keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Järjen ääni

Hiukan tulee myöhässä tämä päivitys, kun aikaa ei vain yksinkertaisesti ole ollut irroitettavissa tämän jo aikapäiviä sitten kirjoittamani blogitekstin lopulliseen muokkaamiseen ja tarkistamiseen. Tässäpä tämä kuitenkin.. Mukavia lukuhetkiä!

Kiitosta heti alkuun kannustavista remonttia koskevista tsemppiviesteistä! Ne ovat aina välillä tarpeen varmasti meille jokaiselle. Samaa tsemppausta olisi kyllä tarvinnut myös Suomen jääkiekkomaajoukkue loppuotteluunsa, jota kuuntelin tuolloin muutama viikko takaperin Imatralle palatessani radiosta. Kuvittelisin samaisen pelin olleen syynä myös kehätien ammottavaan tyhjyyteen..



















Tämän kesäinen laivalomamme sen kun vain lähestyy lähestymistään. Ja remontti"lomalle" varaamani aika sitä vastoin käy uhkaavasti vähemmäksi ja vähemmäksi. Tästä syystä hanskat eivät todellakaan ole joutaneet olemaan naulassa Niskalammella. Pienen tauon hommiin antoi kuitenkin lyhyt päivän mittainen käynti kotona pääkaupunkiseudulla, mutta kuten jo kerroin, sitten oli taas tartuttava uudelleen toimeen.

Sänkyjen kannakkeita.

Paneeleiden taakse jääneet sänkyjen kiinnityspisteet.

Ensimmäinen päivä tästä periodista meni sänkyjen runkojen suunnitteluun ja paneloinnin tekoon. Mittailin aamulla ensitöikseni sänkyjen paikat vielä kerran uudelleen ja olin tämän jälkeen aloittamassa niiden runkojen tekemistä, kun "Järjen ääni" saapui taas kerran Tähdelle. Omien tuumintojen päätteeksi olin nimittäin aikonut tehdä sänkyjen kannattimet ensin ja kiinnittää ne tällätavoin tukevasti ja varmasti paneloinnin takaisiin juoksuihin. Se tarkoittaisi tietenkin monien reikien nikkaroimista sen jälkeen tehtävään sisävuorauspanelointiin. Olin kuitenkin ajatellut sen olevan pienempi paha kuin heikkotekoiset sänkyrakenteet.

Viereisen aluksen kipparin hahmossa tällä kertaa saapunut "Järjen ääni" kuitenkin ehdotti paneleiden alaisten kiinnityspisteiden suurentamista ja tukevoittamista pienillä puisilla lisäpalikoilla, ja vuorauksen tekemistä ensi alkuun ilman mitään hidastavia reikiä koko seinäpinnalle. Vuorauksen päälle, hyvien kiinnityspisteiden kohdille, olisi sitten helpompi jälkeenpäin tehdä varsinaiset sängynkannattimet, jotka kiinnitettäisiin ruuveilla paneloinnin läpi. Tottakai olin tätä vaihtoehtoa myös punninnut, olihan tällainen rakenne toteutettu jo Tähden etukajuutassa, tosin tukevilla rautaisilla kannattimilla. Mutta lopulta olin vain kuitenkin päätynyt pienessä mielessäni "omaan" ja minusta sillä hetkellä järkevimpään ratkaisuun...

Vesisäiliön uusi hana takaseinällä pystypalkin oikealla puolella. Vanha vesiyhde vasemmalla.


Joka tapauksessa vaihdoin toimintasuunnitelmani vahvan suosituksen ja pienen pohdinnan jälkeen tähän "uuteen" ratkaisuun. Se osoittautui myös varsin pian oikeaksi valinnaksi. Jo aiemmin tekemäni parit sängynkannattimet jätin nimittäin paikoilleen ja jo niiden kierteleminen Tähden perän pyöreän muodon mukaan kaareutuvilla ja ruuvin tapaan kiertyvillä paneleilla oli sellainen arpeetti, että en edes halua kuvitella mitä se olisi ollut jos koko seinä olisi täytetty samanlaisilla haasteilla.

Tässä on mielestäni taas kerran hyvä osoitus siitä, kuinka jokainen meistä nikkaroitsijoista varmasti joskus tarvitsee apua. Jos ei varsinaiseen hommaan, niin ainakin erilaisten ratkaisujen punnitsemiseen. Omien suunnitelmien ja ajatusten kanssa on vain välillä niin jumissa, että jokin aivan ilmeinenkin ratkaisu, saattaa jäädä kaikessa kiireessä kokonaan huomioimatta. Ja vasta jälkikäteen tajuat tehneesi koko homman aivan päin honkia. Laituriparlametti ja vertaistuki kunniaan siis!

Välipalana lämpimät voileivät.

Paneeleiden sahausta yöllä laiturilla Tähden hakuvalon loisteessa.


















Seuraavana päivänä panelointi jatkui. Laskeskelin siinä hommaillessa, että askelmittariin kertyy 16 tuntisen päivän mittaan melkoinen saldo, jos jokaisen paneelin käyttää tikapuita pitkin laiturilla uudelleen sirkkelöitävänä keskimäärin vaikkapa kerran. Ei se kyllä aivan niin mene ja edellistä paneelin pätkää sapluunana käyttäen voi usein saada jonkun yksittäisen palasen jopa kerralla oikeaan mittaan, mutta läpivientien ja muiden kierojen sekä mutkaisten juttujen kanssa käydään sitten sirkkelin luona ulkona tuulettumassa sitäkin useammin.

Kaasupullojen säiliön raot tuli lopullisesti tilkittyä ruisku-uretaanilla. Ylälaidassa kuparisen kaasuputken muovinen suojaputki. Kuva säiliön sisältä.

Kaasuputken saa koeponnistuksen tehneen Imatran Kodinkonehuollon mukaan piilottaa rakenteisiin, jos se on suojaputkessa.

m/s Sissin väeltä varaosaksi saatu 24V laturi.

Hengähdystaon tähän tarkkuutta ja keskittymistä - ainakin minulta - vaativaan puurtamiseen sisävuorauksen parissa, toi painolastin hakureissu. Iltaisin saunoessa olin nimittäin huomannut pesuveden kerääntyvän saunan lattiakaivon sivuun, Tähden muuttuneen viippauksen ansiosta. Takahytin poistetut rakenteet painoivat nimittäin sen verran paljon, että perä ei enää uinut yhtä syvällä kuin aiemmin ja näin ollen Tähti ei kellunut vedessä enää samassa asennossa.

Suureksi ilokseni tämä ongelma ratkesi kuitenkin melkein itsestään, sillä rannassa liikkuessa olin partiolaisten Sissi-laivan kohdilla huomannut suuret määrät heidän painolastiksi hankkimaa pyöreää 90 mm:n teräskankea. Kysyinkin liikenisikö heiltä ylimääräistä paria sataa kiloa lastattavaksi Tähden uumeniin? Vaikka vastaus oli kielteinen, satuin kysäisemään asiaa tuurilla juuri oikealta Kaverilta, jonka ystävän metallialan yrityksestä Sissinkin painolastit olivat peräisin. Paljastui myös, että materiaali on alunperin tarkoitettu reilun 150 cm:n mittaisien Wärtsilän meridieseleiden kannenpulttien valmistukseen, joten se todennäköisesti täyttää painolastille vaadittavat lujuus- yms. materiaalivaatimukset.


Painolastitangot pätkittynä koekäytössä takakannella.


















Seuraava päivä ei tuonut ohjelmaan suurtakaan muutosta. Jatkoin panelointia ja välissä puuhasin painolastien kimpussa. Pätkin Tähteen hankitut kanget Partiolaisilta lainatulla isolla kulmahiomakoneella noin 50 senttisiksi palasiksi. Kantelin ne Tähden takakannelle ja tein muiden mittausten ohessa saunan lattialle myös koesuihkutuksen. Ja kas kummaa. Vesi hävisi lattiakaivoon. Myöhään illalla työpäivän jälkeen juhlin tapahtunutta luonnollisesti käymällä saunassa. Se, että panelointikin oli perässä messin ja takahyttien välistä laipiota vaille valmis, antoi tapahtumalle suuren urheilujuhlan tuntua!

Takatäkin alapinta paneloituna.

Paneloinnista otettuja kuvia pyörittelemällä sain aikaan tällaisen hienon taide-elämyksen. Kävisiköhän tämä vaikka Kiasmaan?



















Paljon aikaa kaikkina päivinä meni myös siihen, että hioin jokaisen paneelin hienolla hiekkapaperilla ja käsittelin kertaalleen Bauhausista ostetulla mahongin värisellä petsilakalla jo rannalla. Olen jo monista aiemmista projekteista huomannut sen olevan ainoa toimiva ratkaisu, varsinkin jos niiden pintaan laitetaan jotakin väriä. Vasta paikoillaan tehtävässä ensikäsittelyssä vaaleat kohdat tulevat nimittäin jossakin vaiheessa puun eläessä takuuvarmasti esiin. Tuollaisesta tummanpunaisesta pinnasta sellainen näkyy remonttimiehen silmään vielä vuosienkin jälkeen ilkeästi. Kyseisen petsilakan eräs etu on myös nopea kuivuminen. Reilun puolen tunnin päästä käsittelystä paneelit pystyi jo huoletta laittamaan paikoilleen. Sävyjäkin löytyy monia, jonka lasken myös eduksi. Paneelien pinta jää tällä käsittelyllä mielestäni myös mukavan puumaiseksi eikä liian lakkamaisen kylmäksi.

 Oy Niskalammin Pintakäsittelylaitos Ab (ONPA)

Liian paksun uretaanipinnan puukottamista kaasupullosäiliön kyljestä. Tähän hommaan osoittautui myöhemmin parhaaksi laitteeksi Boschin Multi Tool.
Ja sitten taas panelointia..

Valmis! Tai no vielä on jotakin pientä hommaa ennen kuin vesille päästään..


















Tämän periodin viimeinen päivä oli sitten vain kymmentuntinen, kun "jouduin" taas palaamaan hetkiseksi kotiin. Sen aikana selätin kuitenkin (toivottavasti!!) lopullisesti perän painolastin päällä esiintyvät pilssivesiongelmat. Porasin mataliin messin lattian alaisiin välilaipiohin reikäporalla useamman valumareiän ja muotoilin painolastibetonin pintaa vielä kolmannen kerran kaatojen saamiseksi varmasti oikeanlaiseksi. Liippasin vielä betonin pinnankin niin kuin kokeneempikin valuri. Pari viimeistä tuntia meni vielä tämän jälkeen septisäiliön paikan rakentamiseen. Nyt sekin on paikoillaan odottamassa wc-istuimen, kansiyhteen, letkujen yms. asennusta.


Harppi, jolla sain piirrettyä septisäiliön petiin oikean kaarteen.


Ja sitten säiliö paikoilleen.

En kertakaikkiaan raskinut hävittää tuota Tähden ohjauksen vanhaa ketjukehää muiden romulavalle korvaukseksi painolastista kiikkuttamieni rautojen kanssa. Myös ketjuohjauksen pyörät jätin itselleni. Jos joku sellaisia hyvään kotiin, tai siis laivaan tarvitsee, niin täältä löytyy. Osoite edelleenkin tahtilaiva@gmail.com





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti