lauantai 23. tammikuuta 2016

Kainuun meren laivat talvehtimassa


Kävinpä kulkiessani kuulostelemassa Oulujärven laivojen tunnelmia Kajaanijoen varressa Uiton telakalla. Kyseessä on siis Tähden Niskalampea edeltänyt kotisatama, jossa majailee ymmärtääkseni koko Oulujärvellä tällä hetkellä seilaava vanhojen alusten laivasto. Paikalta löytyikin näin ollen tutkittavaksi aimo annos paikallista laivahistoriaa.

Ensimmäisissa otoksissa esiintyy talveksi telakoitu ja Kajaanin seudulle varppaajaksi ja hinaajaksi 1920-luvun alkupuolella rakennettu m/s Ämmäkoski. Aluksen tuolloinen omistaja Ämmäkoski -yhtiö käytti laivaansa proomujen ja tukkilauttojen hinaukseen sahalleen Kajaaniin ja vuokrasi sitä tarvittaessa myös ulkopuolisille. Sotatoimiinkin Ämmäkoski osallistui kuljettaen heti Suomen ja Neuvostoliiton välille solmitun aselevon jälkeen syyskuussa 1944 joukkueellisen sotilaita Kajaanista Vaalaan suojelemaan Oulujoen ylikulkevaa siltaa. Pohjoista kohti vetäytyvät saksalaiset olivat nimittäin vaatineet sitä luovutettavaksi itselleen.

Vuoteen 1960 tultaessa alus oli vaihtanut nimensä Ämmäksi ja omistajaksi oli tullut Oulujoen uittoyhdistys. Samaisen yhdistyksen toimesta höyrykoneen tilalle vaihdettiin myös suuri 200 hevosvoimainen dieselmoottori. Sen kyydittämänä Ämmä hinasi tukkilauttoja Kajaanin yläpuolisilla vesillä aina 7.7.1977 sattuneeseen kaatumiseen ja uppoamiseen asti. Tapauksen jälkeen ei uittoyhdistys enää käyttänyt alustaan vaan se myytiin yksityisomistukseen vuonna 1983. (Lähde: Jussi Kivinen, Höyryä Kainuun vesillä)





Paikalla oli myös suuri ja komea, ja ymmärtääkseni edelleen höyrykäyttöinen s/s Kajaani I. Matkustaja-aluksena Kajaanin ja Vaalan välillä s/s Salo II nimisenä jo vuonna 1911 aloittanut alus, on ehtinyt matkustajaliikenteen tyrehdyttyä vuodesta 1936 eteenpäin toimia myös Kajaanin Puutavara Oy:n varppilaivana. Upean Jussi Kivisen kirjoittaman Höyryä Kainuun vesillä -kirjan, jota ei muuten mielestäni voi kyllin kehua, mukaan Kajaani I:n on Suomen tällä hetkellä ainoa toimintakykyinen varppilaiva. Tarkemmin ottaen tynnyrivarppaaja. Vuosikymmenten ajan lähes työasussaan säilynyt piirua vajaa 25 metrinen alus laittaakin laiturilla sen vierellä seisovan tempaisemaan hatun kauniiseen kouraan jo pelkästä kunnioituksesta tätä historiallista monumenttia kohtaan.







Toinenkin paikkakunnan nimeä ylpeästi kantava laiva, nimittäin kesäkuussa 1895 Varkaudesta Wahlin konepajalta valmistunut Kajaani IV:nen, köllötteli kaikessa rauhassa talven vietossa omalla laituripaikallaan. Tuolloin kauan sitten sen nimi tosin oli vielä Olga ja kotisatama Kotka/Hamina. Viisitoista vuotta myöhemmin vuonna 1910 Kajaani-yhtiö hankki aluksen laivastoonsa hinaamaan paperipuita, hiekkaa ja sahatavaraa. Kauppojen synnyttyä Nelonen ajettiin Saimaan kanavan kautta aina Iisalmeen saakka, josta se sai junakyydin uudelle kotiseudulleen Oulujärvelle.

Kajaani-yhtiön vesikuljetuspäälikkö "amiraali" Ivar Ockenström muistelee jo useampaan kertaan mainitussa Höyryä Kainuun vesillä -kirjassa käyneensä Nelosella muun muassa lumimyrskyssä hakemassa kiviproomuja Kajaaniin ja tietenkin käyttäneensä aluksella yhtiön ja kaupungin herroja metsästysretkillään. Karillekin hän kertoi karauttaneensa ainakin pariin kertaan. Mainittakoon vielä pari alusta koskevaa mielenkiintoista knoppitietoa. Sittemmin koko kansan tietoisuuteen noussut, tuolloin ilmeisen salskea, nuorimies Urho Kekkonen on kuulema palvellut Kajaani IV:lla kansimiehenä kesällä 1916. Toinen ainakin minua kiinnostava, vaikkakaan ei varmasti niin merkittävä tieto on puolestaan se, että ilmeisesti laivan kyydityksestä vastaa vielä nykyisinkin vaasalaisen Veljekset Wickström osakeyhtiön valmistama moottori.



Kuten kuvista näkyy oli pakkasta vierailua edeltäneinä päivinä ollut Kajaanin seudulla sen verran reilusti, että jopa voimalaitosten takia ajoittain varsin vuolaana virtaava Kajaanijokikin oli saanut pinnallensa tasaisen jääkannen. Laivoja ympäröivän jään lisäksi huomionne varmaan kiinnittyy myös sellaiseen mielestäni jopa hiukan erikoiseen seikkaan, että lunta ei vielä tuolloin vuodenvaihteen tietämissä ollut joella aivan kuten ei varsinaisella Oulujärvelläkään juuri nimeksikään. Suuri Ärjänsaaren kaakonpuoleinen selkä, jossa pari vuotta sitten Tähdelläkin seilasimme, tarjosikin tästä johtuen ulkoilusta ja eritoten luistelemisesta innostuneille mitä oivallisimman kuntoiluympäristön.

Oivallinen oli kunto myös telakan rannassa laiturin päähän parkeeratulla m/s Kunto laivalla, jota olen joskus kuullut tituleerattavan Kajaani IV:n jälkeen Oulujärven toiseksi vanhimmaksi alukseksi. Alunperin hinaajaksi Oulun konepajalla vuosina 1899-1901 rakennettu alus siirtyi Perämerellä vietettyjen vuosien jälkeen Oulujärvelle purjehduskaudeksi 1928. Sen omistajan Raahe-yhtiön toimesta se samoihin aikoihin muutettiin tällä suunnalla hiukan harvinaisemmaksi rapuvarppaajaksi. Voimakkaan koneen ansiosta Kunnon kerrotaan soveltuneen silti hyvin myös proomujen hinaukseen.

Vuodesta 1933 alkaen uittoyhdistys alkoi huolehtia myös Oulujärven uitoista ja niin Kunto jatkoi siitä eteenpäin samoissa tehtävissä uuden omistajan hoivissa. Nykyaikaan tästä manööveristä varmaan sanottaisiin, että se siirtyi uusien isäntien palvelukseen ns. vanhana työntekijänä. Näissä edellä mainituissa tehtävissä se palvelikin aina vuoteen 1969 asti, jolloin siitä tehtiin koneeton asuntoproomu rannankeruumiesten käyttöön.


Tässä myös muutamia yleiskuvia Uiton telakan rannasta sekä linkki Reijo Heikkisen kokoamaan Oulujärven vanhoja aluksia käsittelevään juttuun. Monet kohdat Tähden ja osittain myös muidenkin alusten historiassa ovat siellä virheellisiä tai puutteellisia, joten niihin kannattaa suhtautua pienellä varauksella. Jotain lisäinfoa Oulujärven laivoista sieltäkin kuitenkin löytyy sellaista janoavalle.

Tuollainen Uiton telakasta kertova lehtijuttukin viime suvelta tuli vastaan.


Tuolla taustalla muuten häämöttää entinen Kajaani Oy.n ranta, jota nykyisin taidetaan kutsua Renforsin rannan yritysalueeksi. Oikealla trailerin päällä talviuntaan nukkuu puolestaan m/s Wanessa, josta en valitettavasti oikein osaa kertoa mitään.


Telakasta ja sen toiminnasta löytyisi varmasti myös monta tarinaa kerrottavaksi, mutta ainakaan netistä, enkä suuremmin myöskään Höyryä Kainuun vesillä -kirjasta, en onnistunut niitä löytämään. Olisiko siinä taas paikka jollekin innokkaalle tutkijalle? Telakalla työskennellyttä porukkaa saattaisi vielä olla elossa ja monenlaisia tarinoita heidän sukulaisillaan ja tuttavillaan tietenkin mielessä.

Jos joku Teistä lukijoista haluaa, ja aikaa sekä innostusta sellaiseen on, niin minulle saa kyllä lähettää tarinoita "jaettavaksi". Olisi nimittäin todella mielenkiintoista kuulla ensikäden kokemuksia Oulujärven laivoja vielä nykyäänkin käyttökunnossa pitävän Uiton telakan vuosikymmeniä jatkuneesta toiminnasta.




Sitten vielä arvokkaan oloinen vanha rouva s/s Kouta.



Tästä tulevana kesänä jo 89. vuottaan Oulujärvellä seilaavasta, mutta jo aiemmin vuonna 1921 valmistuneesta laivasta löytyi jo syksyllä YouTubesta tällainen hieno video. Laitankin sen tähän Teille ihmeteltäväksi. Aluksesta kuvattuja videoita on muitakin, mutta ne löytänette itsekin. Olen myös jo aiemminkin jakanut tietoa aiheesta, mutta kannattaa silti käydä vaikka uudemman kerran tutustumassa Oulujärviristeilyjen hienoihin sivuihin s/s Kouta laivasta. Tuskin varustamo myöskään pistää pahakseen, vaikka jollakin kesälomareissullanne poikkeaisitte Kajaanijoen rannalla itse aluksellakin..

Turha alkaa tässä Koudasta enempää tarinoimaan, sillä kaikki tieto laivan vaiheista löytyy seuraavan linkin takaa: s/s Kouta Wikipediassa

Lopuksi vielä.. Paljon kiitoksia taannoista Satakunnan laivastoa käsitellyttä juttuani kommenteillaan täydentäneelle Herra Valomalle! Tällaiset asiantuntevat ja omakohtaisista kokemuksista kertovat kommentit kirjoitelmiini ovat nimittäin enemmän kuin tervetulleita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti