perjantai 27. heinäkuuta 2018

Koli-Lieksa-Joensuu

Olin jo aiemmin kysynyt meille juhannusaatoksi laituripaikan Satamaravintola Alamajan rannasta, aivan Pohjois-Karjalan korkeimman vaaran Kolin kupeesta. Sinne siirryimme yhden Hiekkasaaressa vietetyn yönseudun jälkeen. Todella voimakas etelän puoleinen puhuri laittoi minut täällä kokeilemaan ensimmäsitä kertaa "taskuun" peruuttamista Tähdellä. Toki U:n malliseen etelä-lounaaseen auki olevaan satama-altaaseen olisi voinut ajaa keula edellä ja kiinnittää aluksen tyyrpuurin kyljeltä sen oikeaan eli idän puoleiseen laitaan. Tämä olisi vain tarkoittanut suoraan etelänpuoleiselta selältä tulevien 30-40 senttimetristen aaltojen jatkuvaa vyörymistä Tähden ahterin alle. Siinä läpsytyksessä ei kukaan olisi perähytissä pystynyt nukkumaan. Niinpä päätinkin kääntää kokan vasten aaltoja eli peruuttaa satama-altaaseen sekä saman aikaisesti ajaa paapuurin puoleisen kyljen vasten laituria. Vaikka itse sanonkin, niin se meni erinomaisesti, siitäkin huolimatta, että tuuli painoi meitä voimakkaasti irti möljästä. Laiturille katsomaan ja auttamaan tulleet eivät jättäneet tätä suoritusta myöskään huomiotta, joten positiivista palautetta sateli siltäkin suunnalta oikein mukavasti. Koneen tunnit tässä vaiheessa 711h.


Juhannusaatto ja -päivä vietettiin niillä sijoilla. Kolin huipulla käytiin patikoimassa, tunnelmaan sopivaa haitarimusiikkia kuuneltiin, sataman monenmoisia hulinoita seurailtiin ja kokkoakin poltettiin. Sen verran sekaannuin juhlien järjestelyihinkin, että kävin auttamassa paikan yrittäjää ja Satamaravintolan rantaa kotisatamanaan pitävän suuren teräspurjeveneen kipparia, kokkoa kannattavan lautan paikoilleen virittelyssä. Sain heiltä myös muutaman juhannuskoivun, joilla Tähti koristeltiin asianmukaisesti keskikesän juhlaa varten.



Sunnuntaina, ollessamme mukavan viikonlopun jälkeen lähtöpuuhissa pääsimme vielä tutustumaankin Mereea nimeä kantavan muistaakseni 36 tonnin painoiseen purjeveneeseen. Kippari kertoi rakentaneensa sitä ennen vesillelaskua kymmenen vuotta ja jälki olikin sen näköistä. Kaikki oli suunniteltu, mietitty ja myös toteutettu viimeisen päälle. Erään myöskin satamassa juhannuksen vietossa olleen huviveneen kipparin kanssa saimme kuulla omistajan valokuvilla höystämän mielenkiintoisen luennon aluksen massiivisesta rakennusurakasta. Eipä voi muuta kuin kipparihattua nostaa!

Mereea.





Meillä oli vielä muutama päivä aikaa käytettäväksi Pielisellä, joten seuraavaksi päätimme lähteä kohti Lieksaa. Matkalla sinne pysähdyimme uimaan Suurselän itälaidalla Haarapahtaat -saaren länsipuolella. Veden lämpötila lähenteli kahdeksaatoista astetta, joten olosuhteet siihen olivat hyvin otolliset. Kinahmonsalmen kautta ajettiin sitten kohteeseen, jossa Lieksanjoen suulla sijaitseva kovin heppoisen oloinen ja uimareiden valtaama huvivenelaituri aiheutti pienen pettymyksen. Mistään ei nimittäin selvinnyt kulkusyvyys väylältä sen luokse. Luultavasti se olisi ollut riittävä, mutta kun jostakin täytyisi saada varmuus asiaan! Tällaiset pienet, mutta venematkailun kannalta olennaiset asiat tankkauspisteiden ohella kannattaisi kyllä Pieliselläkin laittaa kuntoon. Upea järvi jää monelta varmasti käymättä jo Pielisjoen tarjoamien haasteiden, virtauksen, kanavien, pitkän matkan yms. takia, mutta jos perille asti uskaltaa niin kyllä edes kaupunkien ja kylien laitureiden tiedot olisi mukava löytää netistä. Puhettakaan muista mielenkiintosista kohteista. Nyt moneen paikkaan pitää mennä arvalla.



Joka tapauksessa kiinnittyminen Lieksan vieraslaituriin ei edellä mainituista syistä suuremmin houkutellut. Päätimmekin tästä johtuen ajaa pienen mutkan joella ja katsoa olisiko siellä parempaa paikkaa tarjolla. Ensiksi vasemmalle, eli joen pohjoisrannalle, jäi suuren ja juuri myydyn autolautta m/f Pielisen ja kantosiipialus Suviexpressin laituripaikka. Pian niiden jälkeen samalla puolen tuli vastaan vanha puinen laivamöljä, johon pienen harkinnan jälkeen päätettiin kiinnittäytyä ainakin kaupassakäynnin ajaksi (715h). Polttoaineen tankkausletkulla varustettu ryki oli aidatulla alueella hylätyn oloisen rakennuksen kanssa. Mietinkin olisiko kyseessä jokin vanha väylänhoitajien asema tai muu vastaava?



Jätin Tähden ikkunaan puhelinnumeron ostoksille lähtiessämme, sillä matkan varrelle sattui sopivasti myös Pielisen museo, johon aikaa saattaisi tuhraantua äkkiä paljonkin. Reissumme ei kuitenkaan kestänyt kovin pitkään, kun emme millään löytäneet kumiveneelle sopivaa laituripaikkaa museon läheltä. Sen jättäminen vartioimatta jonnekin kauemmaksi ei nimittäin houkutellut. Museon rantaan oli myös laitettu kyltti, jossa rantautuminen jyrkästi kiellettiin. Niinpä annoimme paikan olla ja kävimme vain jokiristeilyllä ja kaupassa.





Tähdelle palatessa oli syntynyt myös päätös jäädä niille sijoille seuraavaksi yöksi. Illan vietimme sulka- ja jalkapallon parissa, joiden pelaamiseen laiturin viereinen pihamaa antoi oikein mukavat puitteet. Kerran lensi pallokin katolle, joten paikan omistajien asentamiin turvakameroihin varmasti tallentui monenmoista katsottavaa. Grilli ja sauna lämmitettiin tietenkin myös. Oikein mukava ja rauhallinen ilta päättyi kuitenkin puolenyön aikaan septisäiliömme tullessa täyteen. Vaikka se oli tyhjennetty vain viikko takaperin Joensuussa ja aiempina kesinä olin pitänyt tyhjennysvälinä noin 1,5-2 viikkoa, niin nyt se oli täynnä. Kun minkäänlaista mittaria ei ole, huomattiin täyttyminen huohotusletkussa olevan aktiivihiilisuodattimen vuotamisesta. Ja tiedätte varmaan, mitä sieltä vuoti?

Toiletin pesemisen ohessa päätettiin säiliö käydä tyhjentämässä heti, jotta aamutoimet saatasiin vuorostaan tehdä kaikessa rauhassa. Parinsadan metrin päässä m/f Pielisen ja Suviexpressin välissä oli päivällä nähty septintyhjennyspiste, joten nyt vain toivottiin, että alusten etäisyys toisistaan olisi meille riittävä ja että pumppu ylipäätään olisi toiminnassa. Hyvin me sinne lopulta mahduimme. Vaikka Tähti pitikin lyhyen tyhjennysletkun vuoksi ajaa "vaikeampi" oikea kylki vasten laituria ja perä vastavirtaan. Operaation jälkeen palattiin takaisin alkuperäiselle paikalle, jossa yö nukuttiin onneksi muuten rauhallisesti.




Seuraavana aamupäivänä aloitimme paluumatkamme Joensuuta kohti. Koko Pielisen eteläosa hurautettiin ajaa samaa kyytiä aina Uimaharjun siltojen luokse. Niiden jälkeen käytiin nimittäin hakemassa juomavettä kylän osittain metsittyneen laivalaiturin viereiseltä mattojenpesupaikalta, kun emme olleet vesipistettä Lieksan huoltolaiturilta yöllä löytäneet. Sen jälkeen jatkettiin matkaa hyvässä myötävirrassa aina Enon laivalaituriin asti (721h). Siellä käytiin puolestaan kävelyllä ja jäätelön ostossa. Paikka vaikutti tien läheisyydestä ja laivamme keräämästä huomiosta huolimatta sen verran mukavalta, että jäimme sinne lopulta myös yöksi.

Enossa asennettiin ahterihytin kattoon Biltemasta hankittu aurinkokennotuuletin, jossa on myös akku. Sen pitäisi siis pyöriä auringon laskettua vielä useampia tunteja. Pakko on kuitenkin sanoa, etten ole oikein vakuuttunut tuulettimen erinomaisuudesta.

Enon laivalaituri.

Aamun valjettua jatkui matka sitten Kaltimon ja Kuurnan kanavien ja kaikkien Pielisjoen siltojen ohitse takaisin aina Joensuuhun asti. Kova vastatuuli ja oma arviointivirheeni myöhästytti saapumistamme kaupungin itäpuolisen rautatiesillan luokse sen verran, että jouduimme hetken odottelemaan uuden aukaisuluvan saamista, mutta muuten kaikki meni sutjakkaasti. Paitsi, että muutaman vuoden ikäisen Sirkkalan sillan kohdalla kovassa myötävirrassa jouduin melkein ajamaan päin punaisia valoja yläasennossa jo tovin aikaa olleen sillan alle. Viime hetkellä, vain paria metriä ennen, valot kuitenkin vaihtuivat.


9,2 solmua. Oikein mukava matkavauhti.


Jokiasemalle kurvattiin vauhdilla. Vaikka olin antanut Wickströmin olla tyhjäkäynnillä pidemmän matkaa ja pitänyt vaihdettakin vapaalla niin silti jouduin kesken oikealle satama-altaaseen vievän käännöksen pyörittämään ruorin kiireesti vasemmalle ja toppuuttelemaan virran aiheuttamaa ahterin kovaa sivuttaisliikettä. Keulaa käänsin samaan aikaan oikealle keulapotkurilla. Kun meno oli rauhoittunut, ajettiin Tähti paapurin puoleltaan kiinni laituriin. Sen jälkeen muu miehistö otti kumipyörät alleen ja poistui lomanviettoon muihin maisemiin. Minä jäin alukselle aina seuraavaan aamuun, jolloin siirsin sen kapeata jonkin paikallisen kalastuskunnan merkkaamaa väylää pitkin Pyhäselän Liperin puoleiselle rannalle Mattilan Marinen laituriin (729h). Tämä pääasiassa venehuoltoihin ja talvisäilytykseen keskittynyt yritys lupautui nimittäin tarjoamaan kohtuuhintaisen ja ennen kaikkea turvallisen satamapaikan laivallemme seuraavaksi kahdeksi viikoksi, jolloin emme vesille ehtisi. Vahva suositus tästä paikasta jokaiselle! Kaikki hommat nimittäin hoituu, ja jos ei muuten niin ne laitetaan hoitumaan!

Matkalla pikkuväylää pitkin Mattilan Marinen rantaan.

Mattilan Marinen rannassa oli Tähti kiinnitettävä ensin keulasta laiturin päähän, jotta pääsin siirtämään Busterin pois edestä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.