maanantai 4. kesäkuuta 2018

Kauden 2018 ensimmäinen retki koko Tähtimiehistöllä

Tässä alkuun viime juttuun laittamatta jääneet kuvat Tähden Wickströmin vaihdelaatikosta. Niistä voitte ihailla, kuinka pakkirummun pysäytyksestä ja potkurin pakille kääntämisestä vastaavan pannan kiristysmutterin lukituksesta, vastaavat "NIPPUSITEET"! Voitteko kuvitella? Kuumassa öljyssä kylpevässä vaihteistossa peruutusvaihteen toimivuudesta ovat vuosia huolehtineet muoviset nippusitteet. Lieventävänä asianhaarana kerrottakoon, että rasitus niille ei ole kova, ja jos ne jostakin syytä olisivat katkenneet, olisi tiheä kierteinen mutteri löystynyt "todennäköisesti" pikkuhiljaa ja se olisi huomattu peruutusvaihteen tehon häviämisenä "todennäköisesti" jo hyvissä ajoin. Mutta kuitenkin.. Tilapäisratkaisuksi laituriparlamentti asetti samaan tehtävään tämän kesän ajaksi metallisen letkuklemmarin. Asiaan on kuitenkin syytä syventyä syksymmällä vielä uudemman kerran. Kaikinpuolin moitteettomasti toimineen vaihteiston takia en siis ole koskaan aiemmin tullut vaihdelaatikon päällä olevaa luukkua aukoneeksi, mutta nyt tarkistin pakkipannan oikean kireyden ja tein tämän hurjan löydöksen.




Sitten varsinaiseen juttuun.. Helatorstaille ja sen jälkeiselle viikonlopulle luvattu poutasää innoitti koko Tähtimiehistön lähtemään neljäksi päiväksi vesille. Ensimmäinen yö tosin vietettiin kotilaiturissa, jotta kaikki hyttitilat saatiin talven jäljiltä kunnollisesti siivottua ja kaupasta haettua monenmoista tarpeistoa. Näiden lähtötohinoiden ohella myös tiskialtaan likavesien poistoon rakenneltiin uusi järjestelmä. Aiemmin vedet ovat valuneet saunan lattian alaiseen automaattiseen pumppukaivoon, jonka haisevaa ja itveistä suodatinta on saanut ruoanjätteiden takia olla puhdistelemassa melkein parin päivän välein. Toinen ongelma tässä järjestelyssä on ollut pikkuhiljaa tukkeutuva kolmimetrinen letku, jota on ollut mahdotonta saada kulkemaan ilman lanttokohtia aluksen tyyrpuurin puolella olevalta altaalta paapuurin puolella sijaitsevalle kaivolle. Tämä onkin hidastanut altaan tyhjenemisen aika ajoin tuskallisen hitaaksi.



Talven aikana olivat kipparin aivot kuitenkin painiskelleet tämänkin ongelman parissa ja ratkaisuksi oli keksitty kotona autotallissa majaileva vanha, mutta lähes käyttämätön murskaava Jabscon 12V septipumppu. Sen lisäksi Biltemasta oli tätä projektia varten hankittu letkua sekä tuumainen läpivienti laitettavaksi rovin tyyrpuurin puoleiselle, eli altaan kanssa samalle kyljelle. Ajatus oli asentaa se helposti päästävään kohtaan konehuoneen kohdalle ja pumppukaivon läpiviennistä poiketen myös joskus tulevaisuudessa valmistuvan puisen törmäyslistan alapuolelle, jottei likavesi valuisi enää listan päälle. Monissa laivoissa olen nähnyt harmaavesien läpivientien olevan varsin lähellä vedenpintaa, mutta jotenkin en kuitenkaan itse osannut lähteä siihen mukaan. Alempana kuin valitsemani noin 40 senttimetriä se olisi kyllä voinut olla ja veden lorinan ja roiskumisen takia se olisi ollut perusteltuakin, mutta kotisatamassa normaalisti järvenpuoleisena olevan kyljen rei'ittäminen liian läheltä vedenpintaa ei talvea ajatellen tuntunut houkuttelevalta. Meidän konstruktiossamme vesi myös roiskahtaa pumpun voimalla ulos reiästä, joten tuskin vesirajaan sijoitettu ulostuloreikä olisi myöskään auttanut vesiä poistumaan aluksesta ympäristöltä huomaamattomasti. Tilanne olisi varmasti eri, jos ne valuisivat ulos painovoimaisesti.

Joka tapuksessa tätä operaatiota varten olin parkeerannut Tähden edellisellä kerralla operoitava kylki vasten laituria ja niin olikin helppo mittailla oikea kohta ja porata tarvittava reikä. Sen tehtyäni kiristin läpiviennin tiivisteliiman kanssa paikoilleen. Nukkumatti kyläili tässä välissä, mutta seuraavana aamuna työt jatkuivat 90 asteen kulman ja siihen tulevan letkukaran asennuksilla sekä putken vedolla takahytin vaatekaappien alaosan kautta aina tiskialtaan alle. Kun ne oli saatu valmiiksi, oli vielä sähköt tuotava jääkaapin takaa pumpulle ja altaan pohjan letkulähtö muutettava sopivalle putkikoolle. Tähden putki- ja sähkötarvikevarastot osoittivat tässäkin puuhassa taas ehtymätöntä avuliaisuuttaan, sillä läpivientiä ja pumpulta sille vievää letkua lukuunottamatta kaikki löydettiin niistä.

Tämän jälkeen tarkastettiin kaikki koneen nestepinnat ja hyräytettiin Wickström taas kerran käyntiin. Hyvää lomailukeliä oli tosiaan luvassa, joten suunta otettiin kohti jo tutuksi tullutta Peräsaarta, mutta tällä kertaa kiinnityttiinkin sen eteläpuolella olevan, etelä-länsituulilta suojattoman kallion kylkeen. Aiemmilla käynneillä se ei ole ollut oikein mahdollista voimakkaiden puhurien takia, joten niillä kerroilla on hakeuduttu saaren pohjoispuoliseen lahdukkaan. Linkki aiempiin Peräsaaren vierailuihin.


Aika saaressa meni makkaraa paistellessa, sulkapalloa ja betanqueta pelatessa yms. lomamaisessa puuhailussa. Jopa kippari kielsi itseltään illan ajaksi remonttihommat. No okei! Sen verran kaivelin ennen saunaa konehuoneen kaappeja, että otin sieltä esiin Wickströmin vanhan öljypumpun ja tutkin pikaisesti ja muilta "salaa" sen paineensäätöventtiilin toimintaperiaatetta.

Aamulla ei annettu lupaus ollut onneksi enää voimassa, joten hyvillä mielin sain irroittaa samaisen osan myös Tähden koneesta ja kuinka ollakaan öljynpaineen säädöstä huolehtivan jousen pituus oli niissä erilainen. Ai miksikö ylipäätän askartelin tämän asian parissa? No.. Vajaa viikko takaperin, aiemmin käytettyjen 15w-40 moottoriöljyjen tilalle, vaihdetut SAE 30 yksiasteöljyt eivät olleetkaan odotusten mukaan nostaneet moottorin öljynpainetta ajokierroksilla olevasta noin 1-1,5 kg:n paineesta ylöspäin vaan ne olivat pysyneet ennallaan. Oikeastaan tuntui, että tilanne oli jopa osittain päinvastoin. Kuumalla koneella saaren rantaan parkeeratessamme huomasin nimittäin komentosillan sähköisen mittarin näyttävän melkein nollaa.


Alla vanha säätöjousi ja päällä varaosa.

Vaihdoinkin aamulla ennen Peräsaaresta Puumalaa kohti lähtöämme säätöventtiiliin pidemmän jousen ja niin matka jatkui taas. Siinä ajellessa askarteli pääkoppa edelleenkin vaivaavan paineongelman parissa, sillä tilanne ei tietenkään ratkennut näin helposti. Huomio myös kiinnittyi siihen, että sillan sähköinen, heti öljypumpun jälkeen oleva ja konehuoneen mekaaninen, myöhempänä öljyputkistossa sijaitseva mittari näyttivät aivan eri lukemia. Varsinkin se pisti silmään, että paine vaikutti välillä suuremmalta jälkimmäisen mittarin kohdalla, vaikka siinä vaiheessa öljy on jo jakautunut useammalle kampi- ja nokka-akselin runkolaakerille. Kaupassa Puumalassa kuitenkin käytiin. Ja kun mitään kummempia ei konehuoneen suunnalta kuulunut, eikä öljynpaineen sähköinen ja toimivaksi todettu varoitusvalo vilkahdellut, palailtiin lopulta vielä takaisinpäin Lintusalon länsipuolitse aina Äyrätsaloon asti.

Miehistö oli toivonut hiekkarantaa ja sellainenhan siellä on. Pisteenä sanan "hiekkaranta" iin päälle, rannassa oli myös meille regattareissuilta tuttu wanha laiwa. Peräti jo vuonna vuonna 1881 Kiteen Puhoksessa rakennettu Rapid nimittäin paitatteli siellä iltapäivän auringonpaisteessa. Pian kannella näkyi myös aluksen lierihattupäinen kippari ja meidät toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi. Lämmintä tunnelmaa ylläpidettiin illan mittaan myös nuotiopaikalla ja myös Rapidin saunassa, josta Tähden miehistöle varattiin ihan oma vuoro. Iloisina otimme sen tietenkin vastaan!


Vaikka illanvietto oli erittäin mukava niin näillä iloisilla mielikuvilla maalamani laivailuromantiikka karisteltiin kuitenkin raa'asti pois heti seuraavana aamuna. Edellispäivänä Puumalan satamassa muiden ollessa kaupassa, olin nimittäin tonkinut Tähden konehuoneen kaappeja vielä lisää ja löytänyt sieltä kolme kappaletta aivan uusia öljypumpun hammasrattaita, joissa oli vielä varmistuksena "70-80hv" -teksti kertomassa niiden sopivuudesta juuri tähän koneeseen. Nyt kun mietin, niin jonkinlainen aiempi muistikuva minulla niistä siellä pyörimässä ehkä on, mutta kyllä tämä löydös silti sillä hetkellä herätti aitoa yllättyneisyyttä!

Muiden vielä uinuessa Äyrätsalon rauhaisassa aamussa punkissaan, vedinkin asentajanhanskat käsiini ja vaihdoin Wickströmin öljypumppuun uudet hammasrattaat kuluneiden tilalle. Sitä kuinka pitkän käytön jäljiltä vanhat olivat, en osaa tietenkään sanoa, mutta aivan selvästi ne olivat kuluneet kärjiltään terävämmän mallisiksi kuin nämä löytämäni varaosat. Mikä parasta siemenöljyn laiton jälkeen pumppu lähti myös tekemään painetta loogisesti eikä ajoittain vaihdellen. Tilanne useamman kymmenen ajotunnin kokemuksella on nimittäin nyt se, että kylmällä koneella paineet nousevat vajaaseen neljään kiloon tyhjänkäynnillä, eikä koskaan sen korkeammaksi. Öljyjen ollessa lämpimiä ovat ajokierrosten paineet vajaat kaksi kiloa ja tyhjäkäynnillä karvan verran yli 0,5 kg. Ja kuten jo todettua, lukemat myös pysyvät päivästä toiseen samoina.

Kohteet vaihtuvat, mutta viat pysyvät! Yllä öljynsuodatin, jota operoitiin aiemmissa jutuissa. Ja alempana nyt työn alla oleva öljypumppu. 
Vasemmalla uusi ja oikealla vanha öljypumpun hammasratas.



Puumalassa olin myös äkännyt 12V huviakkuja lataavan moottorilaturin hiukan hapettuneen ja ehkäpä myös kovan kuorman takia joskus lämmenneen maajohtimen. Väitän, että sekin oli osaltaan pistänyt mausteensa tähän soppaan, vaikuttamalla mahdollisesti komentosillan sähköisen öljynpainemittarin lukemiin. Lopputulos on kuitenkin koko tästä urakasta nyt se, että öljypumppu toimii ja mittaritkin näyttävät loogisia lukemia. Ja sekös kipparin mieltä ilostuttaa!

M/s Tyrsky Päihäniemen pohjoispuolella.

Näiden onnistumisenelämyksien vallitessa ja auringon paistaessa myös taivaalta Tähti jatkoi Äyrätsalosta matkaa merkittyjen väylien ulkopuolella seikkaillen kohti Kyläniemen kärkeä. Sieltä suunta otetiin kaakkoon kohti hiekkarantaista Listinkiä, poiketen välillä vain moikkaamassa paria "sosiaalisen median" avulla paikannettua vanhaa laivaa Ilkonsaarten rannassa. Listingissäkin oli muita aluksia, sillä hienokuntoinen Vuoksela oli siellä keula hiekkaan ajettuna. Sen perästä rantaan meneville harusköysille tilaa jättäen, parkeerasimme Tähden sen lähelle rannan syvimpään kohtaan ja aloimme syventymään todenteolla TV:n viritykseen, sillä tähän iltaan kuuluisi ehdottomasti Suomi-Canada lätkämatsin seuraaminen. Sulkapallo ja frisbeet lensivät rannassa, ja saunassakin saatiin käytyä, mutta niin vain juuri kyseinen TV-kanava pysyi mykkänä. Palastajaksi saapui lopulta vanha kunnon radio, josta ottelun selostusta kuunneltiin koko miehistö ajohyttiin pakkautuneena, samalla komeaa auringonlaskua katsellen.


Seuraavana päivänä ennen kotimatkaa päästiin vielä opastetulle kierrokselle, minua edelleenkin suuresti hämmästyttävällä pieteetillä rakennettuun Vuokselaan. Kyllä on upea laiva! Niin reilulla vauhdilla puolenpäivän aikoihin väliimme hurauttaneeseen Rapidiin, ettei kipparin päiväunien takia edes haruksia tarvinnut vetääjäi samanmoinen tarkastuskierros aikomuksista huolimatta vielä toteuttamatta. Se on kuitenkin tulossa..


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti