torstai 13. elokuuta 2015

Laivojen hautausmaa


Tässäpä reissujuttujen välipalaksi tällainen kirjoitelma..

Ajattelin koko kesän mentyä ilman TV:n katsomista taannoin eräänä iltana viihdyttää itseäni jollakin mukavalla elokuvalla. Perinteisten kanavien tarjonta ajoi kuitenkin minut Yle Areenaan etsiskelemään sopivaa töllötettävää. Pienen etsiskelyn jälkeen löysinkin sieltä mielenkiintoisen elokuvan, joka kantoi nimeä Chittagong, viimeinen satama (Korea 2009).

Jotenkin kuvittelin elokuvan kertovan vain laivojen purkamisesta Bangladeshin toiseksi suurimmassa kaupungissa Chittagongisssa. Raina kuitenkin osoittautui todella surullisista ihmiskohtaloista kertovaksi ja paljon mietittävää antavaksi dokumentiksi purkutyötä käsin tekevistä ja äärimmäisen köyhistä oloista tulevista ihmisistä.

Tuossa linkkiä Chittagongin kaupungin wikipedia tietoihin: https://fi.wikipedia.org/wiki/Chittagong

Chittagongin 30 laivaromuttamoa työllistävät yhteensä noin 20000 ihmistä. Nuorimmat heistä ovat vain 11 vuoden ikäisiä lapsia. Työntekijät purkavat täällä käsin noin 200 alusta vuodessa ja tuottavat siinä samalla noin 84% Bangladeshin kotimaisesta metallintarpeesta. Purettavista laivoista kaikki mahdollinen kierrätetään ja myydään eteenpäin. Rannan edustalla kulkevan maantien varressa olevista liikkeistä voikin ostaa melkein mitä vain laivoista irroitettua.

Työolot rannalla ovat todella kurjat, mutta työttömyys ja köyhyys ajavat varsinkin maan pohjoisosan ihmisiä tänne paremman toimeentulon toivossa. Monet haastatelluista työläisistä kertovatkin tänne tulevien laivojen olevan heille Allahin lahjoja. Ilman niitä ja niiden purkamisesta saatuja rahoja ei olisi mahdollisuutta hankkia edes ruokaa. Toimintaa voi myös pitää jonkinlaisena lahjana maailman merille, joihin nämäkin alukset ilman näitä purkaamoita hyvin todennäköisesti upotettaisiin.

Tänne lopullisesti saapuvat laivavanhukset ajetaan ensialkuun matalikolle kovalla vauhdilla, jonka jälkeen suuren rannalla olevan vinssin tonnien painoiset vaijerit kiinnitetään aluksen keulaan. Vaijereita ei todellakaan tuoda paikalle millään koneella vaan telakan vähiten koulutettu väki kantaa ne välillä polvia myöten mudassa tarpoen aluksen eteen. Tämän jälkeen odotellaan nousuvettä, jonka aikana laiva vedetään lähemmäksi rantaa.

Polttoleikkaajat aloittavat tämän jälkeen urakkansa. Monet heistä tekevät työtänsä ilman kypärää, ilman suojalaseja ja jopa ilman kenkiä. Hengityssuojaimista puhumattakaan. Pilssien ja öljysäiliöiden öljyt kuplivat ja käryävät polttopillien liekkien leikatessa aluksia yhä pienemmiksi palasiksi. Asbestia käsitellään myös samoilla opeilla vailla mitään suojavarusteita.

Mikäli oikein ymmärsin dokumentin kohteen PHP-romuttamon työolot ovat kuitenkin koko rannan parhaat, vaikka heilläkin kuolee noin 20 työmiestä erilaisissa onnettomuuksissa vuosittain! Kamera kuvaa jopa erään läheltä piti-tilanteen, jossa laivasta irti leikatun rungon palasen kaatuessa sen päältä tipahtaa paksu teräsputki aivan kaasuleikkaajan viereen.

Tuollaisista työoloista voi tuskin selvitä muuten kuin huumorin, työyhteisön ja ehkä sen jo mainitun Allahin tuella. Näistäkin tilanteista näytetään muutamia esimerkkejä. Jotain kierolla tavalla kuvainnollista on myös siinä, että variksetkin rakentavat rannassa pesänsä puunoksien sijaan rautalangan pätkistä.

Nyt en voi toivottaa antoisia katseluhetkiä, mutta käykää joka tapauksessa vilkaisemassa kyseinen elokuva osoitteesta:

http://areena.yle.fi/1-1043078


Myös YouTube tarjoaa aiheeseen liittyviä tuloksia:

https://www.youtube.com/watch?v=KmBXdIGxpqc


Alun kuva on kaivettu netistä ja löytyy osoitteesta:

http://lh4.ggpht.com/-VNFyrLhg6Iw/U9X4IOtGjiI/AAAAAAAA0oo/Mrv2vY8wrJk/chittagong-ship-breaking-yard-1%25255B6%25255D.jpg?imgmax=800

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti