tiistai 29. elokuuta 2017

Varjoregatta Satamosaaressa ja ajelua Taipalsaaren vesillä.

Viimeksi kerroin teille, kuinka Saimaan alueen Wanhojen Laiwojen regattaa vietettiin tänä vuonna Joutsenossa. Kyseinen viikonloppu sen sijaan paketoitiin lopullisesti Tähden ja muutaman muun aluksen osalta läheisessä Satamosaaressa. Sinne sunnuntai-iltana tehdyn 45 minuuttisen siirtymän päätteeksi saimme nimittäin kutsun kiinnittyä illanviettopuuhiin jo aiemmin paikalle tulleiden m/s Laimin ja m/s Hansin kylkeen. Ja ai että meillä oli mukavaa! Tarinankerrontaa ja laulua riitti laivoilla myöhään yöhön..




Lähtiessämme seuraavana päivänä saaresta kukin omille teillemme nappasimme vielä muistoksi muutaman kuvan aluksista. Sitten Tähden kokka käännettiin kohti seuraavaksi reittipisteeksi valittua Kanavansuun Perinnelaivatelakkaa. Ajattelimme nimittäin ajella sielläpäin mutkan vajuuttaaksemme täydenoloista septisäiliötä ja ihan vain katsellaksemme maisemia. Samalla oli myös ajatus katsastaa telakalla olevia laivoja, jos vaikka näkisimme siinä ohessa tuttuja..

Hiljaiselta telakan ranta kuitenkin vaikutti, jopa niin hiljaiselta, että jatkoimme septihommien jälkeen samantien matkaa. Emme kuitenkaan suunnanneet enää lähemmäksi Lappeenrantaan vaan Kattelussaaren länsipuolista väylää pitkin takaisin Suur-Saimaalle.

Nykyään niin kovin muodikkaasta "sosiaalisesta mediasta" olin päivän ajeluiden lomassa huomannut muutamien regatassa olleiden alusten viettäneen viime yönsä Taipalsaaren kunnan alueella sijaitsevassa ja meille vielä kokonaan kokemattomassa Kangas-Teljossa, joten ajattelin että ajaisimme seuraavaksi yöksi sinne. Saimaan Norpat Urheilusukellusseuran omistuksessa olevan ja kaikinpuolin todella siistin saaritukikohdan pitkään laituriin mahtuukin tarvittaessa useampia aluksia kerrallaan. Suurempien paattien on kuitenkin syytä ottaa huomioon etelänpuoleisille tuulille avoimen paikan tarjoamat haasteet. Tästä johtuen pysäköimmekin Tähden keula vasten navakkaa etelätuulta ja vedimme vielä laiturin oloa ja eloa helpottavan haruksenkin kokasta sen edutalla olevaan ja ilmeisesti johonkin paikalle upotettuun proomuun ankkuroituun poijuun.


Ilta Kangas-Teljossa meni pääasiassa sisätiloissa, sillä tuulen mukana pian rantautumisen jälkeen tullut vesisade hankaloitti ikävästi ulkoilemista. Saaren loistavaa tulipaikkaa, eikä myöskään meille erään paikalla käväisseen ystävällisen sukellusseuralaisen toimesta tarjottua rantasaunaa, ei siis tullut tällä kertaa käytettyä. Kiitos tarjouksesta kuitenkin!



Hinaus käynnissä. Jonkun huviveneilijän alusta hinattiin illalla kohti Lappeenrantaa. Toivottavasti oli Trossi-jäsenyys voimassa. Tämä vain sillä, että itselläni se ei todellakaan ollut, joutuessani taannoin edellisen veneemme kanssa köyden jatkoksi.

Kellonympärystä myöhemmin olimme taas lyhyellä siirtymällä, tällä kertaa kohti Saimaanrannan edesmennyttä, tai ainakin tilapäisesti lakkautettua, lomakylää. Syynä tähän oli se, että olin aamupäivällä ennen lähtöämme saanut mukavan ja odotetun puhelun moottoripyöräreissulla tällä seudulla liikkuvalta pohjoissuomalaiselta ystävältäni ja olimme sopineet hänen kanssaan tärskyt kyseisen lomakylän rantaan. Kartan ja Googlen avulla olin myös etukäteen selvitellyt siellä olevan laivalaiturin ja kun kerran väylänkään mataluudesta ei varoitellut mikään, niin paikka vaikutti tarkoitukseen enemmän kuin sopivalta.

Suuri ja autio mökkikylä sekä pientä ehostusta vaativa hotelli ovat ilmeisesti olleet viimeksi venäläisomistuksessa. Niitä on ymmärtääkseni myös yritetty kaupata eteenpäin ja välillä huhut ovat puolestaan kertoneet hotellin olevan jopa aukeamassa uudelleen. Mitään ei käsittääkseni ole kuitenkaan tapahtunut ainakaan pariin viime vuoteen, joten saas nähdä kuinka Virkamiesliiton lomakyläksi jo 1940 -luvulla perustetun paikan lopulta käy.





Kaverimme saatiin kuitenkin rannasta suunnitellusti kyytiin ja pienen arvonnan päätteksi päätettiin hänelle esitellä reilun tunnin matkan päässä oleva ja meille monilta reissuilta tuttu Ruuhonsaari. Sinne ajettiin rauhallinen ja auringonlaskun kultaama siirtymä Saimaan upeita järvimaisemia ihastellen ja veneilystä sekä etenkin laivaharrastuksesta rupatellen. Paikan lämpimänä olleessa grillissä valmistetiin rantaankiinnittymisessä tarvittujen manöövereiden jälkeen koko porukalle hiukan hiukopalaa ja tietenkin illanpäälle vielä saunottiin Tähden saunassa. Hyvät oli kuulema löylyt ja ikimuistoinen ilta muutenkin!


Seuraavana aamuna jouduimme lähtemään liikenteeseen hitusen toivottua aiemmin, sillä oman miehistömme junamatkalaiset olivat illan aikana setvineet valtakunnallisen raideliikenteen aikatauluja tarkemmin. Niiden perusteella näytti siltä, että meidän pitäisi olla kotisatamassa Imatran Niskalammilla jo hyvissä ajoin iltapäivällä. Reitin tulisi sitä ennen myös kulkea jo mainitun Saimaanrannan sekä Joutsenon Likosenlahden kautta. Ensimmäiseen jätettäisiin vieraamme ja toisesta jatkaisi osa miehistöstämme matkaansa sinne regattaviikonlopun jälkeen jääneellä autollamme.

Likosenlahti.


Pakko laittaa vielä pari kuvaa Tursosta. On se vain niin hienon näköinen alus.


Näillä ehdoilla kokonaismatka-ajaksemme tuli lopulta viitisen tuntia. Niiden jälkeen kippari parkeerasi Tähden Niskalammille, teki tarvittavat tarkistukset ja viimeiset loppusiivoukset ja poistui ystävälliseltä laivatuttavaltaan saadulla autokyydillä juna-asemalle. Suuri kiitos kyydityksestä asianosaiselle! Nyt saisi Tähti taas lepäillä muutaman päivän kotikonnuillaan ennen kesän viimeisiä koitoksia..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti