mielenkiinnosta siltavahdilta kuinka monta avausta he ovat tämän päivän aikana tehneet. Kello oli tuolloin jo kahdeksan illalla, joten hirveän montaa alusta ei varmaan tämän päivän kuluessa Jännevirralla enää meidän jälkeemme nähtäisi. Hän kertoi Tähden olevan päivän neljäs aukaisua tarvinnut alus ja toinen huvialus. Kaksi neljästä on siis ollut ammattialuksia. Ohitettuamme sillan ja puhallettuamme visselit kiitokseksi siltavahti soitti vielä minulle takaisin ja kertoi aiemmin keskustelleensa muidenkin vahtien kanssa kuinka vähäiseksi huviveneily on tänä kesänä käynyt. Hän kertoi heidän miettineen, että pelkästää alkukesän kolea sää ei voi olla syynä näin radikaaliin muutokseen. Vertailun vuoksi normaalin kesäisen arkipäivän saldo Jännevirralla on kuulema noin kymmenen alusta.





Yöksi ajelimme aiemmalla Siilinjärven turneella löytämääni Karhonsaareen, josta ei aamulla olisi kuin kivenheitto Kuopioon. Sinne jättäisimme Tähden taas lepäilemään pariksi päiväksi. Saaren pohjoispuolella sijaitseva tukeva laivalaituri ehti vielä illan aikana toimia sählykenttänä erittäin runsaan itikkaparven toimittaessa samalla kannustajien virkaa. Saaressa kiertävä luontopolku ja sen noin sata puu- ja pensaslajia jäi edelleenkin kaiken tämän "kiireen" keskellä kokematta, mutta jäipähän jotakin seuraavaan kertaan. 

http://www.karhonsaari.fi







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti