Kevätreissu jatkuu, mutta paluu "arkeen" häämöttää jo horisontissa.

Kuten edellisen tarinan lopuksi kerrottiin, oli tämän reissupäivän ohjelmassa pakollinen kauppa-asiointi Puumalassa. Herättelin koneen tälle siirtymälle tuntimittarin osoittaessa lukemaa 399,5h. Tämän jälkeen suuntasimme eilisiä tulojälkiämme ja sokkeloista, ja hienoa Partakosken reittiä pitkin takaisin aina Liittokivenselälle saakka, josta otimme suunnan syväväylää pitkin Äyrätsalon länsipuolitse kohti pohjoista.

Kuten aamun ensivaikutelmasta saattoi päätellä, aurinko näyttäytyi myös matkan aikana useaan otteeseen. Myös tuuli pysyi hyvin maltillisena. Päivälämpötila puolestaan pyöri kymmenen-viidentoista asteen hujakoissa eikä pienet sadekuurotkaan paljoa matkaamme hidastaneet. Näissä tunnelmissa saavuttiinkin muutamaa tuntia myöhemmin Puumalaan ja oikeastaan voi myös sanoa, että suurinpiirtein näissä samoissa tunnelmissa saatiin koko nelipäiväinen reissummekin ajella. Pakko tunnustaa tässä, että koko matkan suurimmat poikkeamat tähän "tunnelmaan", ainakin kipparille, taisivat aiheutua oman pinnan palamisesta nuorimman miehistönosan jatkuvaa kännykänkäyttöä koskevan "keskustelun" lopuksi. Se tapahtui muistaakseni juuri tällä Puumalaan menomatkalla..

Perille päästyämme hoidettiin ensimmäiseksi jo mainittu kaupassakäynti. Myös roskikset tyhjennettiin ja ylitulvineen harmaavesien pumppukaivon aiheuttama pieni pilssiveden lisäys hoidettiin pois päiväjärjestyksestä. Juomavesitäydennys ja pieni muutaman kymmenen litran tankkaus, kuuluivat myös ohjelmaan.

M/s Tapio Lehmäinselällä menossa kohti Hätinvirtaa.

Reilua tuntia myöhemmin oltiin kuitenkin jo taas vauhdissa, ja tällä kertaa menossa kohti Lintusalon saaren itärannalla sijaitsevaa Soukanniemeä. Se on laituriton, mutta tulipaikalla ja käymälällä varustettu hiekkainen niemennokka kivenheiton päässä Lehmäinselältä lounaaseen, Rokansaaren eteläpuolitse vievän väylän eteläpuolella. Perille päästyämme kiersimme koillisen suuntaan osoittavan niemen taakse suojaan sääennusteen mukaan seuraavana yönä lännen-pohjoisen väliltä puhaltavalta tuulelta. Vasta neljännellä yrittämällä saimme Tähden kokan sen verran lähelle rantaa, että tikkaita pitkin pääsi metrin päähän vesirajasta ja rantautujan kengät säilyivät kuivina.

Paikka oli rauhallinen, kuten esittelyssä luvattiin. Ei muita veneilijöitä, ellei kahta viereistä väylää pitkin ohi ajanutta Bellaa, lahdella liikkunutta yhtä soutajaa ja lähtöhetkellä ahterimme takaa lipunutta perämoottorilla varustetua ja laiturinnäköistä vesikulkuneuvoa lasketa. Mukavahan siellä oli rauhallista iltaa lettuja paistaen viettää.

Saaren puuvaraston pokasaha oli huonossa terässä, eikä meillä ole edelleenkään kunnollista sahaa Tähdellä. Ratkaisimme ongelman polttamalla nuotiossa liiteristä raahattua kokonaista pölkkyä ja metsästä keräämiämme kuivia oksia. Nuotio sammutettin siitä syystä tällä tavoin.

Voimassa oleva metsäpalovaroitus, voimakas tuuli ja kuiva metsä ympärillä oli syytä ottaa vakavasti myös nuotionpohjan sammutuksessa.

Perästä rannan puihin vedetyt harukset ja keulan tikasviritykset kyytiin nostettuamme palasimme seuraavana päivänä takaisin eteläänpäin vievälle väylälle. Äyrätsalo ohitettiin kuitenkin eilisestä poiketen tällä kertaa itäpuolelta, sillä suunnimme kohti Hietasaarenselkää ja siellä olevaa pikkuruista Aittasaarta. Ajatus oli nimittäin jäädä sinne yöksi. Suunnitelma kuitenkin muuttui matkan varrella, sillä tajusimme seuraavan aamun kotimatkan lyhenevän olennaisesti, jos jatkaisimme tänään vielä hiukan pidemmälle, vaikkapa Pullikaiseen. Näin sitten teimmekin.

Vuoden ensimmäinen norppakin muuten nähtiin kroolailemassa ohittamamme Kirvessaaren länsirannalla. Pitkään kaveri töllisteli meitä, mutta avatessani ajohytin oven - kuvausta silmälläpitäen - hävisi pää pinnalta kuin taikaiskusta.

Kutvele ohitettiin ja Huuhanselkä ylitettiin sen enempiä miettimättä. Nuorempi polvi kiinnostui tutustumaan siinä sivussa hiukan merimerkkeihin ja navigointiin, mutta mitään sen ihmeempää ei tällä matkan osalla tapahtunut. Pullikaisessa kiersimme sisälahteen ja kiinnityimme kokonaan vapaana olleen laiturin eteläpäähän kyljestä, työntäen samalla keulan rantaan. Pohjassa ollut pyöreä kivi vähän vaikeutti aluksen saamista suoraan kulmaan suhteessa laituriin, mutta tyydyttävään lopputulokseen kuitenkin hetken venkslauksen perästä päästiin ja tihkusateessa toteutettu pelailuhetki rannassa pääsi alkamaan. Asiaankuuluva ja mukava YleAreenan tarjoama dokumentti norpista ja sen lähisukulaisista tuli myös Pullikaisessa otettua haltuun.

Seuraavana aamuna ei ollutkaan jäljellä kuin pieni 1h 45min mittainen siirtymä kotisatamaan. Taival aloitettiin aamulla kipparin toimesta jo seitsemän aikaan muiden vielä nukkuessa ruususen unta koijissaan. Olin illalla pannut merkille, vaikken muille siitä puhunutkaan, että ajoissa lähtemällä miehistömme nuorimmainen ehtisi vielä kauden viimeisiin lätkäharkkoihinsa Vantaalle. Kelloa en laittanut soimaan, kun ajattelin "luonnon" hoitavan asian ja kertovan kuinka lätkätreenien suhteen kannattaa toimia. Lopputulos oli se, että vaikka oltiin viikon lopuksi veneilty koko miehistön voimin ja kaikkien yhteisestä toiveesta useita päiviä, ei lätkääkään tarvinnut jättää välistä. Kaikki olivat siis tyytyväisiä!

7,8 solmua ja kokassa kohisee!

Olimme kotisatamassamme Niskalammilla aamulla jo varttia vaille yhdeksän. Matkan aikana Saimaalla vallinneen raukean aamutunnelman ja hyvän kuuman kahvin lisäksi on kerrottava lyhyesti myös seuraavasta asiasta. Kohtasimme nimittäin tämän etapin aikana laiturikaverimme m/s Oton, joka muutama viikko takaperin on vihdoinkin saanut uuden omistajan. Vuosikausia erään Niskalammin laivureiden perustajajäsenen omistamana Saimaalla seilannut Otto tupsahti uuden omistajansa komennossa yllättäen eteemme Satamosaaresta, ollessamme vielä tulossa Hetonselällä Pullikaisen ja Satamon välissä. Saavutimme sekä ohitimme sen myöhemmin Masteensaaren nurkilla, josta jatkoimme kohti Niskalampia. Otto sen sijaan otti suunnaksi Lammassaaren sataman.

Mutta niin.. Vihjailin otsikossa myös jotakin paluusta "arkeen". Tarkoitin sillä nimenomaan laivaharrastajan keväistä arkea, eli remonttipuuhia. Kuten kuvista voitte havaita, ajettiin tämä reissu keskeneräisenä, hytti pohjamaalissa. Nyt olisikin näin ollen jatkettava eteenpäin siitä mihin jäätiin ja siirryttävä sitten muiden kansirakenteiden maalauspuuhiin. Niistä kuitenkin myöhemmin lisää!

Keväthommat jatkuu, mutta reissuunkin taas päästään.

Palasin takaisin Niskalammille muutaman päivän mittaisen työkomennuksen jälkeen ja tartuin heti rälläkkää sarvista. Kolmessa 12-16 tuntisessa päivässä sain kierreltyä ajohytin loputkin koukerot ja poistettua vanhat maalit kaikista useita maalikerroksia sisältäneistä kohdista. Sain myös käsiteltyä hytin Annitrolilla ja pestyä sekä kuivatettua sen. Tämän lisäksi vielä maalasin kopin ja jo aiemmin ruosteenestokäsittelyn saaneen piipun Nor-Maalien harmaalla kaksikomponenttisella Epocoat 21 Primerillä.

Ajohytin kattoon oli myös jäänyt useita erikokoisia reikiä vanhan lälläriantennin poiston ja maston nokkaan muuttavan VHF-antennin jäljiltä. Näiden tukkimiseen käytin ennen pohjamaalausta tiivisteliimalla tiivistettyjä pultteja. Hitsausta ei alapuolisen eristeen takia voinut ajatella. Samalla tein myös äänimerkistä helpommin maalauksen tieltä irroitettavan, kiinnittämällä sen pultit ensin kattopeltiin. Näihin on äänitorvi sitten helpompi jatkossakin "pudottaa" ja kiinnittää ylhäältäpäin omilla muttereillaan, kuin purkaa ensin ohjaamon sisäkatto ja sitten vielä hommata paikalle apumies pitämään kattopellin läpi pyöriviä pultteja kiinni alapuolelta.

Tämän varsin työntäyteisen remonttiperiodin viimeisen päivän iltana saapui Tähden loppumiehistö sitten Niskalammille. Edessämme nimittäin häämötti kevään 2017 ensimmäinen yhteinen laivareissu, jota silmällä pitäen minä olin tietenkin imuroinut ja pyyhkinyt remonttipölyjä sisätiloista tuntitolkulla. Rälläkän teräsharjalla irroitettujen maalien tomut olivat nimittäin kantautuneet aivan joka puolelle. Teipillä ja suojamuoveilla olin kyllä yritänyt tilkitä ilmaräppänöitä ja hytin ovia, mutta kuten arvata saattaa, ei pöly silti jättänyt sisätiloja kokonaan rauhaan.

Viimein puoliyhdeksän aikaan illalla irroitimme kuitenkin touvimme Niskalammilta ja suuntasimme ensitöiksemme septintyhjennykselle läheiseen Lammassaaren satamaan. Siellä rantautumista harjoiteltiin hetken aikaa perän takaa kiusallisesti puhaltaneen tuulen takia. Vai olisiko ollut kipparin taidot talven jälkeen ruosteessa..? Parin minuutin jälkeen Tähti oli kuitenkin onnellisesti laiturissa ja imutyhjennyslaite täydessä työntouhussa.

Tämän jälkeen suunnattiin suorinta tietä kohti, jo niin monelta reissulta tuttua, Satamosaarta. Myös m/s Sissi oli liikkeellä, sillä se ajeli meitä pimenevässä kevätillassa kulkuvalot kimmeltäen tällä etapilla vastaan. Satamoon saavuttuamme oli ennen nukkumaanmenoa edessä vielä ruokailu ja saunominen. Wickströmin tuntimittari näytti muuten tässä vaiheessa 394h. Edellinen vuosi eli 2016 lopetettiin lukemaan 389h, eli viisi tuntia on ehtinyt moottori pyöriä öljynvaihdon jälkeisessä ja kotilaiturissa suoritetussa"ruuviajossa", edellisviikon Kytösaaren reissulla sekä tällä lyhyellä siirtymällä Lammassaaren kautta Satamosaareen.

Seuraavana päivänä lähdimme reissumme pisimmälle etapille kohti matkakohteeksi valittua Partakoskea. Paikkaa oli meille mainostettu vanhanaikaisena ja tutustumisen arvoisena kylämiljöönä ja sitähän se toki olikin. Edelliseen viitaten voi pilke silmäkulmassa myös sanoa, että talojen lisäksi ainakin osa sataman laitureista oli kovin vanhoja ja jo parhaat päivänsä nähneitä. Mieleen jäi myös yöpymisen varsin korkea hinta (20€).

Joka tapauksessa saimme Tähden kylkikiinnitettyä mukavasti hyvälle laituripaikalle. Siinä meitä auttoi oman veneensä kotisatamana Partakoskea pitävä ystävällinen kouvolalainen kanssaveneilijä. Onneksi hän sattui juuri parahiksi soutelemaan hiljaisessa satamassa poikansa kanssa ja osasi ohjata meidät juuri tähän paikkaan laitureita kiertelemästä ja paikkaa etsimästä. Vaihtoehtoiseksi kaavailemani laiturin pätkän "plussana" olisi nimittäin ollut kylkikiinnityksessä paapuurin lanteelle takuuvarmasti osunut, juuri ja juuri pinnanalainen kivi.

Yksi syy täällä vierailuumme, suosituksien ohella, oli myös etukäteistieto kaupasta. Ja sellainenkin rannasta kyllä löytyi. Olimme vain olleet itse hiukan liian ajattelemattomia, kun emme olleet varmistaneet puhelimella tarkemmin liikkeen, todennäköisesti sesonkiaikojen mukaan, muuttuvaa valikoimaa. Tästä johtuen miehistö jäikin meiltä täällä muonittamatta, sillä pelkällä limonadilla, kaljalla ja karamellilla sitä ei haluttu tehdä. Ilta Partakoskella vietettiin kaikesta huolimatta kuitenkin iloisesti lähiseutuun tutustuen, rannassa pelaillen, saunoen ja käen kukuntaa sekä sammakoiden kurnutusta kuunnellen. Yönkin saimme nukkua kaikessa rauhassa ja ottaa seuraavan aamun vastaan mukavan aurinkoisen sään vallitessa.

Tämä kuva on esillä lähinnä vain keväisen kirkkaan veden ja vesimittarin kiveen jättämän hauskan varjon takia!

Kevät koittaa.

Tähtivarustamon virallinen kauden aloitus ja ensimmäinen vesilläkäynti venyi tänä vuonna työkiireiden takia ennennäkemättömän pitkälle, aivan kuten kevään saapuminen Suomeen muutenkin. Reilu viikko takaperin pääsin kuitenkin vihdoin viimein Niskalammille ja kaikkiin listalle talven aikana ilmestyneisiin töihin käsiksi.

Ensimmäiseksi oli käyttöveden Tähden järjestelmään tuottava ja taas uusia varaosia sisuksiinsa saanut vesipumppu laitettava takaisin paikoilleen. Parin letkun ja sähköjohdon kytkemisessä ei kauaa nokka tuhissut, mutta laitettuani pumpun tämän jälkeen päälle, alkoi saunan puolella sen sijaan tuhisemaan oikein kunnolla. Jostain syystä, luultavasti jäätymisen johdosta, oli suihkuhanan lämpimän puolen letkuliitokseen tullut vuoto. Irroitinkin tästä syystä koko värkin seinästä ja hanaa kädessä pyöritellessä huomasin tiivisteenä toimivan pienen O-renkaan pullahtaneen pois paikoiltaan. Yrittäessäni tämän jälkeen löysyttää liitosta tiivisteen vaihtamiseksi, kävi hommassa niin sanotusti "perinteisesti". Koko hapertunut liitin nimittäin lohkesi ja osa siitä jäi hanassa olevan kierteen sisälle. Näin ollen koko kapistus muuttui sillä silmänräpäyksellä käyttökelvottomaksi. Tälle päivää ei enää hanakauppaan ehtisi, joten iltaohjelmaksi suunniteltu saunominen olisi suihkumahdollisuuden puuttumisen takia, siirrettävä taas kerran tuonnemmaksi.

Seuraavana päivänä pelastukseksi koitui kaupan sijaan (taas kerran) laivurikollegan mittavat tarvikevarastot. Minulle ylimääräiseksi jääneellä, mutta kohtalotoverin tarvitsemalla 24V kiertovesipumpulla, sain nimittäin vaihdettua vanhemman tyylisen, mutta toimivan termostaattihanan Tähden saunaan ja paljon aiempaa käytännöllisemmän pidempikaulaisen vesihanan tiskialtaaseen. Parhaimman laatuista oravannahkataloutta! Näin ollen tämä remontti ei paljoa maksanut!

Luonnollisesti ensimmäisten päivien puuhasteluun sisältyi paljon muutakin. Harmaat vedet aluksen ulkopuolelle huolehtivan pumppukaivon kohokytkin piti herätellä horroksesta tähän kauteen. Wickströmin Joutsenon Dieselasennuksessa vuotokorjauksessa ollut ruiskutuspumppu piti asentaa takaisin paikoilleen. Perä- ja moottoriöljyt sekä suodatin piti vaihtaa. Ja kotona autotallissa valmiiksi askarreltu ahterihytin ovi piti laittaa paikoilleen. Oven valmistumisesta kuvia seuraavassa..

Uusi ahterihytin ja vanha wc:n ovi. Jälkimmäisen otin kotiin mukaan malliksi.

Myös polttoainetankkien pohjalle talven aikana kertyneet vedet ja sakat piti valuttaa pois. Laskin muuten nämä tarkoiteuksella kirkkaaseen muovipulloon, jotta näkisin, miltä tankkien sisältö oikein vaikuttaa. Kuten olin jo helmikuisella hiihtolomavierailullamme pannut merkille, oli paapuurin puoleisen tankin polttoaine kovin sakkaisen oloista. Useamman litran tankkia vajutettuani ei polttoaine alkanut vieläkään suuremmin kirkastumaan, joten tein päätöksen ja lurautin ensiavuksi tankkiin vain bakteerikasvuston kehittymistä estävää ainetta. Tämän tehtyäni ajattelin jättää myös jo hankkimani uudet polttoainesuodattimet vaihtamatta ja ajella säiliöt vanhoilla suotimilla tyhjäksi ja vasta sitten tehdä vaihtotyön. Tarkoitus olisi tällä tavoin saada mahdollisimman suuri osa sakasta siirtymään pois tankista vanhoihin suodattimiin.

Toisen remonttipäivän iltapäivänä, saatuani kaiken edellä mainitun suoritettua, ajoin vain puolen tunnin matkan päässä sijaitsevan Kytösaaren pohjoispuolelle ankkuriin. Edellisillan todella kylmän pohjoistuulen jälkeen kannella saattoi nyt liikkua auringon "porottaessa" peräti viidentoista asteen lämpötilassa. Auringonlasku, televisiosta tullut Suomen miesten MM-lätkämatsi sekä aamuun asti rasvatyynenä pysynyt järvi olivat myös mieleenpainuvia.

Heräsin yöunilta Saimaa VTS:n VHF-radion kautta kello kuuden aikaan antamaan myrskyvaroitukseen, jossa tuulennopeudeksi luvattiin paikkapaikoin jopa 12 m/s. Seitsemältä Tähti alkoikin kiemurrella ankkuriketjunsa varassa siihen malliin, että päätin vain laittaa kotona valmiiksi tekemäni uuden isomman karttapöydän paikoilleen ja ajaa takaisin kotisatamaan mukavampiin olosuhteisiin jatkamaan puuhia.

Nyt mahtuu karttakin kokonaan pöydälle.

Karttapöytä valmistumassa kotona verstaalla.

Sinne päästyäni seuraavat kolme päivää kuluikin ajohytin kattoa ja takaseinää vanhoista paksuista maaleista putsaillessa, Annitrolin ruosteenpoistoaineella niitä käsitellessä ja pohjamaalia levitellessä. Useista suosituksista johtuen hain myös järkihintaista Nor-Maalin Epocoat 21 Primeriä ja Normadur 65 HS -polyuretaanimaalia Röyskön maalikaupasta Joutsenosta. Olipa muuten erinomaista palvelua kyseisessä liikkeessä!

Käytännössä aloitin maalaushommat irroittelemalla ensin katolta äänitorven, VHF-antennin, kulkuvalot ja kaiken muunkin tielläolevan, jotta saisin varmasti jokaisen neliösentin mahdollisimman hyvin puhdistettua vanhoista maaleista. Sen jälkeen kulmahiomakoneiden ja porakoneen teräsharjoilla putsasin koko katon mahdollisimman tehokkaasti. Tiukassa kiinniolevaan ja hytin laajennuksen yhteydessä kymmenkunta vuotta sitten uusiin osiin laitettuun, huomattavasti vanhaa ohuempaan maalipintaan, tein vain karhennuksen. Sen jälkeen hioin pinnat karkealla hiomapaperilla rälläkän jättämien kuoppien tasoittamiseksi.

Sitten oli vuorossa suihkupullolla ja pensselillä tehty Annitrol-käsittely, jonka tein kauttaaltaan ja reilulla ainemäärällä, jotta se painuisi varmasti kaikkiin kuoppiin ja hitsaussaumoihin. Ennen kotiinlähtöä ehdin vielä huitaista pensselillä katolle yhden kerroksen pohjamaalia. Ajohytin takaseinä jäi vielä tällä erää maalaamatta.