perjantai 24. heinäkuuta 2015

Hyvästit Kuopiolle

Vihdoin tuli aika jättää hyvästit Kuopion seudulle ja jatkaa potkurin pyörittelyä muilla vesillä. Ennen lähtöäni toteutin lupaamani tankkauksen Kallamarinassa ja vesisäiliötkin täytin tapani mukaan piripintaan, vaikka olinkin lähdössä liikkeelle tällä kertaa yksin. Runsas trafiikki satamassa ja tankkauspisteellä sekä tuulen suunta aiheuttivat laiturista pois peruuttaessani sen verran haasteita, että päätin pyöräyttää Tähden ympäri aivan laiturin vieressä.

Tämän toteutin nojaamalla keulalla hiukan tankkauslaituriin ja pukkaamalla koneella perän tällä tavoin haluttuun suuntaan. Myönnän, että minua meinasi hieman hymyilyttää, kun tankkauslaiturin ystävälliset apupojat aikoivat työntämällä pitää Tähden keulan irti laiturista kyseisen manööverin ajan. Olin kyllä kertonut heille etukäteen tekeväni kyseisen tempun, mutta ei auttanut kuin käydä vielä uudelleen ohjeistamassa heitä pysymään kauempana, ettei vain jalka tai käsi lipsahtaisi Tähden ja laiturin väliin.



Maljalahdesta suunnistin Säyneensalon eteläpuolitse kulkevalle 4,35 metrin syväväylälle ja käänsin kurssin kohti etelää. Mielenkiinnosta poikkesin reitiltä hetkeksi ja kiersin Ahvensalon ympäri, josko paikalla olisi nyt muitakin wanhoja laiwoja.

Hiljaiselta kuitenkin näytti ja niin jatkoin matkaani eteenpäin. Hirviselkä, Puutossalmen lossi ja Sotkanselkä jäivät pian taakse.


Hauskaa Koirus nimeä kantava järvi oli sinne muutaman tunnin ajon jälkeen saapuessani lähes tyyni ja niin päätinkin pitää tauon keskellä selkää. Käänsin Tähden pois väylältä ja ajelin syrjemmälle ja sammutin koneen. Kävin uimassa ja söin lounasta, jonka jälkeen laitoin ankkurihälytyksen 90 metrin säteellä päälle kannella auringonpaisteessa nukkumieni päiväunien ajaksi. Ja niin siinä vain kävi, että kyseinen hälytys toimi varttituntia myöhemmin herätyskellonani. Lähimpään rantaan ja matalikkoihin oli tällöin vielä matkaa yli puoli kilometriä, joten mistään dramaattisesta herätyksestä ei ollut kyse.



Ajeltuani tämän jälkeen reilun puolituntisen saavuinkin jo Konnuksen kanavalle. Mietin yöpymistä kanavan alapuolella olevissa vanhoissa kanavakaivannoissa, mutta säätiedotuksen tarkastettuani ajattelin kuitenkin laskea ankkurin johonkin sopivaan ja itikattomampaan paikkaan.


Yöksi luvattiin 3-4 m/s idänpuoleista tuulta, joten vain vähän matkaa kanavalta ajettuani linjamerkillä varustetun Tiilisaaren eteläpuoli vaikutti tähän tarkoitukseen sopivalta. Saaren itäpuolella oleva Eteissaari sekä sen eteläpuolella oleva matalikko vaimentaisivat kyllä itätuulen vaikutukset minimiin.



Tukkilauttoja varten paikalle laitetun paalurivin varovasti sivuutettuani laskin ankkurin noin neljämetriseen rantaveteen. Taas alkoivat moninaiset laiva-askareet joista ensimmäiseksi tartuin viime viikolla laittamaani konehuoneen tuulettimeen. Motonetista ostamani 100 mm putkipuhallin kyllä liikuttaa ilmaa, mutta pitää samalla myös kertakaikkisen kovaa meteliä. Myös sen 10 ampeerin virrankulutus on varsin iso. Näitä "ongelmia" miettiessä muistin varastoissani olevan 75 mm putkelle tarkoitetun ja toisaalta joskus ylimääräiseksi jääneen puhaltimen.

Ajattelinkin nyt testata sen melutasoa ja huomattuani sen olennaisesti pienemmäksi päätin tehdä tuuletinasennuksen vielä toiseen kertaan. Monen vuoden takainen huomioni, että kaikki kunnolla hoidetuiksi aiotut remonttihommat pitää aina tehdä kahteen tai kolmeen kertaan piti näin ollen taas paikkaansa. Vasta silloin kaikki on oikeasti niin kuin pitääkin. Eristin uuden puhaltimen huolellisesti myös laivan rakenteista, jotta sitä viitsisi käyttää myös toisten veneilijöiden täyttämissä huvivenesatamissa. Lopputulos melua ja virrankulutusta vähentävän kierrossäätimen kanssa olikin huomattavasti edellistä onnistuneempi.


Seuraavaksi tein keulassa olevia tekstejä pienemmät oikea fonttiset maalaussapluunat Tähden nimen kirjoittamiseksi myös ahteriin. Nimen ilmestyttyä paikalleen vaihtelin vielä parit kuparitiivisteet vuotaviin öljyputkiin ennen yömyssyn ja kirjan pariin paneutumista.



Paria tuntia myöhemmin noin klo 1.30 suunnitellessani koijaan kaivautumista oli luvattu itätuuli kuitenkin tipotiessään. Puuskainen (5-7m/s) pääosin etelästä puhaltanut tuuli pyöritteli ankkurinsa varassa ollutta Tähteä puolelta toiselle ja kolisteli samalla ankkuriketjua keulapelteihin. Teinkin tämän johdosta peliliikkeen ja ajoin takaisin Konnuksen kanavalle ja kiinnittäydyin sen tukevaan laivalaituriin. Kyllä tuuli täälläkin hiukan heilutteli, mutta ankkuriketjun kolahtelu oli onneksi poissa.


Aamulla heräsin jo muutamaa minuuttua vaille seitsemän Adamas nimisen rahtilaivan sulutustoimiin. Keulapotkuria avuksi käyttäen kippari ohjasti aluksensa ahtaaseen Konnuksen sulkuun sellaisella taidolla, jota ei voi muuta kuin arvostaa. Ei kolissut laidat myöskään Adamasin pysähtyessä hetkeksi sulkuun odottelemaan pohjoispuolisten sulkupuomien aukeamista.






Tämän jälkeen palasin vielä toviksi jatkamaan unia ennen aamupalaa, pientä valokuvauslenkkiä ja ajomatkaa Leppävirralle.



Rantauduin Leppävirran kylän itäpuoliseen laivalaituriin jutustellakseni erään huviveneiden katsastusongelmien tiimoilta kohtaamani herrasmiehen kanssa. Mukava oli myös kuulla tarinoita hänen 37 vuotisen merimiesuransa varrelta sekä mietteitä Tähden kunnosta ja kaikesta muustakin laivahommiin liittyvästä.



Illanpäälle jatkoin vielä matkaa Tervassalo nimeä kantavaan saareen, jonka pohjoisrannalta olin karttaa tutkimalla löytänyt suojaisan ja Tähdelle tarpeeksi syvän oloisen lahdukan. Ankkuripaikka löytyy pienellä rastilla merkittynä yläpuolisen kartan oikeanpuoleisesta laidasta.



Saaren rantaan väylien ulkopuolisia reittejä pitkin pujoteltuani päätin lopullisesti selättää koko kesän tihkuttaneen polttoaineen vedenerottimen vuodon. Purin koko komeuden osiksi ja liimailin brake cleanerilla puhdistamani osat tiivisteliiman kera huolellisesti takaisin paikoilleen ja niin siinä vain kävi, ettei aamulla polttoainejärjestelmän ilmattuani ylimääräisiä helmiäisiä suotimen pinnalla enää näkynyt. Jo viime kesänä tökkäsin meisselillä suodattimeen reiät, joten kyseinen värkki toimii vain vedenerottimena ja suodatinta ei näin ollen tarvitse olla vuosittain vaihtelemassa. Tämän jälkeen kumiveneajelut, sauna ja uinti toteutettiin normaalin iltaohjelman mukaisesti, vaikka miehistössä ei tällä kerralla lisäkseni ollutkaan muita.

Koneen tuntimittari näytti Tervassalossa 63h.



Huviveneiden katsastusasioista vielä tähän loppuun sen verran, että.. Mietitäänpä tilanne, että haluat vapaaehtoisesti katsastuttaa ja tarkastuttaa katsastusmiehellä aluksesi ja kaikki siinä olevat vesikulkuneuvoissa vaadittavat turvallisuusvarusteet. Tämän huvivenekatsastuksen tuottama tulos on luonteeltaan enemmän henkistä kuin fyysistä ellei lasketa sen varsin pientä vaikutusta aluksen vakuutusmaksuun. Vesikulkuneuvoista tarkastetaan siinä lähinnä vaadittavat turvallisuusvarusteet, hätäraketeista, sammuttimista, heittoliinoista aina pelastusliiveihin ja vara-ankkureihin asti. Pohjan, läpivientien ja potkurinakselin laakerin kunto tarkastetaan katsastuksessa puolestaan aina viiden vuoden välein tai omistajan vaihtuessa. Tärkeä osa toimenpidettä ovat mielestäni myös katsastusmiehen käytännönläheiset ohjeet asioiden kuntoon saattamiseksi.

Joka tapauksessa ajatellaan, että haluat katsastuttaa aluksesi. Se ei kuitenkaan Suomessa onnistu ellet ole pursiseuran jäsen. En usko, että mikään laki määrää asian näin, mutta joku taho tämän on kuitenkin päättänyt. Sinun olisi siis näin ollen katsastuksen saadaksesi liityttävä pursiseuraan ja maksettava muiden jäsenien tavoin yleensä varsin kallis liittymismaksu ja tietenkin jatkossa myös kaikki vuosimaksut vaikka et seuralta katsastuksen ohella mitään muuta kaipaakaan. No jos taas olet jo jonkun seuran jäsen niin kartellimaisesti, ainakin joillakin alueilla on sovittu, että vain oman seuran veneitä katsastetaan. Ilmeisesti tällä tavoin koitetaan estää "bisneksen" tekeminen toiminnalla.

Pursiseurat vetoavat myös joissakin tapauksissa omien katsastusmiestensä ammattitaidottomuuteen vanhoja aluksia katsastettaessa. Edellisen veneemme runkokatsastuksen pohjalta voin kuitenkin aivan avoimesti todeta sen olleen hyvin muodollinen. Lähinnä toteava. Tarkoitan, että katsastumies lähinnä katsoi läpivienteihin taskulampulla ja halusi nähdä niiden sulkuventtiilien toimivan. Tämän jälkeen lankulla hiukan heilutettiin potkuria sekä peräsintä niiden laakerointien mahdollisten välysten toteamiseksi. Kaikki nämä toimenpiteet on varmasti samalla ammattitaidon määrällä aivan samoin tehtävissä myös vanhemmille aluksille. Aluksen ikä tuskin vaikuttaa asiaan. Ja se lienee jokaiselle päivänselvää, ettei vanhojen tai uusien alusten turvallisuusvarusteiden tarkastamisessa ole mitään eroa. No..

Viimeisenä oljenkortena päätät kuitenkin niin sanotusti "rahalla" hoitaa tilanteen ja tilata Trafin katsastusmiehen suorittamaan operaation. Sekään ei kuitenkaan onnistu nimittäin he katsastavat vain ammattialuksia. Mitä luulette, että tämän kaiken jälkeen tapahtuu? Väitän, että alus jää hyvin suurella todennäköisyydellä katsastamatta.

Voi tietenkin kysyä miksi haluat katsastuttaa aluksesi? Pienen vakuutusmaksualennuksen ja turvallisuusvarusteiden tarkastuksen ohella ainakin minä ajattelen sen olevan myös ns. statusjuttu. Minusta vain tuntuu ja luulen myös, että muistakin vesilläliikkujista sekä esimerkiksi laituripaikkojen vuokraajista tuntuisi mukavalta tietää, että myös monet tällaiset yli satavuotta vanhat alukset ovat oikeasti hyvässä kunnossa ja kaikilla vaadituilla turvallisuusvarusteilla varustettuja. Pieni ulkopuolinen paine aluksen kunnossa pitämiseksi tuskin myöskään on kenellekkään meistä pahitteeksi. Hauskan lisän tähän asiaan tuo vielä kaikkiaan yli puolenkymmenen jututtamani katsastusmiehen kuin yhdestä suusta toteama lause "en ymmärrä miksi tämä asia on näin"!

No mutta se siitä. Toimikoon tämä ajatusten herättäjänä. Kommentoikaa vapaasti jos huvittaa ja tiedätte jotakin sellaista, mitä minä en tässä osannut kertoa. Asiassa on nimittäin varmasti myös sellaisia puolia, jotka eivät ole minulle vielä valjenneet.

Mukavaa ja turvallista veneilyä Teille kaikille!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti