perjantai 20. helmikuuta 2015

Paljonko maksavat toimivat vehkeet?


Vastauksena otsikkoon voi sanoa, että ilmeisesti niin paljon, ettei minulla ole varaa sellaisiin. Nimittäin käydessäni muutama päivä takaperin Lappeenrantaan suuntautuneen työreissuni lomassa luomassa lumia Tähti -laivamme kansilta, oletin vihdoinkin akkujen jännitteen nousseen normaaliksi. Kuukautta aiemmin latauspuuhiin jättämäni uusi C-Tek automaattilaturi oli nimittäin hankittu ja viety vartavasten elvyttämään neljää huviakkuamme, jotka eräällä syksyn viimeisistä reissuista pääsivät tyhjenemään totaalisesti. Mennessäni paikalle uusi laturi esittikin parasta osaamistaan vilkuttamalla yhtäaikaa kaikkia merkkivalojaan ja välillä jopa vuorotellen jokaista peräjälkeen. Sen sijaan akkujen lataamisen se oli lopettanut kokonaan. Pimeässä konehuoneessa kohdattu näky toi mieleen lähinnä amerikkalaistyyliset iloisen pirteästi välkkyvät jouluvalot.



Kytkettyäni päävirrat ja konehuoneen valot päälle näin akkuryhmän mittarista jännitteen kyllä nousseen kuukauden takaisesta reilusta 7 voltista aina 11,6 volttiin. Sikäli oltiinkin menty parempaan suuntaan, mutta minusta ei siltikään tuntunut kovinkaan jouluiselta. Olettaisin, että automaattilaturi on hoitanut tehtäviään jonkin aikaa normaalisti ja vasta sitten antanut periksi. Tottakai mieleeni juontui ajatus akkujen mahdollisesta rikkoutumisesta ja sen aiheuttamasta laturin mahdollisesta vikatilasta tai hajoamisesta. C-Tekin kuitenkin pitäisi olla suojattu tällaisien tilanteiden varalle. Se on myös, ainakin mainospuheiden mukaan, tarkoitettu juuri nimenomaan pitkäaikaiseen, jopa talven ajan kestävään akkujen lataukseen ja ylläpitoon. Edellä kerrotun lisäksi luulisi, tai ainakin minä oletan, 240 euron hinnalla siunatun laitteen kestävän edes yhden kuukauden.



Tilannetta ihmetellessäni kokeilin tietenkin irroittaa laturin hetkeksi sekä verkkovirrasta että akuista. Takaisin kytkettäessä valoshow oli kuitenkin samanmoinen. Tämän kokeilun muutamaan kertaan toistettuani en voinut muuta kuin pakata laturin autoon. Pakko myöntää, että laitteen upottaminen järveen kävi myös mielessä. Tosin sen eteen olisi pitänyt nähdä vaivaa, kun jäät olivat ympäröineet aluksen. Päästyäni lopulta illalla majapaikkaani varmistelin vielä kertaalleen asiaa kytkemällä laturin verkkovirtaan, mutta tilanne merkkivalojen osalta ei ollut muuttunut mihinkään.





Ainoaksi järkeväksi ratkaisuksi jäi lopulta laittaa perinteiset akkulaturimme "taas" töihin ja esittää varovainen pyyntö lähellä asuvalle laivamiehelle, että voisiko hän "taas" käydä puolestani irroittamassa maasähköpistokkeen vaikkapa reilun viikon päästä. Minun edestakainen matka kotoa Imatralle, kun on yli 500 kilometriä. Lopulta keskusteltuani hänen kanssaan asiasta päädyin jättämään myös laivan avaimet hänelle, jotta hän pääsisi konehuoneeseen tarkistamaan jännitteen ja voisimme sitten puhelimessa päättää vieläkö latausta jatketaan. Joten todella paljon kiitoksia "taas" sinne Imatran suuntaan!

Jospa tällä menettelyllä saadaan jännitettä lopulta nostettua ja päästään kevääseen saakka. Sitten onkin väistämättä edessä jokaisen akun tutkiminen erikseen ja huonoimmassa tapauksessa tietenkin uusien akkujen hankkiminen.



Laturin myyjään Tarvikkeet.fi -verkkokauppaan olin jo samana päivänä sähköpostiyhteydessä ja sain sieltä heti selkeät palautusohjeet. Minulle kerrottiin myös, että laite lähetetään maahantuojalle tutkittavaksi. Kai he siellä sitten suuressa viisaudessan päättävät, mitä sille tehdään, vai saanko tilalle peräti uuden laitteen?



Lumitöiden ja akkuspektaakkelin lisäksi otin myös kumiveneemme perämoottorin mukaan öljynvaihtoa varten. Myös syksyllä heikkotehoiseksi osoittautunut hakuvalo päätyi matkaan. Syykin valon huonoon näkyvyyteen selvisi umpiota irrottaessa. Heijastinpinta oli nimittäin ruostunut aivan olemattomiin.

Alapuolisessa kuvassa ovat kotimatkalla myös varakoneemme Joutsenon Dieselasennuksessa tarkastuksessa käynyt ruiskutuspumppu sekä suuttimet.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti