tiistai 7. elokuuta 2018

Rääkkylän regatan odottelua ja visiitti Liperissä.

Tähden vietettyä pari viikkoa Liperissä Mattilan Marinen rannassa oli jälleen aika lähteä vesille. Kippari siirsi aluksen ensimmäiseksi tulomatkallakin käytettyä oikoväylää pitkin takaisin Joensuun Jokiasemalle tankattavaksi ja vesitäydennystä saamaan. Seuraavaksi kyytiin nousivat oma miehistö sekä pari lapsi-ikäistä vierasta suuren laukkupaljouden kanssa. Kaikkien tavaroiden löydettyä omille paikoilleen irroitetiin touvit ja suunnattiin Pyhäselälle suomalaisten keskuudessa jonkinlaisen kansallissankarin asemaan nousseen Cheekin soittaessa samaan aikaan Ilosaarirockissa.

Vaikka porukan menohalut olivat kovat niin vain reilua puoltatuntia myöhemmin järven suurimpiin saariin kuuluvan Ison Pyhäsaaren luoteispuolella koneen sammutusvipu painettiin uudelleen alas, jonka jälkeen uimatikkaat ja lankonki viriteltiin paikoilleen. Pian olikin Pyhäselän "uintikeidas" valmiina ottamaan ensimmäiset asiakkaansa vastaan. Alkuepäröinnin jälkeen koko miehistö, kippari mukaan lukien, ui ja sukelteli yli kolme tuntia 25 asteisessa järvivedessä. Tuolla epäröinnillä tarkoitan tunnetta, joka keskellä selkää uimisesta monelle itseni mukaan lukien tulee. Tieto siitä, että matka lähimpään rantaan mitataan kilometreissä ja pohjaankin joutuisi sukeltamaan toistakymmentä metriä vaikutti nimittäin alkuun selvästi suoritukseen. Pienen totuttelun jälkeen asia kuitenkin unohtui ja uimisesta tuli tämän viikon halutuinta puuhaa. Myös seuraavat kaksi päivää nimittäin vietettiin samalla tavoin eri selillä uiden. Suplautailu ja kumiveneajelu otettiin tietenkin myös mukaan täydentämään nautintoa.

Pyhäselän uintikeskus.

Yöksi siirryttiin etelämpänä sijaitsevan Suursaaren tukevaan laivalaituriin, jossa ennen nukkumaan menoa käytiin tietenkin vielä uimassa. Paikalla jo ennen meitä olleen Tinor nimisen puuveneen kipparin kanssa paransimme maailmaa myöhään yöhön ja parannusta kaipasivat seuraavana aamuna myös veneen akut, sillä aurinkopaneelin rikkoutuneen lataussäätimen aiheuttaman ylilatauksen takia ne eivät jaksaneet pyöräyttää aluksen konetta enää käymään. Tästä syystä Tähdestä irroitettiin yksi 200 Ah:n huviakuista. Moottorin startattua tulimme sopineeksi samalla myös akkukaupoista, joten toisen pottuvarpaan kynttä ei tarvinnut enää rusikoida patterin siirtämisessä takaisin Tähteen.



Suursaaren rykillä törmäsin myös Raimo Virkkuseen, joka on tehnyt hienon historiikin Laivaliikenteestä ja uittoperinteestä Liperin ja Rääkkylän vesillä 1860-2000. Hän kertoi tämänkin nykyään yksityiskäytössä olevan mökin olevan vanha uittomiesten kämppä.

Seuraavaksi ajettiin hellesäässä Arvinsalmen lossin ohi sen länsipuoliselle Ukonselälle, jossa edellispäivän uimamanööverit toistettiin. Neljä tuntia laivamme lillui tuuliajolla ennen kuin suunnattiin yöksi vain 1,2 metrin väylää pitkin Liperin laivalaituriin (735,5h). Pienin lukema noin metrin syvyydessä mittauksiaan tekevän kaikuluotaimen näytössä oli mennessä 1,8 metriä. Palumatkalla ajoin väylän kapeimmassa kohdassa hiukan keskikohdasta sivussa, jolloin luotain ei näyttänyt pieneen hetkeen yhtikäs mitään. Mihinkään emme kuitenkaan osuneet. Paikallisen Tähteä suuremman aluksen omistajan mukaan pohja on merkityllä reitillä pehmeää, joten vaaraa vakavasta pohjakosketuksesta ei väylän pienestä kulkusyvyydestä huolimatta pitäisi olla.

Kävimme kokeilemassa uimista Arvinsalmen länsipuolella pienessä Sikosaaressa. Paarmoja oli kuitenkin niin paljon, että pikaisen pulahduksen jälkeen jatkettiin samantien matkaa.

Vesiurheilua Ukonselällä.
Liperi.

Aivan Liperin tukevan betonisen laivamöljän vieressä sijaitsevan Rantamakasiinin keittiön aukioloajat tarkastettiin ensimmäiseksi rantaan päästyämme ja todettiin, että kauppa-asiat ehdittäisiin hoitaa ennen paikan mainioiksi mainostettujen pizzojen syömistä. Näillä kuvioin ja saunan lämmityksellä ilta saatiin muuttumaan yöksi oikein mukavissa merkeissä. Hyttysten takia ovia ja luukkuja jouduttiin tosin sulkemaan vähän liian aikaisin, joten lämpötila oli Tähden sisällä nukkumaan mennessä melkoinen.




Aamulla vieraili vielä moottoripyöräretkellä ollut kaverini luonamme, ennen kuin laiturille asti hyvästelemään tullutta Rantamakasiinin yrittäjää kiitettiin kädestä pitäen hyvästä palvelusta. Sen jälkeen jo edellispäivänä uintikohteena toiminut Ukonselkä valittiin jälleen miehistön yhteisellä päätöksellä tapahtumapaikaksi. Ulkolämpötila pyöri taaskin kolmenkymmenen asteen hujakoissa ja korkein ikinä näkemäni kaikuluotaimen antama vedenlämpötilalukema huomattiin myös tänään. 27,2 astetta celsiusta! Ja voin kyllä sanoa, että olihan se vesi lämmintä!

Tässä kuvassa veden lämpötila on "vain" 27,0 astetta!

Päivän kääntyessä iltaan oli keksitty myös uudet jatkosuunnitelmat, joita alettiin noudattamaan siirtymällä ensiksi Rääkkylän Paksuniemeen. Tähän tämän vuoden Wanhojen Laiwojen Regattapaikaksi valittuun satamaan oli ollut aikomus saapua vasta päivää myöhemmin keskiviikkona, mutta kun paikkakunnalla asuvan kaverini kyydillä aukeni seuraavaksi aamuksi mahdollisuus päästä käymään Joensuussa, oli suunnitelmia muutettava. Syitä kaupunki-ikävään oli kaksi. Ensimmäinen oli auton haku, sillä tarvitsisin sitä töissä käymiseen myöhemmin samalla viikolla. Toinen ja akuutimpi tarve oli uuden akun ostaminen. Liperin visitillämme sain nimittäin huomata myyneeni Tähden huviakuista parhaimman puuveneen kipparille Suursaaren rannassa. Valoja ja muita pienikulutuksisia sähkölaitteita jäljelle jääneet kaksi 200 Ah:n lyijyakkua antoivat kyllä käyttää huoletta, mutta esimerkiksi aamukahvin valmistaminen invertterin kautta toimivalla keittimellä ei onnistunut enää alkuunkaan. Edes ajohytin katolla oleva ja auringonpaisteessa pitkälti toistakymmentä ampeeria lataava 250 watin aurinkopaneeli ei vaikuttanut myönteisesti asiaan. Patteriksi valikoitui tällä kertaa järkihintainen ja vuoden takuulla oleva Puuilon 220 Ah:n AGM akku. Jää nähtäväksi, kuinka se sitten pidemmän päälle toimii?

Uusi akku paikoillaan telineessä ja vanha turkilla latauksessa. Akkuvettä täytyi lisätä melko tavalla sen kennostoihin, joten jokin hässäkkä viime syksynä tehdyn tarkastuksen jälkeen näille vanhoille akuille on sattunut.

Autonhakureissulla Joensuun Jokiasemalla kuvattu m/s Remus.

Mutta palataanpa vielä sen verran matkaan, että.. Paksuniemeen ajellessa ei tapahtunut ihmeempiä, mitä nyt toinen vieraistamme innostui pariksi tunniksi kipparoimaan Tähteä. Rantauduttuamme (739h) jatkui tilanne myöskin rauhallisena toisten paikalle jo saapuneiden aluksien miehistöjä tervehtien. Tämän päivän ajelut eivät kuitenkaan olleet vielä tässä, sillä Tähti piti voimistuneen idän puoleisen tuulen takia pyöräyttää vielä myöhemmin ympäri, jotta laineet saatiin otettua vastaan föörillä. Tällainen laituripaikan viereinen avonainen selkä osaa tarvittaessa tehdä laivan olon kaijassa hyvinkin tukalaksi. Siitä ilman kipparia regatoimaan jäänyt miehistö sai ikimuistoisen kokemuksen muutamaa päivää myöhemmin. Tästä tapahtumasta kuitenkin lisää seuraavassa päivityksessä..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti