tiistai 30. elokuuta 2016

Jälleen Saimaalla

Niin siinä vain taas kävi, että laivallamme viettämämme kesäloma alkoi taas kerran lähetä uhkaavasti loppuaan. Tästä johtuen oli Tähtikin siirtynyt puolentoista kuukauden merireissun päätteeksi takaisin Saimaan aalloille. Ensimmäisen yön, joka vietettiin Mälkiän sulun liepeillä vanhassa kanavakaivannossa, jälkeen oli tarkoitus ajella vielä loman lopuksi reilu viikon kierros eteläisellä Saimaalla. Sen lisäksi, että tämän manööverin myötä oli tarkoitus päästä uimaan levättömiin ja lämpimiin melkein parikymmen asteisiin järvivesiin, kuului tavoitteisiimme myös muutaman tutun laivan yhyttäminen. Koska olin ajellut meritaipaleen ja kanavan Loviisasta Mälkiään yksikseni otti myös muu miehistö oman paikkansa aluksen vahvuudessa tässä vaiheessa.

Mälkiän sululta lähtöä tehtäessä taaksemme ilmestyi AHT3 niminen rahtialus.

Kuten jo Sissin muistio-juttua edeltävässä reissujamme koskevassa päivityksessä kerroin, tutustuimme tässä vaiheessa myös Saimaan kanavan suunnittelu- ja rakennusvaiheista kertovaan museoon. Vasta sen jälkeen lähdimme matkaamaan kohti seuraavaa etappiamme Puumalaa ja siellä vuosittain järjestettäviä Siltakemmakoita. Tulisipahan näin loman loppumetreillä koettua vielä annos "aitoa" Saimaan rantojen festaritunnelmaakin, josta olin etukäteen kuullut vain villejä huhuja.

Odotimme tosiaankin viimeiseltä lomaviikolta kesäisiä kelejä, mutta kuten usein käy, ei sellaisista ollut tietoakaan suunnatessamme Päihäniemen ohi kohti pohjoista. Tuuli yltyi yltymistään kohotellen samalla meitä keinuttelevaa aallokkoa ja kääntyessämme Huuhanselällä Kutveleen avokanavan eteläpuolella pois väylältä, nosti kylkeemme puhaltava lounaistuuli tuulimittarin lukemat peräti kahteentoista metriin sekunnissa.

Alli ja Halli Saimaan kanava suulla menossa luultavasti kohti Kaukaan tehdasta.


Huuhanselkä ja Peräsaari.


Kävimme ensialkuun jo viime vuodelta tutun Peräsaaren suojissa katselemassa itsellemme yöpaikkaa. Ankkuriin lahdukan keskelle emme ajatelleet edelliskerran tavoin kuitenkaan jäädä, joten vaihtoehdoiksi jäi keulan ajaminen rantaan tai kyljen kiinnittäminen kallioon. Ensimmäinen olisi jättänyt meidät rannan mataluuden takia kauaksi kuivasta maasta, joten siirryimme suoraan toiseen vaihtoehtoon. Se taas alkoi tuulen takia tuntumaan hiukan liian riskaabelilta, joten kymmenminuuttisen paikalla pyörittyämme jatkoimme matkaa.

Kansimies ankkuripelin kimpussa.

Ankkuripaikalla Saunalahden pohjukassa.

Ratkaisuksi löytyi Kyläniemen pohjoispuolinen Saunalahti. Ajoimme varovaisesti aivan kyseisen lahden pohjukkaan, josta löysimme ankkurointiin juuri sopivan alle kolme metriä syvän ja suojaisen hiekkapohjaisen kohdan. Heti kun ankkuri oli laskettu leimahtivat liekit saunan kiukaassa ja lankonki käännettiin hyppylaudaksi takakannelle perustettavaa uimakeskusta varten. Kyläniemen korkeat puut tyynnyttivät tuulen rannan lähellä lähes olemattomaksi ja tuntia aiemmin alkanut vesisadekin loppui juuri sopivasti meidän mennessä hetkistä myöhemmin uimaan. Tällä kertaa vesi taisi olla lämpimämpää kuin ilma.

M/s Helga tuli vastaan Hätinvirran pohjoispuolella.

Näin vietettiin ilta Saunalahdessa. Aamulla puhdistelin taas kerran harmaat vetemme ulos pumppaavan kaivon sekä siellä olevan sihdin. Niiden putsaus on suoritettava noin viikon välein Tähdellä asuttaessa, sillä tiski- ja muiden pesuvesien mukana kaivoon kertyy kaikenlaista töhkää, joka puhdistamattomana alkaa haista. Täkit ja kyljet pesin myös aluksen juhlakuntoon saattamiseksi sekä merellä roiskuneiden suolavesien poistamiseksi. Sitten lähdettiinkin taas jatkamaan matkaa kohti Puumalaa.

Meillä oli etukäteen tiedossa, että satama saattaa olla Kemmakoiden aikaan varsin ruuhkainen, joten olimme varanneet sieltä itsellemme paikan. Kaksi yötä sähköllä maksoi hurjat 133 euroa, mutta toisaalta kyseinen viikonloppu lienee vuoden ainoa, jolloin paikoista voi oikeasti saada kunnolla tuottoa. Syytä minkäänlaiseen pahastumiseen ei siis tässä asiassa todellakaan ollut, vaikka hinnan kuuleminen yhden tyhjän lyönnin sydänkäyrässä varmaan aiheuttikin.




Iltapäivä ja ilta meni miehistöllä musiikkia kuunnellen ja laiturin värikkäitä tapahtumia seuraillen. Yöllä paikallinen nuoriso selvitteli laivamme vieressä välejään todella kovaäänisesti ja vaikkei fyysiseen väkivaltaan taidettu onneksi turvautua, käyttivät he henkistä senkin edestä. Yön muistona löytyi Tähden kansilta seuraavana aamuna myös melkoinen määrä nuuskaa ja tupakantumppeja, josta emme suurestikaan ilahtuneet. Muutamat rohkeat juhlijat miehistö joutui myös hätistämään pois reelingiltä istumasta.

Seuraavana tihkusateisena päivänä järjesteltiin paikkoja aluksen sisällä ja nostettiin juhlaliput mastoon festivaaliristeilyä silmällä pitäen. Olimme nimittäin sopineet käyttävämme tuttaviamme parituntisella ajelulla, jos vain kelit sen mitenkään sallisivat. Juuri sopivasti kello 15.00 jälkeen aurinko vääntäytyikin esiin pilvenraosta ja tuuli alkoi tyyntyä. Kymmenhenkisen porukan kiivetessä tuntia myöhemmin partaan yli täkille, keli olikin paras mahdollinen. Ilman lämpötila 23 astetta, vesi 19 ja tuuli alle 2 m/s.

S/s Antero.

Joku haastetta aiheuttava tekijä pitää kuitenkin aina olla ja tällä kertaa se oli paria tuntia aiemmin taaksemme parkeerannut vuonna 1924 Lehtoniemen telakalta valmistunut upea s/s Antero. Eväskonttinsa kanssa se nimittäin teki laituripaikaltamme poistumisen sekä sinne palaamisen virtaavassa Puumaalansalmessa varsin haastavaksi.

Lähtiessämme vedätin springillä perän noin 60-70 asteen kulmaan laituriin nähden, jotta varmasti lähtisimme tarpeeksi ulos peruuttaessamme. Vaikka käytin köyden irroitettuamme konevoimaa kunnolla taaksepäin niin silti Tähti pyörähti virran vaikutuksesta samansuuntaisesti Ilma-proomun viereen kokka vastavirtaan osoittaen. Välimatkaa oli kuitenkin onneksi reilusti, eikä minun tarvinnut kuin kääntää ruori keskelle ja laittaa käskynvälitin eteenpäin, niin olimme turvallisesti matkalla.




Tähtiristeilymme suuntautui Puumalan pohjoispuoliselle Haapaselälle, jonne saavuttuamme katselin vain syvyyden puolesta sopivan kohdan ja sammutin koneen. Aurinkoinen ja täysin tuulettomaksi muuttunut iltapäivä oikein helli meitä matkalaisia. Edes ankkuria ei tarvinnut laskea, vaikka vietimme noin tunnin takakannella lettukahveista ja uinnista sekä tietenkin saunasta nautiskellen. Kaiken huipuksi huomasin ympäristöä tarkkaillessani norpan pään ilmestyneen muutaman sata metriä eteläpuolellamme olevan punaisen lateraaliviitan lähettyville. Siitäkös riemu repesi! Monet risteilyporukkamme jäsenistä olivat nimittäin ensimmäisiä kertojaan Saimaalla ja heti he pääsivät iloitsemaan tällaisesta näystä. Kiikarit olivatkin kovassa käytössä norpan noustessa aina vain uudelleen pintaan hengittelemään ja tarkastamaan ympäristön tilannetta.

Kaiken tämän jälkeen oli lopulta kuitenkin aloitteva paluumatka. Leppoisalla seitsemän solmun myötävirtavauhdilla putputtelimme takaisin Puumalaan. Ilta alkoi viilenemään ja tuulenhenkikin virisi uudelleen aiheuttaen jopa pientä ruuhkaa lämpimässä ajohytissä. Satamaan saapuessamme haasteena olikin sitten viisitoista metrisen Tähden parkeeraaminen virtaavassa vedessä Anteron eväskonttia väistäen takaisin alle 19 metriseen väliin.

Mietin paluumatkalla kuvioita hiukan etukäteen ja olin suunnitellut ajavani reilulla vauhdilla ja suht' jyrkässä kulmassa lähelle laituria ja etupuolellemme jäävän veneen perää ja potkaisevani sitten ruori äärimmilleen oikealle käännettynä perän laituriin. Näin teinkin runsaan katsojajoukon kerääntyessä samaan aikaan laiturille. Edellämme laiturissa olleen veneen Rouva tuli myös heidän veneensä uimatasolle ikäänkuin ottaakseen vastaan Tähden keulan, jos jarrutukseni sattuisi menemään pitkäksi. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaikka kokka kävikin häntä härnäämässä vain vajaan puolen metrin päässä.

Hiukan pehmensin kyljen osumista laituriin keulapotkurilla, mutta muuten senkin käyttö oli tarpeetonta. Minun pitäessä Tähteä tämän jälkeen koneella paikoillaan, kannella olleet vieraamme nousivat katsojien väistäessä laiturille laittamaan köytemme pollareihin. Edellämme olleen veneen kippari tuli myös samantien juttusilleni kehumaan tyylikästä rantautumista. Myös joku höyrylaivan miehistöstä kävi huikkaamassa, että "eihän meidän rantautumiseen lupaamaamme apua edes tarvittu, kun se meni noin hienosti!".

Ja hienosti se tosiaan menikin. Myönnän, että oikein onnitelin itseäni onnistuneesta suorituksesta samalla, kun hyvin menneen parkeerauksen ja risteilyn merkiksi käteeni tuotu kylmä "ankkuriolut" jo maistui suussa kovin.. kovin hyvältä! Kyseessä oli varmasti yksi lyhyen laivamiesurani haastavimmista rantautumisista.


Iltaa jatkettiin tämän jälkeen festivaalitunnelmissa ja vasta seuraavana iltapäivänä laiturin jo ympärillämme tyhjennyttyä suoritimme seuraavan peliliikkeemme. Se sisälsi normaalien lähtövalmisteluiden lisäksi myös tankkauksen, septin tyhjennyksen ja käyttövesisäiliön täytön. Viimeksi mainittu varmaan kiinnittää huomionne, sillä järvellähän suihkuun ja tiskaukseen tarvittava vesi otetaan lähes poikkeuksetta suoraan järvestä. Olimme kuitenkin kesän merireissumme aikana huomanneet siitepölystä johtuvan ja ajoittain esiintyvän ihoallergian vähentyneen porukassamme säiliövettä käytettäessä. Silläpä olimmekin päättäneet jatkaa vesijohtoveden käyttöä jatkossakin myös järvivesissä liikuttaessa.

Tässä vielä muutamia otoksia pari päivää kestäneeltä Siltakemmakka-pysähdykseltä.




Saimme lähtöpäivämme aamuna suureksi iloksemme kutsun tulla tutustumaan s/s Anteron todella upeaan konehuoneeseen.
Tämä ei kommentoimalla parane. Katsokaa kuinka kaikki on just eikä melkein..








Rokansaari oli tämän jälkeen seuraava kohteemme. Se kun oli jäänyt aiemmilla reissuilla tutkimatta. Hämmästys oli suuri, kun saaren ilmeisen suuresta suosiosta huolimatta paikalla ei ollutkaan muita meidän kiinnittyessä kyljestä laituriin. Vasta rantaan kävellessämme huomasimme kylkikiinnityksen olevan täällä kiellettyä, minkä kyllä hyvin ymmärtää, sillä länsituuli pääsee lähes esteettömästi puhaltamaan pohjoisen suuntaan osoittavaan laituriin. Suurempi ja painavampi alus aiheuttaa tällöin sille melkoiset vääntömomentit.


Tästä johtuen käynnistin Wickströmin vielä hetkisen perästä uudelleen. Siirryimme oman pituutemme verran eteenpäin ja työnsi keulan kiinni pehmeään rantahiekkaan. Ennen kuin saimme sivutuulen puhaltaessa muokattua paikkamme mieleiseksi pyöräytin vähän myös keulapotkuria. Tästä oli seurauksena kaiken sillä kohdalla pohjassa olleen korsisilpun imeytyminen potkuritunneliin. Ennen kuin tajusin asian, ehdin jo ihmetellä, miksi keulapotkurin ääni kuulostaa jollakin tapaa erilaiselta? Suurempaa vahinkoa tapauksesta ei onneksi tainnut kuitenkaan tulla, vaikka alkuun epäilin potkurin jotenkin vioittuneen.




Rokansaaren kahvila, joka ei ollut käyntimme aikana auki.

Tämän sattumuksen seurauksena tulin myös taas kerran palanneeksi minua kovasti pari vuotta takaperin mietityttäneeseen ns. "ikuisuus"aiheeseen eli keulapotkurin tunnelin paikkaan. Vaikka sen laittaminen vielä syvemmälle lisääntyneen voiman ja pienentyneen jäätymisherkkyyden takia olisi ollut viisasta, olisi se tällaisissa olosuhteissa manöveeratessa vielä nykyistäkin herkempi ottamaan sisäänsä kaikenlaista moskaa. Kuten olen jo varmaan moneen otteeseen kertonut, putken hitsaukset sisätiloissa olisi myös silloin olleet ympärillä olevan painolastibetonin takia huomattavasti hankalemmin toteutettavissa jne jne..

Ehkä olisi vain viisainta lopettaa turha vatvominen ja päättää se tässä seuraavaan kommenttiin. Tällaiset asiat ovat aina kompromisseja! Kaikkia hyviä puolia ei vain remonteissa ja rakentelussa voi millään saada sullottua aina samaan pakettiin. Lohdutuksen sanana voi myös vielä mainita, että "onneksi" jokaisella rakentelijalla vaikuttaa olevan samanlaisia ristejä kannettavanaan.

Joku pieni varppaajarunkoinen alus ajeli Rokansaaren ohitse, mutta sen nimi ei jäänyt muistiin.


Vuorokauden mittainen pysähdys Rokansaaressa meni keulapotkuri-hässäkkää lukuunottamtta kuitenkin loistavasti. Emme ehtineet juuri muuta kuin mennä uimaan, kun rantaan alkoi saapua lisää veneitä. Parista niistä löytyi heti nuorimmille leikkikavereita, joten aika saaressa kuluikin kuin siivillä. Uimisen ja Tähden kannelta veteen hyppimisen lisäksi päiväohjelmaan kuului, onkimista ja haaveilla kalastamista, puulaivojen uittamista, lautapelien pelaamista, piilosta Tähdellä ja rannalla sekä tietenkin saareen tutustumista. Pienen saaren sisällä olevan lammen rannassa käytiin myös saunomassa. Taisi muuten olla kesän ensimmäiset löylyt jossakin muussa saunassa, kuin Tähden.

Rokansaaren saunan terassi ja auringonlasku.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti